Aloitti Hengessä – lopetti Helsingissä

Ajattelin kirjoittaa tänne taipaleestani teologian maisteriksi.

Pääsin opiskelemaan Helsingin teologiseen tiedekuntaan vuonna 2014. Pääsykoekirjana oli Heikki Räisäsen Mitä varhaiset kristityt uskoivat? Näin pääsin heti tutustumaan tähän ristiriitaiseen hahmoon, josta paljon olin huhuja kuullut. Blogin otsikko liittyy myös siinä mielessä häneen, että hän aloitti innokkaana nuorena uskovana teologian opinnot, mutta päätyi lopulta kulttuurikristityksi, joka kielsi monia keskeisiä opinkohtia.

Aluksi hieman summausta opintovuosista:

1.vuosi (2014-2015)

• Orientoiva viikko oli hieno pelinavaus. Meillä oli asiansa osaava tuutori, joka hoiti hommansa mallikkaasti.  Filosofia heti alkuun oli monille kova luu etenkin, jos sitä ei ollut tullut lukio luettua.  Uskontotieteen perusteet olivat myös mielenkiintoinen kurssi, joka toi selvästi esille suomalaisten pakanajuuret. Kalevala on tämän muinaisuskonnon keskeinen eepos.
• Ensimmäinen vuosi oli sellaista alkuhuumaa ja intoa, jota en ollut hetkeen kokenut.
• Meillä alkoi teologien raamis, joka jatkui aktiivisena koko ekat kolme vuotta. Siinä sai päästellä höyryjä ja jakaa opiskelukokemuksia.

2.vuosi (2015-2016)

• Intoa riitti vielä hyvin. Tosin tällä kertaa syksy oli erilainen, kun osallistuin vaimoni kanssa kansainväliselle aktiolle Unkariin ja Budapestiin, joka vei 6 viikkoa. Näin ollen en saanut osaa opintoja tehtyä silloin. Aktio oli mielenkiintoinen ja siinä sain tutustua messiaanisiin juutalaisiin ja Unkarin hengelliseen tilanteeseen.
• Tein joulukuussa tentin jossa suoritin kolme kurssia samassa. Ainoastaan yhdestä tuli hylsy, mutta olen muuten tähän tenttikertaan tyytyväinen.
• Vanhan testamentin eksegetiikassa esitettiin lentävä lause: ”Mooses on yhtä historiallinen kuin Väinämöinen” Tässä kiteytyi iso ero koulukuntien välillä ja siinä miten juuri eksegetiikasta varoiteltiin että se vie pois uskosta ja Jumalasta. Omalta kohdalta heitto oli niin käsittämätön, että ei tämä eikä muutkaan tutkimuksen murentaneet pohjaa siitä, että Raamattu on Jumalan ilmoitusta. Teologia saa tutkia sitä omista lähtökohdistaan. Teemu Tairan Uskonnollinen kokemus. Mikko Joensuun Amen I trilogia.

3.vuosi (2016-2017)

• Kandivuosi alkoi pikkuhiljaa tuoda jo realiteetteja kehiin. Intoa ei ollut enää samaan malliin.
• Intian reissut alkaa(2016-2018)
• Aineopinnoissa oli onneksi mielenkiintoisia kursseja, kuten Häpeä&syyllisyys pastoraaliteologiassa.

= Kandivaiheen suoritin vanhalla tutkintorakenteella, johon kuului 60 op viiden eri oppialan opintoja(eksegetiikka/uskontotiede/systemaattinen teologia/käytännöllinen teologia/kirkkohistoria), joista kutakin 12op. Uudessa tutkintorakenteessa niitä on enää 25op yhteensä. Olen iloinen, että sain kustakin oppialasta riittävän kattavan perussetin.

Maisterivuodet 4.vuosi (2017-2018)  5-vuosi (2018-2019)  6.vuosi (2019-2020)

• Käytännössä lähiopiskeluni loppui, kun valmistuin teologian kandiksi. Opin hieman happea ja pidin isyysvapaata koko syksyn 2017. Sitten vuoden 2018 suoritin opintoja muualta käsin(muutin siis Helsingistä pois jo 2017). Se vaikeutti orientoimista ja ei ollut enää ihan samaa motivaatiotakaan. Pikku hiljaa se laski ja loppua kohden opinnot olivat kuin maratonin loppuvaiheen juoksua. Kunhan maaliin päästään, niin lopussa kiitos seisoo mentaliteetilla.
• Annoin itselleni luvan suorittaa kursseja vähemmällä työnteolla, joka oli myös käytännön sanelemaa etenkin 9 kuukauden koti-isyys jakson aikana.
• Valmistun viimein teologian maisteriksi huhtikuussa 2020. Tavoitteeni oli joulukuussa 2019, mutta ei tämä maailmanloppu ole etenkin nyt korona-aikana kun eletään muutenkin poikkeusoloissa. Olen luottavainen, että löydän sopivan työpaikan lähiaikoina. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan

