Kun Luomisesta arvellaan, onko kaikki sattumaa vai älykästä suunnittelua, niin tänään voimme tehdä saman kysymyksen akuuttien asioiden kohdalla. Aikanaan oli suurenmoista saada Raamattu kaiken kansan käsiin kulumaan ja luettavaksi. Oliko tämä siis ”paratiisi” ilman käärmettä? Ei tainnut olla? Tiedämme, että Raamatun sanoma on ohjannut miljoonien ihmisten elämää ja johtanut siihen päämäärään, minkä vuoksi se on kirjoitettu. Kun vastustaja on olemassa, hänkin alkoi opiskella Raamattua.
Mieleeni tuli eräs julistaja Martin kirkossa Turussa. Hän sai hengelliseltä johtajaltaan luottamustehtävän. Hänen piti lukea Raamattu läpi ja etsiä siitä epäjohdonmukaisuudet ja suoranaiset virheet. Mies täytyi olla luotettava, kun sai näin ison projektin tehtäväkseen. Siinä kävi kuitenkin niin, että tutkimukset johtivat hänet uskoon ja ihan kasteen kautta seurakuntaan liittymisen.
Jumalan sanan uskottiin olevan riittävällä tavalla kirjoitettuna Raamattuun ja kuormien rasittamat uskovat saivat lohdutusta ja voivat kokea iloa ensimmäisen kerran elämässään uskostaan, kun Pyhä Henki avasi asioita. Ihminen voi siis lukea Raamattua monessa tarkoituksessa ja monessa mielentilasa. Joku löytää vain mahdottomia vaatimuksia, vaikka esimerkiksi kymmenessä käskyssä ei ole yhtään elämää tuhoavaa kohtaa. Jeesus yksinkertaisti asiaa niin, että Jumalan rakastaminen ja lähimmäisen rakastaminen niinkuin itsensä rakastaminen täyttää koko lain summan. Mitä sitten Jumalan rakastaminen on? Raamattu kertoo senkin ihan tarkasti: Jumalaa voi rakastaa pitämällä Hänen käskynsä. Itsensä rakastaminen on oman sielunsa rakastamista niin, että ottaa vastaan pelastuksen silläkin uhalla, että se ei ole muodikasta eikä tuo ajallista menestystä.
Lihallinen ihminen lukee ehkä myöskin Raamattua, mutta löytää sieltä kohtia, jotka rauhoittavat mielen eikä elämän parannus näytäkkään niin välttämättömältä. Kun Raamatun tulkinta alkoi avartua myös kriittisen tutkimuksen alueelle alkoi myös ristiriidat uskovien keskuudessa eikä ollutkaan enää tarpeen etsiä sitä pyhien yhteyttä, joka on Raamatun yksi tärkeimmistä asioista. Maallinen lainsäädäntö on elänyt omaa elämäänsä Eduskunnassa ja ns hengellinen näkökulma on osoittautunut monien mielessä tarpeettomaksi, niin se aiempi Raamattuun perustuva pohjavire alkoi jäädä pois. Samaan aikaan ns kutsumusammatit ovat maallistuneet niin, että sama markkinatalouden tasapainoilu on tullut hengellisentyön tekijöiden arkeen. Seurauksena on ollut papiloiden tyhjentyminen ja papiston muuttuminen virkamiehiksi päivystysvuoroineen.
Muutoksen mukana on tullut myös ongelmia muunmuassa omantunnon kysymyksissä. Työlainsäädäntö ei tunne tietääkseni omaatuntoa vaan tekee kaikista sanmanlaisen ikäänkuin tunteettoman robotin, joka hoitaa hommat käsikirjan mukaan. Yleisestä linjasta poikkeava käytös voidaan hoitaa työlainsäädännöllä ja muu eriytyminen vihapuhelainsäädännöllä. Nyt huomattava osa piispojen kaitsennasta on siirtynyt maallisen oikeuslaitokseen hoidettavaksi. Ei tarvitse ottaa vaikuttavaa kantaa eikä tarvitse ottaa vastuuta siitä mitä kristikunnassa tapahtuu, ollaan vain lainkuuuliaisia ja pestään käsiä puhtaaksi. Suomalaisten esikuva ja omantunnon määrittely ei ole enää Raamatussa vaan Ruotsissa, Saksassa ja Britanniassa. Kun siellä jotain keksitään, niin lähes pyhä velvollisuutemme on peesata. Kuka siis on tässä tapauksessa hän, joka on älykäs suunnittelija?
Ihme kuitenkin on olemassa. Jeesus pelastaa edelleen ja kastaa Pyhällä Hengellä ihmisiä, jotka kaipaavat todelliseen kotiinsa Jumalan luo. Nyt alkaa ehkä olla se aika, että seuraavaa ei voi enää sanoa kuin Pyhässä Hengessä: Jeesus Kristus on Herra!
”Jeesus pelastaa edelleen ”
Minä olen kuullut, että sana jeesus on sana pelastus. Eli Jeesus pelastaa, kuuluu oikeasti, pelastus pelastus. Se on vasta ikäänkuin huuto jonkun puoleen, eli pelastajan. Mahtaisiko se olla Jumala.
Jos sanasta pelastus on tehty ihminen, kuin persoona, niin on myös sanasta viisaus tehty persoona, Sofia.
Voihan se noinkin olla. jonkin mielestä, vapaus on ajatella mitä haluaa, minä tuon vain oman ajatukseni jota sopii koetella joka haluaa.
Kyllä Jeesus, alkujaan suunnilleen translitteroituna Jeshua, on kohtalaisen yleinen vanhan juutalaisuuden piirissä käytetty henkilönimi. Juutalaisuudessa jokaisella nimellä on merkitys, esim. Abraham = paljouden isä, Iisak = hän nauraa. Jeesuksen täyskaima on apkryfisen Siirakin kirjan kirjoittaja Jeesus Syyrak, saman nimen toisintoja ovat myös VT:n henkilöt Joosua ja Hoosea. Vapahtajaamme Jeesusta sanottiin erotukseksi muista samannimisistä kotipaikkansa mukaan Jeesus Nasretilaiseksi tai luullun isänsä mukaan Jeesus Joosefinpojaksi.
Kun korkea virkamies alkaa selitellä päätöksiään, ihan kuin tulisi palaneenkäryä nenään? Miksiköhän. Me kaikki ymmärrämme todennäköisesti, että murhasta tulee elinkautinen eikä vaadita mitään lisäselvitystä. Siinä lainsäädännössä onkin suuren yleisön oikeustaju kohillaan.