Ajatusvankilasta ajattelun vapauteen

Useimmille entisille suljetun uskonyhteisön jäsenille on yhteistä kokemus ajatusvankilasta. Siinä sallitut ajatukset ovat ikään kuin muurien sisällä ja vääriä ajatuksia pitää torjua voimakkaasti vastustaen muurin rajapinnassa. Vartijana muurilla toimii ajatustenhaltija, jonka päävartija on itse kaikkitietävä ja – näkevä Jumala ja toiset uskonsoturit hengenerottamisen lahjojensa kanssa.

Myös mielipiteet ovat vankilassa yhdessä lohkossaan. On tarkkaa, mitä mieltä saa olla mistäkin asiasta. Ei voi olla eri mieltä esimerkiksi sellaisesta asiasta, keitä pidetään uskovaisina ja keitä ei. Joskus uskonyhteisön keskuudessa saattaa tulla epäilys jonkun yhteisön jäsenen kohdalla, että voiko hän olla oikein uskomassa vaikkapa siksi, kun hän on esiintynyt konsertissa tai saanut syytteen asiasta, jonka asianosainen kieltää tehneensä tai hän arvostelee yhteisönsä joitakin tekoja ja toimia.

Oikea mielipide näistä asioista täytyy tietää siksi, että osaa toimia oikein uskossaan epäiltyjen kanssa; tervehtiäkö heitä jumalallisella tervehdyksellä vai ei, puhutellako heitä vai ei, kannattaako heidän kanssaan olla tekemisissä vai ei?

Jos tervehtii jumalallisesti harhautunutta, jättää puhuttelematta veljeä hänen synnistään tai kaveeraa harhaisen kanssa ilman valtakunnan rajanvetoa, tulee osalliseksi hänen synneistään ja voi joutua itsekin hänen tavoin kadotukseen. Mielipide voi siis olla elämän ja kuoleman kysymys.

Yhteisön ulkopuolisen henkilön ajatuksia ja mielipiteitä hengellisissä asioissa ei oteta mitenkään huomioon kanssakeskusteluissa, koska niiden täytyy olla automaattisesti vääriä tai vähintäänkin vinoutuneita, koska heillä ei ole samaa uskonymmärrystä. Toisaalta hätätilanteessa voidaan vedota esimerkiksi ehkäisykiellon kohdalla siihen, että ennen kirkonkaan piirissä ehkäisyä ei hyväksytty ja että myös katolilaisilla se on kiellettyä.

Ajatusvankilassa on nerokkainta se, että sen omistaja on itse siinä vartijana elämän ja kuoleman haastolla. Jos olet tarkkana ja kuuliainen mitä ajatuksia ja mielipiteitä päänsisäisessä vankilassasi saa olla, pysyt uskomassa ja pääset taivaaseen, mutta jos jätät ajatusvankilasi oven auki ja muurit vartioimatta, et pysy uskomassa ja joudut helvettiin.

Valvokaa! Meillä on taistelu kolmiliittoista vihollista; maailmaa, sielunvihollista ja omaa lihaa vastaan! Vihollinen on ovela ja käy kuin kiljuva jalopeura uskovaisten ympärillä ja katsoo, kenet saisi nieltyä ja vietyä ikuiseen kadotukseen!

Tässä kohdin mietin, kuinkahan monta sielua sielunvihollinen vei helvetinlieskoihin henkiparannusopin kautta? Sehän on nyttemmin todettu harhaopiksi, mutta miten monet vannoivat sen nimeen viimeiseen hengenvetoon saakka? Aika moni.

Samoin miten kävi niiden sieluparkojen kohdalla, jotka ajattelivat ehkäisyn olevan täysin lääkärin päätettävissä oleva asia, kun hän näkee sen aiheelliseksi? Vastaavasti miten kävi niiden, jotka kuolivat synnytykseen kun eivät kuunnelleet lääkärin neuvoa?

