Ei, niissä ei ole totuutta!
Näin tunnettu ortodoksiteologi Vladimir Losski ykskantaan totesi kaukoidän uskonnoista.
Hän keskusteli tulevan ortodoksipiispa Anthony Bloomin kanssa.
Nuorta Anthonya, tai siis silloin nimeltään Andrei, kiinnosti muut uskonnot.
Losski ja Andrei keskustelivat aiheesta pitkään. Kaukoidän uskonnot olivat erityisenä aiheena.
Kotiin päästyään Andrei kirjasi kahdeksan lainausta hindulaisuuden kirjoituksista.
Tavatessaan Losskin seuraavan kerran Andrei valehteli.
Luen pyhiä isiä ja teen merkintöjä. Tässä minulla on kahdeksan lainausta ilman kirjoittajaa. Ehkä sinä tunnistaisit ne?
Losskilla kesti parisen minuuttia löytää ortodoksiset kirkkoisät lainauksiin.
Andrei paljasti sitten mistä oli lainaukset ottanut. Losski ymmärsi näin asenteensa yksipuolisuuden.
Totuuden suhteen ei tarvitse omaksua hälläväliä asennetta.
Totuutta kuitenkin löytyy yllättävistäkin paikoista. Jopa valheen seassa voi olla totuutta.
Uskontojen maailma ei siis ole mustavalkoinen, eikä kaikkialla muualla ole silkkaa pimeyttä.
Tietty varovaisuus arvioissa on aina paikallaan ja tarpeen.
”Meidän täytyy olla varovaisia, kun tuomitsemme toista uskoa”, muistutti Anthony
C. S. Lewis ilmaisi asian hyvin.
Jos olet kristitty, sinun ei tarvitse uskoa että kaikki muut uskonnot ovat perin pohjin väärässä. Jos olet ateisti, sinun on uskottava, että kaikki maailman uskonnot ovat erehtyneet pahemman kerran… Jos olet kristitty, voit vapaasti ajatella, että kaikissa muissa uskonnoissa – omituisimmissakin – on ainakin jokin aavistus totuudesta… Kun minusta tuli kristitty, saatoin omaksua avaramman näkökannan…
Bloomin ja Losskin keskustelu on kirjasta Дом Божий – Три беседы о Церкви ja Lewisin lainaus on kirjasta Tätä on kristinusko. Blogikirjoitus on ilmestynyt aikaisemmin toisessa blogissa.
”Jeesus on sana…. ”
Kielitieteellisesti sana on lauseessa oleva yksikkö, se on helppo ymmärtääkin, jos ei kehittele mitään mysteerioita sanasta. Lauseessa on yleensä usempia sanoja, joista muodostuu jotain, mitä halutaan kertoa.
Jeesus on nimi, eli nimisana, substantiivi. Nimisanoissa on yleisnimiä ja erisnimiä. yleisnimiä ovat esim. viikonpäivät, juhlapäivät jne. Erisnimi on yksilön nimi, josta hänet tunnetaan. Kuten Jeesus.
Jos siis ajattelemme, että hän oli ihminen. Kaikki eivät ole niin ajatelleet.
On vanha kristillinen ymmärrys, että niin filosofiassa kuin ei-kristillisissä uskonnoissa on totuuden jyviä. Minkä laisia ja kuinka paljon, siitä voidaan keskustella. Sitten kannattaa muistaa toinenkin puoli: nimenomaan pakanauskontojen palvontamenoissa on tunnistettu myös demoninen läsnäolo, josta on kristityn hyvä pysyä kaukana. Kirkkoisät totesivat usein myös harhaoppien olevan demonien aikaansaannoksia. Nyt meidän ei tietysti pidä nähdä pahoja henkivaltoja siellä sun täällä. Ja yhteiskunnassa tulee pyrkiä eri uskontojen rauhanomaiseen rinnakkaineloon. Mutta mielestäni on aika kummallista, jos ei-kristillisistä uskonnoista aletaan etsiä totuuden ainesosia tekemättä selvää eroa kristinuskon ja muiden uskontojen välillä. Tuo Wienin uskontokasvatusepisodi on onneksi valovuoden päässä modernista koulun uskonnonopetuksesta.
