Tie menee eteenpäin, vaikka se kulkisi metsänkin läpi. Tällaisia teitä pitkin sain ajella töitä Kamerunissa tehdessäni.
SUNNUNTAI 3.4.2022
5. paastonajan sunnuntai, latinaksi Judica
Kärsimyksen sunnuntai
Sunnuntain psalmi: Ps. 43:2–5
Viime päivinä olen katsellut Ukrainan televisiosta heidän maansa tapahtumia. Hävityksen jälki on kamalaa. Rakennuksia on tuhottu mielettömästi. Mitään ei ole säästetty. Kirkkoja on hävitetty, asuntoja on tuhottu. Lasinkappaleita ja irrallisia rakennuksen osia on levällään. Palaneita ajoneuvoja on teiden varsilla, rikki ammuttuja panssarivaunuja, rikottuja tykkejä on räytettynä. Ihmiset itkevät, kun heidän kotinsa on hävitetty tai kun heidän rakas perheenjäsenensä on kuollut.
Välillä kerrotaan paljonko vihollisen sotilaita kuollut, panssareita hävitetty, lentokoneita pudotettu, autoja tuhottu ja monta muuta tilastollista tulosta. Koko ajan ruudussa näkyy monesko päivä sotaa on jatkunut.
Jotakin psalmin tuntumasta näkyy kaikessa
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
kärsiä vihollisen sortoa?
Paljon on myös näytetty pakolaisia. Matkalle lähtöä on näytetty. Jonottamisia ja kuljetuksen järjestelyitä. Matkaan lähtevien tunteita tuodaan esille: heidän hätänsä, surunsa, itkunsa ja huolensa näytetään katsojille.
Meidänkin maahamme odotetaan pakolaisia. Olen lukenut arvioita noin 40 000 – 80 000 tulijasta. Heitä sijoitetaan eri puolille Suomea moniin kuntiin ja kaupunkeihin. Meille Somerollekin odotetaan noin 230 tulijaa. Asiaa hoitaa yksityinen hoitolaitos, joka on jo löytänyt suurimman osan tarvittavista asunnoista. Muita asioita riittää järjestettäväksi vielä yllin kyllin.
Jokaisella paikkakunnalla on aihetta tehdä valmisteluja heidän vastaanottamiseensa. On aihetta auttaa heitä myös asettumaan paikkakunnalle. Hyvä on ottaa ystävällisesti yhteyttä. Kutsua mukaan erilaisiin tapahtumiin omissa seurakunnissamme. Tässä paikallisten kirkkojen on aihetta toimia yhdessä. Tulijoiden keskuudessa on useita ortodokseja. On siis aihetta tukea heitä, että he löytäisivät oman rakkaan liturgiansa yhteyden.
Aikoinaan Lapinjärvellä ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherrana toimiessani teimme suomalaisen seurakunnan kirkkoherran kanssa yhteistyötä pakolaisten hyväksi. Järjestimme erilaisia kokoontumisia, missä he saivat tulla yhteen, kohdata paikkakunnan ihmisiä ja puhella huolistaan ja asioistaan. Yhteisen kahvikupin ääressä oli paljon kuunneltavaa ja paljon myötäelämistä annettava.
Pakolaiskeskus näkyi myös lähes päivittäisinä suurina kävijämäärinä meidän pappilassamme. Toisinaan enemmän aivan ruuhkaan asti, toisina päivinä hiljaisempaa. Toisinaan joku ryhmä odotti ulkona, kun toinen ryhmä oli sisällä meidän salissamme.
Jotta paikkakuntiemme ihmiset pysyvät mukana ja voivat omalta osaltaan auttaa yhteyden luomiseen, on aihetta jakaa ihmisille asiallista tietoa.
Suomen ensimmäisen televisio-ohjelman somalien omasta näkökulmasta tehtiin meidän pappilassamme. Saimme tuoda esiin heidän tilanteensa ja kertoa heidän tilanteestaan.
Muutamien esiintymiskykyisten somalien kanssa kiersimme useammassa koulussa heidän olojaan kertomassa. Oli ilo nähdä miten innostuneesti koulujen väki otti heidät vastaan. Vieraamme onnistuivat luomaan ystävällisen ilmapiirin.
