Paratiisissa oli pajon hedelmäpuita ja yksi puu, josta ei saanut syödä, mutta Aatami ja Eeva eivät pystyneet vastustamaan kiusausta. Voimme lukea Matteuksesta (4:1-11), kun Henki johdatti Jeesuksen erämaahan perkeleen kiusattavaksi, – Jeesus voitti jokaisen kiusauksen. Jeesus opetti meille Isä meidän rukouksen, jossa pyydämme, ettei Jumala saata meitä kiusaukseen.
”Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta”. (Luuk. 11: 2-4 / FB38)
Miten suhtaudumme kiusauksiin, joita saamme osaksemme?
Mikälaisia kiusauksia kohtaamme?
Miten toimimme, kun lankeamme kiusaukseen ja teemme syntiä?
Viisas kommentti arkkipiispa Kari Mäkiseltä:
”Ihmiset tulevat kristillisen uskon ja kristillisen etiikan pohjalta erilaisiin johtopäätöksiin. Niiden perusteella ei voi arvioida ihmisten uskoa ja kristillisyyttä.”
Ilman Raamattuahan päädytään juuri sellaiseen mielipiteeseen ja uskoon kuin itse halutaan, mutta silloin ei palvotakaan Jumalaa, joka on itsensä luonnossa ja Raamatussa ilmaissut, vaan epäjumalaa, joka tottelee meitä.
Raamatussahan homoseksuaalisuus on hyvin yksiselitteisen selkeä synti, mutta siitäkin voi eheytyä kuten oululainen Amadeus Oilinkin kohdalla.
”Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat… peri Jumalan valtakuntaa. Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne…” – 1. Korintolaiskirje 6:9-11 (RK)
Mauno Mattila,
en tiedä olenko harhassa, mutta minusta tuntuu että Jumalan tahto tässä homokysymyksessä ei ole niin yksinkertaisen suoraviivainen.
Tämä johtuu mm. seuraavista kolmesta seikasta:
Ensinnäkin arkkipiispan lause “Ihmiset tulevat kristillisen uskon ja kristillisen etiikan pohjalta erilaisiin johtopäätöksiin.” ei ole pelkkä mielipide vaan historiallinen fakta. Tämänhän todistaa jo se kuinka maailmanlaajuinen Kristuksen kirkko on jakaantunut kuppikuntiin jotka väittävät toisiaan enemmän tai vähemmän harhaoppisiksi. Ja kaikki nämä kuppikunnat perustelevat omia oppejaan tietääkseni samalla Raamatulla.
Toiseksi: Olen käsityksessä, että läheskään kaiki homot eivät voi eheytyä heteroiksi. Tietääkseni moni homo on kertonut yrittäneensä rukoilla eheytymistä heteroksi, mutta homoina ovat pysyneet. Valehtelevatko he?
Kolmanneksi: Raamattu ei tarkkaan ottaen tunne käsitettä homoseksuaalisuus ihmisen ominaisuutena. Raamattu puhuu vain homoseksuaalisista akteista.
Päivi toi valtiovallan tervehdyksen kirkolliskokoukselle ja siinä samalla antoi hiukan poliittista valistusta eduskunnalle. Tervetullut puheenvuoro!
Valtiovallan kannan määrittelee Eduskunta, joka käsittelee asiaa parhaillaan. Ymmärtääkseni Päivi Räsänen toi kyllä esiin poliittisen kannan, omansa ja kristillisdemokraattien, ei koko hallituksen kantaa. Oman kantansa esiin tuomiseen on toki ministerilläkin oikeus, mutta henkilökohtaista kannanottoa ei voi laventaa perusteettomasti muiden mielipiteeksi.
Tarkennan vielä, että puheenvuoro on minusta hyvä, koska siinä näkyy jäljittelemättömällä tavalla Päivin kristillinen ajatusmaailma. Sataa suoraan uuden avioliittolain kannattajien laariin, ja voipa tuo taas pienen piikin tehdä erokäyräänkin 😀
Hyvä puheenvuoro sisäministeri Päivi Räsäseltä!
Olisin toivonut, että arkkpiispa olisi pitäynyt kirkon kannassa, joka on että avioliittolaki säilyy nykyisellään.
Kari-Matti,
kirkko ei ole ottanut sellaista kantaa, että ihmiset eivät voi kristillisen uskon ja kristillisen etiikan pohjalta tulla erilaisiin johtopäätöksiin tästä lakiesityksestä, eikä myöskään sellaista kantaa, että näiden näkemysten pohjalta voisi arvioida ihmisten uskoa ja kristillisyyttä.
