Viikon kuluttua pidetään aluevaalit. Niissä valitaan valtuustot, jotka huolehtivat sosiaali- ja terveyshuollon päätöksenteosta. Olen huomannut, että kirkon merkitys ja kirkon kanssa tehtävä yhteistyö on unohdettu jotakuinkin täysin.
Erityisesti seurakuntakohtaisen diakoniatyön kanssa on tehtävä yhteistyötä. Erityisesti olisi hyvä molemmin puolin auttaa toisia: sosiaali- ja terveysalan toimijat ja diakoniatyöntekijät voisivat pitää yhteiskokouksia ja yhteiskoulutuksia. Samaalla tavalla esimerkiksi olisi hyvä järjestää esimerkiksi hiippakuntavaltuustojen ja aluevaltuustojen kesken yhteiskoulutuksia.
Toisten tukeminen olisi nyt erityisen tärkeää. Esimerkiksi tämä nykyinen koronatilanne suorastaan vaatii ratkaisuja siihen, kuinka voidaan helpottaa ihmisten arkea. Esimerkiksi köyhyys ja yksinäisyys tuntuvat entistä painavimmilta ja on mahdollista, että korona-aika jatkuu vielä pitkään.
Aluevaltuustot ja seurakunnalliset päättäjät voivat olla osittain samoja. Toisaalta osa saattaa olla täysin ulkona kirkon toiminnoista, mikä toisaalta ei ole ihme, sillä evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu entistä vähemmän ihmisiä. Moninaisuus kuitenkin on rikkaus, sillä joskus hyvät ideat tulevat kauempaa katsottuna.
Kiitos avauksesta kaima. Sivusin aihetta pari viikkoa sitten omassa blogissani.
https://www.kotimaa.fi/blogit/sosiaali-ja-terveystoimi-siirtyy-kunnista-hyvinvointialueille-diakonia-kaipaa-lisaa-hiippakuntatasoista-koordinaatiota/
Keskustelun vähyys saattaa kohtua myös siitä, että myös aluevaleihin liittyvässä keskustelussa sosiaalitoimen asiat ovat jääneet monin paikoin terveydenhuoltopuolen jalkoihin.