Vieraittemme keskellä oli useita taiteellisesti luovia henkilöitä. Useasti sain kuulla kävijöittemme uusimpien laulujen esityksiä kotonamme, kun he lauloivat juuri sepittämiään kappaleita.
Ihmisellä on luonnostaan tarve saada turvallinen ilmaus uskon elämästä. Sitä varten voimme turvautua Jumalamme apuun ja johdatukseen uusia ihmisiä kohdatessamme.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,
sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Olkaamme siis avoimia ja kohdatkaamme tulijat avoimin mielin ja ystävällisin kielin.
Rukoilkaamme Ukrainan puolesta! Vieläkin sanon, rukoilkaamme.
Tuokaamme heidän kansansa huolet ja ahdistus meidän Herramme eteen. Pyhän alttarin edessä saamme heitä kantaa.
Olkoon ympärillämme sellainen ilmapiiri, että he saavat kokea Jumalan asunnon antavan lohtua heidäkin elämäänsä.
Kärsimyksen sunnuntain Psalmi :
Sinä, Jumala, olet ainoa turvani.
Miksi olet hylännyt minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua,
ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,
sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani!
Miksi olet masentunut, sieluni,
miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.
Ps. 43:2–5
Ei mun käsitys homoseksuaalisuudesta erityisesti teologisessa tiedekunnassa muuttunut. Opiskelin kyllä siellä silloin, kun käsitykseni muuttui. Kyse oli kuitenkin vahvasti hengellisestä kokemuksesta yhdelle rippileirillä, jolla oli apuohjaajana. Sitä on vaikeaa selittää, mutta yksinkertaistettuna se meni näin: Yksi isonen kärsi siitä, että hän koki riparia vedettävän ihan niin kuin se olisi meistä vetäjistä ja isosista kiinni, jos joku riparilainen kokee jotain yhteyttä Jumalaan. Hän sanoi, että kyllä se on Jumala, joka sen tekee, jos niin käy, eikä kukaan meistä. Jotenkin hänen tuskansa kautta mä sain vahvan kokemuksen armosta – ensimmäistä kertaa elämässäni. Siihen asti olin aina yrittänyt ansaita Jumalan rakkauden. Tuon yhden yksittäisen kokemuksen myötä sisälläni tapahtui jotain, mitä kutsun armoontuloksi. Siinä samalla muuttui kaikki poliittisia näkemyksiäni myöten. Tai no, ei se just sillä hetkellä tapahtunut, mutta se käynnisti prosessin, jonka myötä raamatuntulkintani muuttui radikaalisti. Siihen ei sitten mahtunut enää myöskään homoseksuaalisuuden tuomitseminen. Sitten vasta vuosia myöhemmin tiedostin, että olen itse seksuaali-identiteetiltäni homoseksuaali.
Hienoa ja vastaansanomaton oivallus Jumalan armosta Kristuksessa. Kaikkia Vapahtajan omia tarvitaan evankeliumin levittämisessä.
Hienoa, että Laura Mäntylä haluaa olla tässä näin rohkeasti mukana, omana persoonanaan.
Jumala ei todellakaan erottele ihmisiä, kun hän kutsunsa esittää (Apt 10:34).
Kiitos, Laura, että vastasit ja selvensit asiaa omalta osaltasi.
Emme voi tehdä turhaksi kenenkään kokemuksia, ja jokaisella on oma raamattukäsityksensä.
Minä olen teini-ikäisenä herätyksen kokenut, teologiaa opiskellut, entinen seurakuntalehtori, nykyinen pappi. Raamattukriisin kävin läpi tiedekunta-aikanani. Raamatun hengellinen lukeminen (ja myös muun hengellisen kirjallisuuden), rukous ja uskovien yhteydessä oleminen ovat kuitenkin palauttaneet uskon Jumalan Sanaan. Rukousvastauksien myötä uskoni on myös syventynyt.
