Alas kaste- ja lähetyskäsky!

Aiheeseen virittävää marinaa sakastissa: {"video":"http://www.youtube.com/watch?v=ABNN8cE-Mas","width":"400","height":"225"}

 

 

Uutterasti laitoin googleen erilaisia hakusanakombinaatioita löytääkseni vastauksen erääseen kysymykseen. Koska en jaksa ryhtyä muihin toimiin kuin naputella hakuohjelmiin sanoja, toivoisin jonkun itseäni viisaamman kertovan, että miksi ihmeessä juuri tämä kohta, Matt. 28:18-20, on poimittu ylitse muiden? Kuka on ensimmäisenä keksinyt, että näitä kolmea jaetta aletaan kutsumaan erityisellä nimellä ”kaste- ja lähetyskäsky” ja tällä nimeämisellä nostetaan ne jakeet ylitse kaiken muun tekstin, kristillisen eetoksen lähtökohdaksi? Ne kuitenkin on vain kolme jaetta Raamatun kahden testamentin uudemman osan kahdenkymmenenseitsemän kirjan sisältämien neljän evankeliumin yhden evankeliumin yhdestä luvusta. 

 

En yhtään ihmettelisi, jos nämä kolme jaetta olisi äkännyt joku sellainen hahmo, jonka mielessä väikkyi maailman valloitus. Raamatulla kun on kautta historian yritetty puolustella mitä räikeämpiä valloitusretkiä, toisten kansojen ja kulttuurien alistamista. Vaikka itse evankelista olisikin tarkoittanut kaste- ja lähetyskäskyn rohkaisuksi sille, että hyvää sanomaa Jeesuksesta voidaan julistaa myös juutalaisen yhteisön ulkopuolella, eipä se vaadi vannoutuneelta konkistadorilta suurtakaan ponnistelua taivuttaa kyseinen kohta käskyksi pakata laivat täyteen aseita, seilata sinne, missä tulee maata vastaan ja pakkokäännyttää kuka tahansa vastaantulija kristityksi. Samalla voi sitten laivata heidän omaisuutensa, tappaa heidän biisoninsa ja ostaa lasihelmillä heidän maansa sekä kahlita hänet itsensä orjaksi kristityille seikkailijoille. 

 

Jos nyt tuosta onnistuukin kiemurtelemaan omatunto puhtaana ulos…

 

koska enhän minä ole ikinä ollut konkistador tai amerikkalainen uudisraivaaja eikä minulla ole koskaan ollut ainakaan henkilökohtaista orjaa eikä niitä orjia lasketa, jotka puhaltavat hiekalla farkkujani, poimivat kahvipapuni, kasaavat elektroniikkatuotteeni ja kasvavat tehotuotantolaitoksissa leivänpäällisikseni 

 

…toinen pulma liittyy omaan aikaamme ja omaan kontekstiimme. Kaste- ja lähetyskäsky korostaa yksipuolisesti julistamisen merkitystä. Muunkinlaisia kehotuksia löytyy esimerkiksi Matt. 10:8, missä Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta parantamaan sairaita, ajamaan ulos riivaajia jne. tai Luuk. 10:9 ”Parantakaa sairaat ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”. Kylläjees, kaste- ja lähetyskäskyssä kyseessä oli ylösnousseen Kristuksen komentosanat. Näissä mainitsemissani maan päällä parantamisjuttuja tehneen Jeesus Nasaretilaisen sanat. Mutta ainakin apostolien tekojen mukaan työtä tehtiin varhaiskristittyjen parissa myös parantamisen saralla siinä missä kastamisen ja opettamisenkin. Miksi niin ei tehtäisi nykyisin? Siksikö, että Kaste- ja lähetyskäskyssä parantamista ei mainita sanallakaan?

 

Parantamisella en tarkoita sentyyppisiä poppakonsteja, että nyt jokainen Suomen kirkon pappi ryhtyy syljeskelemään saveen ja tekemään siitä rohtoja tai maallikot ryhtyvät eksorsisteiksi…

 

mutta ei tietenkään ilman ammattilaisen järjestämää kurssitusta, todistusten jakoa sekä vapaaehtoisten eksorsistien siunaamistilaisuutta, jossa kirkkoherra sanoo että tärkeää on tämä ja hienoa, ja tilaisuuden jälkeen on hyvät kahvit, jonka yhteydessä diakonissa ottaa nimet listaan

 

…Parantamisella tarkoitan parantavia sanoja ja katseita. Parantavaa kuuntelemista ja näkemistä. Julistamisenkin (tai opettamisen, kuten Matteus asian ilmaisee) tarkoituksena on parantaa. Aika usein julistaminen tuntuu olevan kuin panssarivaunu, jonka kurssi on määritetty iankaikkiseen ikuisuuteen eikä ole väliä jos sen telaketjujen alle muutama surkea sielu myllääntyy. 

 

Ainakin ensi kesän rippikoululaiset kiittävät minua tästä mielipiteestäni: Kaste- ja lähetyskäskyn voisi edellämainituista syistä poistaa ulkolukulistasta.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Kiinnostavia kommentteja! Kiitos erilaisista näkökulmista!

