Aiheeseen virittävää marinaa sakastissa: {"video":"http://www.youtube.com/watch?v=ABNN8cE-Mas","width":"400","height":"225"}
Uutterasti laitoin googleen erilaisia hakusanakombinaatioita löytääkseni vastauksen erääseen kysymykseen. Koska en jaksa ryhtyä muihin toimiin kuin naputella hakuohjelmiin sanoja, toivoisin jonkun itseäni viisaamman kertovan, että miksi ihmeessä juuri tämä kohta, Matt. 28:18-20, on poimittu ylitse muiden? Kuka on ensimmäisenä keksinyt, että näitä kolmea jaetta aletaan kutsumaan erityisellä nimellä ”kaste- ja lähetyskäsky” ja tällä nimeämisellä nostetaan ne jakeet ylitse kaiken muun tekstin, kristillisen eetoksen lähtökohdaksi? Ne kuitenkin on vain kolme jaetta Raamatun kahden testamentin uudemman osan kahdenkymmenenseitsemän kirjan sisältämien neljän evankeliumin yhden evankeliumin yhdestä luvusta.
En yhtään ihmettelisi, jos nämä kolme jaetta olisi äkännyt joku sellainen hahmo, jonka mielessä väikkyi maailman valloitus. Raamatulla kun on kautta historian yritetty puolustella mitä räikeämpiä valloitusretkiä, toisten kansojen ja kulttuurien alistamista. Vaikka itse evankelista olisikin tarkoittanut kaste- ja lähetyskäskyn rohkaisuksi sille, että hyvää sanomaa Jeesuksesta voidaan julistaa myös juutalaisen yhteisön ulkopuolella, eipä se vaadi vannoutuneelta konkistadorilta suurtakaan ponnistelua taivuttaa kyseinen kohta käskyksi pakata laivat täyteen aseita, seilata sinne, missä tulee maata vastaan ja pakkokäännyttää kuka tahansa vastaantulija kristityksi. Samalla voi sitten laivata heidän omaisuutensa, tappaa heidän biisoninsa ja ostaa lasihelmillä heidän maansa sekä kahlita hänet itsensä orjaksi kristityille seikkailijoille.
Jos nyt tuosta onnistuukin kiemurtelemaan omatunto puhtaana ulos…
koska enhän minä ole ikinä ollut konkistador tai amerikkalainen uudisraivaaja eikä minulla ole koskaan ollut ainakaan henkilökohtaista orjaa eikä niitä orjia lasketa, jotka puhaltavat hiekalla farkkujani, poimivat kahvipapuni, kasaavat elektroniikkatuotteeni ja kasvavat tehotuotantolaitoksissa leivänpäällisikseni
…toinen pulma liittyy omaan aikaamme ja omaan kontekstiimme. Kaste- ja lähetyskäsky korostaa yksipuolisesti julistamisen merkitystä. Muunkinlaisia kehotuksia löytyy esimerkiksi Matt. 10:8, missä Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta parantamaan sairaita, ajamaan ulos riivaajia jne. tai Luuk. 10:9 ”Parantakaa sairaat ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”. Kylläjees, kaste- ja lähetyskäskyssä kyseessä oli ylösnousseen Kristuksen komentosanat. Näissä mainitsemissani maan päällä parantamisjuttuja tehneen Jeesus Nasaretilaisen sanat. Mutta ainakin apostolien tekojen mukaan työtä tehtiin varhaiskristittyjen parissa myös parantamisen saralla siinä missä kastamisen ja opettamisenkin. Miksi niin ei tehtäisi nykyisin? Siksikö, että Kaste- ja lähetyskäskyssä parantamista ei mainita sanallakaan?
Parantamisella en tarkoita sentyyppisiä poppakonsteja, että nyt jokainen Suomen kirkon pappi ryhtyy syljeskelemään saveen ja tekemään siitä rohtoja tai maallikot ryhtyvät eksorsisteiksi…
mutta ei tietenkään ilman ammattilaisen järjestämää kurssitusta, todistusten jakoa sekä vapaaehtoisten eksorsistien siunaamistilaisuutta, jossa kirkkoherra sanoo että tärkeää on tämä ja hienoa, ja tilaisuuden jälkeen on hyvät kahvit, jonka yhteydessä diakonissa ottaa nimet listaan
…Parantamisella tarkoitan parantavia sanoja ja katseita. Parantavaa kuuntelemista ja näkemistä. Julistamisenkin (tai opettamisen, kuten Matteus asian ilmaisee) tarkoituksena on parantaa. Aika usein julistaminen tuntuu olevan kuin panssarivaunu, jonka kurssi on määritetty iankaikkiseen ikuisuuteen eikä ole väliä jos sen telaketjujen alle muutama surkea sielu myllääntyy.
Ainakin ensi kesän rippikoululaiset kiittävät minua tästä mielipiteestäni: Kaste- ja lähetyskäskyn voisi edellämainituista syistä poistaa ulkolukulistasta.
Jorma Ojala, kanssasi on lähes mahdotonta keskustella. Dialogia ei voi syntyä, koska et kuuntele toista osapuolta. Käsität Martti Pentin lauseet tahallaan tai tahattomasti väärin, kärjistät hänen näkemyksensä äärimmilleen, rakennat olkinukkeja (joilla ei ole lopulta mitään tekemistä alkuperäisten ajatusten kanssa), jotka (usein pilkallisesti) ”kumoat” Luther-sitaateilla.