Jo nuorena uskovana sain nähdä erään homoseksuaalin elämän muuttuvan hänen kohdattuaan Vapahtajan. Hän perusti perheen, ja uskovat vanhempani olivat tuon perheen läheisiä ystäviä.
Olen saanut myös olla itse auttamassa nuorena uskovana erästä nuorta, joka kamppaili homoseksuaalisten kiusausten kanssa. Hän meni aikanaan naimisiin. Lisäksi olen lukenut monien entisten homoseksuaalien kilvoittelusta Vapahtajan avulla. Viimekesäinen, uskoon tulleen homoseksuaalin, Amadeuksen ulostulo Me Naiset-lehdessä, ja nyttemmin myös netissä, on omalta osaltaan lisännyt uskoani siihen, että Jumalan voimaan ja hänen sanaansa voi luottaa!
Täällä olen muuten kirjoittanut asiasta myös: http://ristinahomous.blogspot.fi/2013/09/armo-kuuluu-kaikille.html
Se, että uskon homoseksuaalien mahdollisuuteen muuttua Vapahtajan avulla (ja se merkitsee usein monien vuosien aikaa), ei merkitse, että alkaisin sielunhoidossa heti homoasiaa korjaamaan hänen kohdallaan. Etsin ja rukoilen Vapahtajan tapaa kohdata kärsivä ihminen. Jumalan Sanan ei tarvitse olla lyömäase, vaan parantava balsami ( ja kuitenkin minulla voi olla mukana Jumalan Sanan laki ja evankeliumi.)
Mutta Mirja Rautkoski, tarkoitatko, että koet ”homoasian” olevan asia, joka tulisi jotenkin korjauttaa? Eikö ihminen saisi olla onnellinen omana itsenään, jollainen hän on ja elää täyttä elämää yhteiskunnassa ja myös kirkon piirissä?
Kaikki eivät ole onnellisia homoseksuaaleina, eri syistä. Amadeuksen kertomus omasta elämästään on koskettanut monia. Se tuli viime kesänä esiin kuin ”salama kirkkaalta taivaalta” sekulaarissa lehdessä. Hänen läheisensäkin olivat jo niin tottuneet nuoren miehen homouteen, että pitivät käsittämättömänä, että Amadeus ilmoittikin uskoon tultuaan menevänsä naisen kanssa naimisiin. Nyt hänellä on perhe ja hän on pienen lapsen isä. Jumalalle on kaikki mahdollista.
Kärsimyksen sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään tässä osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-3-4-2022/
Temat för Lidandets söndag presenteras och texterna förevisas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-3-4-2022/
”Olkaamme siis avoimia ja kohdatkaamme tulijat avoimin mielin ja ystävällisin kielin. ”
Olen jotenkin ymmärtänyt, että he eivät kuitenkaan saa olla venäläisiä, puhua Venäjää.
Ukrainassa asuu myös venäjänkielisiä, venäjämielisiä, ja nimenomaan Idässä, josta pakolaisetkin suurimmaksi osaksi taitavat olla? Mitä heille pitäisi tehdä?
Paljon tulee myös miehiä, he eivät ilmeisesti halua taistella Venäjää vastaan.
Mariuopolin asukkaista oli 44% etnisiä venäläisiä. Siis lähes joka toinen. Silti kaupunki – ja samalla sen venäläinen väestö tuhotaan. Tämä on tämän sodan yksi käsittämättömin osa. MIksi Venäjä ei sääli edes omiaan?
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
Ukrainan väestöstä noin kolmannes on äidinkieleltään venäläisiä. He kuitenkin mieltävät itsensä ukrainalaisiksi eikä suinkaan venäläisiksi.
Pekka Veli
Kiitos puheenvuorostasi
Samaa mielettömyyttä minäkin ajattelen. Miksi venäläisten suurin tuho kohtaa juuri heidän kielikumppaneita kohtaan.
Samalla tulee vastaan vielä suurempi ongelma koko hommassa: Kysymys kulttuurin juurista.