    Ari Lahtinen, Rebekka Naatus on yli 30-vuotias ja fiksu ihminen. Toivon, että et kirjoittaisi tuollaisia ad hominem kommentteja. Itse asiassa miettiessäni kaste- ja lähetyskäskyä en ollut alun perin lainkaan ajatellut Rebekan ”kohukolumnia”. Se juolahti tajuntaani vasta myöhemmin, että jotain samankaltaisuuksia on.

    On ehkä tarpeen huomauttaa, että en kyseenalaista sen kummemmin kastetta kuin lähetystyötäkään. Ihmettelen (asia jonka soisi olevan nykyistä sallitumpaa kristillisessä kontekstissa) Matt. 28:18-20 korottamista erityiseen asemaansa ja pohdiskelen miksi parantamista korostavat lähetyskäskyt eivät ole saaneet samaa statusta. Se voi olla tyhmä tai epäilyttävä kysymyksenasettelu, mutta joka tapauksessa se on asia, joka on minua askarruttanut.

  2. Teemu, en yritä tehdä papeista poppamiehiä, mutta kuka tahansa voi omaksua terapeuttisen asenteen lähimmäiseensä ilman minkään valtakunnan koulutusta. Kari-Matilla on hieno pointti siinä, että ihminen on kokonaisuus. Lääketieteessä on jo nyt suuntauksia ja yksittäisiä lääkäreitä, joilla on holistinen työn tekemisen tapa. On eri asia käydä lääkärillä, joka kuuntelee mun stoorin kuin käydä lääkärillä, joka jo kätellessä työntää spekulan nenään.

  3. kuka tahansa voi omaksua terapeuttisen asenteen lähimmäiseensä ilman minkään valtakunnan koulutusta.

    Joo, mutta sillä on saatu paljon pahaa aikaan. Sitten kun vakava sairaus sattuu omalle tai omaisen kohdalle, oppii viimeistään arvostamaan sitä parjatun koululääketieteen kovaa ydintä. Kun kristillisen paaston ja hikilenkin sijasta joutuu tilaamaan ambulanssin.

    Ja yksi syy, miksi monet, esimerkiksi nuoret, turhaan potevat mielen sairauksia ja kokevat niistä häpeää, on se, että kohdalle sattuu niitä avuliaita-aatuja, jotka neuvovat kymmenen kilometrin hikilenkille.

  4. Noh, minä en ainakaan ole parjannut koululääketiedettä enkä ehdottanut sen korvaamista jollakin muulla. Minulle tämä on nyanssikysymys. Niin papit kuin lääkärit pystyvät paljoon osoittaessaan kiinnostusta toista ihmistä kohtaan. On melko ihmeellistä, että silti molemmat ammattikunnat tuntuvat erikoistuneen ihmisen kuuntelemisen ohittamiseen.

    Toki on niin, että vaikka Jeesua kehottaa rampoja kävelemään, meidän suusta se on rujo ja mauton komento. Mutta siinä voi elää rinnalla jos toinen haluaa tilannettaan tuskailla.

  5. Joo, Pentti, me olemme olleet perinteisesti eri mieltä.
    En ole tuossa niin kovasti luottamassa ihmisen tekemisiin.
    Koetin jotenkin selittää, että Jumalan sana on se joka tekee ja muuttaa maailmaa. Siinä on mukana Pyhä Henki.
    Uskovaisten olisi aina luotettava yksin Jumalan sanan voimaan. Jos näemme kirkossa tai maailmassa jonkin epäkohdan tai puutteen, on sitä vastustettava tai korjattava Jumalan sanaa tutkimalla ja opettamalla.

    Auttaisiko seuraava historiallinen esimerkki:
    ”Minä olen vastustanut….en väkivallalla, vaan ainoastaan Jumalan sanaa olen teroittanut, saarnannut ja kirjoittanut.
    Muuta en ole tehnyt. Se sana on minun nukkuessani tai juodessani Wittenbergin olutta Filippuksen ja Amsdorffin seurassa siinä määrin heikentänyt paavikuntaa, ettei yksikään ruhtinas eikä keisari vielä koskaan ole kyennyt sitä niin paljon masentamaan. Minä en ole sitä tehnyt; yksin Sana on tehnyt ja toimittanut kaiken.”

  6. ”Jos näemme kirkossa tai maailmassa jonkin epäkohdan tai puutteen, on sitä vastustettava tai korjattava Jumalan sanaa tutkimalla ja opettamalla.” Ortodoksinen rukous toistaa teonsanoja, jotka ovat mielestäni kristillisempiä kuin ’vastustaa’ ja ’korjata’: ”Puolusta, pelasta, armahda ja varjele meitä, Jumala, Sinun armollasi.” Jumalan sanojen muuttaminen teoiksi olisi mielestäni juuri voimattomien puolustamista, hädässä olevien pelastamista, vainottujen armahtamista ja uhanalaisten varjelemista.

  7. Jorma Ojala: ”Uskovaisten olisi aina luotettava yksin Jumalan sanan voimaan. Jos näemme kirkossa tai maailmassa jonkin epäkohdan tai puutteen, on sitä vastustettava tai korjattava Jumalan sanaa tutkimalla ja opettamalla.”

    Sisäänpäinkääntyneen ja hurskaan tutkimisen ja opettamisen sijaan voisi tehdä jotain. Usein kristittyjä kiinnostaa maailmaa ja sen ongelmia enemmän oman sieluntilan ympärillä pyöriminen. Maailma ei muutu paremmaksi 1500-luvun saarnoja uudelleen ääneen lukemalla.