Sivuhuomautuksena ja kevennyksenä päivän ajatus: jos uskonyhteisön opetus on sellainen, että Jumala päättää uskovaisen ihmisen perhekoosta, paitsi vakavan sairauden edessä lääkäri, niin jos uskovainen haluaa itse päättää perhekoostaan, niin sitten kannattaa lukea lääkäriksi.

Kaikki kirjoitukseni johtavat ehkäisyyn samalla tavalla kuin aikoinaan kaikki tiet johtivat Roomaan.

Takaisin ajatusvankilaan.

En saanut aikoinani ajatella, että korvakorut ovat ihania ja voi viitsit kuinka kauniisti ne napottavatkaan tai keikkuvatkaan naisten korvissa! Piti ajatella, että ne juontavat epäuskoisesta sydämentilasta. Korvakoruihminen oli sarvipää, siitä ei ollut epäilystäkään. Sitten tulivatkin yhtäkkiä venäläiset ja afrikkalaiset parannuksentekijät korvakoruineen ja heidän kohdallaan olikin kyse kulttuuriseikasta. Eli ajatukset hämmennyksestä huolimatta taas kohilleen napisematta.

Minun piti kiertää kaukaa messuilla tietyt osastot, kojut ja muotinäytökset, että väärät ajatukset eivät pääsisi hyppäämään ajatusmuurien ylitse liiallisen läheisyyden ja houkutusten takia.

Kotonahan näitä houkutuksia ei ollut Siionin laulujen letkeässä kuuntelun lomassa. Siellä oli omat ajatuskiusauksensa. Epäily siitä, miten jaksaa hoitaa Jumalan lahjoittamat lapset, miten jaksaa mennä seuroihin ja osallistua myyjäisiin ja kaikenlainen napina Jumalaa kohtaan kohtalostaan olivat ajatussyntejä, jotka yrittivät jatkuvalla syötöllä hyppiä ajatusvankilan sisälle muurien joka kohdasta.

Usein muurinvartija epäonnistui työssään ja joutui poistamaan väärät ajatuksensa pesolähteellä pois synninpäästösanojen kautta. Tilanteen nollauksen jälkeen on mentävä taas äkkiä muurille valvomaan!

Ajattelemisen vapaus on ollut elämässäni varmasti helpottavin asia ikinä. Saan ajatella ihan jokaista päähäni pälkähtävää asiaa joka puolelta niin pitkään kuin ajatteluttaa ihan vapaasti. Se on huikeaa! Tätä vapautta en halua enää ikinä menettää.

Välillä ajatukseni ja mielipiteeni muuttuvat, välillä on oivalluksia ja välillä olen metsässä, mutta joka tapauksessa ajatukseni saavat virrata vapaasti päässäni ja se on se iso juttu. Sitä ei voi käsittää, jos ei ole koskaan joutunut rajoittamaan ajatteluaan.

Juttelin vastikään erään sukulaiseni kanssa näistä asioista ja hänelle kaikki kokemukseni oli ihan vierasta, koska hän oli aina omien sanojensa mukaan saanut ajatella ja tehdä vapaasti oman mielensä ja halunsa mukaisesti eikä kukaan ollut koskaan puuttunut hänen elämäänsä mitenkään.

Pikkuisen kadehdin tuota sukulaistani, häntä, jota minun piti aikoinaan paheksua hänen epäuskonsa tähden. Nyt en paheksu, vaan kadehdin. Kadehdin siksi, että jos olisin itsekin saanut elää ilman ajatusvankilaa, elämäni olisi ollut ihan toisenlainen. Mutta onhan minulla nyt vapaus ja iloitsen siitä!

”Et voi estää lintua lentämästä pääsi ylitse, mutta voit estää sitä rakentamasta pesää pääsi päälle.”

”Voit antaa lintujen tulla ja mennä, istahtaa, olla ja pesiä ihan vapaasti pääsi päällä.”