Wienin tapahtuma Anthonyn elämässä oli yritys kuvata häntä, ei uskonnonopetusta silloin tai nyt.
”..nimenomaan pakanauskontojen palvontamenoissa on tunnistettu myös demoninen läsnäolo, josta on kristityn hyvä pysyä kaukana.’
Ai että on okein tunnistettu? Onko ihan valokuvia ja sormejälkiä…Eli minkähänlaisia näyttöjä näistä demooneista on olemassa muualla kuin vilkkaassa mielikuvituksessa?
Kristillisen demoniopin loi kikrkois Augustinus,joka neroudessaan keksi, että demonit paritelevat ihmisnaaraiden kanssa ja loi tällä pohjan myös ns. noitien roviokelpoisuudelle. Tyhmyyden säkki on siis pohjaton ja sinne mahtuu paljon demooneja seuraksi.
”Pakanauskontojen palvontamenoissa on tunnistettu myös demoninen läsnäolo, josta on kristityn hyvä pysyä kaukana.” OLisin enemmän huolissani siitä, tunnistetaanko ’demoninen läsnäolo’ kristittyjen ’palvontamenoissa’. Osataanko sellaisesta pysyä kaukana?
Lars Ahlbäck
19.11.2020 09:29
Esitin pari lisäesimerkkiä Anthonyn henkilöstä.
Itse blogikirjoitus oli anekdoottimainen muistutus elävästä elämästä.
Kiitos kommenteista. Kaikkia en ymmärrä.
———
Lars,
Ymmärtämättömyys vapauttaa vastuusta, tai kyseenalaistaa toisen ymmärryksen. Toivon, että kestät tämän verran kärkevyyttä.
Jeesus, niinkuin yleensä ihmiset kuvaavat asioita kertomuksin. Jeesus ei puhui vertauksin ja tarkoitus oli selkeyttää itse sanomaa. Niinkuin Raamatusa voimme lukea, niin jotkut ihmettelivät niiden viestiä, vaikkeivät aina voineet asiaa eritellä. Jotkut eivät ymmärtäneet, jopa opetuslapset näin sanoivat. Eli “Kaikkia en ymmärrä” ilmaisee vilpittömyyttä(kin).
Pieni lisäraapaisu keskeisimpään, eli uskoontuloon. Uskoontulo ja kääntyminen tulee esille, kun “metanoia” -sanaa käytetään. Kääntyminen UT:n kreikankielisessä tekstissä viittaa aina syvään mielenmuutokseen, parannuksen tekoon, syntymiseen Pyhästä Hengestä Ylhäältä. Kääntymistä käännetään sanoilla, ‘parannus’, uskoontulo, uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä. Selitän asiaa, minkä oletan olevan sinulle vaikea ymmärtää.
En tarkoita, että kaikki tulisivat uskoon ‘kertalaakilla’ niinkuin minä ja paljon helluntalaisia ympäri maailmaa. On aikoja, päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia, muttei vuosia, jolloin sydämen porttimme ikäänkuin aukeaa Jeesuksen tulla sisällisesti meihin.
Saa kirjoittaa kärkevästi. Ei se minua haittaa.
En kyllä ymmärrä miten kommenttisi vaikkapa kääntymyksestä liittyvät blogikirjoituksen kertomukseen Anthonyn elämästä tai vaikkapa C.S. Lewisin huomioon avarammasta näkökannasta.
Toki itse lainasin Anthonyn kääntymiskokemusta evankeliumin äärellä. Tai hänen koulukokemustaan Wienissä.
Tarkoitus oli hieman kuvata hänen uskoaan tai sen löytämistä erityisesti Marko Sjöblomin kommentteihin liittyen.
Kääntyminen on mielestäni hyvä kielikuva. Siitä tulee mieleen armeijan komento: ”Täyskäännös vasempaan päin!” Yhtään etenemistä ei ole vielä tapahtynut, mutta näkökenttä on muuttunut toiseksi.
Ajattelen, että uskoontulossa käy samalla tavalla. Näkökulma maailmaan, itseen ja varsinkin Jumalaan mullistuu, mutta vaellus on vasta alkupisteessään. Jos tähän halutaan liittää ajatus uudestisyntymisestä, on muistettava, miten avuton vastasyntynyt on.
