Ei, niissä ei ole totuutta!
Näin tunnettu ortodoksiteologi Vladimir Losski ykskantaan totesi kaukoidän uskonnoista.
Hän keskusteli tulevan ortodoksipiispa Anthony Bloomin kanssa.
Nuorta Anthonya, tai siis silloin nimeltään Andrei, kiinnosti muut uskonnot.
Losski ja Andrei keskustelivat aiheesta pitkään. Kaukoidän uskonnot olivat erityisenä aiheena.
Kotiin päästyään Andrei kirjasi kahdeksan lainausta hindulaisuuden kirjoituksista.
Tavatessaan Losskin seuraavan kerran Andrei valehteli.
Luen pyhiä isiä ja teen merkintöjä. Tässä minulla on kahdeksan lainausta ilman kirjoittajaa. Ehkä sinä tunnistaisit ne?
Losskilla kesti parisen minuuttia löytää ortodoksiset kirkkoisät lainauksiin.
Andrei paljasti sitten mistä oli lainaukset ottanut. Losski ymmärsi näin asenteensa yksipuolisuuden.
Totuuden suhteen ei tarvitse omaksua hälläväliä asennetta.
Totuutta kuitenkin löytyy yllättävistäkin paikoista. Jopa valheen seassa voi olla totuutta.
Uskontojen maailma ei siis ole mustavalkoinen, eikä kaikkialla muualla ole silkkaa pimeyttä.
Tietty varovaisuus arvioissa on aina paikallaan ja tarpeen.
”Meidän täytyy olla varovaisia, kun tuomitsemme toista uskoa”, muistutti Anthony
C. S. Lewis ilmaisi asian hyvin.
Jos olet kristitty, sinun ei tarvitse uskoa että kaikki muut uskonnot ovat perin pohjin väärässä. Jos olet ateisti, sinun on uskottava, että kaikki maailman uskonnot ovat erehtyneet pahemman kerran… Jos olet kristitty, voit vapaasti ajatella, että kaikissa muissa uskonnoissa – omituisimmissakin – on ainakin jokin aavistus totuudesta… Kun minusta tuli kristitty, saatoin omaksua avaramman näkökannan…
Bloomin ja Losskin keskustelu on kirjasta Дом Божий – Три беседы о Церкви ja Lewisin lainaus on kirjasta Tätä on kristinusko. Blogikirjoitus on ilmestynyt aikaisemmin toisessa blogissa.
Itse olen ajatellut, että kaikki ihmiset ovat Jumalann luomia ja monet uskonnot ympäri maailmaa johtuvat tästä seikasta. Uskonnot yleensä etsivät tietä Jumalan luokse, mutta vain Kristus itse on tie. Tietä ei tule etsiä, vaan kulkea.
Ismo, tiesitkö, että myös Qumranin essealaiset munkit kutsuivat liikettään ja itseään juurikin Tieksi?
Ismo,
Etsiminen on merkittävä teema Raamatussa. Jeesus-tielle ei heitetä tai jouduta, mikä olisi sakramentaalisen pelastusopin seuraamus. Muutama viite:
2.Aikak.15:
12 Ja he tekivät liiton, että etsisivät Herraa, isiensä Jumalaa, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan,
13 ja että jokainen, joka ei etsinyt Herraa, Israelin Jumalaa, oli surmattava, olipa hän pieni tai suuri, mies
tai nainen.
14 Ja he vannoivat valan Herralle suurella äänellä riemun raikuessa ja torvien ja pasunain pauhatessa.
15 Ja koko Juuda iloitsi siitä valasta, sillä he olivat vannoneet sen kaikesta sydämestään, ja he etsivät Herraa kaikella halullansa ja löysivät hänet; niin Herra soi heidän päästä rauhaan joka taholla.
Seuraavassa painotetaan sitä, että etsikkoaika kuvaa hyvin Isän vetoa. Ei ihminen voi oman halunsa, päätöksen mukaisesti voi olla etsimättä Herraa, kun hän on läsnä.
