Tämän pyhäpäivän evankeliumitekstissä (Matt. 20:1-16) Jeesus kertoo vertauksen viinitarhan isännästä, joka palkkaa työmiehiä töihin viinitarhaansa ja sanoo, että Taivasten valtakuntaa voi verrata tähän. Isäntä palkkaa työmiehiä torilla niin kuin siihen aikaan oli tapana tehdä. Hän palkkaa työmiehiä päivän eri kellonaikoihin. Ensimmäinen ryhmä palkattiin aamuvarhaisella ja heidän kanssaan sovittiin palkaksi yksi denari. Toinen ryhmä palkattiin kolmannella tunnilla. Samoin isäntä palkkasi ryhmän kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan ja lopulta vielä yhdennellätoista tunnilla, jolloin työajaksi jäi enää yksi tunti.
Illalla koitti palkanmaksu. Viimeksi tullut ryhmä sai palkkansa ensin ja se oli sama kuin kaikilla muillakin ryhmillä. Kun aamuvarhaisella ensin tulleen ryhmän vuoro oli saada palkkansa, luulivat he saavansa enemmän, koska olivat koko päivän raataneet viinitarhassa. Mutta sen lisäksi että he saivat palkkansa vasta vain tunnin tehneen vuoron jälkeen, he saivat aivan saman palkan kuin se ryhmä. Tämä aiheutti närää ja meteliä.
Eikö tämä vaikuta meistäkin epäoikeudenmukaiselta? Miksi ihmeessä viinitarhan isäntä toimi näin? Jeesus vertaa tätä Taivasten valtakuntaan, joten hän sanoo, että Taivasten valtakunnassa asiat menevät näin. Tämä sotii meidän oikeustajuamme ja tasa-arvoajatteluamme vastaan. Eikö työstä pitäisi saada se palkka minkä on ansainnutkin? Jos teemme paljon työtä, on palkkammekin oltava suurempi kuin niiden, jotka tekevät vain murto-osan siitä mitä me.
Taivasten valtakunnassa vallitsevat Jumalan lait ja hänen rakkautensa ja hyvyytensä. Ja ne ovat kaikkia ihmisiä kohtaan samat. Se on armon valtakunta ei valtakunta, jossa armo ansaittaisiin. Sillä jos armo ansaittaisiin, ei se enää olisikaan armo. Paavali kirjoittaa: ”Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita, mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” Room. 4:4-5.
Jumalan armon valtakunta on sellainen, että siellä eivät vallitse meidän maalliset meidän ajatuksemme ja käsityksemme tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Onneksi! Sillä, jos ne vallitsisivat, ei meillä kellään olisi mahdollisuutta pelastua. Ilman Jeesuksen ristin sovitustyötä ja jumalattoman vanhurskauttamista ei kellään ihmisellä olisi mahdollisuutta pelastua. Jeesus vastasikin opetuslapsille, kun he ihmettelivät kuinka kukaan voi ylipäätään pelastua, että ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.
Jumalan armon valtakunnassa me olemme kaikki samalla viivalla, yhtä syntisinä Jumalan armoa tarvitsevina. Tasa-arvoisesti yhtä syntisiä. Jeesus sanoi, että Jumala antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja että hän lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä parannukseen ja valtakuntaansa, koska Hän rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaisi pelastaa kaikki ihmiset Taivasten valtakuntaan luokseen. Jeesus on vuodattanut verensä ja antanut itsensä ristillä sovitusuhrina kaikkien kaikkina aikoina elävien ja eläneiden ihmisten syntien puolesta. Jumala on hyväksynyt tämän Poikansa Jeesuksen uhrin sovitusuhriksi kaikkien ihmisten synneistä ja siksi Jeesuksen veri riittää armahtamaan paatuneimmankin rikollisen ja murhaajan.
Evankeliumi loukkaa meidän lihallista mieltämme. Kun olemme omasta mielestämme eläneet nuhteetonta elämää lainkuuliaisina kansalaisina, niin oletamme että kyllä Jumalan täytyy hyväksyä meidät tämän nuhteettomuutemme tähden. Meitä loukkaa, kun sanotaan, että meidän nuhteettomuutemme ei autakaan meitä pyhän Jumalan edessä, vaan me olemme hänen silmissään aivan samassa asemassa ja samalla viivalla murhaajien, varkaiden ja muiden syntisten kanssa. Mutta Jumala ei katso henkilöön. Jumalalle me kaikki olemme synnin alla, kelvottomia, vailla ymmärrystä, laupeutta ja Jumalan kirkkautta.
