Sain aiheen pohtia ylläolevaa kysymystä yhdestä ruotsalaisesta artikkelista jossa vertailtiin Englannin anglikaanisen kirkon ja Ruotsin kirkon kehitystä naispappeuden tulemisen jälkeen.
Artikkelissa todettiin, että kirkko on aina , enemmän tai vähemmän , ollut osallistumisen puolesta naisvoittoinen. Ei kaunkaan sitten, kirkossa kävijöitten määrä oli suunnilleen n 60% naisia ja 40% miehiä.
Viime vuosikymmenien kehitys on mennyt siihen että suhdeluku on nyt 80-20 naisten hyväksi. Naispappeudella katsotaan olevan syytä tähän. Kirkon jo aikaisempi ”feministinen” kuva on kasvanut ja miehet tuntevat olevansa kultuurissa jossa on vähän heitä puhuttelevaa maskuliinista ainesta miespappien kadotessa.
Uskon ,että tässä on jotain perää.Olemme nähneet vastaavaa muissakin yhteyksissä niinkuin sairaanhoidossa ja koulumaailmassa. Varsinkin koulumaailma on huolestuttava kun lapset ja nuoret ovat ylivoimaisesti naisellisten esikuvien kasvatettavina. No , aikaisemmin oli miesvalta, eikä sekään ollut millänlailla hyvä. Tasapaino tällaisessa tuntuu olevan vaikeata ylläpitää.
Kirkon viroissa ollaan juuri tulemassa tasapainotilanteeseen mies ja naispappien suhteen, mutta diakoniatyöstä miehet jo ovat melkein hävinneet. Tässä tilanteessa kirkon johto voisi aktiivisesti ohjata kehitystä. Ollaan sellisessa tilanteesa, että tasapainon sälyttämiseksi tulisi ehkä jossain määrin suosia miehiä pappisvihkimyksissä.
Mieskato tulee kiihtymään vanhemman ikäluokan tullessa eläkeikään ja nuorten naisten halukkuus papin virkaan on ilmeisesti suurempi kun nuorten miesten, joten heidän suhteellinen lukumääränsä kasvaa miesten kustannuksella.
Tässä ei siis ole kyse naispappeudesta, vaan siitä miten seurakunnan näkyvän johdon pitäisi olla ,jotta miehet tuntisivat luonnolliseksi olla yhteydessä seurakuntaelämään . Vaikka kirkkoherroista ja piispoista suurin osa on viellä miehiä niin kehitystrendit ovat jo näkyvissä. Naisten ei tarvitse pelätä jäävänsä paitsioon.
Väittäisin, että on myös naisten intressien mukaista yrittää pitää yllä tasapainoa virkojen suhteen juuri siksi, että tasapaino vaikuttaa seurakunnan toimintaan osallistumiseen. Miesten katoaminen srk toiminnasta on tappio myös kirkon naispuolisille työntekijöille.
On paljon ammatteja, joissa ihanteellinen sukupuolijakauma olisi lähellä fifty-fifty-tilannetta. Näitä ovat ainakin opettajan, psykoterapeutin ja sosiaalityöntekijän ammatit. Terapia- ja kriisiasiakkaat tarvitsevat mahdollisuuden arkaluontoisten asioiden käsittelyyyn nolostumatta ja oppilaat tarvitsevat naisen ja miehen mallia. Nämä molemmat perusteet pätevät myös papin ja nuoriso-ohjaajan tehtäviin.
Totta puhelet Yrjö. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon Suomessa on yksipappisia seurakuntia, joissa on vain mies tai nainen pappina. Kumpia on enemmän? Sama nuorisonohjaajien osalta. Pystyisikö joku kirkon virassa oleva henkilö mahdollisesti jakamaan tällaisia tilastoja meille?
Pitäisikö kysyä, alkaako pappismiehiä olla liian vähän?
Juuri näin olisi kysymys asetettava. Ja pappismiehiä esille enemmän mediaan kertomaan ammatin monista mahdollisuuksista ja luovuudelle tilaa antavista tehtävistä ja ihmisen kanssakulkijana toimimisesta.
Martti Pentti.
Sitähän minä kysyn . Se on kääntäen sama asia kun alkaako naispappeja olla liikaa. Tässä tasapaino tilanteessa on mielestäni pysähdyttävä hetkeksi ja korkeampien tasojen olisi syytä tuumia miten kirkon virkakysymytä tulisi kehittää tulevaisuutta ajatellen. Esimerkiksi, onko se hyvä että miehet ovat jo käytännöllisesti katsoen hävinneet diakoiatyöstä?
Entä jos sama tulee tapahtumaan pappien kohdalla?
Kysymyksen kääntäminen vaihtaa näkökulman. Vika ei ole teologiaa lukevissa ja kirkon virkaan haluavista naisissa. Onko se miehissä, joita teologia ei kiinnosta? Onko se miehissä, joille yhteistyö pappisnaisten kanssa ei kelpaa? Onko vika kirkossa työnantajana? Kyselen, kun en tiedä.
