”Armolaulussa laulamme toistuvasti: ’Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi, se on Jumalan suuri lahja.’ Heränneen kansan ensimmäisiin kuuluva Niilo Kustaa Malmbergkin on sanonut, että saamme turvautua syntisinä ja jumalattominakin armoon pitäytyen armolupauksiin, jotka eivät anna lupaa epäilyksiin uudestaan kompastuttuammekaan, vaan saamme yhä uudestaan turvautua armoon. Martti Lutheriltakin olemme oppineet: ’Missä syntien anteeksiantamus on, siinä on myös elämä ja autuus, mutta muuten sula kuolema ja kadotus.’ Evankeliumi, ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta, maailman Vapahtajasta, antaa syntien anteeksisaamisen.
Näin Jumalan armotyöt ovat ihmeelliset. Raskaiden kuormienkin kautta meidän inhimillisiltä silmiltämme salattuna hän jakaa ansaitsematonta armoaan. Tästä samasta armosta, joka tuee osaksemme täysin ilman omaa ansiotamme kertoo myös tämän septuagesimasunnuntaimme aihe Ansaitsematon armo ja evankeliumiteksti. Tämä septuagesima tarkoittaa seitsemääkymmentä ja niin pitkä aika meillä on jäljellä Pääsiäiseen, Jeesuksen ristinkuoleman jälkeiseen ylösnousemuksen suureen päivään. Nousemme kuulemaan evankeliumitekstiämme Matteuksen evankeliumista luvusta 19, jakeet 27-30…”
Näillä sanoilla aloitin eilen saarnani Parkanon seurakunnan Herättäjän-päivän messussa, jonka jälkeen saimme olla mukana myös kirkkokahveilla ja siioninvirsien veisuuhetkessä. Karvian kirkkoherra Seppo Myyryläinen ja Kauko Huhta Kihniöstä puhuivat myös. Ystävien suurella joukolla saimme olla koolla ystävien ja Taivaallisen Isämme hoidettavina!
Monen uskovan oma kokemus vahvistaa sen, että ihminen luontaisesti pyrkii omalla vaikuttamisellaan hankkimaan armoa.
Tämä umpikuja paljastuu vasta sitten, kun huomaa, ettei se riitäkään, vain Kristuksessa on apu.
Hyvin katkera itsepetos on sekin, että luulee armoa olevan rajattomasti. Sitä ei ole sille, joka ei ole syntinen tai Jeesuksen sanojen mukaan sairas. Hän on ihan omillaan, koska ei etsi eikä tarvitse parantajaa.
Näin hän elää Jumalan tahdon vastaisesti taipumuksissaan ja tuhoutuu erossa Jumalasta.
Fariseusten ongelma ei ollut ainoastaan itsehurskaus, vaan mielenmuutoksen puute, sen tuloksena armoa ei kaivattu.
Kuvaa mielestäni aikamme kansankirkkoa. Mielenmuutoksen tarpeettomuuden julistus on nytkin vahvasti taustalla.
On mieltä ilhaduttavaa kuulla uutisia kentältä. Uutisia, jotka kertovat kirkkokansan yhteisestä juhlasta ansaitsemattoman armon äärellä, juhlasta, jossa kaikki ovat samanarvoisia, yhtä syntisiä, mutta Kristuksessa armahdettuja.
Antakoon Herra kansallemme mielenmuutoksen, niin, että jokainen alkaa nähdä syntisyytensä ja armon tarpeensa ja saa kaipuun vanhurskauteen. Pyhä Henki voi meidät herättää.
Armolaulu on erittäin upea sävelmä. Eilen messussa eräs mieshenkilö lauloi sen lopuksi yksin. Todella korkeatasoista.
Nukahtaneempikin höristää korviaan, kun saarna aloitetaan: ”Heränneen kansan ensimmäisiin kuuluva Niilo Kustaa Malmbergin on sanonut….”:-)
Alkuheräyksen ja ukko Laestadiuksen aikoihin parhaana saarnaajana pidettiin aina ”omanvanhurskauden perkelettä”.
Ilmeisesti tyyppi ei käynyt heränneen kansan tupaseuroissa….:-)
Herännäistä liikettä on kritisoitu ”odottavasta uskosta”, siitä silloin aikoinaan keskeisesti riideltiinkin. Ukko Paavo taisi kuitenkin nähdä, että ahneutta se on myös uskon ahneus.
Olisko kumminkin pitänyt hiukan ahnehtia ”sanan rieskaa”, kun tuntuu herännäisyys muuttuneen uneliaisuudeksi?
Hyvä juttu. Kaikki Putinin agenttien eri tahoille ujuttamat valheet on hyvä paljastaa ja korjata. Tieto oli siis Venäjällä, jonka läheistä ei käsitykseni mukaan viime vuosia ole saanut mitään totuudenmukaista tietoa.
Juttu perattu.
JSN kiteyttää asian hyvin.
