Vierailin pari viikkoa sitten Saksassa ja pistäydyin lyhyesti myös reformaation 500-vuotisjuhlaan aivan Berliinin lähellä valmistautuvassa Luther-kaupunki Wittenbergissä. Vuosi 2017, jolloin tulee kuluneeksi puolivuosituhatta siitä, kun augustinolaismunkki Martin Lutherin kerrotaan naulanneen 95-teesiään Wittenbergin linnakirkon oveen, on Saksassa nimetty Lutherjahre 2017:sta. Teemavuoden tunnuslause on ”Am Anfang war das Wort” – Aluksi oli Sana.
Wittenbergin linnankirkko, kuten Lutherin kotitalona toiminut entinen augustinolaisluostari ja hänen kotikirkkonaan ollut kaupunginkirkko ovat jättimäisten rakennustelineiden ympäröiminä. Wittenbergin päänähtävyyksiä restauroidaan kuntoon juhlavuotta varten. Vaikka osa tutkijoista nykyisin pohtii, naulasiko Luther todella teesinsä kirjaimellisesti kirkon oveen niiden katolisen kirkon aseman 1500-luvun Euroopassa haastanut sanoma on dokumentoitavissa oleva fakta. Tuona vuonna alkoi tapahtumaketju, jonka vaikutukset näkyvät eripuolilla maailmaa yhä tänä päivänä niin kulttuurissa, uskonnossa ja hyvin monin tavoin muutenkin.
Wittenbergin kaduilla, kirkoissa, Lutherin ja hänen läheisen työtoverin Philip Melanchtonin kotimuseoissa pari päivää kulkiessa päällimmäisenä kysymyksenä minulla oli oikeastaan pohtia laajan historiallisen kiinnostukseni ohella sitä, että mikä on näiden 500-vuoden takaisten tapahtumien merkitys tämän päivän Saksalle, Suomelle, moninaisten vaikeuksien keskellä nyt kampailevalle ”vanhalle mantereelle” – Euroopalle.
Wittenbergin yliopiston seinässä olevasta laatasta ilmenee, että on täällä suomalaisia ollut paikalla aiemminkin keskellä noita maailmanhistoriaa muuttaneita tapahtumia: ”Michael Agricola (1510–1557) Theologe, Reformator in Finnland studierte hier von 1536–1539”. Wittenbergissä parhaillaan käynnissä olevat korjaustyöt ja juhlavuoteen valmistuminen kertoo, että siitä huolimatta, että uskonnon merkitys arjessa erityisesti itäisessä Saksassa on monin paikoin vähäinen, maassa on halua pohdiskella reformaation laajempaa historiallista merkitystä ja roolia tämän päivän yhteiskunnassa. Vastaava aktivoitumista pohdiskelemaan aihetta kansantajuisesti voisi toivoa heräävän lähivuosina myös täällä Suomessa, kun luterilainen kirkkomme hakee rooliaan ja paikkaansa nykyajassa.
Siitä kun Luther laittoi 95 teesiänsä pyhäinpäivänä 1517 Wittenbergin kirkon oveen, niin katolinen kirkko ei ole kieltänyt mitään oppiansa tai käsitystään vanhurskauttamisesta – pelastuksesta.
Jos myöntävät virheensä ja uskovat pelastuksen tulevan ainoastaan Jeesuksen sovistustyön kautta, ilman että ihminen menee kiirastuleen tai muuhunkaan, voi protestantit (katolisten haukkuma sana) hyväksyä yhteyden, mutta ennen sitä katolinen uskonto ei Raamatun valossa eroa millään tavalla esimerkiksi Jehovan todistajista tai islamista, sillä niissä kaikissa ihminen pelastuu omilla teoilla, ei Kristuksen kautta.
Yhtä kaikki, uskon että katolisessakin kirkossa on myös Raamatuun uskovia kristittyjä ja uudestisyntyneet kristityt voivat yhdessä julistaa evankeliumia, mutta sen pitää olla sama evankeliumi.
”Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.” – Galatalaiskirje 1:9-10
Kaikki ihmisten ekumeeniset tiet vievät Roomaan, mutta uskovien yhteys Uuteen Jerusalemiin. Kumpaan sinä olet menossa?
http://www.arvioikaa.com/ekuroom.html
Mauno Mattila,
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kommentoit katolista kirkkoa. Edellisellä kerralla kirjoitit Malachyn ennustuksesta. Katolinen kirkko pitää sitä väärennöksenä n. vuodelta 1590. http://www.ncregister.com/blog/jimmy-akin/9-things-you-need-to-know-about-the-prophecy-of-st.-malachy
Katolilaisena en voi muuta sanoa kuin, että kommenteillasi ei juurikaan ole mitään tekemistä katolisen opin kanssa. Voisitko ajatella lukevasi esimerkiksi Katolisen kirkon katekismuksen http://katolinen.fi/?page_id=7279, jotta saisit edes jonkinlaisen kuvan katolisen opin keskeisestä sisällöstä.
Tällaisen lause tuntuu kyllä jo toisten kristittyjen panettelulta, niin kaukana se on totuudesta.:
”..ennen sitä katolinen uskonto ei Raamatun valossa eroa millään tavalla esimerkiksi Jehovan todistajista tai islamista, sillä niissä kaikissa ihminen pelastuu omilla teoilla, ei Kristuksen kautta.”
Jehovan todistajat eivät usko Kolmiyhteiseen Jumalaan, muslimit eivät pidä Jeesusta Jumalana, joten nuo kirkot eivät ole kristillisiä kirkkoja.
”Yhtä kaikki, uskon että katolisessakin kirkossa on myös Raamattuun uskovia kristittyjä..”
Aika armeliasta. Et taitanut tietää, että katolisen opin mukaan Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa.
Keneltä arvelet luterilaisten saaneen Raamatun ja uskontunnustukset?
Katolisena varmaan myös sitten tiedät, ettei kris
Mitä tulee tuohon ennustukseen, niin sehän on katolisen antama ja katoliset ovat tuoneet sen esille. Sillä, että onko se 400 vai 900 vuotta vanha ei ole merkitystä, mutta se on merkittävää että se on toteutunut hyvin tarkasti jokaisen paavin kohdalla. Kannattaa myös lukea katolisen Franciscus Assisilaisen oma ennustus tuosta mainitusta viimeisestä paavista.
http://ennustuksia.com/2014/01/13/franciscuksen-ennustus-franciscuksesta/
Katolilaisuus ei pelastus kysymyksessä erotu millään tavalla muista maailman uskonnoista ja siinä mielessä se on esimerkiksi islamin kanssa samalla viivalla, sillä molemmissa pelastuminen on kiinni ihmisen teoista eikä uudestisyntymisestä Jumalan sanan kautta, kun ihminen tulee katumukseen ja ottaa Jeesuksen vastaan Herranaan.
Mitä tulee Raamattuun, niin kyllähän Jehovan todistajat ja mormonitkin pitävät Raamattua, mutta kuten myös he, niin katolisille kuin näillekään erehtymätön ja korkein auktoriteetti ei ole Raamattu, vaan katolisille se on Paavi. Vain uskonpuhdistajat julistivat Sola Scriptura – Yksin Kirjoitukset. Kyseisen kirkon historia ja halua riistä kansalta Raamattu on myös tullut aivan muaalta kuin Jumalasta. Nimittäin inkvisaation kohteena ei ollut niinkään jumalattomat, kuin ne jotka yrittivät kääntää Raamatun kansalle.
Mutta on mielenkiintoista, kuinka eräässä kirjoituksessani minua syytettiin juuri katolisten suosimisesta, kun toin katolisen Hildegaard Bingeniläisen profetioita esille. Katolisen kirkon sisällä on aina ollut pieni uskovien ryhmä, mutta prosentuaallisesti siellä on vain hyvin vähän uudestisyntyneitä kristittyjä.
http://ennustuksia.com/2014/02/08/hildegard-ja-lopun-ajan-merkit/
Kiitos vastauksestasi. Mahtaako tämä tulla oikeaan väliin?
