Jokunen vuosi sitten helvetistä puhuttiin aika vähän. Nyt keskustelu helvetistä on nousemassa taas pintaan. Vuonna 1985 uskonnontutkija Martin Marty väitti Harvard Theological Review:ssä: ”Helvetti katosi. Kukaan ei huomannut.”
Nykyään kysymys ikuisesta rangaistuksesta on jälleen virinnyt monien filosofien keskuudessa. – Oma tuntumani kotimaisesta ilmapiiristä on sellainen, että liberaali ja naisistuva papisto näyttäisi olevan kyseenalaistamassa helvetin olemassaolon, mutta elämän epäoikeudenmukaisuuden paremmin näkevät diakonit uskovat vakaammin em. Jumalan oikeudenmukaisen rangaistuksen olemassaoloon.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/puolet-kirkon-tyontekijoista-ottaa-helvetin-vakavasti/
Joskus minusta tuntuu siltä, että me papit olemme kadottamassa otteemme siitä, miten tehdään Raamatun mukainen diagnoosi ihmisen hengellisen ”sairauden” vakavuudesta, ja siihen tarvittavasta ”lääkkeestä”.
Lääkäri Pekka Reinikainen sanoo asiat monia pappeja selkeämmin:
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/totuus-helvetista/
Edellä linkittämäni lääkäri Reinikaisen artikkelin pohjalta näemme, että Raamatun mukaan helvetti on totta. Mikä minä siis olen sitä kyseenalaistamaan! – Ja ketä minun kurja mielipiteeni helvetin kieltämisessä täällä ajassa sitten enää rajan tuolla puolen auttaisi…, vaikka näin toimien saisin miten hyväntahtoisen sananjulistajan maineen. – Tämän realiteetin äärellä en uskalla ryhtyä väittämään muuta kuin Raamatun oman viestin. Muuten olen osaltani vastuussa siitä, miten käy niiden, jotka tuudittautuvat mahdollisesti valheelliseen rauhaan, kun sivuuttavat mm. ne Jeesuksen varoitukset helvetistä, joissa hän puhuu aivan samaa sanaa (αιωνιος) käyttäen kahdesta eri vaihtoehdosta; iankaikkisesta rangaistuksesta ja iankaikkisesta elämästä (Matt. 18:6-9 ja Matt. 25:46)!
Uskon kuitenkin kuten ateistista kristityksi kääntynyt C. S. Lewis. Lewisin kuuluisan oivalluksen mukaan ”helvetin portit on lukittu sisäpuolelta”. Tähän vaivan paikkaan joutuneet toteuttavat Lewisin mukaan kapinallista luontoaan loppuun saakka. – He ovat ihmisiä, jotka eivät koskaan nöyrry vastaanottamaan Jumalan armoa Jeesuksessa Kristuksessa.
Helvetistä puhuttaessa meillä ihmisillä on mielestäni liian usein taipumus kääntää syyttävä sormi Jumalaa kohti. ”Miten hän voisi olla niin julma!”, syytämme Raamatun ilmoitusta. ”Miksi hän vain katselisi sivusta, kun ihmiset joutuvat ikuiseen rangaistukseen!”, päättelemme…
Minun mielestäni sanoma ristille astuvasta Jumalan Pojasta on vastaus edellä esitettyihin syytteisiin. Jumala ei selvästikään halua, että kukaan joutuu helvettiin, vaan pelastuu siitä uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Kristuksen Risti on myös syvin osoitus siitä, ettei Jumala jäänyt todellakaan katselemaan sivusta!
”Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?”
(Room.8:31-32)
