Hartaus on julkaistu Länsi-Suomen Herännäislehdessä 4/2017.
“Sentähden älä häpeä meidän Herran Jesuksen Kristuksen todistusta eikä minua, joka hänen vankinsa olen; vaan ole osallinen evankeliumin vaivassa, Jumalan voiman jälkeen” 2 Tim. 1:8 (Biblia)
“Älä häpeä…minua”.
Kehoitus on koskettava, sillä sen kirjoittaa Timoteuksen hengellinen isä. Nuoruudesta saakka Timoteus oli kulkenut Paavalin matkassa ja saanut apostolista itselleen väsymättömän rohkaisijan, tukijan ja opettajan.
Paavalin ja Timoteuksen läheistä suhdetta kuvaa se, että apostoli tahtoo kirjoittaa hengelliselle pojalleen vielä ennen elämänsä päättymistä. Apostolin toinen kirje Timoteukselle on kirjoitettu Rooman vankeudesta, kun Paavali jo tunsi kuolemansa lähestyvän (2 Tim. 4:6).
“Älä häpeä…minua”.
Nykyisen Turkin alueen seurakuntalaisista moni oli hävennyt ja hylännyt Paavalin (2 Tim. 1:15, 4:10). Osaksi häpeä on voinut johtua apostolin saamasta vangin leimasta. Keneen ei vaikuttaisi se, että pastori joutuu vankilaan?
Paavalin kehoitus ilmaisee apostolin pelon siitä, että kiusaus hävetä voi tulla vieraaksi myös hänen rakkaimpiensa elämään.
Paavalin kehoitukseen kuulu myös sanat “älä häpeä meidän Herran Jeesuksen Kristuksen todistusta” . Apostoli ja evankelinen usko kulkevat yksissä tuumin sekä kunniassa, että häpeässä. Uskontunnustuksen häpeäminen johtaa myös apostolien hylkäämiseen.
Totta on myös se, että Paavalin kehoitus olla häpeämättä soveltuu jokaisen kristityn elämään, sillä häpeän aiheuttaja on aina sama.
Kristityn ei tarvitse hävetä Herraa tai hänen apostoleja, jotka tekevät voimatöitä ja puhuvat viisaita. Päinvastoin voittajan ja suurmiesten seurassa on kunnia olla. Ihmiskunnan edessä häpeän kristitylle tuottavat Herran pyhä risti ja sitä julistavat sanansaattajat.
Paavalin kehoitus olla häpeämättä liittyy erityisellä tavalla Jeesuksen ristinkuolemaan. Jeesuksen risti on häpeän aihe, sillä Kaikkivaltias on voimaton ja kansa syyttömän tuomitsija.
Ristin äärellä toivottomuus on läsnä. Ihmiskunnan apu, Jumalan poika on heikko, kuollut ja Isänsä hylkäämä. Toivotonta on myös kansa, joka tuomitsee syyttömät ja punoo juonia vääryyden valtaan saattamiseksi. Risti on toivottomuuden ja häpeän aihe ennen pääsiäisaamua, toivon heräämistä.
“Varma on tämä sana”
Vankeudessa ja kuoleman läheisyydessä elävän Paavalin kohdalla epätoivo olisi ymmärrettävä mielentila. Seurakuntalaiset ovat hyljänneet ja Herra näyttää olevan voimaton, sillä hän on vankina Rooman vallan alaisuudessa.
Vankila ja seurakunnan hylkäys lienevät tuntemattomia monelle lukijoista. Tämän vuoksi eläytyminen Paavalin hätään lienee myös vaikeaa.
Hädänalaisuuden ja toivottomuuden tunnemme omasta elämästä. Kun terveys pettää tai läheisen ihmisen ajallinen elämä päättyy, niin katovaisuuden pelko on läsnä.
Moni notkistaa myös polvensa aamulla, kun vastuut perheessä ja työpaikalla kumartavat rukoukseen. Epätoivo pyrkii meissäkin saamaan Paavalin tavoin sijaa.