Jes. 55:6,
”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.”
Jumala etsii, ojentaa käsiään kaiken päivää ja kehottaa ihmistä, Matt. 7:7 ja 8:
”… etsikää, niin te löydätte… ”
”Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää,”
Kommenttisi on epäraamatullinen.
”Ismo, tiesitkö, että myös Qumranin essealaiset munkit kutsuivat liikettään ja itseään juurikin Tieksi?” Laotsen Tao käännetään joskus myös Tieksi.
Kristus on totta vie ainut tie, Hän etsi meitä jo Golgatalla ja antoi armonsa pyhässä kasteessamme. ”Minä nostan, kannan ja pelastan” -ei voi olla epäraamatullinen tie.
Lars,
Mielestäni on perustavaa laatua selvittää, että ymmärrämmekö, että Raamattu ei ole Totuuden päällä vaan, että Raamattu, Sana, on Itse Totuus.
Jos viljelemme mielissämme ja opetuksessa, että Jumalan Sana, Raamattu on yksi Totuuden/totuuksien päällä olevista totuuksista, niin päättelyketjusi toimii, mutta epäraamatullisesti. Jos tuet kantaasi muihin kirjoitettuihin viisauksiin, niin mielestäni, nk. kehälliset, teologiset perusteet on oltava yhteneviä Raamatun kanssa.
Reijo
Kirjoittajan sanoma on se että Raamatun sanojen totuus voi löytyä myös muista uskonnoista. Paavalikin ymmärsi että laki löytyy nyös pakanoilta heidän sydänmissään. Uskaltaisin sanoa, että myös se rakkaus mistä Paavali puhuu, löytyy myös pakanoilta ja heidän pyhistä teksteistään.
”Raamattu, Sana, on Itse Totuus.” Raamattu ei ole Sana ja Totuus. Se lukee Raamatussakin. Sana ja Totuus on Jeesus Kristus, ei kukaan eikä mikään muu.
”Raamattu, Sana, on Itse Totuus.” Raamattu ei ole Sana ja Totuus. Se lukee Raamatussakin. Sana ja Totuus on Jeesus Kristus, ei kukaan eikä mikään muu.”
Jeesus sanoi; Ne sanat jotka olen teille puhunut ovat henki ja elämä. Ja nämä sanat kirkko on tallentanut mm. Raamattuun.
Milloin Jeesus sanoi noin? ”Ne sanat, jotka olen teille puhunut” viittaa puheeseen elämän leivästä. Puhe päättyy: ”Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.’ Näin Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa.” Tämä on talletettu Raamattuun, mutta se ei tee Raamatusta Jeesuksen lihaa ja verta. Eihän keittokirjakaan ole ruokaa.
Joh. 6:63. ”Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.”
Mitä tämä on?
Nyt Johanneksen evankeliumin alun ’sana’ viittaa sanaan elohjim, jonka ’kautta’ kaikki saa alkunsa nimittäin siten, että elohjim tulee ’lihaksi’ siinä mielessä, että Jeesus selittää sen merkityksen ja tällöin tämä sana voidaan ’syödä’ eli selitys ymmärtää.
Sitten sanan ’lihallistanutta’ eli syötäväksi eli sulatettavaksi selittänyttä opettajaa alettiin itseään kutsua Sanaksi! Tämän Jeesus tuo esille myös Johanneksen evankeliumissa:
”Ei liha mitään hyödytä vaan ne sanat mitä minä teille sanon, niissä on henki ja elämä.”
Kun Jeesus siis antaa ’lihansa’ ’syötäväksi’ hän tosiasiassa antaa opetuksiensa sanat ,joissa on eläväksi tekevä henki, ’syötäviksi’ ja ’sulatettaviksi’ eli ymmärrettäviksi ja omaksuttaviksi ja sovellettaviksi käytännön elämään. Eli Liha=Sana=Henki.
Eli tämä eksegeesi tapahtui tässä ’hengessä.’
