Otsikolla viittaan 1. Kor. 10:32:Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkääkä kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle.
Tämä seuraava kehoitus todellistuitui heti ensimmäisessä paikallisseurakunnassa, vt. Apt. 2:47: Kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa.
Ensimmäisen paikallisseurakunnan suosio oli ohimenevää ja alkoi vainot, koska kristityt, Jeesuksen seuraajat olivat uhka muotojumalisuudelle, isien perinnäissäännöille eli traditioille. Uhka oli Jeesuksen perustama ja tuli esiin Jeesuksen huomautuksessa kirkollisuuden edustajille, jotka edustivat korkeinta tasoa Kirjoituksista tiedossa, koska ”ne juuri todistaat minusta”, Joh. 5:39.
Kaikki Raamattu on ajankohtainen tulkitsematta.
Kun ihmisiä tuli uskoon Pietarin puheen kuultuaan syntyi ek-klesia, seurakunta, joka eli tässä maailmassa, mutta eivät olleet tästä maailmasta. Tämä on salaisuus, ellei ole tullut uskoon. Se oli joukko, joka ”täytti” taivaaseenpääsyn edellytykset, koska he olivat vastaanottaneet kelpuutuksen lahjana.
Suosio muotojumalisten ja maailmallisten taholta, perustui uskoontulon vaikuttamaan kohonneeseen kunnollisuuteen, eli varas ei varastanut, valehtelija alkoi puhua totta, luonnottomuuksien harjoittaja käsitti, ettei toisten aviopuolisoihin ja samaan sukupuoleen saa yhtyä.
Uskoontullut langetessaan entisiin paheisiinsa tuotti häpeää Seurakunnalle. Ei voitu olla todistuksena Jumalan muuttavasta työstä, Voimasta. Tätä häpeää on sitten Alkuseurakunnan yritetty muuttaa, etenkin Augustinuksen käsittämättömällä määritelmällä ”sekalainen seurakunta” (copus mixtum).
Efesolaiskirjeen 5 luku kattaa Jumalan Seurakuntaan kuulumisen. Sen sanoma todetaan 7. jakeessa, ”7 Älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan.”
Uskovat eivät pidä huolta ulkopuolisista, josta asiasta on ilmoitus, että heistä Jumala pitää huolen.
Vain Seurakunta on todistus Jeesuksesta, vt. Apt. 1:8 ja julistaa parannusta / metanoia’a, saarnaa uskoontulosta.
On kaikki valmista, niin kuulla saamme,
on toimitettu työ lunastuksen,
kun Kristus kuollut on sijaisenamme
ja maksoi velat jo syntisien.
Siis riennä, syntinen, nyt joutuisasti,
juur niinkuin olet, vain sellaisenaan,
kun kutsu kuuluu maan ääriin asti,
niin valmis autuus käy omistamaan.
C. O. Rosenius, Elämän Leipää, s. 38, SLEY-Kirjat Oy, 1980.
Roseniuksen kautta julistaminen on hyvä reitti. Se kiertää raamatunvastaisuudet ja kelpaa evlut kirkollekin Suomessa. Urho Muroma pisti paremmaksi, mitä Kirjoituksiin, koskien uskoontuloa, tulee. Hänen kyllä piti antaa selitys ja selityksiä totuudelle, jonka hän sanoitti: ”Lapsikaste on merkittävimpia helvettiin johdattajia”.
Sattuneen sähinän vuoksi siirtyi sivuun tarkoittamani painotus, siitä, että mikä ja miten tuottaa pahennusta Jumalan Seurakunnalle.
Seurakunnan ulkopuolisethan eivät ole Seurakunnalle pahennus, eikä maailman jumalaton meno ole edes suuren hämmästelyn aihe, vaikka hämmästely on uskovienkin harrastus. Tämän haluan perustaa esimerkiksi 1. Kor. 5:
9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”
Tämä on kertomus Alkuseurakunnasta, jolle vanhinten kautta Jumala antoi hengellisen kyvyn käsittää uustestamentillisen uskovien yhteyden järjestäytyminen ja järjestys tässä syntiinlankeamisasiassa. Asioiden, tekojen hoito ikäänkuin alkoi uskovien kokoontumisessa, vt. Jaak.5:13-16.
Kutsuttiin vanhimmat, jotka rukoili sairaan edestä ja Herra pelasti sairaan ja jos hän oli syntinsä (hamartia) tunnustanut, niin ne hänelle annetaan anteeksi. Uskovien yhteydessä ei peitelty vikoja ja erehdyksiä (paraptomia) vaan tunnustettiin ne.
Synnit tunnustettiin Jumalalle ja erehdykset uskovien yhteydessä.
Korintolaisille Paavali muistutti, ettei uskovalle sovi siveettömyys, mikä on synnin vaikutus. Samasta muistutti Jeesuskin viestissään seitsemälle seurakunnalle. Asiat, joista Paavali ja Jeesus nuhteli, oli synnin hedelmiä. Niiden esiintyminen Paikallisseurakunnassa tuotti häpeää. Ne piti poistaa.
Evlut kirkon ”sisään” Suomessa on koteloituneita Seurakuntia, joiden yhteydessä ei vaella 10. ja 11. jakeitten hedelmien kantajat.
Aina on moitteisiin aihetta. Näin oli jo Alkuseurakunnalla ja linjan pahennuksien käsittelylle loi esimerkiksi Paavali kirjeessään korintolaisille ja seurakunnan pää, Jeesus Johanneksen kirjaamana Johanneksen Ilmestyksen luvuissa kaksi ja kolme.
Osoitettiin esiintyvät synnin hedelmät ja kehoitettiin poistamaan paha Seurakunnasta ja pahennuksen aiheuttaneita kehotettiin parannukseen.
Pahennuksen aiheuttajat olivat kaikki kokeneet täydellisen Jumalan vanhurskautuksen lahjana ja olivat vaeltaneet kaikkien tuntemina Jeesuksen seuraajina. Heidän siveellinen ja opillinen harhaantumisensa oli pahennusta aiheuttava, niin uskovien kuin uskomattomienkin edessä. Eli eksyneen palauttaminen syntisen eksymyksen tieltä palautti eksyneen pois kuoleman tieltä. Tähän Jaak. 5:19 ja 20 kehottaa.
Lankeaminen on siis mahdollista vain uskovalle, samoinkuin siitä nouseminenkin. Myös Pyhän Hengen pilkka on mahdollista vain uskoontulleelle, tulevan maailmanajan Voimia maistaneelle.