Vankeudessa eläneen apostolin kirje kuitenkin rohkaisee meitä hädässä, koska “varma on tämä sana” (2 Tim. 2:11). Hän ei ajaudu epätoivoon vaan kärsimyksen keskellä kokee yllättävää läheisyyttä voimattomalta näyttävän Jumalan pojan kanssa.
Apostolin kirjeen mukaan Jeesus on hyljättyä ja vangittua Paavalia niin lähellä, että hän kokee kärsivänsä yhdessä Herran kanssa (2 Tim. 2:12). Katoavaisuuden tunteva apostoli kokee Herran läheisyyden niin, että hän on jo kuollut Herran kanssa, jotta saisi elää (2 Tim. 2:11). Vangin heikkouskoisuuden ja epävarmuuden hetkinä Paavali tuntee läsnäolevan Jeesuksen, joka “pysyy kuitenkin uskollisena, joka ei itsiänsä kieltää taida.”
“Varma on tämä sana”.
Tätä Paavali Timoteukselle painottaa. Jumalan on lähellä kärsivää. Hän ei ole vain sanoja paperilla, ajatuksia sielunhoitajan suusta vaan kärsii ja kuolee yhdessä Paavalin kanssa.
Samankaltaista yllättävää läheisyyttä Jumalan kanssa koki eräs Auschwitzin keskitysleirillä ollut juutalaisvanki. Eliel Wiesel niminen mies oli joutunut seuraamaan ystäviensä teloitusta leirillä ja kuullut eräällä kerralla vieressä seisoneen vangin kysyvän: ”Missä Jumala on? Missä hän on?”
Epätoivon äärellä Wieselin mieleen oli noussut yllättävä ajatus: ”Hän on tuolla hirsipuussa, missä muuallakaan?”
Kärsimyksen ja hädän kokenut voi puhua ja kertoa kärsimyksestä henkilöhistorian tasolla. Teloitukset nähnyt ei yleistä tai puhu yleisesti toisen maailmansodan kauheuksista, vaan hän puhuu henkilöhistoriastaan ja kokemuksistaan käsin.
Jumalasi puhuu hädänalaiselle ja kärsivälle henkilöhistoriasta ja kokemusta käsin. Hän on ollut kiusattu ja voi kiusattuja auttaa. Hän on ollut ristillä ja tuonelassa ja puhuu katovaisuuden äärellä omastaan.
Pastori, lääkäri tai perheterapeutti ei ehkä osaa kohdata lämmöllä tai taidolla hädänalaista ihmistä. Jumalan poika kohtaa meidät pimeyden ytimessä.
Jumalan poika seisoi kärsivänä palvelijana, kun Herran kansa leikki tuomioistuinta Kaikkivaltiaan kasvojen edessä pääsiäisviikolla. Jumalan poika oli vaiti kuin syntiuhriksi vietävä karitsa kieroon kasvaneen kansan naulatessa hänet ristinpuulle. Jumalan poika oli ristillä teloitettavien rinnalla, heidän osassaan etsien iankaikkista yhteyttä niin ryöväreihin, kuin rakkaaseen äitiinsä.
Sinun kärsimystesi, epätoivosi ja hädänalaisuuden äärellä Herra on kaikkein lähimpänä. “Sentähden älä häpeä meidän Herran Jesuksen Kristuksen todistusta eikä minua,”
Kirkko on eri asia kuin maallinen yhteiskunta. Se kuuluu enimmältä osaltaan hengelliseen valtapiiriin. Esim. tässä avioliittokysymyksessä Kirkolliskokous ja kirkkohallitus ovat ottaneet selkeän kannan, jonka Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo mm. Kotimaa-lehdessä julkaistussa uutisessa on tuonut julki. Sitä kantaa Piispa Häkkinen pitää yhtenä ohjenuoranaan omassa paimentehtävässään.
Tällä kertaa kanta on vuosisatoja vallinneen käytännön mukainen: avioliittolakia ei pidä muuttaa. Naisten pappeusasiassa samat kirkon johtoelimet suurella enemmistöllä päätyivät sallivaan, kirkon toimintoja uudistavaan kantaan, vaikka silloinkin kirkon sisältä löytyi erilaisia kantoja. Kaikki olemme nähneet kuinka repivää käytäntöä siitä syntyi. Loppunäytöksiä on nähty jopa oikeudessa asti.