”Meidän täytyy olla varovaisia, kun tuomitsemme toista uskoa”, muistutti Anthony. Tämä on blogikirjoituksen sanoma, jos tällaista mahtipontista sanaa haluaa käyttää.
Martti,,
Jeesus on se (the):
Sana
Tie
Totuus
Valkeus
Jumala
jne., jne.
Kysymys on aina Jeesuksesta, vt. ”ilman minua te ette voi mitään tehdä”.
Joh. 1:
1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Siis ei ole mitään, mikä olisi syntynyt Hänen, Jeesuksen kautta, Jumalassa.
Aivan. Kirjoitit kuitenkin: ”Raamattu ei ole Totuuden päällä vaan, että Raamattu, Sana, on Itse Totuus.” Raamattu ei ole Jeesus.
Sana on lauseessa oleva yksikkö ja totuus riippuu aina asiayhteydestä, pitää siis tutkia, onko joku väite tosi, vai epätosi.
Tarja,
mihin viittaat, ei nähdäkseni liity siihen Sanaan, joka on Jumala ja jonka kautta kaikki olevainen on luotu.
Markku,
kirjoitat:
”Kirjoittajan sanoma on se että Raamatun sanojen totuus voi löytyä myös muista uskonnoista. Paavalikin ymmärsi että laki löytyy nyös pakanoilta heidän sydänmissään. Uskaltaisin sanoa, että myös se rakkaus mistä Paavali puhuu, löytyy myös pakanoilta ja heidän pyhistä teksteistään.”
Se Rakkaus, mistä Paavali puhuu, ”löytyy” vain Jumalalta, vt.1.Joh.3:
1 Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut (didomi), että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.
Raamattu ilmaisee Jumalan/jumalallista rakkautta sanalla ’agape’. Se on rakkautta, jota ihminen ei voi kehittää, pusertaa itsestään.
Ilman tätä Jumalan meihin laittamaa, antamaa, tuhlaamaa ylenpalttista omaa rakkauttaan meillä ei ole kykyä kuin ’rakastella’, tuntea fyysistä ja henkistä tunnetta ihmisiä kohtaan. Sekin riittää, esimerkiksi, kun halutaan mennä naimisiin jonkun kanssa, muttei riitä eikä kelpaa Jumalan tarkoitusperiin. Siksi Jumala itse on vuodattanut omiinsa omaa Rakkauttaan. Sitä on, tulee lisää ja vähenee, niinkuin uskova itse haluaa. – Ei ole kysymys kuitenkaan kaikissa uskonnoissa olevasta hyvästä, rakkaudesta.
Markku, tiedän, että hengellinen yhteytesi suosii kaikkea mahdollista hyvää vaikka missä, jopa pahassa. Tästä on jo profetaalinen maininta Room. 3:
8 Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: ”Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi”? Niiden tuomio on oikea.
Tämän käsityksen Paavali ilmoittaa ulkopuolisten herjaukseksi, kun Jeesuksen seuraajat vastaanottivat pelastuksen armon.
Paavali jatkaa Room 6:
1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi
Tässä on yksi esimerkki siitä, kuinka Armo käännetään irstaudeksi. Sitäkö Luther neuvoi Melantonille (ital muoto) kun hän kehotti tekemään ystäväänsä lujasti syntiä, ja paikkaamaan sitä rukouksella?
Todellistä Rakkautta, Jumalan Rakkautta ei ole vuodatettu kuin uskoviin. Eikä siinä ’vuodatuksessa’ ole putoillut ikäänkuin muruja tai sumutetta epäraamatullisiin opetuksiin, uskontoihin.
Olisi toivottaavaa, että Lars myös kertoisi jotain omasta ’vinkkelistään’.
noinhan minä sanoin Jumalan rakkaus tulee kaikille. Ei kristityillä voi olla siihen mitään monopoolia omista väitteisttän huolimatta. Tässä kristityt ovat omahyväisi ja pienentävät Jumalan pieneen muottiin.