Paavali kirjoittaa (Room. 3:20): ”Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on”. Haluaako moni ihminen tänä aikana oppia tuntemaan mitä synti on? Näyttää siltä, että ei halua. Ei enää edes kirkko. Puhutaan, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Viimeistään valistuksen aika aloitti tällaisen puheen ja silloin pahuus vasta suorastaan räjähtikin maailmassa. Näyttää siltä, että mitä enemmän uskoa ihmisen hyvyyteen ja kehityskykyyn hyväksi opetetaan, siihen uskotaan ja synti ja pahuus yritetään peittää, sitä hirveimmin pahuus nostaa päätään ja saa mitä kauhistuttavampia asioita ja muotoja maailmassa aikaan.
Jumala ottaa vastaan kaikki, jotka tunnustavat syntinsä ja haluavat tehdä parannuksen ja paeta Kristuksen ristinsovitusveren turviin. Näin Jumala on järjestänyt pelastuksen meille kaikille mahdolliseksi. Jos synti ja pahuus yritetään selitellä pois nuhteettomuudella tai kuittaamalla synti vain heikkoudeksi, osattomuudeksi ja sairaudeksi, ollaan väärällä tiellä. Niin ei kukaan voi päästä Jumalan armosta osalliseksi ja Kristuksen tuntemiseen. Ei kukaan.
Huutamalla avuksi Herran nimeä ja tunnustamalla syntini pääsen osalliseksi Jumalan armosta ja Jumala itse lahjoittaa minulle uskon Kristukseen. ”Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” Room. 3:21-24
Paavali kirjoittaa: ”Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei vaan uskon laki.” Room. 3:27. ”Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.” 1. Kor. 1:29.
Näin ei siis todella kenelläkään ole ylpeilemisen aihetta Jumalan edessä. Kukaan ei voi vedota mihinkään itsessään olevaan, vaan kaikki koko pelastus on alusta loppuun Jumalan työtä. Sovittamalla syntimme ristillä Jeesus teki kaiken valmiiksi meidän pelastustamme varten. Pelastus tulee yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Jumala on tehnyt sen meille mahdolliseksi meistä riippumatta ilman mitään meidän osuuttamme. Pelastus tulee ulkopuoleltamme, se ei ole lähtöisin meistä. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä”. Ef. 2:8-9.
”1. Armon lapset, riemuitkaa, soittakaa ja veisatkaa, kiitos tuokaa Herralle, pelastuksen tuojalle.
2. Herrastanne kerskatkaa, autuudesta iloitkaa, kehottakaa kaikkia ahkeroimaan uskossa.
3. Ilmoittakaa kaikille vaivatuille sieluille: Armon saa se armosta, ken vain etsii Jeesusta.
4. Kaikille myös sanokaa, että elämän se saa, Jeesuksen ken veressä turvaa etsii köyhänä.
5. Kiitos olkoon Jumalan, Poikansa hän ainoan maailmalle armostaan antoi ristinkuolemaan.
6. Kiitos olkoon Jeesuksen vaivoistansa iäinen, hän on meidät ostanut, kuolemasta nostanut.
7. Pyhälle myös Hengelle kiitoksen me annamme, kun hän meitä virvoittaa, loppuun asti vahvistaa.
8. Pyhän Kolminaisuuden kiitos soikoon iäinen! Herran suurta kunniaa, lunastetut, laulakaa. ”Virsi 334
Vertauksen pointti on siinä, osa ihmisistä ymmärsi väärin palkanmaksun perusteet. Eivät kaikki. Vertaus kertoo ihmisen ylpeydestä, josta aiheutuu monenlaista sotkua. Toisaalta Raamattu puhuu tekojen mukaan saadusta palkasta, joka ei ole vakio, vaan siinä on vaihteluvälejä, ja eri palkkaluokka. Näin siis taivaassa. Palkka ei ole mikään sosiaalinen limpo, kaikille 0,2 % tasa-arvoisesti. Vertausta ja tekojen mukaan palkkaa ei voida rinnastaa. Paavali sanoo, ahkeroitse hyviä tekoja saat paremman palkan. Näin motivoidaan tekemään Jumalan käskyjen mukaisia tekoja.
No sitten tulee Riitan selitys ko. tekstiin. Hyvät asiat ensin; objektiivinen sovitus kuvataan kirkkaasti, siitä plussaa. Sitten alkaa luterilainen jargoni, josta ei ota ”Erkkikään” selvää. No Näin tietysti tuleekin luterilaisen selittää. Helluntailainen selittäisi helluntailaisittain. Suoritus on siis luterilaisittain hyvä. Onko se oikea tulkinta uskosta, teoista ja ihmisen antropologiasta, sitä voi kysellä.
