Somessa on viime viikot keskusteltu alunperin Me Naiset -lehdessä olleesta haastattelusta. Amadeus Oilinki -niminen 22-vuotias nuori mies kertoo olleensa homoseksuaali ja että nyttemmin hän on hetero ja naimisissa. Muutos tapahtui ihmeenomaisesti ja Jeesuksen avulla.
Amadeuksen tapausta on ruodittu kiinnostavasti Eheytys-fi-sivustolla:
Miksi eheytystarinat muuttuvat matkalla
Myös Radio Dei haastatteli Amadeus Oilinkia. Haastattelun verkkoversio löytyy täältä:
Ollinki kohuhaastattelun jälkeen
Haastattelusta ja sen herättämästä keskustelusta on kirjoittanut mm. Ilta-Sanomat:
Alkuperäinen (6.9.) Me Naisten ”kohuhaastattelu” on täällä:
Amadeuksen oma blogi on luettavissa täällä:
P.S. Jos aiheesta halutaan käydä tämän blogin alla keskustelua, on syytä muistaa asiallisuus.
Kirjoitan tänne saman, minkä olen kirjoittanut jo muihinkin asiaa sivuaviin uutisiin.
Me Naiset lehden haastattelussa Amadeus kertoo, kuinka hänen aikaisempi elämänsä sisälsi suuren määrän bilettämistä, hillitöntä alkoholinkäyttöä ja irtosuhteita. Kyllä, irtosuhteita nimenomaan miesten kanssa.
Nyt hän kertoo eheytyneensä ja elävänsä onnellista perhe-elämää vaimon ja pienen lapsen kanssa. Kaiken tämän hän kokee saavuttaneensa uskolla Jeesukseen ja vanhasta elämästä hän on jäänyt kaipaamaan vain läheisyyttä toiseen mieheen.
Moni eheytysterapioiden puolustaja on voitonriemuisesti todennut, että saatiinpa kerrankin esimerkki homosta joka on oikeasti eheytynyt heteroksi. Nyt ei kukaan enää voi väittää, että eheytyminen ei olisi mahdollista. Vai voiko?
Amadeus kertoo lopettaneensa bilettämisen, alkoholinkäytön ja irtosuhteet. Hetkinen, nämäkö hänestä tekivät homon? Sen sijaan hän sanoo kaipaavansa läheisyyttä toiseen mieheen. Niin, nyt hän on siis eheytynyt heteroksi?
Sukupuolisella suuntautumisella tarkoitetaan sitä, mitä sukupuolta kohtaan ihminen pääasiassa kokee romanttisia suhteita. Tyypillisesti hetero valitsee kumppanikseen vastakkaisen sukupuolen edustajan ja homo oman sukupuolen. Aina näin ei ole. Ympäristön paine voi johtaa luonnottoman valinnan tekemiseen.
Amadeuksen esimerkissä on kaksi surullista asiaa:
(1) Joku voi sen perusteella erehtyä luulemaan, että homouteen liittyisi bilettäminen, irtosuhteet ja runsas alkoholin käyttö. Korjaan tässä kohtaa, että homon elämä on paljon tylsempää.
(2) Minua harmittaa Amadeuksen puolesta, jos hän on päätynyt heterosuhteeseen jonkinlaisen ”aivopesun” seurauksena ja se tekee hänet, hänen puolisonsa ja lapsensa myöhemmin onnettomaksi.
Muilta osin minulla ei ole mitään tarvetta paheksua Amadeuksen tekemää valintaa. Se on hänen omansa ja hänellä on siihen oikeus. Ja samaan aikaan muilla homoilla on yhtäläinen oikeus elää ihan homona.
Sen verta kokeneena voin sanoa, että melko tyypillistä tommoinen nopea kihlaus, avio ja lapset, ettei siinä kauhiast oo pähkäilty, koska se kuuluu tiettyjen suuntausten oppiin ”että nyt kaikki muuttuu ja poistuu nekin kolmanteen polveen ulottuvat kiroukset; armosta.”
Joo, se on hienoo se uskon alkukausi, kun liitelee kannatettuna tai joistain aivojen endorfiinien vapautumisesta johtuen, who knows. En siis kyseenalaista A:n kokemusta, mutta voin omasta kokemuksesta käsin kertoa monta tarinaa, joille löytyy vertoa kauhulestisvanhemmuudellekin.
Kun mennään uskonyhteisöön, siellä monesti ollaan niiiin tulvillaan armoa ja rakkautta, että ihan taantuu…Sitten jos tapahtuukin jotain, joka ei sovi yhteisön normeihin, niin vaikka henkes kaupalla oot pää pölkyllä, nii tekopyhää painostusta löytyy, ett nyt vaan uskoa. Ilman järjen häivää, koska usko kysyy uskoa.
Arvatkaa vain, kerrotaanko näitä menestystarinoita, miten on jouduttu täyteen helvettiin vuosikymmeniksi typeryyden takia.
Luulen, että viestisi menee perille ilman noita vitt… vitt… :jakin.
”P.S. Jos aiheesta halutaan käydä tämän blogin alla keskustelua, on syytä muistaa asiallisuus. ”
Mitäpä me, tai ainakaan minä, olemme mestaroimaan kenenkään nimeltä mainitun henkilön elämää ja elämän eri vaiheita.
Hän itse tietää parheiten, mikä on ollut ja mikä on nyt.
Hän on nyt tyytyväinen ja sanoo olevansa onnellinenkin, joten uskon sen ja toivota hänelle ja koko perheelle Jumalan siunausta ja varjelusta ja ennenkaikkea sitä, että nämä näilläkin sivuilla lausutut epäilyksen ja epäluulon sanat eivät haavoittaisi häntä.