”Lehden julkaisemassa sitaatissa ei ollut olennaista asiavirhettä, mutta lehden käyttämillä, sitaattia levittäneillä lähteillä saattoi olla vahingoittamistarkoitus. Ne olivat tehneet sitaatista vääristyneen tulkinnan, joka välittyi myös lehteen. Lehden lähdekritiikki oli moitittavan heikkoa. Lehti kuitenkin pyrki korjaamaan tilanteen kertomalla lähteistään lukijoille selvästi ja niin nopeasti kuin oli mahdollista.”
Lars Ahlbäck ja Petteri Lalu näyttävät pitävän voittonaan Julkisen sanan neuvoston ratkaisua. Miksi? JSN moitti ratkaisussaan Aamun Koiton tapaa käyttää lähteitä. Tämän asian Aamun Koitto myönsi tuoreeltaan kantelun kohteena olleen jutun julkaisun jälkeen ja kertoi siitä lukijoilleen sekä verkkolehdessä että painetussa lehdessä. Tähän ei siis olisi tarvittu koko kantelua. Ahlbäck ja Lalu vaativat kantelussaan Aamun Koittoa oikaisemaan oleellisen asiavirheen, jonka lehti heidän mukaansa oli tehnyt. Lehden ja nyt myös JSN:n mukaan kantelun kohteena olleessa jutussa ei kuitenkaan ollut virhettä, joka olisi pitänyt oikaista. Siksi lehti ei JSN:n mukaan rikkonut Journalistin ohjeita. Väärässä siis olivat Ahlbäck ja Lalu. Tällä palstalla 18.2. julkaistussa blogissa Ahlbäck syytti Aamun Koittoa tietoisesta misinformaatiosta. JSN:n ratkaisun jälkeen väite asettuu omaan arvoonsa.
Oletan, että Aamun Koitto uutisoi asiasta painottaen vapauttavaa ratkaisua.
Blogikirjoitus yllä kertoo myös vapauttavasta ratkaisusta.
En oikeastaan koe ratkaisua voittona, tai häviönä, vaan perkauksena.
Hienoa, Julkisen sanan neuvosto (JSN) teki perustellun ratkaisun.
JSN jopa hankki näyttöä vastaajan puolesta. Nähtävästi käyttäen kontaktejaan.
Lehden tarjoamat lähteet olivat epäluotettavat ja analyysiltaan salaliittoteoriaa.
Blogikirjoitukset 18.2.2022 ja 1.12.2021 käyttävät silloin tiedossa olevaa. Lehti ei kyennyt sitä kohentamaan.
Lopulta JSN hankki luotettavan lähteen.
Tietenkin blogikirjoitukseni asettuvat uuteen valoon, kuten myös koko jutun sijoittuminen akselilla tai ryppäässä misinformaatio-disinformaatio.
”Pidämme sekä kanteluamme että saatua ratkaisua perusteltuna.
Olemme tyytyväisiä Julkisen sanan neuvoston toimintaan.”
JSN:n ratkaisu oli tosiaan perusteltu, aivan niin kuin ne viime vuosina ovat useimmiten olleet. JNS tekee hyvää työtä. Ratkaisu oli perusteellisesti valmisteltu, mikä kertoo siitä, että JSN:n valmistelijat ovat rautaisia ammattilaisia. Kun JSN:lle kannellaan olennaisen virheen oikaisusta, se myös itse selvittää onko oikaisulle perusteita. Niin nytkin. JSN oli hankkinut käyttöönsä äänitiedoston, joka osoittaa, että ekumeeninen patriarkka tosiaan käytti kiistanalaista ilmaisua. Aamun Koiton jutussaan käyttämät lähteet olivat siis oikeassa, vaikka ne omista tarkoitusperistään lähtien ylitulkitsivat ja jopa vääristelivät patriarkan käyttämän ilmaisun merkitystä. Siksi Aamun Koiton jutussa olisi pitänyt suhtautua lähteisiin paljon kriittisemmin. Sen Aamun Koitto myönsi jo ennen jutusta tehtyä kantelua. Lopputulema kuitenkin on, että jos lehti olisi suostunut Ahlbäckin ja Lalun oikaisuvaatimukseen, se olisi tehnyt olennaisen asiavirheen, joka olisi myöhemmin pitänyt oikaista.
Asia on siis perattu perinpohjaisesti. Tyytyväinen olen JSN:n toimintaan. Blogikirjoituksiin on nyt lisätty tieto ratkaisusta.
Ei Aamun Koiton oikaisussa 2.12.2021 ja täsmennyksessä 21.2.2022 myönnetä mitään virhettä toimituksen tavassa käyttää lähteitä.
Lehti ainoastaan ilmoitti käytetyt lähteet.
JSN kuitenkin totesi päätöksessään, että ”sitaattia levittäneillä lähteillä saattoi olla vahingoittamistarkoitus. Ne olivat tehneet sitaatista vääristyneen tulkinnan, joka välittyi myös lehteen. Lehden lähdekritiikki oli moitittavan heikkoa.”
Ilman kantelua ei käytettävissä olisi tällaista riippumatonta ja moitteisiin johtanutta päätöstä. Siksi yhdessä Petteri Lalun kanssa katsomme, että kantelulle oli perusteet.