Se on minusta yhtä käsittämätöntä luettavaa kuin edellinen: ”Katolisen kirkon sisällä on aina ollut pieni uskovien ryhmä, mutta prosentuaallisesti siellä on vain hyvin vähän uudestisyntyneitä kristittyjä.”
Näyistä vielä :Yksityinen ilmoitus (yksityiset näyt) eivät sido muita uskovia. Niistä vain joitakin kirkon opetusvirka on julistanut oikeiksi. Sen sijaan Julkinen ilmoitus, joka päättyi viimeisen apostolin kuollessa koskee kaikkia.
Pyhät ihmiset ovat nähneet näkyjä, mutta heidän elämänsä on heidän pyhyytensä mittana, eivät näyt.
Katolinen kirkko on apostolinen kirkko ja sen opin perustana on Raamattu ja apostolinen uskontallenne (Traditio), jonka kirkon opetusvirka (paavi ja magisterium) määrittelee.
Katolisessa kirkossa ihminen uudestisyntyy kasteessa Pyhän Hengen voimasta samaan tapaan kuin luterilainenkin kirkko opettaa.
Mauno Mattila :”Kaikki ihmisten ekumeeniset tiet vievät Roomaan, mutta uskovien yhteys Uuteen Jerusalemiin. Kumpaan sinä olet menossa?”
Olen menossa sinne minne tuntemani Jumala tahtoo minun menevän ja toivon ”kerettiläisenä” voimia piispa Jolkkoselle, jonka läheiset ovat punaorvoksi jääneen ja ortodoksimenneisyytensä elämänsä aikana salanneen Karjalasta sotaa paenneen isoäitini tavoin myös ortodokseja.
Kaikki,jotka uskovat, että Kristus ristillä sovitti ihmiskunnan synnit ja ylösnousemisellaan voitti kuoleman, ovat kristittyjä. Kristittyjen syntisyyden takia ei Vapahtajamme rukous seuraajiensa ykseydestä ole toteutunut, mikä on kristikunnan suurimpia lankeemuksia. Kaikki ekumeeniset pyrkimykset ovat parannuksentekoa tästä hajaannuksen synnistä. On syytä rukoilla, että kaste- ja ehtoollisyhteys toteutuisi mahdollisimman laajasti koko kristikunnassa yli kaikkien kirkkokuntarajojen. Tämä ei merkitse luopumista omista traditioista eikä sen tarvitse merkitää myöskään yksimielisyyttä kaikista opinkohdista. Olennaissta on yhteinen usko Kristukseen ja sen myötä kaikkien kristittyjen tunnustaminen veljiksi ja sisariksi.
Mauno: Kiirastulioppi liittyy pyhitykseen eikä pelastukseen.
Piispa Jolkkosen arvio on kyllä optimistinen – tai sitten viimeksi kuluneen vuoden aikana on tultu kovaa vauhtia myötämäessä. Paavi Franciscus on pragmaatikko, joten hänen aikanaan saattaa hyvinkin tulla valmista,
Pitääkö Sahama tuota vanhurskauttamisasiaa niin vähäpätöisena, että se voidaan kokonaan sivuuttaa?
Vanhurskautettu, siis Jumalalle kelpaava eli taivaskelpoinen on Jeesuksen lupauksen mukaan jokainen, joka uskoo evankeliumin ja on kastettu Kristuksen seurakunnan jäseneksi. Paavali täsmentää pelastavan uskon minimiksi uskon siihen, että Jumala on Kristuksen herättänyt kuolleista. Kristittyjen yhteyden tulisi sulkea piiriinsä kaikki, jotka näiden tuntomerkkien perusteella ovat kristittyjä. Eläviä uskovia on varmasti kaikissa kirkkokunnissa, niin kuin valitettavasti myös epäuskossa olevia nimellisiä kristittyjä.