Avioliitto-asiassa kirkon johto perustaa kantansa sekä Raamattuun että kirkon yhtenäisyyden säilymiseen. On käynyt selväksi, että tässäkin asiassa kirkon sisällä on erimielisyyttä ja niitäkin, joille asia on muodostunut missioksi. Työntekijöiden oikeus ajattelun- ja sananvapauteen ja toisaalta lojaalius työnantajalleen on taas kovalla koetuksella. Avoin päätösten vastaisuus virka- ja työsuhteessa olevilla on silti tuomittavaa. Se sotii kirkon ykseyttä vastaan ja heikentää merkittävästi kirkon uskon ja opetuksen perustana olevan Raamatun arvovaltaa kansalaisten keskuudessa.
Juuri hyväksytty Kirkon Tulevaisuuskomitean mietintö jatkaa keskeisissä asioissa kirkon ikiaikaisella linjalla juuri po. asiassa: ”Luomakunnan elämä edellyttää erilaisuutta ja vuorovaikutusta. Jumala antoi ihmiselle tehtävän lisääntyä ja täyttää maa (1. Moos 1:28). Lisääntyminen perustuu erilaisuuteen ja johtaa erilaisuuden kasvuun. Naisen ja miehen biologinen erilaisuus on ihmiskunnan jatkuvuuden perusta. Jokainen ihminen on ainutlaatuisena yksilönä osa Jumalan luomistyötä.” (s.27.)
Kirkko tekee ratkaisunsa omista uskon lähtökohdistaan käsin. Niitä hyväksi kokemiaan käytäntöjä se pyrkii suosittamaan myös yhteiskunnallisen elämän perustaksi. Yhteiskunta toimii kuitenkin omien, maallisen vallan periaatteiden mukaisesti ja koska yhteiskunnassa on muitakin ajattelusuuntia ja uskontoja, joiden ideologiset näkökohdat sen on päätöksenteossaan otettava huomioon, niin lopputulos voi olla kirkon näkemyksestä poikkeava. Siksi kirkkokin pitää käsitykseni mukaan hyväksyttävänä sitä, että yhteiskunta kehittää oman lainsäädännön rekisteröidyille liitoille, jossa säädetään näiden yhteiskunnan jäsenten oikeudet ja velvollisuudet.
Lähdesmäki: ”Jokainen ihminen on ainutlaatuisena yksilönä osa Jumalan luomistyötä.”
Myös homoseksuaalisuuden synnyinlahjanaan saaneet, ja tämän synnynnäisen identiteettinsä mukaisesti elävät???
Identiteetti syntyy valinnnoista, joihin voi vaikuttaa. Homoseksin harjoittaminen on teko.
Venäläinen: ”Identiteetti syntyy valinnnoista, joihin voi vaikuttaa. Homoseksin harjoittaminen on teko.”
Jaaha, siinä tuli taas sen laatuisella varmuudella ja vakaumuksen syvällä rintaäänellä lausuttu totuus, jonka vain täydellinen asiantuntemattomuus po. aiheesta voi synnyttää.
En ala väittelemään tästä. Aihetta on käsitelty jo ihan riittävästi lukuisissa muissa ketjuissa.
Perversioita ei ole tarkoitus päästää valloilleen, vaikka sellaisiin kokisikin vetoa.
Venäläinen: ”Perversioita ei ole tarkoitus päästää valloilleen, vaikka sellaisiin kokisikin vetoa.”
Homoseksuaalien luominen oli siis Jumalaltanne vain piristävä pikku pila, eikä ollut tarkoituskaan, että he noudattaisivat heille luonnollista elämäntapaa???
Tai sitten kaikkivoipalle Jumalalle on tullut maanantaikappaleita ihmistensorvaushommissa luvattoman paljon.
kimmo wallentin:
”Homoseksuaalien luominen oli siis Jumalaltanne vain piristävä pikku pila, eikä ollut tarkoituskaan, että he noudattaisivat heille luonnollista elämäntapaa???”