Markku,
Käsittäääkseni ei ole kysymys ”muotin” pienuudesta, vaan Krijoitusten, Raamatun syrjään sysäämisestä. Voin uskoa, että silloin sielullinen, inhimillinen ihminen tuntee ”avaruutta”.
Mielestäni kaikki oivallukset voidaan tarkistaa Raamatusta, niinkuin tekivät berealaiset, jotka tunsivat Kirjoitukset. En sanoisi tätä ”muotiksi” vaan tieksi, jonka kulkuviitat on Raamatussa. Jos löydät ulkopuolisia hyviä juttuja, niin mikset niitä testaa Jumalan kirjoitetusta Sanasta. Tämä on Raamatun ohje, muttei kirkkolaitosten. Se mikä on kiellettyä, eli lisääminen, poistaminen ja muuttaminen ei ole hengellisesti avaraa. Se ei edes kuulu hengelliseen tarkasteluun, johon Paavali kehottaa.
”Kristittyjen monopoli” on osittain totta, mutta muuttaisin tämän Antiokiassa saadun nimittelyn ”Jeesuksen seuraajiksi”. Jeesus sanoi, ettei kukaan ole hänen omansa, seuraajansa, ellei hän pidä sitä minkä Jeesus on asettanut. Vaikka olisi ollut Isän vedossa, eli herätyksessä ja suostunut pelastettavaksi, mutta on hyljännyt suoran Tien. Uskoontulossa matka Jeesus tiellä alkaa, Jeesuksen seuraaminen. Paavali vahvistaa mitä Jeesus hänelle on ilmoittanut: 1. Kor. 11:
1 Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.
Tätä Paavali toistaa kymmeniä kertoja ja painottaa sitä minkä hän on itse Vapahtajalta saanut ja mikä on joka kohdin sitä mitä joka kohta Raamatussa on. Se ei näytä siltä, jos lukee valikoiden, eli ei koko Raamattua, koko ajan.
Jeesus itse määrittelee tien, eli Jeesus-tien, mikä on ainoa tie Isän tykö, Joh. 14:
6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Myös tämä on monena toiston Raamatussa, Vanhassa ja Uudessa Testamentissa. Siinä ja niissä kaikissa, eli koko Raamatussa rajataan pois mikään muu tie taivaaseen. Ei syrjäpolkuja valaise Jeesus, vaan ne ovat ryövärien reitti, valossa mikä onkin pimeyttä.
Näistä muista teistä on paavin lisäksi julistaneet mm. Billy Graham, Robert Schuller, Joel Osteen. Mainitse nämä, koska he eivät perusta kantaansa Raamattuun ja on vastoin sitä mitä he muutama vuosikymmen taaksepäin julistivat, paitsi paavi, Graham etunenässä. Tässä on yksi todistus profetian toteutumisesta, vt. Matt. 24:
24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.
Eli Oikea Jeesus on ilmoittanut itsensä uskovilleen, Seurakunnalle, kirjoitetun Sanan välityksellä. Se selkeydestä ei pitäisi olla epäiystä. Sitä halutaan muotoilla ja muuttaa, koska se ei miellytä ihmisen ’itseymmärrystä’.
Kun puhutaan ”kristityistä”, niin tarkoitetaan lähes kaikkia, jotka eivät ole muslimeja, hinduja tai budhalaisia. Voit unohtaa kristitty-sanan ja alkaa käyttää nimeä: Jeesuksen Seuraaja. Se korreloi täydellisesti Jeesuksen ’määritelmän’ kanssa, eli Luuk:9
23 Ja hän sanoi kaikille: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.”
Tämä jokpäiväinen seuraaminen on mahdollista vain Jumalan Pojan vaikuttamassa uskossa. Usko on se risti, ei se minkä esim. Luther tulkitsee Mannaa .. -kirjassaan.
Hirn. ”noinhan minä sanoin Jumalan rakkaus tulee kaikille. Ei kristityillä voi olla siihen mitään monopoolia omista väitteisttän huolimatta. Tässä kristityt ovat omahyväisi ja pienentävät Jumalan pieneen muottiin”.