Eri uskontojen ”totuudet” ovat kuin venäläinen historiankirjoitus. Se on tarkoituksenmukaista, mutta ei totta. ”Sanan” voi vääntää aina itselle tai omalle ryhmälle edulliseksi ja demonisoida muiden ”sanat”. Totuutta ei kukaan tiedä, koska se on ihmisten sanoittama. Ihminen ei ole totuus, eikä omista totuutta. On parempi olla matkalla totuuteen, kuin perillä. Perillä saattaa odottaa yllätys.
Charlotta.
Taivas ja helvetti eivät ole yllätyksiä. Kumpaan tahansa ollaan matkalla, se on jo tiedossamme. Eli taivasta ja helvettiä on jo jokaisen matkaajan sisimmässä.
Kummankaan määränpään todellisuus ei saavuta edes mielikuvitustamme, toisen ihanuus ja toisen kurjuus.
”Kumpaan tahansa ollaan matkalla, se on jo tiedossamme.” Joku voi olla omalla kohdallaan varma, mutta voi sitä, joka luulee tietävänsä kaikkien muidenkin määränpään!
”Taivas” ja ”helvetti” ovat uskonvaraisia ”paikkoja” (olomuotoja ?), joten kukaan ei voi tietää. Moni elää helvettiään jo täällä, toivottavasti myös taivastaan. Ihmiset ovat vain herkästi tuomitsemassa muut joko-tai paikkaan. Se alentaa niiden paikkojen arvon.
Charlotta,
Snl.24:11 ”Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat.”
Evankeliumi pysäyttää ja pelastaa. Sen julistaminen, niinkuin se on kirjoitettu koetaan usein tuomitsemisena.
Voimakas parannussaarna vei Johannes kastajan ensin vankilaan ja sitten hän menetti henkensä.
On useita tapauksia, että kriteerit helvettiin julistetaan ja joskus, kuten tässä Johannes Kastajan tapauksessa, hän kohdisti ne henkilöön, jonka jumalattomuus oli kaiken kansan tiedossa. Kun kaikki jumalattomuus ei ole kaikkien tiedossa, niin julistetaan evankeliumia, joka sisältää ilmoituksen pelastuksesta ja ilmoituksen kadotuksesta. Siksi Jeesuskin sanoi, Joh. 3:
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
Kukaan, jolla ei Jeesus ole sisimmässä, ei halua kuulla kadotuksesta.
Se, että usein nähdään toisten päämäärä helvetissä, on usein joko nähtävissä kaikille tai heidän omat sanansa todistavat, etteivät he ole muussa kuin syntymäautuutuksessaan, joka meillä jokaisella poistuu, ellemme vastaanota tarjottua Armoa, kun sen tarjouksen ymmärrämme. Saako tämän sano? Mielestäni saa, mutta vain tarjoamalla pelastusta surmapaikalta.
Niinkuin sanoinkin ja niinkuin sinäkin totesit, niin moni elää helvetissä. Mutta itse sain alkaa elää taivaassa jo täällä ajassa. Kumpikin paikka on usein mainittu Raamatussa ja kummankin paikan ”olot” on toistuvasti selvitetty jo etukäteen.
Seppo Heinola ja Martti Pentti. Tämä tulee nyt vähän väärään paikkaan. Augustinus EI keksinyt demonioppia vaan se oli osa Uuden testamentin ajan ihmisten maailmankuvaa. Monet kristinuskoon kääntyneet saivat oikeasti kokea suuren vapautuksen kun ei tarvinnut pelätä erilaisia henkivaltoja. Lukekaapa vaihteeksi 1 Korinttilaiskirjeen 12. luku, jota lainasin muistinvaraisesti. Martti Pentille vain se huomio, että Uusi Testamentti puhuu hyvin selkeästi henkivaltojen todellisuudesta. Sille en voi mitään, jos et usko tai halua uskoa tuota osaa Jumalan omasta ilmoituksesta meille.
”Martti Pentille vain se huomio, että Uusi Testamentti puhuu hyvin selkeästi henkivaltojen todellisuudesta.” Se ei kuitenkaan liitä demoneja ’pakanauskontojen palvontamenoihin’ vaan demonit haastavat itsensä Kristuksen: ”Synagogassa oli mies, jossa oli saastainen henki. Se huusi kovalla äänellä: ’Voi, mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!'” Eikö ole uskottavaa, että näin on nytkin, henkiä on tarkkailtava aivan lähellä.