Todella outoa, koska sinun kommntisi antavat hyvää inspiraatiota keskustelulle tästä teemasta.
Martti Pentti. aivan saiaan liittyviä kysymyksiä.
Pelkään pahoin ,että lisääntyvä naispappien määrä plus seurakuntien muittenkin työntekijä joukojen naisistuminen peloittaa miehiä pois papinviroista . Vaikka teologia sinäänsä kiinnostaisi, niin kiinnostuksella ei voi elättää itseään ja siksi ei edes hakeuduta opiskelemaan sitä.
Tarkoitatko, että naisvaltaiset alat eivät yleensä pärjää palkkojen kehityksessä?
Palkat kiipeavät hitaammin naisvaltaisissa viroissa mutta kese ei ole vain palkoista vaan myöskin siitä että työpaikkakultuuri muuttuu kun ne naisistuvat ja voivat vierastaa miehiä.
Onkohan tästä tutkittua tietoa? Minulla on kokemusta vain jokseenkin naisvaltaiselta alalta, jolla viihdyin aivan hyvin.
kaikille yhteistä työpaikkaliikuntaa kun järjestettiin, niin siihen silloin osallistui vain pari kolme miestä.
Sitten kun järkkäsin tapahtuman vain miehille, niin vain pari jäi pois. Taitaa olla niin, että alalla kuin alalla, jos alkaa olla liikaa naisia, niin miehet vetäytyvät pois.
Kimmo saa itkeä, tai nauraa ihan rauhassa. Hänen teksteistään olen oppinut vain sen ettei niitä kannata lukea.
Pekka: ”Kimmo saa itkeä, tai nauraa ihan rauhassa. Hänen teksteistään olen oppinut vain sen ettei niitä kannata lukea.”
Eikö oppi ole mennyt perille, koska näyt kuitenkin lukeneen?
Jos joku kirjoittaa täyttä fuulaa tai oman päänsä pohdintoja ”totuuksina”, niin katson toki oikeudekseni oikaista ns. ”vaihtoehtoiset faktat”
Martti Pentti
Palkkakysymys on yksi keskeisimpiä keskustelunaiheita tasa-arvokeskusteluissa ja tutkimusta on todella paljon. Minäkin työskentelin viimeiset vuosikymmenet sairaanhoidon piirissä joka on todella nasivaltaista ja viihdyin hyvin. Mutta jopa lääkärien palkkauksissa oli eroja miesten hyväksi. Katsotaan, että sairaanhoidon palkkataso (lääkäreitä lukuun ottamatta) katsotaan olevan suhteessa vastaaviin ammatteihin alhainen juuri siksi että se on naisvaltaista.
”Oikeaoppinen” en yritä olla. Kyllä sinä Kimmo saat perustella väärää oppiani, jos sen sellaisena koet.
On kuitenkin ikävä lukea tekstiäsi, kun pyrit iholle. Sinulle ei riitä asioista keskustelu. Koen että, et pyri keskustelemaan asioista, vaan mitätöimään kaiken. Miksi sitten lukisin tekstejäsi, jos haluat jatkaa tuolla linjalla. Kanssasi olisi muutoin mielenkiintoista keskustella, mutta nyt en enää jaksa.
Pekka.
En ole puhunut oikeasta tai väärästä opista mitään. Kirjoitit: ”Hänen (tarkoittaen minua) teksteistään olen oppinut vain sen ettei niitä kannata lukea.”
Viittasin tuohon oppimaasi, kun kysyin: eikö oppi ole mennyt perille, koska näyt kuitenkin lukeneen?
Mitä aikaisemmassa kommentissasi antamaasi väärään tietoon tulee, se koski väitettäsi, että suomalaiset miehet olisivat huipulla naisiin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistumisessä. Oikaisin tuon väärän tiedon. Tilastojen mukaan Suomen edellä on kuitenkin lähes parikymmentä valtiota, joissa tilanne on pahempi. Tosin tilasto, johon viittasin ei ole enää aivan tuore, mutta jos sinulla on esittää tuoreempia päteviä tilastoja asiasta, tutustun niihin mielelläni.
Yksityiskohdat ovat meille kai, jotenkin eri tavalla merkityksellisiä. Kun kirjoitan, että Suomi on huipulla, niin minusta siellä voi olla vaikka 20 maata. Maitahan riittää. Suomi voi olla huipulla monen muunkin maan kanssa. Kaikissa sanoissa on oma tunnemerkityksensä ja kaikille ne eivät ole samanlaisia. Joten tulkinnassa tulee aina olemaan ongelmia.
Pekka: ”Suomi voi olla huipulla monen muunkin maan kanssa.”
Jaa, no siinä tapauksessa Suomi on huipulla kun puhutaan maailman parhaista jalkapallomaistakin. Ihan kiva.
Sinun lisäksesi noita ”vaihtoehtoisia faktoja” tunnutaan harrastavan suuremassa määrin tuolla rapakon takana suuressa maailmassa.
Huomasin muuten juuri ilokseni, että olet taas ruvennut lukemaan kommenttejani.