Juhlapöydissä täytyy nykyisin olla kaikenlaisia kylttejä sen lisäksi, että silmäilemällä näemme mitä on tarjolle laitettu. Täytyy olla laktoositonta ja gluteenitonta ja keinotekoisesti makeutettua ym. Me pidämme luonnollisesta kehostamme hyvää huolta meistä ne jotka pitävät elämää arvokkaana itsessään. Me tiedämme allergioista sen, että väärät aineet tai hyönteisen pistokset saattavat allergisia ihmisiä hengenvaaraan. Emme ole nähneet sellaista juhlakutsua, jossa sanottaisi: Allergiset älkää vaivautuko, emme halua saattaa teitä ambulanssilla pois. Päin vastoin, lähes poikkeuksetta on humautus: Ilmoitathan allergioista. Jos sattuisi olemaan vielä joku mitä ei normaalisti tunnisteta. Olemme siis hienotunteisia ja rakastettavia ajallisen elämän hyvinvoinnin suhteen. Monessa asiassa on myös alkoholiton vaihtoehto mukana.
Kun sitten tarkastelemme hengellistä elämää ja siihen liittyviä rajoitteita, niin havaitsemme kumpi elämä on piireissä tärkeämpi tämä elämä lihassa vai toinen elämä Hengessä ikuisesti Jumalan luona. Sivullisen silmiin ja korviin elämä näyttäytyy sellaiselta, että ihmisten rajoitteille ei anneta mitään arvoa, jos se koskee omantunnon asioita. Muistelen lukeneeni Lutherilta ajatuksen, että seurakunta on kuin sairaala, jossa sairaita hoidetaan. Perinteisesti olemme tottuneet, että lääkäri määrää lääkkeen tehtyään diagnoosin ja lääkkeen tehoa tarkkaillaan tiiviisti onko lääke oikea ja oikea annostus. Hengellisessä sairaalassa näyttäisi metodi muuttuneen. Kaikkia vaivoja ei hoideta kunnollisesti ja suorastaan ehkä vältellään diagnoosin tekemistä, koska diagnoosin kuultuaan ihminen saattaisi sairastua omantuntonsa puolesta. Joissakin tapauksissa tarjotaan väkevästi juuri sitä ainetta, josta on sairastuttu. Tai sitten lähetetään pois kokonaan. Ikäänkuin olisi liikaa väkeä. Onko se sananlasku otettu käyttöön: Ei pidot parane, jos ei vieraat vähene. Kuitenkin paimenen virka on laumasta huolehtiminen. Ruokkiminen ja kaitseminen niin, että lauma pysyisi koossa, koska lauma ei ole oma vaan Herran.
Maailma on ihan sekaisin. Kun eräs meni terapiaan seksuaalisen epävarmuuden ja itsetunto ongelmien tähden, niin terapistin neuvo kuului: ”Kannattaa hakeutua treffi palstoille ja hakkia mahdollisimman paljon kokemuksia, niin kyllä se elämä siitä paranee…” (tämä oli karrikoitua, mutta tosi tapaus.)
Jotenkin on alkanut tuntumaan siltä, että laastarilla pyritään enempi piilottamaan haavaa, kuin parantamaan.