Augustinus EI keksinyt demonioppia vaan se oli osa Uuden testamentin ajan ihmisten maailmankuvaa.
Augustinus loi kristinuskoon demomologian eli ikioman opindemoneista. Ei hän tietenkään tätä jo kreikalaisten tuntemaa käsitettä keksinyt. Hurskaat teologit väittelivätkin sitten , kuinka monta demoonia mahtuu neulapäähän…Sikäli olivat tietämättään oikeassa, että esim ’demonisia’ eli pahoja viruksia mahtuu neulanpäähän paljon…
Kyllä minusta voimme hyvin ajatella että suuret maailman uskonnot kuten budhalaisuus ja hindulaisuus tai pienempi bahailaisuus ovat harhaoppeja, joiden päälimmäinen tehtävä on pitää ihmiset harhan vallassa. Varsinkin jälleensyntymäoppi on aika mieletön. Jos näiden uskontojen kirjoituksissa on jotain analogioita Raamatun sanaan ei tällä ole minusta mitään merkitystä. Yksittäisten ihmisten kannalta tällaiset uskonnot voivat tarjota etsijälle ”tien” ja ”vastauksia”, mutta jos ymmärrämme, että kaikki harhaopit ovat syntyneet ”valheen isän” toimesta ainoana motiivina pitää ihmiset evenkeliumin ulottumattomissa niin jonkun pienen ”totuuden” löytäminen niiden kaanoneista tuskin on kovin merkityksellistä noin soteorologisesta näkökulmasta katsottuna. Ja sehän tässä on oleellista.Kaikki tiet eivät vie taivaaseen.
Martti Pentti. Paavali kirjoitti kyllä Korintin seurakuntalaisille, että näiden tuli pysyä erossa epäjumalien palvontamenoista nimenomaan siksi että eivät tulisi osallisiksi ”riivaajien pöydästä” ja pahoista hengistä. Olen itse ollut pari kertaa tilanteessa, jossa olen tunnistanut pahan henkivallan läsnäolon. Yksi näistä oli erään uushindulaisen suuntauksen tilaisuus. Ehkä tässä kannattaa kuunnella myös kirkon vuosituhantista kokemusta.
On jokeenkin yksinkertaista sijoittaa pahat henget vieraiden uskontojen piiriin. Edelleenkin toistan, että niiden havaitseminen omassa lähipiirissä on paljon tärkeämpää. ”Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: ’Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!'”
Marko Sjöblom. ” Olen itse ollut pari kertaa tilanteessa, jossa olen tunnistanut pahan henkivallan läsnäolon. Yksi näistä oli erään uushindulaisen suuntauksen tilaisuus”.
Juuri näin, silti useimmat ihmiset tällaisissa tilaisuuksissa luulevat kokevansa jotain hyvää. Nykyisellään länsimaiselta kirkolta puuttuu yksinkertaisinkin henkien erottelemisen kyky ja lahja. Olen parinkymmenen vuoden ajan tehnyt lähetystyötä budhalaisessa ja hindulaisessa kulttuurissa Sri Lankassa ja Nepalissa. Sikäläisillä ystävilläni ei ole pienintäkään epäilystä näiden uskontojen saatanallisuudesta. Minullakaan ei ole. Hindutemppeleissä on saastainen henki. Olen käynyt monissa sellaisissa.
Suomessa voi vierailla vaikkapa äiti Amman tilaisuuksissa, ja huomata, että niissä on voimakas hengellinen läsnäolo. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Pyhän Hengen kanssa, vaikka se tuntuisikin miellyttävältä. Länsimaisen ihmisen hengellinen arvostelukyky on pelkästään materialismimme takia heikko eikä näin ollen kykyä erottaa demoonisen hengen vaikusta juuri löydy. Tästä syystä ihmiset harrastavat vaikkapa transsendenttista mietiskelyä. Kun jotain sieluntilan syvenemistä alkaa tapahtua luullaan että kehitys on hyvää. Myöhemmin jos saadaan hengellisiä kokemuksia ei niiden demoonisuutta osata epäillä. Näin ollaan koukussa ja evankeliumin ulottumattomissa. TM-guru Maharishi aina sanoi transsendentisen mietiskelyn olevan hyvää myös kristityille ja voimaannuttavan heitä paremmiksi uskoviksi. Länsimaiset ihmiset ovat helposti höpläytettäviä tällä alueella. Pyhän Hengen ymmärtäminen ja tunteminen onkin meille uskoville tärkeää. Miksi joku muu henki tai henkivalta meitä kiinnostaisi?