Miksi venäläiset ovat unohtaneet, että Ukraina on heidän tuhatvuotisen kulttuurinsa äiti. Kiovassa Vladimir kääntyi kristinuskoon. Siitä voidaan venäläisen kulttuurin paras anti johtaa. Ukraina siis on äiti ja Venäjä on tytär. Mutta mitenkä surkeaa onkaan tämä nykytilanteen todellisuus. Tytär on unohtanut äitinsä ja kääntynyt omia juuriaan vastaan. Kulttuurin kannalta tämä on todella tuhoisaa, raivostuttavan sietämätöntä.
Pekka Veli Pesonen
Emme tiedä, ketä sieltä ei lähde pois, koska suurin osa tulee Puolan kautta Eurooppaan. Olenkin ihmetellyt, että miksi niin paljon miehiä on mukana, he eivät ilmeisesti halua taistella Venäjää vastaan, koska ovat venäläisiä.
Tarja
Kiitos kommentistasi ja siihen sisältyneestä kysymyksen esille nostamisesta
Ukrainalaiset miehet kuljettavat perheitään turvaan. Tämä on useissa tapauksissa välttämätöntä jotta perheet pääsevät turviin. Vasta sen jälkeen he pystyvät antautumaan kokotoimisesti kotomaansa puolustamiseen.
Ota huomioon että myös Ukrainan presidentin Volodymyr Oleksandrovytš Zelenskyin äidinkieli on venäjä ja uskontonsa juutalaisuus. Ukrainan kieltä hän alkoi opiskella vasta noin viisi vuotta sitten vuonna 2017.
Ukraina ! Tässäkin tapauksessa on syyrä ihmetellä missä on kirkon oppiin vihkiytyneiden Jumala ? Ruloukset ?
Reino
Jumala on yksi. Hän on koko maailmankaikkeuden ainoa oikea ja todellinen Jumala. Muita ei ole ollut eikä nyt ole eikä tule olemaankaan.,
Näin ollen hän on koko maailmankaikkeuden keskus myös nyt kuin Ukrainasssa on käynnissä mieletön kansakunnan hävitys käsitttämättömin perustein tehdyn hyökkäyksen aikana.
Tässä viittaus Katekismuksen toiseen pääkappaleeseen, missä meidän Herraamme esitellään.
https://katekismus.fi/uskontunnustus/uskontunnustus.html
Myös kristikunnan rukoukset ovat olleet käytössä, nyt ovat käytössä ja myös jatkuvasti tulevat olemaan käytössä koko ajan ilman pienintäkään keskeytystä,
Esimerkiksi messussa on kaksikin rukousta jotka rukoillaan säännöllisesti. Ensimmäinen näistä on kollehtarukous, joka keskittyy päivän aiheeseen ja sen tekstien esiin nostamiin näkökohtiin sekä yhteinen esirukous, johon on kerätty useita ajankohtaisia rukousaiheita ja johon myös jokainen voi pyytää erityistä omien rukousaiheiden mukaan tuloa.
Jokainen voi myös omissa oloissaan kotonaan rukoilla milloin vain hänelle sopii. Katekismuksessa on jopa annettu ohjeet säännöllisille aamu ja iltarukkouksille. Mekin rakkaan prinsessani kanssa rukoilemme nuo Lutherin kirjoittamat rukoukset ranskaksi, joka on toinen kotokielemme.
Tässä kirkkomme opetus rukouksesta
https://katekismus.fi/raamatturippi/42.html
Mateus !
Siis Jumala kaikkivaltias antaa ihmisten tappaa toisiaan aina pienistä lapsista alkaen.
Ystävällisesti kertonet realistisista rukousten tuloksista.
Reino
Muista että me emme komentele Jumalaa, vaan hän antaa rukousvastauksia oman harkintansa mukaan.
Matias, valitsemasi sana ’komentele’ on manipulatiivinen red herring, joihin turvaudut aina silloin kun joudut ahtaalle. Kysymyksessä kun ei ollut hajuakaan mistään Jumalan komentelemisestä. Ihmeteltiin vain sitä että Jumala armossaan antaa tappa lapsia, vaikka voisi sen kaikkivaltiaan estääkin. Kysymyksessä on AITO Theodokian ongelma, johon ei ole muuta ratkaisua kuin että Jumalaa sellaisena kun hänet opillisesti laadutetaan ja markkinoidaan ei yksinkertaisesti ole.