Kiitos Riitta on aina puhdistavaa lukea kirkasta Armon julistusta.
Kiitos Ismo!
Riitta
Kiitos armon evankeliumista, joka perustuu sovituksen sanoman kirkkaaseen kuvaukseen.
Kiitos Matias Roto!
Riitta,
”Evankeliumi loukkaa meidän lihallista mieltämme. Kun olemme omasta mielestämme eläneet nuhteetonta elämää lainkuuliaisina kansalaisina, niin oletamme että kyllä Jumalan täytyy hyväksyä meidät tämän nuhteettomuutemme tähden. Meitä loukkaa, kun sanotaan, että meidän nuhteettomuutemme ei autakaan meitä pyhän Jumalan edessä, vaan me olemme hänen silmissään aivan samassa asemassa ja samalla viivalla murhaajien, varkaiden ja muiden syntisten kanssa. Mutta Jumala ei katso henkilöön. Jumalalle me kaikki olemme synnin alla, kelvottomia, vailla ymmärrystä, laupeutta ja Jumalan kirkkautta.”
Pelastus on lahja, niinkuin hyvin sanot.
Kuitenkaan lahjan hylkääminen ei pelasta.
Armo on suurinta tasa-arvoa. Ansiotonta rakkautta meille kaikille tasapuolisesti.
Kari R.
Jumalan Armo toteutui täydellisesti Golgatalla, Jeesuksessa. Se koski koko maailmaa, sen luomisesta maailman loppumiseen asti. Jumala hakee, kutsuu jokaista ihmistä Armon alle, tasapuolisesti.
Niin Uuden Liiton kuin Vanhan Liiton aikana ihmiset pääsääntöisesti halveksivat Jumalan reiluuden ja saattavat itsensä turmioon, ikuisesti, sensijaan, että pelastuisivat ikuisesti.
Niinpä. Eivät siitä tasapuolisesta armosta kaikki välitä vaan haluaisivat ansaita kaiken itse. Siitähän tuo sunnuntain evankeliumikohta aika terävästi kertoo meille tämänkin päivän ansion kipeille ihmisille.
Armahtamisen, armon vastaanotto on nöyrtymistä. Ihminen ei halua ”armopaloja”, vaan, niin mitä …? Ehkäpä jokin ”oikotie”, kuten järjestä pelastus minulle, jotenkin, kuten etukäteisriitillisesti.
Ei lahjan vastaanottaminen ole saajan ansiota, vaan antajan ansiota ja vastaanottajan nöyrtymistä.
Reijo
Valinta on Jumalan
Tämä on oleellista jotta se olisi armosta eikä ansioista
Johanneksen evankeliumi:
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Matias,
Jumala on valinnut kaikki ihmiset pelastukseen, vt. Tiit 2:11 ”Silla Jumalan armo on ilmestynyt pelastuksesksi KAIKILLE ihmisille. Alkaa vaellus taivaaseen, ja 12. jae kertoo millaista se on, kun on uskoon tullut.
Apt. 17:30 ”… mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus (uskoontulo).”
On Jumalan valinta ja on ihmisten riittivalinta.
Matiakselle,
Voidaan puhua ihmisen valinnasta tai hyväksymisestä hänelle tarjottuun pelastukseen. Eli Jumalan ihmiseen luoma vapaa tahtominen, mitä, etenkin, ihmisen uskoontuloon tulee. Jumala ei pakota hyvään eikä pahaan. Ihmisen ratkaisuvaltaa ei edes Jumala manipuloi, mutta kehottaa ” valitse siis Elämä”
Reijo: ”Jumalan ihmiseen luoma vapaa tahtominen, mitä, etenkin, ihmisen uskoontuloon tulee”.
No jopas on ihmisellä mahtavat voimat ja tahtomiset. Siinä ei Jumalakaan pärjää ihmiselle. Et taida ymmärtää Reijo, että tällaiset luulot ihmisen kyvyistä paljastavat vain ihmisen ylpeyden ja suuruudenhulluuden.
Riitta,
Tiedän, että tiedät, että en edusta hämäystäsi ”jopas”-voimasta.
1.Kor. 1:31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”.