Nyt koko asia on hyvin yksinkertainen: Room 5:5b..”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu”. JUmalan rakkaus on Pyhän Hengen synnyttämää. Hindun tai budhalaisen rakkaus on toisenlaisen hengen vaikuttamaa. Tietysti rakastaminen on yleisinhimillinen asia, kuin Jumalan lahja koko ihmiskunnalle. On paljon onnellisia pariskuntia jotka rakastavat tloisiaan mutta eivät tunne Pyhää Henkeä eivätkä näin ole pelastuneita. Pyhän Hengen synnyttämä rakkaus on eri asia ja siitä me uskovat nautimme iankaikkisesti.
Lars,
Muiden uskontojen ”tuomitseminen” ei ole kenenkään tehtävä. Niiden vastustaminen kylläkin, jos on kysymys, että niissä olisi jotain samaa kuin Evankeliumissa, joka on yhtäkuin Jeesus, yhtäkuin Sana jne.
Vaikka Jeesuksella oli kaikki valta tuomita, hänkin näki sen tarpeettomaksi, koska hänen vastustajiensa omat sanat tuomitsevat heidät.
Jeesus kohtasi evankeliumeiden muiden uskontojen edustajia aika vähän. Toki sitä merkittävämpiä ovat nämä kohtaamiset. Ainoa, jonka uskon Jeesus suuruutta hämmästeli oli pakana (Matt. 8:5-13).
Lars,
edelleen hieman kärkevästi:
Esimerkkisi siitä, mitä Jeesus hämmästeli, on mielestäni heikko.
Sadanpäämies, niinkuin Korneliuskin, olivat niitä sotilaita, joita tuli mm. Johannes kastajan luo kysymään, mitä pitäisi tehdä.
Eniten Jeesus hämmästeli silloisen valtiokirkon pappeja. Muita hän, jos ei kehunut, niin suhtautui ymmärtämyksellä. Jeesus ymmärsi, että syntinsä tunnustava, parannukseen pyrkivä, ovat juuri niitä joiden tykönä Jumala asuu.
Eli missään pakanuudessa ei ”murusia” pudonnut, edes ’koirille’, vaan Jumalan sanasta, Kirjoituksista.
Ei Jumalalla, Kirjoituksilla on annettavaa pakanuudelle, mutta pakanuudessa sitä ei ole. Inhimillinen viisaus, mitä kaikki uskonnot osaltaan edustavat, inspiroi ihmistä, sen ’itseymmärrystä’. Viittasin platonilaisiin ja viittasin myös siihen kuinka paljon Platonin alottamata teologiasta ammennetaan tämän päivän teologisen tiedekunnan opetukseen. Myös kirkkoisien viisaudet viittaavat näiden kreikkalaisten ajatuksiin.
Taivaankannen alla ei ole toista nimeä kuin Jeesus Kristus Hän joka pelastaa, Hän tarjoaa iankaikkisen elämän, syntien anteeksisaannin kautta. Kaikkien muiden uskontojen edustajat on haudattu ja kuopattu, eivätkä pelasta ketään.
Lars Ahlbäck. Minulle tulee surullinen olo monista kommenteista tässä ketjussa. Kun ei edes yritetä ymmärtää. Mutta muistanko oikein, että Anthony Bloom oli nuorena ateisti, joka luki kämpässään Markuksen evankeliumia ja tuli yhtäkkiä tuntemaan Kristuksen läsnäolon huoneessa? Elämän mullistavin seurauksin.
Kyllä. Tai ainakin uskonnoton. Evankeliumi oli Markuksen.
Kiitos, L. A. Ehkä tuo välähdys Anthony Bloomin elämästä antaa vähän syventävää perspektiiviä tähän uskontodebattiin.
Itse tykkään tästä.