Teologia havaintoja:

A. liberaalit vs konservatiivit jaottelu

• Tämä on varmasti yksi asioista, mikä kiinnostaa monia lukijoita. Joten ajattelin ottaa pienen katsauksen tähän jaotteluun. Kuuden lukukauden aikana ei suurempia vastakkainasetteluja ja väittelyitä käyty. Ei edes silloin kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin. Toki siihen suhtautuminen paljasti eroja, koska toisille se oli riemun ja toisille surun päivä. Eräs kollega totesi, että emme elä tätä aikaa varten vaan tulevaa. Toki opiskelijat hakeutuivat helpommin vertaistensa joukkoon. Silti moni ei huudellut avoimesti olevansa liberaali tai konservatiivi, vaan haettiin sellaista yhteistyömoodia. Näppituntumalta hengasin enemmän maltillisten konservatiivien joukossa tai osa varmaan näki itsensä mielummin keskikirkollisena. Hifistelyraamattupiirissä oli tosin sekä liberaaleja että konservatiiveja, joka oli varsin hyvä asia. Itseäni tämä jaottelu ärsyttää ja en näitä termejä tahtoisi käyttää yhtään enempää kuin on tarve. Halusin lähtökohtaisesti kohdata jokaisen opiskelelijatoverini ihmisenä.Paavo Kettusen Häpeä ja syyllisyys paljasti jonkun verran jakolinjoja, mutta sielläkin pyrittiin maltilliseen ja rakentavaan dialogiin. Tunnelma tuntui hieman sähköistyvän kun alettiin puhua seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.  Joten jaottelu ei näkynyt suuressa mittakaavassa, mutta oli todellisuutta pinnan alla ja avioliittoteeman tullessa esille.

B. opiskelijoiden vakaumukselliset taustat ja niiden muutokset

• Toinen mielenkiintoinen havainto oli se, että teologian opinnoilla oli vaikutusta opiskelijoiden vakaumukseen ja tunnustuskuntaorientoitumiseen. Meitä oli lähtökohtaisesti hyvin kirjava joukko lähtien pakanoista ja ateisteista ortodokseihin, katolisiin ja lähetyshiippakuntalaisiin. Toki enemmistö oli ev.lut.kirkkoon kuuluvia koko sen kirjossa. Katolisuudella oli selvä kutsu voima konservatiivisesti suuntautuneihin miehiin. Tiedän ainakin kahden vaihtaneen siihen luterilaisuudesta myös monet muut kokivat siihen vetovoimaa hengaten sen piirissä(jopa monet naiskollegat). Mielenkiintoisimpia muutoksia oli yhden helluntaiveljen siirtyminen ensi suhelaiseksi ja siitä sley:n piiriin. Tämä on jonkun mielestä jopa radikaali muutos, mutta hänen kohdalla se oli luonteva siirtymä. Vapaakirkollisia pastoreita siirtyi ev.lut,kirkon yhteisöjen pariin. Tässä oli varmasti teologisia syitä, mutta monesti myös työtilanteen määrittämiä tekijöitä. Porukassa tuli myös kristinuskon totuuksiin heräämisiä. Näin ollen opiskelijoita tuli uskoon.  Eräs hämmestyksen aihe oli lähetyshiippakuntalaisten huomattava määrä etenkin yhdellä dogmatiikan kurssilla, jossa heitä saattoi olla jopa viidesosa kurssilaisista. Ortodokseja oli jonkun verran ja yksi opettaja toi sen ilmi avoimesti. Tulkaa kaikki liikkeen edustajia löytyi myös ja osa oli sitä hyvin avoimesti. Taize-liikkeen vaikutus oli ilmeinen pappisseminaarissa ja jumalanpalveluharjoituksissa.
• Omalta kohdaltani kävin läpi prosessia karismaattisesta viidesläisestä kohti globaalimpaa kristinuskon näkökulmaa, jossa Israelilla on oma merkityksensä. Tällä hetkellä varmaan voisi sanoa olevani maltillinen luterilainen(en enää minkään herätysliikkeen kannattaja korostetusti) karismaatikko. Olen yhä myös ekumeenikko, mutta tietyin varauksin. Aivan kaikkien kristikunnan edustajien kanssa ei kannata lähteä läheiseen yhteistyöhön.

