Yleisradion radiokanavilla on 1960-luvulta saakka lähetetty Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmaa. Se on yksi suosikeistani. Ylen nettisivuja mukaillen ohjelma taustoittaa kansainvälisen politiikan tapahtumia, se tekee kaukaisetkin asiat ymmärrettäviksi ja vie radionkuuntelijan matkalle toisenlaiseen todellisuuteen.
Lähetystyön arkipäivä on tänä syksynä konkretisoitunut minulle erilaisten kohtaamisten kautta maailmalla, ja haluan nyt viedä lukijan lyhyelle matkalle lähetystyön toisenlaiseen todellisuuteen.
Moni voi kertomustani lukiessaan kyseenalaistaa sen, onko kyse lähetystyöstä. Palaan tähän kysymykseen kertomukseni jälkeen. Nyt itse kohtaamiseen.
Vierailin lokakuussa Aasiassa eräässä mielenterveysjärjestössä. Järjestön johtajana toimii mies, joka on itse nuorempana kärsinyt mielenterveysongelmista ja oli jo päätymässä itsemurhaan. Hän sai kuitenkin apua ja parani, minkä jälkeen hän päätti itse omistautua mielenterveystyölle.
Meistä suomalaisistakin monelle mielenterveyden ongelmat ovat tuttuja. Olemme siitä hyvässä asemassa, että meiltä löytyy ammattilaisia, jotka voivat auttaa. Toisaalta olemme tietoisia siitä, että eivät täälläkään kaikki saa tarvitsemaansa apua. Tässä Aasian maassa sen sijaan on huutava pula psykologeista ja psykiatreista. Apua ei ole helposti saatavilla ja sairastuneiden arki onkin usein julma. Tästä todellisuudesta todisti väkevästi vanhempi herrasmies, jonka kohtasin mielenterveysjärjestön toimistossa. Hän lauloi hyvin liikuttavalla tavalla haikean ja surullisen laulun mielenterveysongelmien kanssa elävän arjesta maassaan:
”Pyydän, älä kutsu minua hulluksi, minulla on sama sydän kuin sinulla.
Pyydän, älä heitä minua kivillä, minulla on sama sydän kuin sinulla.
Varjo on minun omani, mutta miksi verisukulaiseni ovat etäisiä?
Paikka, jossa leikin eilen, miksi siitä on tullut etäinen?
En tahdo vaurautta, tahdon ainoastaan uuden näkökulman minua kohtaan.
En pyydä tähtiä taivaalta, pyydän vain oikeuttani elää.”
On itse vaikea edes asettua kyseisen lauluntekijän asemaan. Mielenterveys on herkkä aihe, ja se vaatii erityistä huomiota ja tukea, etenkin kehittyvissä maissa, joissa resurssit ovat vähäisiä.
Aasian kehittyvissä maissa vammaiset henkilöt kohtaavat päivittäin syrjintää ja jäävät helposti yhteiskunnan ulkopuolelle. Vaikka edistystä onkin tapahtunut vierailemassani maassa perustuslain voimaantulon sekä Lähetysseuran ja paikallisen järjestön yhteistyön ansiosta, paljon tehtävää on vielä edessä. Maakuntien paikalliset viranomaiset ovat edelleen laajalti epätietoisia vammaisuudesta, eivätkä vammaisille henkilöille kehitetyt ohjelmat edelleenkään sisällytä psykososiaalisista vammoista kärsiviä eli mielenterveysongelmaisia.
Järjestön johtaja on inspiroiva esimerkki siitä, kuinka henkilökohtainen kokemus voi muokata elämän tarkoitusta ja antaa voimaa muuttaa maailmaa. Hänen työnsä on herättänyt toivoa monissa, ja hänen tarinansa osoittaa, että toipuminen on mahdollista. Hän on omistanut elämänsä muiden auttamiselle, ja nämä ponnistelut ovatkin tuottaneet tulosta.
Mielenterveystyö on koko yhteiskunnan etu
On varmaan helppo huomata, että kohtaamiset toimistossa jäivät mieleeni syvästi ja muistuttivat minua siitä, kuinka paljon voimme tehdä toistemme hyväksi. Mielenterveyden tukeminen on yhteinen tehtävämme, ja meillä kaikilla on rooli siinä. Mutta miten tämä siis on lähetystyötä?
Me emme voi tässä Aasian maassa julistaa evankeliumia sanoillamme, yhteiskunta kieltää sen. Mutta me voimme sielläkin olla Kristuksena mittaamattoman arvokkaille Jumalan luomille veljillemme ja sisarillemme. Jos me Jeesuksen tavoin kysyisimme näiltä mielenterveyden vammoista kärsiviltä sisariltamme ja veljiltämme, mitä he toivovat meidän heille tekevän, niin näkemäni ja kuulemani perusteella uskon, että he pyytäisivät apuamme tähän mielensä vammaan.
Jokainen ihminen on arvokas ja ansaitsee mahdollisuuden elää täyttä elämää, riippumatta siitä, missä päin maailmaa hän asuu tai millaisia haasteita hän kohtaa. Mielenterveyteen panostaminen ei ole pelkästään yksilöiden, vaan koko yhteiskunnan etu.
Yhteistyöjärjestömme on esimerkki siitä, miten yksilön ponnistelut voivat johtaa merkittäviin muutoksiin ja antaa toivoa monille.
Aasian kehittyvissä maissa tarvitaan edelleen paljon työtä mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden tukemiseksi. On tärkeää, että jatkamme tätä työtä ja tuemme paikallisia järjestöjä. Heidän panoksensa on korvaamaton, ja heidän tarinansa inspiroivat meitä kaikkia tekemään maailmasta paremman paikan.
Psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden oikeuksien puolustaminen ja heidän tukemisensa on avainasemassa, jotta voimme rakentaa tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman maailman. Tämä työ vaatii sitoutumista, intohimoa ja uskoa siihen, että muutos on mahdollinen. Yhteistyöjärjestömme on esimerkki siitä, miten yksilön ponnistelut voivat johtaa merkittäviin muutoksiin ja antaa toivoa monille.
Matkani oli silmiä avaava ja syvällinen kokemus. Se muistutti minua siitä, että vaikka kohtaamme erilaisia haasteita, voimme yhdessä rakentaa tulevaisuuden, jossa jokaisella on mahdollisuus elää arvokasta ja täyttä elämää. Uskon, että tämä on kutsumuksemme kristittyinä.
Kiitos kaikki mielenterveystyössä mukana olevat, teette maailmasta paremman paikan arkipäivä kerrallaan.
Tero Norjanen, Suomen Lähetysseuran kansainvälisen työn johtaja