Oman mielenmaisemasi huonoa säätä. Tod. näk. tunsit mitä tietoisesti tai alitajuiseti halusit tuntea.
Kiitos kommenteista. Saa tietenkin kommentoida lisää. Yritän seurata tilannetta välillä.
Kiintoisaa on, että monissa kommenteissa tehdään juuri sitä, mistä Anthony varoitteli. Tai ei omaksuta Lewisin mainitsemaa avarampaa näkökantaa.
Joillekin kristillisyys lienee hiukan samankaltaista kuin jääkiekkoseuran kannataminen: ’Meidän joukkue on rautaa, teidän on paperia!’ Se saattaa sisältää mielestäni oudon sivujuonteenkin: ’Meidän Jumala on parempi kuin teidän jumala!’ C. S. Lewisin avarampi näkökanta on vapaa näistä vastakkaisuuksista. Se näkee, että kaipaamme yhteyttä samaan Jumalaan vaikka hyvin erilaisia teitä.
’Pentti. C. S. Lewisin avarampi näkökanta on vapaa näistä vastakkaisuuksista. Se näkee, että kaipaamme yhteyttä samaan Jumalaan vaikka hyvin erilaisia teitä”.
Eiköhän C.S Lewisin evankeliumi ollut kirkas. Hän oli intellektuelli ja filosofi, ja tällaisena tietysti laajakatseinen.
Kaipuu Jumalan puoleen on tietysti Jumalasta erossa elävän ihmisen sydämessä. Silti pelastusteitä on vain yksi, ristiin turvautuminen ja syntien sovituksen vastaanottaminen. Kaikki muut tiet vievät harhaan. Emme koskaan voi tehdä analogiaa kristillisen Taivaan ja jonkun Nirvanan tai Samadhin kokemisen välille. Missään muussa uskonnossa ei ihminen tule kosketuksiin persoonallisen Jumalan kanssa joka voi rakkaudellisest puhutella meitä nimeltä mainiten. Allah, Kristna tai Zarahustra jne eivät puhuttele seurajiaan henkilökohtaisesti kuten Jeesus meitä.
On tyhmää esittää vertauksia jostain jääkiekkojoukkueiden tukemisesta kun kristinusko on kokonaan eri kategoriassa kuin kaikki muut uskonnot. Me jotka vaellemme tällä tiellä kuljemme kokonaan eri kilparadalla kuin kaiki muut.
”On tyhmää esittää vertauksia jostain jääkiekkojoukkueiden tukemisesta, kun kristinusko on kokonaan eri kategoriassa kuin kaikki muut uskonnot.” Tästä olemme oikeastaan samaa mieltä. Ihminen on kuitenkin usein hämmästyttävän tyhmä. Mitä siihen kilparataan tulee, samalla planeetallahan me kaikki kisaamme.
Pentti. ”Mitä siihen kilparataan tulee, samalla planeetallahan me kaikki kisaamme”.
Samalla planeetalla toki, mutte ei koskaan samalla ”kilparadalla”. Me kristityt kuljemme eri tietä kuin muut, tai emme ole kristittyjä.
Ahlbäck: ”Kiintoisaa on, että monissa kommenteissa tehdään juuri sitä, mistä Anthony varoitteli. Tai ei omaksuta Lewisin mainitsemaa avarampaa näkökantaa.”
Mikään lähetystyö ei ole mahdollista, jos emme rakasta ja palvele ihmisiä riippumatta heidän uskomuksistaan. Näin tietysti meidän tulee olla avarakatseisia. Kuitenkaan emme voi ajatella, että harhassa olisi totuuden siemen tms. Harhaoppeja ja demoonisia uskontoja on tarkasteltava niiden kokonaisuudesta käsin, eikä mikään pikku harhan seassa oleva ”totuuden” hippunen muuta koko kuvaa miksikään.