Tässä tulee esiin perisynnin merkitys ja miten se ymmärretään… Kirkko opettaa yksikantaan, että kuolleille julistetaan Evankeliumi. (Esim.Matt.11:5) ja monet muut Raamatun tekstit. Ei mikään, joka ei ole kuollut, voi syntyä uudelleen. Tätä Nikodemuskin ihmettelee, vaikka oli itse opettaja. Kuollut ei voi tehdä mitään.
Evankeliumissa on siis uutta synnyttävä Voima, joka vaikuttaa, että sokeat saavat näkönsä ja kuurot kuulonsa. Kyse ei ole ihmisen omasta operoinnista miltään osin, muuten Armo on menetetty. Vapaatahto on illuusio tältä osin, lihan viisaus tosin vastustaa Jumalan Armoa loppuun asti.
”Valitse elämä” on lakia, joka edellyttää ihmiseltä lain täydellistä noudattamista, että hän saisi elää. Laki on hyvä, jos sitä lain mukaan noudatetaan, mutta Armo on kokonaan toista laatua, siinä ei ole yhtään vaatimusta ja juuri siksi se on Jumalan Viisaus. Kristus yksin. Mitään synergiaa ei ole Armossa.
Tätä ei maailma voi hyväksyä, koska sen sääntö on: ”Syyn ja seurauksen laki”, joka on ikävä kyllä, myös kietoutunut monesti Hengellisen elämän syövereihin ja monet ihmiset seurakunnissa elävät usein ahdistavien taakkojen alla ilman Armoa peloissaan, että eivät täytä Kristityn tai seurakunnan mittaa. No tämä tästä… Armo on kadoksissa monin paikoin.
Syntymä on syntyvästä subjektista (syntymän kokeva ihminen) riippumaton tapahtuma. Jo siinä on suuri viisaus, että ymmärtää kaiken tulevan Jumalalta. Alussa on Sana, Sana on Siemen, mutta kuka kuulee ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Ihmeellinen on Jumalan viisaus.
”Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.” Luuk. 1:51-53
Ismo,
Ei ole perisyntiä, ei Raamatussa. On ihmisen syntiinlankeamisen seuraamus, mikä johti koko maailman hukuttamiseen, mutta Jumala armahti luomakuntaaansa 8 ihmisen pelastumisen kautta.
Noita kahdeksaa ei vesi pelastanut. Jumalan Armo eli Arkki pelasti, mutta sinne oli mentävä sisään. Toistasataa vuotta Nooa kehotti ihmisiä pelastautumaan, eli kaikille TARJOTTIIN pelastusta niinkuin on senkoommin tarjottu. Silti tänäänkin vesi hukuttaa, vaikkei sitä useimmassa tapauksessa ole kuin kourallisen verran.
Tahdotko, että …?, kysyi Jeesus ja apostolit, kun Evankeliumin julistus alkoi. Saman kysymyksen on ihminen aina, sitten Paratiisin, kohdannut.
”Noita kahdeksaa ei vesi pelastanut” (Mänttäri)
”jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.” 1.Piet. 3:20
”3:20 Jotka ei muinen uskoneet, kuin Jumala kerran Noan aikana odotti ja kärsiväinen oli, kuin arkki valmistettiin, jossa harvat (se on: kahdeksan sielua) veden kautta päästetyksi tulivat. 3:21 Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta . 1. Piet.(Biblia)
Ismo Malinen kirjoittaa; ” Tässä tulee esiin perisynnin merkitys ja miten se ymmärretään… Kirkko opettaa yksikantaan, että kuolleille julistetaan Evankeliumi. (Esim.Matt.11:5) ja monet muut Raamatun tekstit. Ei mikään, joka ei ole kuollut, voi syntyä uudelleen. Tätä Nikodemuskin ihmettelee, vaikka oli itse opettaja. Kuollut ei voi tehdä mitään.”
Ensinnäkin kirkko ei opeta perisyntiä, vaan luterilaiset opettavat näin. Toiseksi termi kuollut ei tarkoita Raamatussa tahdon skalppeerausta, ihmisen absoluuttista Jumalan kuvan turmelusta, niin että hän on kuollut kuin kivi, tai puupölkky. Armosta pelastuminen ei tarkoita, että ihminen pelastetaan ilman ihmistä jos näin olisi, ihminen olisi teollisuuden konerobotti. Tahdoton lihakimppu, joka on vastuussa siitä mistä ei voi olla vastuussa. Luterilaisuus käsittää armon juuri monergistisesti, Jumala pelastaa ja armahtaa ketä armahtaa. Luterilainen armo on löysässä hirressä roikkumista, jos Jumalan armon katse nyt sattuisi osumaan minuun kuolleeseen. Tässä onkin luterilaisuuden armon ydin, mielenvikainen Jumala. Luther itse tuskastui tähän Jumalaan joka pelastaa kadotuksen massa, vain valitut ja kadottaa loput. Sillä luterilaisessa tunnustuskirjoissa mainitaan, että Jumala on valinnut tietyt ihmiset pelastukseen ennen maailman luomista. Kaikkia ei ole siis valittu. Kun Jumala sanoo Raamatussa; ” joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” niin oikeasti Hän huijaa. Hänen ensijainen tahto, on luettavissa salaisesta tahdosta käsin joka on hänen varsinainen tahtonsa. Armoa vai valituille.
