Anna-Maija Raittilan jalanjäljillä Transilvaniassa

[Sissi Juhola-Arjanko ja Voitto Huotari] Anna-Maija Raittila ja hänen puolisonsa Taisto olivat jo 1970-luvulla tehneet matkoja sosialistiseen Romaniaan – sen läntiseen osaan Transilvaniaan. He tapasivat erityisesti sen unkarilaisia kristittyjä kiertäen pappilasta toiseen osin salaa. Romanialaisilta oli kielletty seurustelu ulkomaalaisten kanssa vankilan uhalla. Vangittuna oli muun muassa piispa Kálmán Csiha, josta Anna-Maija välitti tietoa Suomeenkin.

Joillekin Romanian transilvanialaisille oli avautunut Taizé-yhteyksiä 1970-luvulla. Niistä inspiroituneet Anna-Maija ja Taisto hankkiutuivat ensi kertaa Transilvaniaan jo tuolloin.

Transilvania oli tullut Anna-Maijalle tutuksi myös Unkari-yhteyksien kautta. 1960-luvulta lähtien hän oli kääntänyt unkarilaista, myös Transilvanian unkarinkielistä lyriikka suomeksi.

Romanian tukikohdaksi Anna-Maijalle ja Taistolle muodostui reformoitujen Eva ja Sandor Jenein pappila. Kerran heidän teologipoikansa Tamás kulki viikon heidän mukanaan oppaana Karpaattien ikivanhoissa kylissä.

– Anna-Maija oli meidän rohkaisijamme. Hän avasi meille vaikeassa tilanteessa ikkunoita länteen ja toisiin kirkkoihin. Näin muistelee matkalaisille Tamás Jenei, nyt jo eläkkeellä oleva reformoitu pappi.

Mutta Anna-Maija oli tuolloin myös monille suomalaisille ikkuna sosialistisen maan kristittyjen arkeen.

Diakonia uudisti seurakuntaelämän

Vuonna 1990, ensimmäisenä kesänä joulun 1989 vallankumouksen jälkeen, he tulivat pieneen Ilieni- Ilyénfalva -nimiseen unkarilaiskylään noin 30 km Brasovista koilliseen ja tapasivat sinne muuttaneen Katón pariskunnan. Nämä olivat ryhtyneet tekemään totta visiostaan luoda kokonaisvaltaista ja diakoniahenkistä seurakuntaelämää.

Ceausescun vallan viimeisinä kuukausina aloitettiin Pastori Béla Katón ja muutamien ystävien kanssa rakentamaan pappilan pihaan ”autotallia” – kappelista ei tuolloin voitu puhua. Salaisuutta kerrottiin kuiskaten. Joulu 1989 muutti elämän myös Ilyénfalvan köyhässä maaliskylässä.

Pappispariskunta rakensi nopeasti yhteyksiä Sveitsin ja muun läntisen Euroopan reformoituihin kirkkoihin ja saivat sieltä taloudellista tukea vanhan linnoituskirkon tornien ja muurien kunnostukseen ( kesä 1990 ) – seuraavana kesänä oli vuorossa kirkon kunnostaminen ja pian linnoitusmuuriin rakennettiin Taize-mallin mukainen KIDA (Központ Ifusagi es Diakonia) -Ekumeeninen kurssikeskus. Kesällä 1993 Anna-Maija lähetti sinne Tapiolan srk:n nuoria auttamaan rakennuksen viimeistelyssä.

Vuosien mittaan toiminta laajeni. 1994 vihittiin käyttöön lapsikylä , joka toimi SOS- lapsikylä-periaatteella. Kylään muutti 8 perhettä , joissa jokaisessa oli 2-4 lapsikylälasta ja vanhemmat, joista perheen isä työskenteli ulkopuolella ja äiti vastasi lasten arjesta.

Ibolya-Babu Kató johti lapsikylän toimintaa ja otti vastaan vaate-, koulutarvike- ja muita avustuksia eri puolilta Eurooppaa. Me Kotimaan matkaklubilaiset saimme katsoa filmiä lapsikylän vihkijäisjuhlasta 20 vuotta sitten. Anna-Maijakin puhui tilaisuudessa.

Eri kirkkojen ja valtionkin avustamina Katót perustivat maatalousosuuskunnan, järjestivät monille käsityöläisille ammatti- ja yrittäjäkoulutusta, romaanilapsille koulunkäyntimahdollisuuksia, kylään saatiin apteekki, vanhustenpalvelukeskus ja hammaslääkärin vastaanottotilat. Uusi yhteisöllisyys sai kyläläiset osallistumaan jumalanpalveluksiin ja loi heille työpaikkoja. Viimeisimpänä pappilan tontille nousi leipomo, josta kyläläiset ostavat oman myllyn jauhattamasta viljasta leivotun leivän työpäivän jälkeen.

– Anna-Maija on ollut meille kuin henkinen ja hengellinen äiti, luonnehti Béla Kató lokakuussa Kotimaan lukijamatkalaisille. Useita kertoja hän oli täällä, joskus etukäteen sen kummemmin ilmoittamatta.