Nyt on Kimmon tarkkaavaisuus herpaantunut, sillä tällaisen absurdin kysymyksen saa aikaiseksi vain, kun irrottaa lauseita asiayhteydestään.
Piispa Häkkinen on esimerkki siitä, kuinka eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille rakennetaan luottamusta ja sovintoa. Mutta vaikuttaa, että eri tavoin jattelevat kirkolliset ryhmät eivät halua rakentaa keskenään luottamusta, sovinnosta puhumattakaan.
Odotan mielenkiinnolla seurakuntavaalien tulosta. Ensi viikolla eduskunta ehkä äänestää sukupuolimeutraalista avioliittolaista. Tässä välissä eduskunta äänestää vielä se antaa edelleen luottamuksensa hallitukselle.
Kun maailman meno on tässä mallissa, niin ymmärtää paremmin tämän täälläkin käydyn kiihkeän sanailun, jossa toisella puolella ovat olleet kirkon konservatiivisempi siipi ja toisella kirkon liberaalisiipi ateistien vahvistamana.
Salme Kaikusalo: ”toisella puolella ovat olleet kirkon konservatiivisempi siipi ja toisella kirkon liberaalisiipi ateistien vahvistamana”
Sikäli kun konservatiivisempi siipi kaipaa yhteiskunnallista vahvistusta, kansalaisyhteiskunnasta löytyy kaksi ryhmää, joiden keskuudesta löytyy merkittävää homovastaisuutta: eläkeläiset ja uusnatsit.
Mitä edellä sanoin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen mainittujen ryhmien edustaja olisi homovastainen.
Jusu Vihervaara,
ehkä sinun ei olisi kannattanut vetää natsikorttia esiin.
Minä puhun TÄÄLLÄ kommentoivista henkilöistä, kirkon liberaaleista, joita TÄÄLLÄ kommentoivat itsensä ateisteiksi ilmoittaneet henkilöt peesaavat ollen samaa mieltä liberaalikristittyjen kanssa.
Ps. Mitä tulee konservatiivikristittyjen maallisen tuen etsintään, niin otaksun, että he eivät oletakaan saavansa tukea ns. maalliselta puolelta, sillä he ovat oppineet turvaamaan Jumalaan ja Hänen sanaansa Raamatussa.
Jumala on ilmoittanut, että Hänen sanastaan ei katoa pieninkän piirto. Maa ja taivas katoavat, mutta Jumalan sana pysyy. Se nähdään loppupeleissä, niin sanotusti.
Sinä nostit esiin ryhmiä, joilla on yhteneviä tavoitteita koskien homoseksuaalien asemaa yhteiskunnassa. Minä tein samoin.
Okei, nyt ymmärsin. Tämä on siis taistelu jossa toisella puolella on liberaalikristityt ja ateistit ja toisella puolella konservatiivikristityt ja Jumala. 🙂
Jusu, kuinka monen uusnatsin olet huomannut kommentoivan täällä?
Joka tapauksessa minusta on erikoista, että kirkon liberaaleilla ja ateisteilla on niin kovin samanlaiset näkemykset. Monet ateistit siteeraavat Raamattuakin perustellakseen sillä näkemyksiään. Mutta eiväthän he usko Jumalan olemassaoloon. Merkillinen yhtälö.
En ota kantaa siihen tykkääkö Jumala enemmän konservatiivien vaiko liberaalien vakaumuksesta. Enkä näe tarpeelliseksi sotkea ateisteja tähän nokitteluun.
En myöskään koe, että kirkon jäsenillä olisi yksinoikeutta Raamatun siteeraamiseen.
”Enkä näe tarpeelliseksi sotkea ateisteja tähän nokitteluun.” Jusu Vihervaara
Mutta ateistit itse ovat jostain syystä nähneet tarpeelliseksi sotkea itsensä kirkolliseen kekusteluun ja tulla esim. tänne nokittelemaan perinteisellä kristillisellä kannalla olevia.