Seppo
Kiitos puheenvuorostasi
Mielestäni koko kysymyksenasettelun ja varsinkin kevytkenkäisen red herring -ajattelun ongelma on siinä, ettei oteta maailman syynalaisuutta todesta. Kun syntiinlankeemuskertomuksen sanoma koko ihmissuvun lankeemuksesta sivuutetaan, niin silloin myös jää pahan voimien riehuminen ikään kuin loogiseksi vääristymäksi.
Mielestäni Jumalan reaalisen vaikuttamisen syvälliseen ymmärtämiseen kuuluu myös rehellisyys Jumalan tahdon rikkomisen seurauksista maailmamme elämän todellisuudessa.
Jumalan armo Kristuksessa on nimittäin ainoa toivo ihmiskunnalle. Koska kaikki ihmiset elävät maailmassa missä paha vaikuttaa keskellämme, emme voi itse itseämme pelastaa, vaan tarvitsemme Vapahtajamme apua.
Kiitos Jumalan tämä apu on meille annettu Vapahtajamme täytetyssä sovintotyössä. Siihen saamme turvata. Pyhässä kasteessa meidät on otettu tämän Jumalan rakkauden osallisuuteen ja tässä Jumalan lapseuden todellisuudessa myös pahan ongelma tulee kerran täydellisesti ratkaistuksi, kun viimeisellä tuomiolla Perkele kaikkine liittolaisineen saa ikuisen rangaistuksen kaikesta pahasta mitä se on langenneen maailman keskellä riehuessaan saanut aikaan.
Matias
”Ota huomioon että myös Ukrainan presidentin Volodymyr Oleksandrovytš Zelenskyin äidinkieli on venäjä ja uskontonsa juutalaisuus. Ukrainan kieltä hän alkoi opiskella vasta noin viisi vuotta sitten vuonna 2017.”
Miten tämä liittyi minun kommenttiin, eihän Zelenskyi ole tulossa pakolaisena Eurooppaan. Ja tuskin sorsii venäjänkieltäkään, mutta ei hän yksin siellä hallitse.
Tässä yhteydessä tosin voisi huomata myös sellaisen seikan, että juutalaisia muuttaa Ukrainasta nyt Israeliin, ja siihen voisi löytää myös raamatusta ilmoitusta, kuinka Jumala kutsuu omansa kaikesta maasta, eikä jätä heistä yhtään. Täällä on ollut huonot paimenet ja Jumala sanoo nyt itse kaitsevansa lampaansa.
Tarja
Kommenttini tähtäsi puheenvuorosi ajatukseen, että venäjänkieliset ihmiset muka olisivat vähemmän halukkaita puolustamaan isänmaataan. Ukrainan presidentin mainitsin vain ikään kuin koko kansakunnan yhtenäisyyden osoitukseksi, täysin kielestä riippumatta.
Presidentin juutalaisuuden mainitsin huomataksesi, ettei Ukrainassa oleva juutalaisväestö ole mitenkään syrjityssä asemassa maassa, jossa ortodoksit ovat selvästi vahvin uskonnollinen ryhmä, heitä kun on noin 4/5 koko väestöstä.
Tässä vähän jo vanhentunut artikkeli, mutta sen peruslinjaukset ovat yhä edelleen päteviä.
https://www.ekumenia.fi/etusivu/blogit_-_bloggar/heikki_huttunen/kristinuskon_voima_ukrainassa_on_ihme/
Tarja
Koska olet kiinnostunut juutalaisuudesta niin panenpa tähän ukrainalaisia lauluja jiddishiksi, joka on siellä asuvien juutalaisten arkikieli keskinäisessä kanssakäymisissään.
https://www.youtube.com/watch?v=33xkf3hHwF0
Matias
” Kommenttini tähtäsi puheenvuorosi ajatukseen, että venäjänkieliset ihmiset muka olisivat vähemmän halukkaita puolustamaan isänmaataan.”
