Aiheeseen virittävää marinaa sakastissa: {"video":"http://www.youtube.com/watch?v=ABNN8cE-Mas","width":"400","height":"225"}
Uutterasti laitoin googleen erilaisia hakusanakombinaatioita löytääkseni vastauksen erääseen kysymykseen. Koska en jaksa ryhtyä muihin toimiin kuin naputella hakuohjelmiin sanoja, toivoisin jonkun itseäni viisaamman kertovan, että miksi ihmeessä juuri tämä kohta, Matt. 28:18-20, on poimittu ylitse muiden? Kuka on ensimmäisenä keksinyt, että näitä kolmea jaetta aletaan kutsumaan erityisellä nimellä ”kaste- ja lähetyskäsky” ja tällä nimeämisellä nostetaan ne jakeet ylitse kaiken muun tekstin, kristillisen eetoksen lähtökohdaksi? Ne kuitenkin on vain kolme jaetta Raamatun kahden testamentin uudemman osan kahdenkymmenenseitsemän kirjan sisältämien neljän evankeliumin yhden evankeliumin yhdestä luvusta.
En yhtään ihmettelisi, jos nämä kolme jaetta olisi äkännyt joku sellainen hahmo, jonka mielessä väikkyi maailman valloitus. Raamatulla kun on kautta historian yritetty puolustella mitä räikeämpiä valloitusretkiä, toisten kansojen ja kulttuurien alistamista. Vaikka itse evankelista olisikin tarkoittanut kaste- ja lähetyskäskyn rohkaisuksi sille, että hyvää sanomaa Jeesuksesta voidaan julistaa myös juutalaisen yhteisön ulkopuolella, eipä se vaadi vannoutuneelta konkistadorilta suurtakaan ponnistelua taivuttaa kyseinen kohta käskyksi pakata laivat täyteen aseita, seilata sinne, missä tulee maata vastaan ja pakkokäännyttää kuka tahansa vastaantulija kristityksi. Samalla voi sitten laivata heidän omaisuutensa, tappaa heidän biisoninsa ja ostaa lasihelmillä heidän maansa sekä kahlita hänet itsensä orjaksi kristityille seikkailijoille.
Jos nyt tuosta onnistuukin kiemurtelemaan omatunto puhtaana ulos…
koska enhän minä ole ikinä ollut konkistador tai amerikkalainen uudisraivaaja eikä minulla ole koskaan ollut ainakaan henkilökohtaista orjaa eikä niitä orjia lasketa, jotka puhaltavat hiekalla farkkujani, poimivat kahvipapuni, kasaavat elektroniikkatuotteeni ja kasvavat tehotuotantolaitoksissa leivänpäällisikseni
…toinen pulma liittyy omaan aikaamme ja omaan kontekstiimme. Kaste- ja lähetyskäsky korostaa yksipuolisesti julistamisen merkitystä. Muunkinlaisia kehotuksia löytyy esimerkiksi Matt. 10:8, missä Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta parantamaan sairaita, ajamaan ulos riivaajia jne. tai Luuk. 10:9 ”Parantakaa sairaat ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”. Kylläjees, kaste- ja lähetyskäskyssä kyseessä oli ylösnousseen Kristuksen komentosanat. Näissä mainitsemissani maan päällä parantamisjuttuja tehneen Jeesus Nasaretilaisen sanat. Mutta ainakin apostolien tekojen mukaan työtä tehtiin varhaiskristittyjen parissa myös parantamisen saralla siinä missä kastamisen ja opettamisenkin. Miksi niin ei tehtäisi nykyisin? Siksikö, että Kaste- ja lähetyskäskyssä parantamista ei mainita sanallakaan?
Parantamisella en tarkoita sentyyppisiä poppakonsteja, että nyt jokainen Suomen kirkon pappi ryhtyy syljeskelemään saveen ja tekemään siitä rohtoja tai maallikot ryhtyvät eksorsisteiksi…
mutta ei tietenkään ilman ammattilaisen järjestämää kurssitusta, todistusten jakoa sekä vapaaehtoisten eksorsistien siunaamistilaisuutta, jossa kirkkoherra sanoo että tärkeää on tämä ja hienoa, ja tilaisuuden jälkeen on hyvät kahvit, jonka yhteydessä diakonissa ottaa nimet listaan
…Parantamisella tarkoitan parantavia sanoja ja katseita. Parantavaa kuuntelemista ja näkemistä. Julistamisenkin (tai opettamisen, kuten Matteus asian ilmaisee) tarkoituksena on parantaa. Aika usein julistaminen tuntuu olevan kuin panssarivaunu, jonka kurssi on määritetty iankaikkiseen ikuisuuteen eikä ole väliä jos sen telaketjujen alle muutama surkea sielu myllääntyy.
Ainakin ensi kesän rippikoululaiset kiittävät minua tästä mielipiteestäni: Kaste- ja lähetyskäskyn voisi edellämainituista syistä poistaa ulkolukulistasta.
Teemu Kakkuri: toisaalta omaan pelastukseen keskittynyt kristillisyys yleensä merkitsee myös sosiaalisen omantunnon heräämistä.
Lainaamasi kohta viestistäni (kristityt keskittyvät omaan pelastumiseensa jne.) oli itse tekemäni typistys aiemmasta. Nyt siitä saattoi saada virheellisen käsityksen (oma mokani ), että mielestäni kyse olisi kristittyjen ominais- tai vallitsevasta piirteestä. Totta kai kristinusko on motivoinut lukemattomat kristityt uhrautuvan rakkauden tekoihin.