Päivi on rohkea nainen, joka ei häpeä Jeesusta ja niinpä Jeesuskaan ei häpeä häntä, kun tulee pyhien enkeliensä kanssa. Samaa ei voi sanoa kirkon johdosta, joka yrittää miellyttää maailmaa, joka vetäytyy jatkuvasti yhä kauemmaksi totuudesta ja Raamatusta.
”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” – 1. Mooses 1:27
Minä kyllä tunnen ihan myötähäpeää Räsäsen puolesta.
”Arkkipiispa Kari Mäkinen nosti vastauspuheenvuorossaan esiin sen, ettei avioliittoasia ole parhaillaan kirkolliskokouksen käsiteltävänä.”
Arkkipiispa näyttää kauniisti unohtavan Lutherin käsityksen, jonka mukaan kirkon historian yksimielistä todistusta vastaan ei tule asettua. Ja jos missä niin avioliittokäsityksessä kristilliset kirkon ovat olleet lähes 2000 vuotta ainutlaatuisen yksimielisiä.
Kari-Matti,
Kirkko ei ole ollut mitenkään yksimielinen avioliittoasioista 2000 vuoden ajan. Päinvastoin.
”Kirkko ei ole ollut mitenkään yksimielinen avioliittoasioista 2000 vuoden ajan. Päinvastoin.”
Höpö höpö. Raamatun sanoma miehen ja naisen välisestä avioliitosta on yksi selkeimpiä oppeja Raamatussa, kuten myös kristillisessä kirkossa.
Homoseksuaalisuus, moniavoisuus, lapsiavioliitot ja muita seksuaalisuhteita on aina ollut eikä kyseessä ole mikään uusi ilmiö, vaan pienen mutta äänekkään ryhmän ajama agenda. Edes antiikin Roomassa ja Kreikassa kaikesta syntielämästä huolimatta ei homoja vihitty avioon.
Kaikkien kannattaa lukea omasta Raamatustansa mitä se kertoo homoseksualisuudesta.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/hae/Homosexuality.html
Onneksi meillä on viisas arkkipiispa Mäkinen, jolla on särmää ja malttia.
Voisitko Sari esittää joitakin esimerkkejä?
Siis sellaisia, jotka eivät ole muutaman viime vuosikymmenen takaa.
”Homoseksuaalisuus, moniavoisuus, lapsiavioliitot ja muita seksuaalisuhteita on aina ollut eikä kyseessä ole mikään uusi ilmiö, vaan pienen mutta äänekkään ryhmän ajama agenda.”
Mauno Mattila, onko sinulta jäänyt lukematta moniavioisuus – ja sen hyväksyminen – Raamatussa?
Avioliitto perustuu sille antropologiselle tosiasialle, että miehet ja naiset täydentävät toisiaan, sille biologiselle tosiasialle, että suvunjatkuminen on riippuvainen miehestä ja naisesta, ja sille sosiaaliselle realiteetille, että lapset tarvitsevat isää ja äitiä.
Avioliitto on olemassa tuodakseen miehen ja naisen yhteen aviomiehenä ja aviovaimona vaimona olemaan isä ja äiti lapsille, joita heidän liittonsa tuottaa. Avioliitto on valtiota vanhempi instituutio. Se on ihmissivilisaation perusrakennuspalikka. Avioliiton julkinen merkitys ylittää siihen liitetyt henkilökohtaiset merkitykset.
Valtio antaa tunnustuksensa avioliitolle koska se instituutiona hyödyttää yhteiskuntaa tavalla jolla mikään muu ihmisten välinen suhde ei sitä hyödytä. Avioliitto on yhteiskunnan keino taata lasten hyvinvointi mahdollisimman vähön rajoituksia asettavalla tavalla. Valtion antama tunnustus avuoliitolle suojelee lapsua rohkaisemalla miehiä ja naisia sitoutumaan toinen toisiinsa ja ottamaan vastuun heidän lapsistaan. Kunnioittaen samalla jokaisen vapautta valtio asianmukaisesti tunnustaa, suojelee ja ylläpitää avioliittoa lastensaamisen ja lasten kasvattamisen instituutiona.