”[Wienissä, äiti] Xenia oli… ilmoittanut hänen uskonnokseen yksinkertaisesti ’ortodoksi’. 1920-luvun Wienissä sen oletettiin merkitsevän ortodoksijuutalaista, erityisesti koska pojan sukunimi oli Bloom. Niinpä hänet lähetettiin ensimmäiselle uskontotunnille rabbin luo. Rabbi mittaili häntä katsellaan kiireestä kantapäähän ja kysyi, miksei pojalla ollut päässään kipaa, pientä, mustaa päähinettä. André vastasi viattomasti: ’Ei minulla ole pientä, mustaa päähinettä, mutta kotona minulla on ikoni ja risti.’ ’Risti?’ rabbi huudahti hämmästyneenä. ’Oletteko kristitty?’ Turhia aikailematta rabbi heitti Andrén ulos luokasta. Poika kuljeskeli käytävällä eikä tiennyt minne mennä. Lopulta rehtori tuli paikalle ja kysyi, mitä poika teki käytävällä. ’Rabbi heitti minut ulos, koska olen kristitty’, hän vastasi. ’Oletko kristitty? Siinä tapauksessa vien sinut papin tunnille.’ Pappi kysyi Andrélta oliko hän roomalaiskatolinen. ’Ei, olen venäläisortodoksi’, André sanoi. ’Ortodoksi? Silloinhan olet vääräuskoinen!’ Ja myös pappi heitti hänet ulos luokasta. ’Ja siihen’, metropoliitta Anthonylla oli tapana sanoa voitonriemuisesti hymyillen, ’loppui uskontokasvatukseni!'”
Kirjasta Tämä pyhä mies.
Lars,
On totta, että uskontoon kasvattaminen alkaa ’pukkaamaan’. Kuitenkin, jos Raamattu luetaan uskontokirjaksi, niin siellä on vastauksia, jotka ovat elämäksi, kuten kertomus Sykarin kaivolta, Joh. 4:
14 mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”.
Tätä edeltävässä jakeessa, Jeesus puhuu janosta, joka ei tyydyty., vt ””Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen”.
Se ei koske pelkästään ruumiillista janoa vaan ennenkaikkea sielullista, henkistä janoa.
Kun ihminen on saanut lahjavanhurskauden mikä tila, usko, vaikuttaa, että ”elimistömme” pystyy käyttämään hyväkseen Jeesuksen tarjoaman veden, vt. Hebr. 4:2.
Debatit loppuu ja alkaa rakentuminen samasta, yhteisestä uskosta.
Toivon, ettet ärsyynny näistä viittauksista Raamattuun. En kuitenkaan muuten voi kantaani, kokemustani, uskoani perustella. Jos vain heittää viisaantuntuisen lausee tai sanonnan, niin sen merkitys ei avaudu ja tällainen mystiikka on usein tarkoitushakuistakin.
Näin Anthony muisteli jälkikäteen kokemustaan Markuksen evankeliumin äärellä.
”Minulla oli tunne, joka joskus valtaa mielen kadulla kävellessä. Äkkiä ihminen kääntyy ympäri, koska hänestä tuntuu, että joku katselee häntä. Kesken lukemiseni, ennen kuin pääsin kolmannen luvun alkuun, tajusin, että pöytäni toisella puolella oli henkiolento. Havainto oli niin hätkähdyttävä, että minun piti lopettaa lukeminen ja nostaa katseeni kirjasta. Katsoin eteeni pitkän aikaa. En nähnyt mitään, en kuullut mitään, en tuntenut aisteillani mitään. Katsoessani suoraan eteeni paikkaan, missä ei ollut ketään silmin havaittavaa, tiedostin silti ehdottoman varmasti yhden asian. Kristus seisoi edessäni. Minulla ei ollut siitä pienintäkään epäilystä. Tiesin heti, että jos Kristus seisoo edessäni ilmielävänä, se merkitsee, että hän on ylösnoussut Kristus. Nyt tiedän omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani, että Kristus on noussut kuolleista ja että sen tähden kaikki, mitä evankeliumi hänestä kertoo, on totta…”
Lars,
Andrein kokemus on/oli hänen ja hän elää siitä.