Silti olen sitä mieltä, että on myös kuvaamiani kristittyjä – olkoonpa lukumäärä mikä tahansa. Jos nyt välttämättä esimerkki halutaan, niin minun kokemukseni mukaan vl-liikkeen eksklusiivisuus ei välttämättä ole omiaan avaamaan silmiä maailman hädälle ja yhteisvastuullisuuteen.
Toivottavasti olen väärässä! Enkä suinkaan kuvittelekaan, etteikö siinäkin joukossa olisi monia, joilla ne silmät ovat apposen auki.
Maija Mäkelä. ”En vain suostu yleistykseesi siitä, että ”tunnustavien kristittyjen” joukko mitenkään erityisesti väheksyisi hyväntekemistä.”
Jos tällainen vaikutelma on tullut, niin oilen muotoillut lauseeni huolimattomasti. En ole tarkoittanut, että kristityt tai ”tunnustavat kristityt” olisivat jotenkin erityisen auttamishaluttomia (kuten edellä Teemulle kirjoitan).
Kukaan ei ymmärtääkseni ole täällä kritisoinut myöskään sitä, että kristitty on kiinnostunut omasta (tai muiden) pelastuksesta (kuten Jorma Ojala näyttää olettavan). Sen sijaan esimerkiksi ylihengellisyys voi johtaa siihen, että katse on vain siellä tuonpuoleisessa; samalla tämänpuoleisen merkitys mitätöidään.
Panu: Yhteistä säveltä kanssasi löytyy kieltämättä tästä:
Tämä liittyy myös blogin aiheeseen lähetystyö ja samalla omaan henkilöhistoriaamme. Thaimaan luterilaisen lähetyksen työn tavoitetta määriteltiin aikoinaan (1980) mm näin:
Olen saanut osallistua elämässäni kokonaisvaltaiseen kontekstuaaliseen lähetystyöhon ja olen siitä kiitollinen
Ojala, en erityisemmin vastannut sinulle, mutta jos välillä käännettäisimme katse naapuriin, niin voisimme saada pelastuneita enemmän. Oma usko on tärkeä pelastumiselle, mutta olisihan se kiva nähdä naapurikin siellä. Evankeliumihan on elosanoman jakamista. Miksi sitä itsellä pitää?
Kiitos huomiosta, Katja.
En ymmärrä viestisi tarkoitusta. Se on niin irrallaan todellisuudesta.
Oli hauska lukea Maijan kokemuksista, mutta kun puhutaan kristittyjen järjestöjen toiminnasta ja kokonaisten sairaaloiden ylläpidosta vuosikymmenten ajan, on munkkien sinänsä jalo paikallinen häärääminen sen rinnalla peanuts.
Tällä palstalla on nyt sekin nähty, ettei kirkkomme suurin herätysliike ole lainkaan kiinnostunut ulkopuolisten pelastuksesta. Aika hauska väite sekin.
”Kun puhutaan kristittyjen järjestöjen toiminnasta ja kokonaisten sairaaloiden ylläpidosta vuosikymmenten ajan, on munkkien sinänsä jalo paikallinen häärääminen sen rinnalla peanuts.” Tällaisten vertailujen tekeminen ei ole mielestäni ihan asiallista. Jeesus Nasaretilaisen ja hänen kahdentoista kaverinsakin ’jalosta hääräämisestä’ on kasvanut maailmanlaajuinen kristillinen kirkko. Pieniä alkuja ei parane väheksyä.
Jorma Ojala. Puhumme kenties samasta asiasta eri näkökulmista. Niin paljon kuin haluankin ”kehua” kristittyjen panosta maailmassa, haluan korostaa myös sitä, että kaikkea työtä pyritään tekemään yhteistyössä kaikkien mahdollisten tahojen kanssa.
Kokonaisvaltaisuus on ollut niin sisään kytkettynä lähetystyöhön, että sitä ei ole aina osattu korostaa ennen kuin vasta nyt, kun sen totetutumista epäillään tai sitä syytetään vääristä motiiveista.
Thaimaan kirkon historiassa monet ensimmäisistä lähetystyöntekijöistä olivat lääkäreitä. Eräs lähetystyöntekijää tarkoittavista termeistäkin oli Moo Soon Saasanaa, uskontoa opettava lääkäri. Nykyisin terveydenhoitohenkilöstö ei siellä saa työlupia lähetystyön viisumien kautta suoraan terveydenhoitoon liittyviin työpaikkoihin.
Toinen näkökulma on se, että myös ”maallisissa” organisaatioissa toimii huomattava määrä ”tunnustavia kristittyjä” samasta peruslähtökohdasta.
On parempi, että tekijäänsä kiittää työ eikä tekijä itse. Silti olen täysin vakuuttunut, että lähetystyön kautta rahat menevät oikein perille tukijan tarkoittamiin kohteisiin, myös kehitysyhteistyön projektien omavastuuosuuksien kautta. (Kaikki projekteihin tarvitaan 15% omavastuuosuus toimijan oman varainhankinnan kautta kerättynä.)
Pentti, kun menee taas niin kaukaa ohitse, mutta kiitos ystävällisestä huomiosta kumminkin. John Vikström on puhunut viisaita Turun Kristillisellä Opistolla.
Niin Maija, kauniisti kirjoitat.
Pelkään kuitenkin, ettei tekstini sanoma tullut vieläkään ymmärretyksi. Olen vissiin niin surkea kirjoittaja.
Yhdelläkään sanalla en ole pyrkinyt kiittämään kristittyjen hyviä tekosia. Ajatus oli jotain muuta.
Uskotko, sinä Maija, Jeesukseen omana henkilökohtaisena vapahtajanasi?