Ortodoksien ja luterilaisten näkemys ehtoollisen merkityksestä on perustoiltaan erilainen. Ortodoksien mukaan ehtoollisyhteys ilmentää sitä ykseyttä, joka muutenkin, siis ensin, on jo olemassa. Luterilaisten mukaan yhteiseen ehtoolliseen voidaan mennä jo aiemmin eikä vasta täyden ykseyden löytymisen jälkeen.
Piispa Jolkkosen mukaan meillä on siis varsin pian ehtoollisyhteys sekä ortodoksisen että katolisen kirkon kanssa, mutta ei esim maassamme toimivan luterilaiseen tunnustukseen pitäytyvän Lähetyshiippakunnan kanssa. Tiedoksi asiaa pohtiville, että en kuulu siihen joukkoon.
Jos luther olisi edes vähän aikaan ollut paikallaan ja harkinnut ensin ja sitten ryhtynyt tekemään, mutta ei niin ei ja siitä seuraakin että niitä hedelmiä nyt maistelaan ja ne maistuu pahalle juuri siksi, että Luther ei ajatellut pitkälle tekojaan. Toivon että se päivä vielä koettaa että on yhteys.
Edesmennyt piispa (tunsin hänet hyvin) isä Paul Verschuren totesi 1990-luvun alussa osuvasti:
”Minä odotan päivää jolloin pesemme toinen toistemme jalat ja asetumme yhteiseen pöytään nauttimaan yhteistä sakramenttia.”
Hyvä Yrjö Sahama, en ota tuomitsevaa kantaa kirkkokuntien jäsenten pelastumiseen.
Kysyin sinulta vain kommenttia tuohon vanhurskautumiseen.
Minulle luterilaisena on ihan eri juttu uskoa Kristuksen tehneen
kaiken ja toisaalta taas se, että omalla ahkeroimisellani paikkaan hänen työtään siinä.
Eikö sentään ylösnousemuksen lisäksi pitäisi uskoa, että hän on
”minun syntini sovittanut” – jos kellä niitä sattuu olemaan.
Tuli mieli sanoa Albertille, että eiköhän Luther tanssinut ihan sen mukaan mitä Roomassa soitettiin.
Jos kirkko olisi taipunut kirkolliskokouksen koolle kutsumiseen,.
oltaisiin epäkohdat voitu korjata koko kirkon puitteissa.
Se ei paaville passannut, koska maallista menetettävää oli liian paljon. Vähän niin kuin DDR:n demokratisointi. Ei voitu tehdä, koska valta olisi mennyt.
DDR vertaus taas jälleen ties monenneko kerran! Oletko asunut siellä onko omakohtaisia kokemuksia?! Ei varmaankaan joten käytä vähän toisia vertauksia.
Olematta vasemmistolainen olematta kommunisti alkaa ihmetytään että täällä maassa sikiää näitä DDR vertailijoita.
Mutta mennäkseni asiaani. Luther ei tanssinut esivaltansa mukaan. Pulikoitsi enkä ihmettele että hän sai bannan tai paremminkin käytöksellään kerjäsi sen. No joillekin ehkä sopii saksalaisen ojennnuksen mukainen kristillisyys, ei kaikille.
On onneksi muitankin kristittyjä jotka opettavat Sanan ja Sakramentin kuin fanaattiset luterilaiset. Onneksi on myös nk. fiksuja luterilaisia jotka eivät jää jankkaileen uskoaan eläen nenu kiinni tunnustuskirjassa ja etsivät sieltä kohtia jotka sopisivat tähän maailmaan 1:1 ja elävät siten jossain 1500-luvun maailmassa vaan eivät tajua että Lutherkin teki virheensä ja on aika uudistaa kirkkoa- palata juurilleen sinne mistä lähdettiin.