Meillä on kokemuksia, jokaisella, jotka tuntuvat taivaallisislta. Niitten merkitys on, mielestäni, siinä, että ne johtavat aina Itse Totuuteen, eli uskovan alinomaiseen kokemukseen, että Jeesus todella asuu minussa. Se on joskus wau-tasoista ja joskus sisäisen rauhan kokemista, mutta Se Tie kulkee korkealla eikä sitä tietä kulkeva eksy, vaikka olisi tyhmä-hullu, vt Jes. 35:8,9.
Anthonyn kääntymiskokemus oli esimerkkinä hänen vakaumuksestaan, sekä uskovana että vlipittömänä etsijänä.
Myöhemmin Anthony kaipaili pappeutta ja munkeutta. Munkiksi hänet vihittiin toisen maailmansodan kynnyksellä ja hän eli salaisesti munkkina palvelessaan lääkärinä sodassa. Asevoimat oli hyvä kuuliaisuuskoulu.
Papiksi hänet vihittiin vasta vuosikymmenten jälkeen. Hänen ohjaajansa Georgi Florovski käskenyt odottaa 20 vuotta. Kuuliaisesti Anthony odotti parisenkymmentä vuotta.
Lars,
Siis on kysymys Anthonyn uskoontulosta, uudestisyntymisestä, jota ‘metanoia’ tarkoittaa.
Eli ei siis ole kysymys ortodoksiksi kääntymisestä??
Silloin tällöin ihmettelen tämän raamatullisen tapahtuman, uskoontulon, metanoian, kiertämistä. En ihmettelisi, jos sanoisit, että ihminen on tullut uskoon kasteessa, koska se on katolisuuksien ja evlut kirkon opin perusta, heille kaiken perusta.
Hyvää löytyy pahasta, väärästä, pakanuskonnoista- filosofiasta ja etenkin ‘teologiasta’. Tällä viimeisellä viittaan Platonin perustamaan ‘oppi jumaluuksista’ eli teologia-määritelmään, minkä sanan Suomen kielen keskus n. 20 vuotta sitten selitti, että se on “oppi jumaluuksista, sisältäen kaiken Luojankin.”
On totta, että kun Platon ja hänen aikalaisensa, häntä vähän ennen ja jälkeen, pohtivat olevaisen olemista, mm. luolan seinämillä esiintyviä varjojen viestinnästä. Tästä sitten kirkot, läntinen ja itäinen katolisuus ovat täyttäneet tulkintojaan, tarkoitan ‘platonilaisten’ filosofiasta.
Paavali kohtasi siihen astisen filosofis-teologisen tiedon Areiopagilla. Paavali kyllä tiesi kuulijoittensa ‘viisauden’, ynnä hän oli perehtynyt toisen teologian, juutalaisuuden talmudeihin, jotka uskottavasti tulkitsivat Kirjoitukset niille sopiviksi, jotka eivät haluneet olla kuuliaisia Mooseksen laille. Jeesus kehotti, tuolloin, että Laki on hyvä, mutta tulkinnat, talmudit turhentavat Kirjoitukset käskyineen.
Niinkuin varmaan tiedät, niin Raamattu opettaa Uuden Liiton pappeutta. Sillä en ole löytänyt liitosta munkki-institutioon.
Esitin pari lisäesimerkkiä Anthonyn henkilöstä.
Itse blogikirjoitus oli anekdoottimainen muistutus elävästä elämästä.
Kiitos kommenteista. Kaikkia en ymmärrä.
Viisaus sanoo:
”Jotka minua juovat ne janoavat yhä lisää, ja jotka minua syövät, ne isoavat yhä lisää.”
Teologia halusi hellenismin kumoamiseksi tehdä toisen version, eli jeesusta syömällä et enää janoa mitään muuta, mutta et todennäköisesti myöskään isoa, eli kasva tiedon isääntyessä.
”Viisaus katoaa ja tieto käy turhaksi” , sanoo Paavali.
Olkaa sitten tyhmiä, mutta varokaa, ettei teitä käytetä hyväksi, koska tyhmiä on helppo huijata, viisaita ei niinkään.