”Harhaoppeja ja demoonisia uskontoja on tarkasteltava niiden kokonaisuudesta käsin, eikä mikään pikku harhan seassa oleva ’totuuden’ hippunen muuta koko kuvaa miksikään.” Minä näen asian toisin. Uskontoja on tarkasteltava niiden kokonaisuudesta käsin eikä mikään ’harhan ja demonisuuden’ hippunen saa estää näkemästä aitoa pyrkimystä totuutta kohti.
Ymmärrän mitä yritetään sanoa, kun korostetaan kristinuskon erityisyyttä ja jopa ekslusiivisuutta.
Lewis ja Anthony kuitenkin yrittävät muistuttaa ja myös varoittaa mustavalkoisuudesta.
Molemmat olivat sitoutuneita kristittyjä.
Anthonysta kerrotaan hauskaa juttua.
Hän luennoi Moskovan hengellisessä akatemiassa. Opiskelija moittivaan sävyyn tiedusteli syytä viittauksiin ei-ortodolsisiin ja myös ei-kristillisiin lähteisiin luennossa.
Anthony kerrotaan vastanneen, että hän oletti kuulijoiden jo osaavan ulkoa pyhien kirkkoisien sanomiset ja siksi toimi näin.
Pentti. ” Uskontoja on tarkasteltava niiden kokonaisuudesta käsin eikä mikään ‘harhan ja demonisuuden’ hippunen saa estää näkemästä aitoa pyrkimystä totuutta kohti”.
Hyvänä humanistina tietysti voit nähdä ihan mitä tahdot. Sri Lankan historian tutkiminen kuitenkin tekisi sinullekin hyvää. Sri Lankan yhteiskunnan ja koko kulttuurin perustana on viisi erilaista perkelettä. Tälle hengelliselle perustalle koko systeemi rakentuu. Nepali oli vielä parikymmentä vuotta sitten hindumonarkia, jossa kuningas oli Jumala. Sittenhän monarkia hajosi palatsivallankaappauksen ja maolaisten sissien toimesta ja kunigas piileskelee nyt Katmandun ulkopuolella. Intiasta voisi puhua paljonkin. Kaikkien näiden kulttuurien perusta on hindulaisuudessa, joka merkitsee totaalista kontrollia ihmisten elämässä. Näissä ei ole kysymys mistään totuuden etsimisestä, vaan ihmisten orjuuttamisesta, manipulaatosta ja pettämisestä. Hedelmästään pu tunnetaan, ja pinnallinenkin tutustuminen tällaisten maiden olosuhteisiin kertoo selvästi millainen siemen tuottaa tällaisen hedelmän. Nämä yhteiskunnathan ovat kuin v”vahinkoja” joissa kaikki koko ajan tuntuu irtoavan” liitóksistaan”.
Vastaavasti meillä Suomessa voimme olla onnellisia luterilaisesta perustasta jolle yhteiskuntamme on paljolti rakennettu. Meillä on nyt vähän korruptiota, hyvä ja melkein ilmainen koulutusjärjestelmä ja aika läpinäkyvä yhteiskunta. Tämä on minusta kristinuskon hyvää hedelmää.
Hämäläinen, yhteiskuntamme kehittyneisyys on kylläkin valistusfilosofian ja valistus-liikkeen hedelmää, Ilman sitä meillä näet roihuisivat toreilla noitaroviot, mitään kansalaisvapauksia ei olisi ja lukeakin saisi vain hartauskirjoja ja kirjoittaa ei osattaisi tuskin olenkaan. Ja nainen olisi hellan ja nyrkin välissä ilman ihmis-ja opiskeluoikeuksia. Mutta uskonnolioset pomot pukeutuisivat kultaan ja purppuraan
ja kansa näkisi nälkää.
Heinola. ”Hämäläinen, yhteiskuntamme kehittyneisyys on kylläkin valistusfilosofian ja valistus-liikkeen hedelmää,”.
Ei Heinola voi sivuuttaa uskonpuhdistuksen ja luterilaisuuden hyvää vaikutusta yhteiskuntaamme. Suomalaiset ovat saaneet luterilaisen uskon jo äidinmaidossa, niin voimakkaasti on maamme luterilaisuuden vaikuttama. Minlle Suomi on maailman luterilaisin maa.