Sami,
Miksi pieni lapsi, joka ei osaa vielä edes puhua, puree ja raapii sisartaan? Ei kai isä ja äiti ole hänelle sitä opettanut?
Viaton on siinä mielessä, että ei vielä ymmärrä omaa pahuuttaan. Synti tulee ”tyhjästä? Taipumus pahaan ei ”asu” lapsessa?
Vertauskuvallista tekstiä?:
Hoosea:
12:4 Äidin kohdussa tämä petti veljensä, ja miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa.
smo Malinen kirjoittaa ”Valitse elämä” on lakia, joka edellyttää ihmiseltä lain täydellistä noudattamista, että hän saisi elää. Laki on hyvä, jos sitä lain mukaan noudatetaan, mutta Armo on kokonaan toista laatua, siinä ei ole yhtään vaatimusta ja juuri siksi se on Jumalan Viisaus. Kristus yksin. Mitään synergiaa ei ole Armossa.
Raamatussa ihmisiä kehotetaan kauttaaltaan valitsemaan elämä. Hullu sanoo sydämessä ei ole Jumalaa. Ismon painopiste ei kuitenkaan ole tässä, vaan hän haluaa selittää vanhurskautta kuten luterilainen Raamatun tulkinta sen ymmärtää. Laki ja vanhurskaus on pidettävä erillään, muuten pelastus kumoutuu, ja ihminen menettää armonsa. Synergia on suuri harha joka kumotaan 1500 luvun tunnustuskirjoissa, eikä sitä saa liittää mitenkään vanhurskauttamisoppiin. Vanhurskauttaminen taas ei edellytä mitään lakia, vaan se on pelkkä hyväksi lukemistoiminto, ja se suoritetaan taivaan hallintorakennuksessa. Mitään ontologista muutosta ihmisessä ei tapahdu, koko jumalallistumis prosessi on turhaa, sillä emme voi Jumalalle mitään tuoda. Tätä Ismo siis yrittää selittää.
Kari, ihminen vaikka eläisi viidakossa koko ikänsä voi silti tehdä syntiä. Pieni lapsi joka raapii ja puree ja josta vanhemmat toruvat häntä voi myös tehdä syntiä. Tämä ei kuitenkaan avaan mitenkään luterilaista perisynti oppia tai tee siitä oikeaa tulkitamallia. Lapsi on viaton syntyessään, eikä pitkään aikaa tee syntiä, hän on myös himoton, eikä tapojen ja himon orja.
Ei se vauvan käyttäytyminen mistään peripahuudesta johdu vaan lajinsäilytysvaistosta. Kaikki syntyneet luonnossa taistelevat elintilasta, jopa kasvit ja tuskin perisynti niitä koskee, vai koskeeko?
Seppo,
Ei koske!
Ei ole perisyntiä, mikä koskettaa ketään.
Lapsi tuntee Jumalan rakkauden ikäänkuin kutsukellojen äänen, minulla on omakohtaista kokemusta. Vastasin kutsuun sitten 10-vuotiaana. Se oli hetki, jolloin nostin käteni, minkä vain Jeesus näki ja otti käteni käteensä ja olemme yhteisymmärryksessä vaeltaneet kohti sielun lopullista pelastusta, hetkeä, jolloin siirryn pois ajasta, eikä omasta eikä muiden lihasta ole enää langettavaksi kiusaukseksi.
Moni ystäväni on siirtynyt pois syntymä-otollisesta tilasta henkilökohtaiseen uskossa vaeltamiseen ilman fyysistä kädennostoa. ”Reititys” on yleisesti tiedossa maailmanlaajuisesti ja olen sen voinnut todeta vuodesta 1958 lähtien Helluntaipäivänkastajaliikkeen parissa, vt. blogikirjoitukseni.