Tällä kertaa en viitsi edes luetella esimerkkejä; ne ovat jokaisen lukijan nähtävissä.
En yhtään ihmettele, ettei Martti Pentti vastaa kaikkiin väärinkäsityksiin, joita hänen sanomisistaan väännät. Sitä ihmettelen, että hänen kärsivällisyytensä riittää ylipäätään vastaamaan.
En arvannut, että näin pian (kiivaan??) keskustelumme jälkeen alan ymmärtää jotain siitä, mitä Panu aikaisemmin tarkoitti.
Tuon tähän viimeisimpään kommentoinnin vaiheeseen lainauksen vanhan blogikirjoitukseni lopusta:
En silti voi kieltää sitä, että monen ihmisen kokemus uskon syntyessä on kuin pimeydestä valoon siirtyminen. Siihen liittyy monella yksi elämän ”Tahdon”-sanoista, suostuminen siihen, että Jumala lahjoittaa sydämeen ”Jumalan kansan koti-ikävän” tämän päivän kirkollisen otsikon mukaisesti. Näin tapahtuu usein myös lähetystyössä. Aina se on ihme.
Kasvatus – vai ratkaisu, kaikki sinänsä vain termejä, siitä olen samaa mieltä.
Kun luen esim. Apologia Augustanaa, puhutaan siinä koko ajan ratkaisusta, sille tosiasialle ei voi mitään. Siiksi on perusteltua sanoa, ettei armoon pääseminen voi olla tiedostamaton asia – ei edes kasvatuskristitylle. Tähän asiaan en saanut vastaani ainuttakaan perusteltua argumenttia.
Olen iloinen siitä, että Suomessa on edelleen paljon nuoriakin teologeja, jotka ymmärtävät, mitä tuo edellä kopioimani Muroman aikoinaan esittämä huoli Uskon ja Raamatun suhteesta tarkoittii. Sitä STI:lle kiitos panoksestaan pitää totuutta esillä opiskelijoiden keskuudessa.
Vanhassa käännöksessä käytettiin sanaa vohla, mistä vanhempi veli katsoi kaiken muun ohella jääneensä paitsi. Vohla on sangen surkea rääpäle, eikä siinä ole juuri syömistä. Sitäkään ei ollut saanut, kun ei ollut nöyryyttä. Niin se itsevanhurskauden kohdalla ihmiselle käy.
”Siiksi on perusteltua sanoa, ettei armoon pääseminen voi olla tiedostamaton asia – ei edes kasvatuskristitylle.” Tässä on asetettu kasvatus ja tiedostaminen ikään kuin vastakohdiksi. Kasvatuksen alalla toimivana ihmettelen. Kasvaminen on merkittävältä osaltaan asioiden ja niiden välisten yhteyksien tiedostamista sekä opettelemista elämään niiden mukaan oikein ja järkevästi. Yhden käänteentekevän ratkaisun sijaan tehdään jatkuvasti valintoja oikean ja väärän, hyvän ja huonon välillä.
Minä käyttäisin mieluummin sanontaa ’armoon suostuminen’ kuin ’armoon pääseminen’.
”Vanhassa käännöksessä käytettiin sanaa vohla, mistä vanhempi veli katsoi kaiken muun ohella jääneensä paitsi.” Juri näin. Vanhempi katsoi jääneensä paitsi kaikesta, vaikka kaikki oli koko ajan hänen käytettävissään. Uskon tämän tarkoittavan, että Jumalan armo koskee jokaista ihmistä. Uskoon tulemisen riemu on siis tämän koko ajan vallinneen tilan oivaltamista. Ihminen, joka tahtoo tulla omillaan toimeen, ei näe miten kaikki hyvä on Jumalan lahjaa, vaan ahertaa saadakseen sen, mikä ei hänelle kuulu, eikä suostu ottamaan vastaan sitä, minkä Jumala näkee hyväksi hänelle antaa.
Helena. Olin jokin aika sitten (taas/vielä) rippikoulussa kertomassa lähetystyöstä. Sain sieltä lahjaksi Ihan sama-oppikirjan, josta löysin yllättäen nimesi. Kirja tuntui ensi-ja toislukemalta hyvältä, joskin ehkä vähän tiiviiltä ulkoasultaan. Paljon uutta ja luovaa!
Tarkistin tietysti lähetyssivut, niin kuin aina teen ja pidin näkemästäni. En tiedä, kuka teistä ne valmisti enkä tietysti tiedä, miten ne toimivat, mutta minua ne innostivat.
Kurkistin blogisi viittaamana myös kastetta. Kaste-ja lähetyskäsky-sanaa en huomannut – enkä kaivannut.
Liitän itse kasteen ja lähetyksen oppitunnillani esim näin: Rakennan kastepöydän thaimaalaisista tavaroistamme tavara kerrallaan ja kerron niihin liittyvistä ihmisistä. Viimeksi otan thaikielisen Raamatun ja luen ”käskyn” suomeksi ja thaiksi. Liitän lähetystyön kastepöytään kertoen, että kaikkialla maailmassa tuo sama kohta luetaan kastettaessa, aivan eri tilanteissa. Samoin meille jokaiselle lähetyskutsu on annettu ja luettu jo kasteessamme…