Todennäköisesti ovat ainakin vähemmän halukkaita taistelemaan venäläisiä vastaan, koska ovat venäläisiä. Maassa on ollut sisällissota jo pitkään venäläisten ja ukrainalaisten välillä.
Kun nyt siviilejä on kehoitettu menemään pois kiihtyvän sodan alta, he tietysti lähtevät.
Ei ollut tarkoitus ryhtyä inttämään tästä aiheesta, joten annetaan olla.
Ukrainassa on paljon vähemmistöjä ja myös ryhmiä, jotka eivät pidä vähemmistöistä, äärioikeistoja, mutta siitä ei nyt saa puhua, koska olemme länsittyneet.
” Itä-Ukrainan tapahtumien taustalla on osittain myös Ukrainan parlamentin helmikuun 2014 lopulla peruuttama vuoden 2012 kielilaki, joka turvasi venäjän ja muiden vähemmistökielien asemaa Ukrainassa. Tämä päätös huolestutti Ukrainan venäjänkielistä väestönosaa. ”
On siis ollut laki, joka turvasi venäjän ja muiden vähemmistöjen kielen. Ja tämä laki on peruttu.
”Tapahtumat alkoivat, kun useissa Itä-Ukrainan kaupungeissa käynnistettiin protesteja Ukrainan uutta valtionjohtoa vastaan. Ukrainan presidentti perui myöhemmin kielilain muutoksen hyväksymisen, mutta protestointi jatkui. Itä-Ukrainassa protestoijat valtasivat monilla paikkakunnilla hallintorakennuksia. Valtaajat, joiden seassa oli Venäjän tiedusteluviranomaisten joukkoja, vastustivat maan uutta hallintoa ja vaativat alueille suurempaa itsehallintoa tai Itä-Ukrainan pääosin venäjänkielisten alueiden liittämistä Venäjään. Itäisimmän Ukrainan asukkaista noin kymmenen prosenttia on syntynyt Venäjällä.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Ukrainan_sota
Tarja
Näin sota-aikoina on tavattoman vaikea ottaa ulkopuolisena täysin varmaa selkoa, mitä maassa on tapahtunut, mutta meidän on ainakin muistettava, ettei vuoden 2014 Krimin valtauksen jälkeen ainakaan wikipedian tietoja voi pitää tasapuolisina, koska molemmin puolin pyritään vaikuttamaan oman näkökulmansa esiin tuomiseen. Tuo valtaus nimittäin asettaa myös aikaisemmin julkaistujen lausuntojen tarkoitusperät näyttämään ainakin jossain määrin edessä olevien tapahtumien perustelujen kylvämiseltä.
Onhan tunnettu tosiasia, että ensimmäisenä sodassa kaatuneista on ”poliittinen totuus”. Tämä on valitettavaa, varsinkin hyökkääjien omien hankkeittensa perusteluiksi esittämien juttujen totuusarvojen arvioinnissa huomioitavaa.
Tarja
Aikoinaan lukiessani Ukrainan kielilainsäädännön epäonnistuneesta vekslauksesta koin sen suureksi vahingoksi välittömästi kun sain siitä tietää.
Meillähän on yksi maailman parhaista kielilainsäädännöistä, joka on toiminut erittäin hyvin kansamme kulttuuritilanteeseen hyvin sopien. Jopa Espanjan kielivähemmistöt ovat tutustuneet meidän järjestelmäämme, jos mahdollista, päästäkseen edes jossain määrin parantamaan asemaansa heidän maassaan.
Olen tehnyt suurimman osan työikäisen hommistani ruotsinkielisen Porvoon hiippakunnan pappina, joten satun tuntemaan ainakin jossain määrin maamme toisen kansallisen kielemme asemasta meidän armaassa kotomaassamme.
Olen läheltä pitäen Jumalan ja ihmisten palveluksessa saanut kokea niitä ongelmia, mitä maassamme esiintyy kielellisen palvelun puutteissa joillakin paikkakunnilla, sekä niitä ilon aiheita, joita kansamme kaksikielisyys tuo mukanaan kansallisen kulttuurimme rikkautena.