Ajatuksia Ukrainan hädän aikana

Tie menee eteenpäin, vaikka se kulkisi metsänkin läpi.  Tällaisia teitä pitkin sain  ajella töitä Kamerunissa tehdessäni.

SUNNUNTAI 3.4.2022

5. paastonajan sunnuntai, latinaksi  Judica

Kärsimyksen sunnuntai

Sunnuntain psalmi:  Ps. 43:2–5

Viime päivinä olen katsellut Ukrainan televisiosta heidän maansa tapahtumia.  Hävityksen jälki on kamalaa.  Rakennuksia on tuhottu mielettömästi. Mitään ei ole säästetty. Kirkkoja on hävitetty, asuntoja on tuhottu.  Lasinkappaleita ja irrallisia rakennuksen osia on levällään.  Palaneita ajoneuvoja on teiden varsilla, rikki ammuttuja panssarivaunuja, rikottuja tykkejä on räytettynä. Ihmiset itkevät, kun heidän kotinsa on hävitetty tai kun heidän rakas perheenjäsenensä on kuollut.

Välillä kerrotaan paljonko vihollisen sotilaita kuollut, panssareita hävitetty, lentokoneita pudotettu,  autoja tuhottu ja monta muuta tilastollista tulosta.  Koko ajan ruudussa näkyy monesko päivä sotaa on jatkunut.

Jotakin psalmin tuntumasta näkyy kaikessa

Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
kärsiä vihollisen sortoa?

Paljon on myös näytetty pakolaisia. Matkalle lähtöä on näytetty. Jonottamisia ja kuljetuksen järjestelyitä. Matkaan lähtevien tunteita tuodaan esille:  heidän hätänsä, surunsa, itkunsa ja huolensa näytetään katsojille.

Meidänkin maahamme odotetaan pakolaisia. Olen lukenut arvioita  noin 40 000 – 80 000 tulijasta.  Heitä sijoitetaan eri puolille Suomea moniin kuntiin ja kaupunkeihin.  Meille  Somerollekin  odotetaan noin 230 tulijaa.  Asiaa hoitaa yksityinen hoitolaitos, joka on jo löytänyt suurimman osan tarvittavista asunnoista. Muita asioita riittää järjestettäväksi vielä yllin kyllin.

Jokaisella paikkakunnalla on aihetta tehdä valmisteluja heidän vastaanottamiseensa.  On aihetta auttaa heitä myös asettumaan paikkakunnalle. Hyvä on ottaa ystävällisesti yhteyttä. Kutsua mukaan erilaisiin tapahtumiin omissa seurakunnissamme. Tässä paikallisten kirkkojen  on aihetta toimia  yhdessä.  Tulijoiden keskuudessa on useita ortodokseja. On siis aihetta tukea heitä, että he löytäisivät oman rakkaan liturgiansa yhteyden.

Aikoinaan Lapinjärvellä ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherrana toimiessani teimme suomalaisen seurakunnan kirkkoherran kanssa yhteistyötä pakolaisten hyväksi.  Järjestimme erilaisia kokoontumisia, missä he saivat tulla yhteen, kohdata paikkakunnan ihmisiä ja puhella huolistaan ja asioistaan. Yhteisen kahvikupin ääressä oli paljon kuunneltavaa ja paljon myötäelämistä annettava.

Pakolaiskeskus näkyi myös lähes päivittäisinä suurina kävijämäärinä meidän pappilassamme.  Toisinaan enemmän aivan ruuhkaan asti, toisina päivinä  hiljaisempaa.  Toisinaan joku ryhmä odotti ulkona, kun toinen ryhmä oli sisällä meidän salissamme.

Jotta paikkakuntiemme ihmiset pysyvät mukana ja voivat omalta osaltaan auttaa yhteyden luomiseen, on aihetta jakaa ihmisille  asiallista tietoa.

Suomen ensimmäisen televisio-ohjelman somalien omasta näkökulmasta tehtiin meidän pappilassamme.   Saimme tuoda esiin heidän tilanteensa ja kertoa heidän tilanteestaan.

Muutamien esiintymiskykyisten somalien kanssa kiersimme useammassa koulussa heidän olojaan kertomassa. Oli ilo nähdä miten innostuneesti koulujen väki otti heidät vastaan. Vieraamme onnistuivat luomaan ystävällisen ilmapiirin.

Vieraittemme keskellä oli useita taiteellisesti luovia henkilöitä. Useasti sain kuulla kävijöittemme uusimpien laulujen esityksiä kotonamme, kun he lauloivat juuri sepittämiään kappaleita.

Ihmisellä on luonnostaan tarve saada turvallinen ilmaus uskon elämästä. Sitä varten voimme turvautua Jumalamme apuun ja johdatukseen uusia ihmisiä kohdatessamme.

Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,
  sinun eteesi, Jumala, minun iloni!

Olkaamme siis avoimia ja kohdatkaamme tulijat avoimin mielin ja ystävällisin kielin.

Rukoilkaamme Ukrainan puolesta! Vieläkin sanon, rukoilkaamme.

Tuokaamme heidän kansansa huolet ja ahdistus meidän Herramme eteen.  Pyhän alttarin edessä saamme heitä kantaa.

Olkoon ympärillämme sellainen ilmapiiri, että he saavat  kokea Jumalan asunnon antavan lohtua heidäkin elämäänsä.

Kärsimyksen sunnuntain Psalmi :

Sinä, Jumala, olet ainoa turvani.
Miksi olet hylännyt minut?
  Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
  kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua,
ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
  Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,
  sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani!
  Miksi olet masentunut, sieluni,
  miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.

Ps. 43:2–5