”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” – Heprealaiskirje 13:4
Mauno,
Päivi Räsänen on itse erinomainen esimerkki siitä, että kirkon historian hallitsevin avioliittonäkemys ei ole voimassa. Jos kirkon perinteinen avioliitto-näkemys olisi voimassa niin Päivi Räsänen olisi itse tälläkin hetkellä aviomiehensä holhouksessa, keskittymässä naisen, vaimon ja äidin ”luonnolliseen olemukseen” kuuluviin tehtäviin. Räsänen olisi vailla tasavertaisia kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia. Hän ei esimerkiksi olisi suinkaan tänään tuonut ministerinä valtiovallan tervehdystä kirkolliskokoukselle.
Sarilla on huono Raamatun tuntemus eikä tunne esimerkiksi Deboran tarinaa. Raamattu ei kiellä naisilta esimerkiksi politiikka tai vaikka evankelistan tehtäviä, ainoastaan sen että he johtajavat hengellistä yhteisöä ja miestä.
Tässä on myös suuri vertauskuva Kristuksen ja seurakunnan välillä, jossa niin ikään Kristus toimii päänä ja johtajana, mutta Hän myös kantaa vastuun seurakunnasta ja kärsi sen puolesta. Tämä pitäisi olla miehen ja naisen välinen suhde myös avioliitossa, että mies nostaa vaimon kuningattaren osaan. Demokratiahan ei voi kahden välillä toimia, vaan toisen on johdettava.
Jos taas ajatellaan, että nainen on vähempi arvoinen kuin ei johda miestä, niin silloin on arvoissa jotakin vikaa, kun vain johtaja on jotakin. Valitettavasti tämä kreikkalainen ajattelu on korvannut meillä heprealaisen ajattelun, joka on päinvastainen, niin kuin Jeesus opettaa.
”Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” – Matteus 23:11-12
Mauno,
Sanot, että Raamatun kanta on se, että nainen ei johda miestä. Juuri näin. Ministerinä ja puoluejohtajana Päivi Räsänen onkin astunut perinteisen raamatullisen avioliitto-järjestyksen ulkopuolelle. Hän (vaimo ja äiti) johtaa alaisinaan moniakin miehiä. Sellainen on toki vastoin kirkon 2000-vuotista (kirkollisessa historiassa hallitsevinta) näkemystä siitä mikä on avioliitossa olevan vaimon ja äidin luonnollinen kutsumus ja rooli. Kirkon vallitsevin kanta (kirkon 2000-vuotisessa historiassa) on ollut se, että vaimo on miehensä holhouksenalaisuudessa, eikä suinkaan esimerkiksi ministerinä, tuomassa vaikkapa valtiovallan tervehdystä kirkon johtajille.
Naisten ja miesten ”toisiaan täydentävien olemusten ja roolien” nimenomaan katsottiin merkitsevän sitä, että naisilla ja miehillä on eriytetyt elämänpiirit, naisilla koti ja yksityinen elämänpiiri, ja miehillä julkinen elämä ja johtavat asemat sekä yhteiskunnassa että kirkossa. Vanhan testamentin Deboran tarinaa ei siis ole suinkaan perinteisesti tulkittu kirkossa sinun mainitsemallasi tavalla.
Hei Sari.
Kerrataanpa vielä, kun tämä näytti olevan nyt vaikea ymmärtää tai sitten sanoin huonosti.
Nainen ei voi johtaa seurakunnassa eikä miestä avioliitossa, ja näin ollen nainen ei voi myöskään opettaa seurakunnassa, kuin naisia tai lapsia, sillä se liitetään johtamiseen.
Maallinen puoli ja maalliset ammatit ovat sitten toista regimenttiä, joihin Raamatulla ei ole sanottavaa, vaikkakin sielläkin voidaan nähdä, että luonnostaan miehet ovat johtajiksi sopivia, kun taas naiset sopivat diplomaattisiin tehtäviin, joissa he ovat miehiä parempia sovittelemaan asioita.
Raamattu mainitsee vain yhden kerran ”suuri salaisuus” ja se on juuri Kristuksen ja seurakunnan yhteys, jota verrataan miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Tästä voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta yksi esimerkki on Jeesuksen ilmestyminen Saulukselle (tulevalla Paavalille) Damaskoksen tiellä, sillä siellä Hän sanoi Paavalille: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.” (Apt. 9:5). Eli Jeesus ja uskovat on yhtä.
Tärkeä on huomata, että mies ja nainen ovat luotu erilaisiksi niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta he ovat yhtä arvokkaita. Ilman miehiä ei olisi naisia ja ilman naisia ei olisi miehiä. Olen myös varma, että moni vaimo tulee saamaan kirkkaamman kruunun kuin mies, vaikka mies olisi ollut se julistaja ja esillä olija, sillä ilman vahvan vaimon rukouksia ja tukea on miehen vaikea pärjätä tässä ajassa paimenena.