En ateistina nokittele ketään kristillisyydessä, se olisi hankalaa sillä sitä on kirkon sisälläkin niin montaa sorttia. En minä tai käsittääkseni kukaan muukaan ateisti ole tullut tänne neuvomaan miten pitää olla kristitty. En pönkitä liberaaleja uskossaan vaan tietyissä yhteneväisissä yhteiskunnallisissa näkemyksissä. Olen muutamissa asioissa varmasti enemmän konservatiivien puolella. Ja tämän usein linkkaamani videon kohdalla sympatiani on ehdottomasti papin puolella.
https://www.youtube.com/watch?v=yRujuE-GIY4
Tämä on kuitenkin yhteiskunnallisia asioita käsittelevä media ja tässäkin uutisessa on muita ulottuvuuksia kuin kirkon konservatiivi-liberaali akselin välinen vääntö. Jos olet tarkkana Salme niin hoksaat, että ihmiset keskittyvät uutisen eri puoliin. Itse olen luottamustoimia tekevänä kiinnostunut siitä, mitä tämä tarkoittaa työoikeuden kannalta.
Toki keskustelu täällä rönsyilee usein siihen mitä mieltä ollaan homoista mutta siinäkään en ole ketään kehottanut tulkitsemaan uskoaan erilailla vaan olen keskittynyt niihin, usein ihmeellisiin, väitteisiin siitä, mitä homoliittojen hyväksyminen tarkoittaisi yhteiskunnan kannalta.
”En myöskään koe, että kirkon jäsenillä olisi yksinoikeutta Raamatun siteeraamiseen.” Jusu
Eihän toki olekaan. Mutta jos ei usko Jumalaan, josta Raamattu kertoo, niin silloin on aina olemassa vaara, että siteeraa ”kuin piru Raamattua” vanhaa sananlaskua mukaellen ilmaistuna.
No, päivän työt kutsuvat. Niin ehkä sinuakin. Iloa päivääsi!
Kristityt yhdessä ovat huolissaan vireillä olevasta sukupuolineutraaliavioliittolakiehdotuksesta.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/5043/sea_luovuttaa_eduskunnalle_vetoomuksen_nykyisen_avioliittolain_puolesta
Kaikkien luterilaisten seurakuntienkin olisi syytä olla huolissaan nykyisestä kehityksestä – erityisesti pääkaupunkiseudulla, sillä Augsburgin tunnustuksen kohdassa XVI Yhteiskunnallinen elämä lausutaan mm. seuraavaa:
”…evankeliumihan… ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Apt. 5).”
Augsburgin tunnustus, joka määrittelee luterilaista oppia, mieltää käsitteen perhe yksiselitteisen ”heteronormatiivisesti”. Tunnustus ei myöskään kumoa perheen perustana olevaa biorealismiin nojaavaa seksuaalietiikkaa.
Yksikään luterilainen pappi tai maallikko ei voi mitenkään puolustaa tasa-arvoista avioliittolakia, mikäli hän pitää kiinni luterilaisesta tunnustuksesta. Jos puolustaa, …
Mikäli ”sukupuolineutraali avioliittolaki” toteutuisi ja merkitsisi n.s. homoliittojen mahdollistumista, miten se olisi ”heteroliittojen” tai ”heteroperheiden” vastaista tai niiltä pois? Augsburgin tunnustuksen ”valtio ja perhe” voidaan säilyttää, mutta käsityksiä on mahdollista myös laajentaa. Perhe-elämä nykyisin poikkeaa monin osin saksalaisesta 1500-luvun vastaavasta: ei kai SE ole normina? Sunnuntain 9.11. Horisontti-ohjelmassa viitattiin käsityksiin, joiden mukaan myös heteroliitot ”saastuvat” mikäli avioliitto mahdollistuu homoille. Sana ”saastua” viittaa tabujen, arkaaisuuden ja alitajunnan piiriin. Kannattaa tutkia omia vahvoja reaktioitaan, mistä niiden energiasisältö nousee, ennen kuin samastaa oman näkemyksen ja Jumalan Sanan toisiinsa.
Palvelen pappina luterilaisessa kirkossa. En välttämättä ole luterilainen Lehtisen kriteerien mukaan.