Eikö meidän tulisi olla ennemminkin iloisia, että yksi nuori mies on löytänyt elämäänsä rauhan ja tasapainon?
Entä tapaus, missä ihminen oltuaan 15 vuotta naimisisa ja 2 lapsen vanhempi ja luultuaan olevansa hetero, oli saman sukupuolen hyväilyyn juhlien jälkeen herätessään huomannutkin olevansa poikkeava. Oliko hän nyt eheytynyt oikeaan minuuteensa?
Entä tapaus jossa nuorena yhdenillan heterosuhteesta toiseen ja bailauksesta ja driksujuhlista toiseen pörrännyt tyttö, joka lopulta tajusi miksi ei löydä tyydytystä miehistä. Nykyään on onnellisesti ja uskollsesti reksiteröidyssä parisuhteessa kumppaninsa kanssa.
Oikeuttako hänen esimerkkinsä demonisoimaan heterouden?
Yritin jo aikaisemmin selittää, että tässä on kaksi eri käsitettä, joita ei saa sekoittaa toisiinsa.
(1) Sukupuolinen suuntautuminen: Suurin osa ihmisistä kokee luontaisesti romanttisia tunteita joko vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön, samaa sukupuolta olevaan henkilöön tai molempiin. Tästä johtuen suurin osa ihmisistä on joko hetero-, homo- tai biseksuaaleja.
(2) Puolison sukupuoli: Suurin osa ihmisistä on joko miehiä tai naisia. Jos ihminen ryhtyy parisuhteeseen, myös hänen puolisonsa on tyypillisesti mies tai nainen.
Olosuhteissa, joissa ihminen saa vapaasti toteuttaa omaa sukupuolista suuntautumista hän tyypillisesti valitsee sen mukaista sukupuolta edustavan kumppanin. Itse kutsuisin tätä Sepon termillä ”oikean minuuden” toteuttaminen.
Olosuhteissa, joissa ympäristö asettaa yksilölle paineita tai odotuksia, yksilö saattaa valita kumppanikseen ihmisen, jonka sukupuoli ei vastaa sukupuolista suuntautumista. Mitä suvaitsemattomampi ja ahdasmielisempi ympäristö on, sitä tyypillisempää tämä on.
Se, että ihminen 15 avioliittovuoden jälkeen huomaakin olevansa sukupuoliselta suuntautumiseltaan jotain muuta kuin mitä hän on luullut olevansa, on toki mahdollista, mutta äärettömän epätodennäköistä.
Rauhoittaisin myös Seppoa toteamalla, että homous ei tartu halaamalla tai hyväilemällä. Voit siis olla helpottunein mielin vaikka lähistölle purjehtisi ihmisiä, joita epäilet homoiksi.
Entä tapaus, jossa ystäväni tytär muuttui lesboksi, ja voi nyt hyvin. Entä ystäväni joka 50 vee päätyi lesbosuhteeseen.
Mitä se a) meille kuuluu
ja b) mitä se kuuluu kellekään
Että mitä välii. Mä ainakin rakastan kaikkii näitä ihan ilman koukeroita.
Tässä pitää olla tarkkana.
Voiko kukaan, vaikka olisi miten itse homo, esiintyä homouden asiantuntijana? Että voi kertoa kaiken homoudesta ja sen syistä ja taustoista ilmiönä?
Jokaisen tulisi kertoa vain oma kokemuksensa. Kuten Amadeus on tehnyt. Jos hän kertoo, että aiemmin vastenmieliset tytöt alkoivat kiinnostaa, että hän oikeasti rakastui vaimoonsa ja löysi heterotunteensa, niin miksi hän olisi myöhemmin onneton?
Vaikka homotunteet eivät olisikaan täysin kadonneet.
Mitä tulee tuohon että hän sanoo jäävänsä kaipaamaan miehen läheisyyttä, niin eheytymisestä on kuitenkin niin vähän aikaa, ettei hän ehkä vielä osaa olla luontevasti miesten lähellä.
Eheytyminen on kuitenkin varmasti aina pitkä prosessi, ja heterotunteiden löytymisen jälkeen on löydettävä vielä se luonteva läheisyys oman sukupuolen kanssa.
Itse hän kertoo ettei enää nauttinut miesten seksuaalisesta katselemisesta ja ajattelemisesta. Läheisyyden kaipuu jäi, mutta läheisyys ei edelleenkään ole sama asia kuin seksuaalisuus ja erotiikka.
Kaikki tunteet eivät ole romanttisia, vaan läheisyyden kaipuu voi olla ihan vain läheisyyden kaipuuta. Joka on ihan luonnollinen elämään kuuluva asia, ja jota ei pidä sekoittaa seksuaalisiin tarpeisiin.
Sari Weckroth
Ällöttävää tässä Amadeuksen jutussa on, että homous leimataan pahuudeksi ja hillittömyydeksi. Ja annetaan ymmärtää, että juuri tällaisia kaikki homot ovat. Ja miten kaikki pahuus loppui, kun ”eheytyi” heteroksi. Tämä on niiin räikeää homovastaista propagandaa, vaikka onkin puettu muka yksilökertomuksen muotoon.
Tyyliin:”ennen olin uskova ja olin sitä ja tätä pahaa ja sitten eheydyin uskovaisuudesta ja minusta tuli tooosi hyvä ihminen. Koska minä olin uskovana paha, ovat kaikki uskovat ovat pahoja ja heidänkin pitäisi eheytyä uskovaisuudestaan”