Tässä miehen ja naisen eroista mielenkiintoinen tutkimus, jonka tulokset eivät kylläkään yllätä.
Naisten yleiset luonteenpiirteet: 1. Herkkyys, 2. Lämpö, 3. Ymmärrys, 4. Hermostuneisuus, 5. Itseluottamus, 6. Eloisuus ja 7. Teoreettisuus
Miesten yleiset luonteenpiirteet: 1. Dominointi, 2. Tasapainoisuus, 3. Velvollisuudentunto, 4. Tarkkaavaisuus, 5. Avoimuus muutoksille, 6. Sosiaalinen rohkeus ja 7. Varautuneisuus
http://www.iltalehti.fi/nainen/201201070024417_na.shtml
Siksipä onkin tärkeä, että avioliitto pidetään miehen ja naisen välisenä, jotta mahdollisimman monelle lapselle turvattaisiin mahdollisuus isään ja äitiin.
Noita eroavuuksia voi yhtä pätevästi esittää horoskooppeihin viittaamalla.
Mauno Mattila, kirjoitit:
”Nainen ei voi johtaa seurakunnassa eikä miestä avioliitossa, ja näin ollen nainen ei voi myöskään opettaa seurakunnassa, kuin naisia tai lapsia, sillä se liitetään johtamiseen.
Maallinen puoli ja maalliset ammatit ovat sitten toista regimenttiä, joihin Raamatulla ei ole sanottavaa…”
Löytyykö Raamatusta jaottelua hengelliseen ja maalliseen regimenttiin, kun kyse on naisen asemasta mieheen verrattuna? Olen itse saanut kuvan että Raamatussa nainen on itsestäänselvästi miehen alamainen tämänpuoleisessa elämässä.
Jos tätä jaottelua ei Raamatusta löydy, niin eikö se tarkoita että Raamattua voitaisiin tulkita myös niin että ministeri Räsänen tosiaan toimii Raamatun vastaisesti ollessaan miesten pomona?
Mauno Mattila, jääköhän sinulta huomaamatta, että kertomallasi mielipiteellä (naiset voivat olla ”maallisella” puolella miesten johtajia) olisit ollut harhaoppinen (”liberaali!”) enimmän aikaa kristinuskon historiasta?
Ylipäätäänkin on hämmästyttävää kuinka nämä naisen alistettua asemaa (myös ”maallisella” puolella) ajaneiden nykyiset hengenheimolaiset onnellisina nauttivat jumalattomien, Jumalan säätämystä vastaan nousseiden, Raamatun selvän sanan hylkäävien aikaan saamasta naisen tasa-arvoistumisesta; nauttivat juuri siitä mitä vastaan ”raamatulliset” taistelivat kaikin voimin.
Jokainen on toki aikansa lapsi, mutta kyllä jotain olisi syytä tietää edes historiasta – tulevaisuutta ”aikansa lapsen” on ymmärrettävästi paljon vaikeampi tietää.
Poikamiehet (Jumala, Jeesus, Paavali…) tietävät parhaiten naisen paikan.
Ukkomiehet eivät uskalla sanoa asiasta mitään.
Onko naisen paikka nyrkin ja hellan välissä?
Hieno puheenvuoro Räsäseltä, jälleen kerran.
Hienoa. Rakastan vaimoani. Häntä vaimo-äiti-mummia olen valmis puolustamaan vaikka ase kädessä. Lapsenlapset tulloo mukkaan.
Kun kritisoin arkkipiispan puheenvuoroa, on samaan hengenvetoon syytä todeta, että luin vastikään Kari Mäkisen väitöskirjan: se oli todella hyvä ja äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta.
Kirkko on tunnustuksellinen yhteisö, jonka käsitys avioliitosta perustuu luomisen evankeliumiin. Ihminen on luotu toiosaalta Jumalan kuvaksi, toisaalta mieheksi ja naiseksi. Avioliitto on asetettu miehen ja naisen välille jo ennen lankeemusta.
Valtiovalta on sekullarishallinnollinen instituutio, jonka käsitys avioliitosta on kulttuuriantropologinen konstruktio sosiaaliantropologisesta parisuhdeinstituutiosta.
Näillä edellytyksillä olisi kumma jos valtion ja kirkon käsitys avioliitosta olisi täsmälleen sama.