Salla Tyrväinen:
”Augsburgin tunnustuksen “valtio ja perhe” voidaan säilyttää, mutta käsityksiä on mahdollista myös laajentaa.”
Augsburgin tunnustus määrittelee luterilaisen opin perusteita, eikä se ole muuttuvaa tietoa. Käsitysten laajentaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että Augsburgin tunnustus on menettänyt merkityksensä ev. lut. kirkon tunnustuskirjana.
Teologian tohtori Juha Ahviota lainaten: ”On siis olemassa Raamattuun ja luomisjärjestyksiin perustuva kristillinen elämäntapa, johon sitoutumista kirkon viranhaltijoiden tulisi kirkossa vaalia.”
Augsburgin tunnustus, XXIII, Pappien avioliitosta: ”Jumala sääti avioliiton parannuskeinoksi inhimillistä heikkoutta [s.o. seksuaalista halua] vastaan. Kirkkosäännötkin lausuvat. että perinnäistä ankaruutta on myöhempinä aikoina toisinaan hellitettävä ihmisten heikkouden tähden. On toivottavaa, että niin meneteltäisiin tässä asiassa. Näyttää siltä, että seurakunnat paikoin jäävät ilman paimenia, jos avioiliittokielto pidetään kauemmin voimassa.” Luther kantaa tässä huolta siitä, että avioon tahtoville papeille se olisi mahdollista ja jottei ”himon tuli” kaataisi ketään. Tilanteessamme on analogia: mahdollisuutta avioitua on haluamassa henkilöitä, joille sitä ei suoda maassamme.
Tohtori Ahvio on itselleni tuntematon, mutta Lehtisen sitaatti ei sano mitään sellaista, mitä fundamentalistit eivät jo olisi tuoneet esiin: se sisältää väitteen ja kehotuksen. Tästä ei käy ilmi hänen perustelut hänen käsitykselleen kristillisestä elämäntavasta. Ja sehän tiedetään: ne käsitykset poikkeavat. Jokaiselle käsitykselle on oma historiansa, myös käsittäjänsä elämäntarinassa. Rakentavinta olisi antaa tarinoiden keskustella kuin riidellä käsitysten oikeellisuudesta.
Salla Tyrväinen, kuten sanoit, jokaiselle käsitykselle on historiansa. Raamatun teksteistä nouseva kristillinen käsitys on yli kahden tuhannen vuoden ikäinen, sillä se on Jumalan tahdon mukainen. Siitä ovat pitäneet kiinni uskovien sukupolvet tähän mennessä. Sen sijaan tasa-arvoisen avioliittolain kannalla olevan liberaalin luterilaisuuden käsitys on iältään erittäin nuori ja historia lyhyt.
Asialliset perustelut voi käydä lukemassa Juha Ahvion blogista.
http://juhaahvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66875-ala-alistu-kampanja-toi-esiin-keskustelun-asenteellisuuden
Lakialoite voi tulla eduskunnan käsittelyyn ensi viikolla. Kukin voi muistaa asiaa vakaumuksensa mukaan.
Kansalaisaloite eduskunnalle avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta (KAA 3/2013):
• lähetekeskustelu 20.2.2014
• käsittely kesken lakivaliokunnassa
• suunniteltu käsiteltäväksi täysistunnossa viikolla 46 (muutokset mahdollisia)
Tässä on ajantasaista tietoa kansalaisaloitteen käsittelystä lakivaliokunnassa ja eduskunnassa:
http://ranneliike.net/teema/avioliittolakialoite-kasittelyssa-lakivaliokunnassa?aid=11399
Tästä on lisää keskustelua Twitterissä hash tagilla #seurakuntavaalit
Lakivaliokunnan puheenjohtaja ja eri puolueiden edustajat ottivat vastaan vetoomuksen nykyisen mallisen avioliiton puolesta. Alla kuvia.
http://www.suomenevankelinenallianssi.fi/ajankohtaista/avioliittovetoomus_eduskuntaan/
Katsokaa youtubesta video: ”what gaymarriages did to Massachussets”, jos ihmettelette että miten tämä homoavioliittolaki olisi heteroilta pois. Aivan karmivaa settiä.