C. opintojen hengellinen anti

• Opinnot eivät suoranaisesti suuremmin vahvistaneet uskoani Jumalaan, vaan pikemminkin antoivat teologisia työkaluja käsitellä asioita. Raamattupiirit, messut ja henkilökohtainen uskonhoito kulkivat siinä opintojen rinnalla. Toki joillakin tunneilla oli hengellisesti ravitsevia hetkiäkin ja ihmiset saattoivat avoimesti puhua vakaumuksistaan. Hyvä, että tälläisellekin oli tilaa. Nostan silti esille seurakuntaharjoittelun, KiTos-seminaarin ja yhden dogmatiikan peruskurssin, jotka olivat hengellisesti hyvin antoisia. Myös gradun(nyk.tutkielma) tekemisessä oli hengellisesti antoisia hetkiä, kun sai perehtyä messiaaniseen juutalaisuuteen ja kristinuskon juutalaisiin juuriin.

D. akateeminen pappeus vs.pappiseminaarit

• Tätä teemaa sivuttiin jonkun verran. Eräs opettajakin liputti pappisseminaarien puolesta kyseenalaistamalla akateemisen pappeuden. Meillä oli jonkinnäköinen opiskelijoiden itsensä toteuttama pappisseminaari, jossa pohdittiin kutsumukseen littyviä kysymyksiä ja voitiin puhua avoimesti sekä rehellisesti uskon asioista. Ne olivat hienoja kokoontumisia. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi jutuksi, mutta se oli tervetullut vaihe osana opintoja.
• STI on pohtinut oman teologisen koulutuksen aloittamista. Se saattaa konkretisoitua tulevaisuudessa. Miltä se näyttää ja onko se suunnattu pääosin tunnustuksellisille opiskelijoille jää nähtäväksi…
• Opinnoissa oli yksi neljän viikon(nyk. 6 viikkoa) seurakuntaharjoittelu ja kaksi jumalanpalvelusharjoittelua, jossa sai pitää saarnan, liturgian, hartaushetken yms. Kuitenkaan emme harjoitelleet hautaan siunausta ja avioliittoon vihkimistä, jotka tulevat olemaan yleisiä työtehtäviä monille luterilaisille pastoreille.

Loppusanat:

Olen yhä uskossa ja koen, että sain laajempaa ja syvempää näkökulmaa moniin asiohin teologian kautta. Tarkoitus on pitää se mikä on hyvää ja jättää se taakse, mikä ei rakenna. Ripareilla olen käyttänyt paljon korttipakkaan havainnollistamaan Raamatun asioita. Voit katsoa Tapio Rautavaaran Korttipakka biisin niin tiedät mistä puhun. Sanottakoon näin, että Jeesus Kristus on ristikuningas ja hänet pidän aina mukana jatkossakin.

Uskon elämän hoitaminen ja hengellinen palvelutyö opintojen aikana (blogin täydennys 29.5.2020)

• Koin tarpeelliseksi lyhyesti kertoa, millä tavoin pidin yllä uskonelämääni teologian opintojen aikana ja mitä palvelutyötä silloin tein.
• Meillä oli koossa sekä teologien kesken hifistelyraamis, jossa luimme pääosin Uutta testamenttia. Siinä myös rukoilimme toistemme asioiden puolesta ja se toimi myös purkukanavana opinto/muille elämän asioille. Tämän lisäksi oli Bible-raamis, jossa katsottiin pääosin uskonveljien kanssa Raamattuaiheista tv-sarjaa ja kommentoitiin sitä.
• Olin mukana Opkon(viidesläinen herätysliike) toiminnassa vapaaehtoisena. Tämä oli tärkeää ja merkittävää ajanjaksolla 2014-2017. Sain olla nuorille/lapsille hengellinen isoveli. Pidin jonkun verran opetuksia/kanavia/suunnittelin toimintaa ja olin mukana rukoushetkissä. Toiminta oli elävää ja Pyhä Henki oli siinä mukana.
• Osallistuin jollakin säännöllisyydelle messuihin niin eri kirkoissa.
• Olin 4 kesänä kesäteologina. Tämä oli tärkeää oppia sanoittamaan uskon asioita nuorten kielellä.
• Osallistuin kolmelle lähetysmatkalle Intiaan. Se oli avustus/saarna/evankeliointityötä.
• Luin hengellisiä kirjoja ja Raamattua itsekseni
• Kuuntelin kristillistä musiikkia
• Osallistuin vaimoni kanssa missionuorten aktioille Suomi/Unkari/Israel. Tämä reissu oli antoisa, mutta haastava. Siinä sai pienen näkökulman, mitä on palvella yhdessä Jumalaa yhteiskristillisellä tiimillä, jota johtaa messiaaninen juutalainen.
• Opintojen loppuvaiheissa luonnossa kävely ja siellä Jumalan puoleen huokailu tuli entistä tärkeämmäksi