Nyt Béla Kató on reformoidun kirkon piispa ja välittää kokonaisvaltaisen seurakuntaelämän ideaa kirkossaan. Ibolya – Babu Kató johtaa Ilieni- Ilyénfalvan ekumeenista keskusta.

Suvaitsevaisuuden kehto

Transilvaniaa Anna-Maija Raittila luonnehti suvaitsevaisuuden kehdoksi. Se on ollut vuosisatoja kansojen, kulttuurien, kielten ja kirkkojen kohtauspaikka. Vuonna 1568 siellä annettiin maailman ensimmäinen suvaitsevaisuusasetus. Tämä johti kerettiläisinä vainottujen maahanmuuttoon. Kommunistisenkaan vallan aikana uskonnollisuus ei kadonnut kansan mielistä.

Transilvaniassa hämmästyttää kirkkojen paljous. Jo alueen pääkaupungin Clujin lentokentältä lähdettäessä muutaman kilometrin matkalla on nähtävissä kolmisenkymmentä kirkkoa: eri kieliryhmien mukaisesti ortodoksisia, kreikkalaiskatolisia, reformoituja, luterilaisia, unitaarisia ja synagogakin.

Pääosa väestöstä on ortodokseja. On myös kreikkalaiskatolisia eli uniaatteja, jotka noudattavat ortodoksista liturgista perinnettä mutta tunnustavat paavin aseman ja ovat yhteydessä roomalaiskatolisen kirkon kanssa. Kreikkalaiskatoliset kirkot olivat ainoita, jonka olivat Ceaușescun aikana suljettuina. Protestanteista pääosa on reformoituja. Luterilaiset ovat jakautuneina kielen perusteella saksalaiseen ja unkarilaiseen kirkkoon. Transilvaniassa vaikuttaa kirkkoineen myös reformaatioaikana syntynyt unitarismi, jossa ei tunnusteta kolminaisuusoppia.

– Ekumeeniset yhteydet ovat tällä hetkellä hyvät. Papit tapaavat toisiaan ja voivat saarnatakin toisensa kirkoissa. Tosin enemmistönä olevan Romanian ortodoksisen kirkon asenne voisi olla suopeampi, sanoo Brasovin unkarinkielisen luterilaisen seurakunnan juuri eläkkeelle jäänyt pappi Zsolt Raduch, hänkin Raittilan pitkäaikaisia ystäviä. On myös eri kirkkokuntiin kuuluvien avioliittoja, jotka voidaan yhdessä vihkiä.

Ekumeniaa yhdessä työskentelemällä

– Nuoret opettelevat yhdessä, mitä merkitsee luomisusko. Seurakuntamme hankki nuorille viljeltäväksi puutarhan, kertoo Sibiun saksankielisen seurakunnan työntekijä Cristina Costea Käytämme aikaamme ekologiseen kukkien ja hyötykasvienkin kasvattamiseen.

– Hankkeessa on mukana eri kirkkojen nuoria. Yhteinen tekeminen sopii nuorille paremmin kuin ekumeniasta puhuminen. On myös yhteisiä kuoroja ja muuta toimintaa.

Clujin yliopistossa kolmisenkymmentä nuorta opiskelee suomen kieltä. [Sen suomen kielen laitos on ollut aikanaan myös Kotimaan matkalaisten  oppan Sissi Juhola-Arjangon opinahjo].

Keskusteluissamme opiskelijoiden suomen kielen käyttö oli vielä aristelevaa mutta opettajan huoliteltu puhe oli kaunista kuultavaa. Oli innostavaa tupsahtaa suomalaisuuden keitaalle keskellä Transilvaniaa.

Transilvania on yllättävä maakunta. Kulttuurien kirjossa ja maisemien kauneudessa häkellyttävä. Nopeasti nykyaikaistunut. Mutta hevosrattaitakaan ei maaseudulla ole hylätty

Kirjoittajat Sissi Juhola-Arjanko ja Voitto Huotari olivat oppaina Kotimaan Matkaklubin Anna-Maija Raittilan jalanjäljilla Transilvaniassa 7.-13.10.2014

+ TIETOA TRANSILVANIASTA

Transilvania on Karpaattien rajaama Romanian osa. Keskiajalta lähtien sitä ovat asuttaneet mm. unkarilaiset ja saksilaiset, ja se on ollut turkkilaisten hyökkäyksen kohteena. Se oli Itävalta-Unkarin osa vuoteen 1918, jolloin se liitettiin Romaniaan. Kommunistinen kausi kesti 1948-89.

Väestöä on seitsemän miljoonaa. Unkarinkielisiä on nykyisin 1,4 miljoonaa. Saksankielinen väestö, jota oli vielä 1980-luvulla 150 000, on poismuuton vuoksi kutistunut pariinkymmeneen tuhanteen. Transilvaniassa käytettyjä kieliä ovat romanian lisäksi saksa ja unkari.

Enemmistö kuuluu Romanian ortodoksiseen kirkkoon. Suurimpia vähemmistöjä ovat roomalaiskatoliset ja reformoidut. Saksankieliseen luterilaiseen kirkkoon kuuluu 14 000 jäsentä ja unkarinkieliseen 33 000 jäsentä.