Sanottiinko siellä Matteuksen evankeliumissa, että ”Olkaa siis ja odottakaa, että kaikki kansat tulevat kirkkoon kuuntelemaan eksegeettisesti siedettäviä, dogmaattisesti oikeaoppisia saarnoja sekä liturgisesti henkistyneitä messuja ja opettakaa heitä noudattamaan sitä, mitä kirkko on käskenyt heidän noudattaa”? Nii-in! Eipä sanottukaan! Ja niinpä meillä onkin aikamoinen joukko jengiä, jotka menevät ja tekevät.
Ajattelen täältä virkavapaaltani käsin Kallion kirkkoa ja Jari Sarasvuota ja Juha Tapiota ja 1500 osallistujaa ja Puolen tunnin messua ja koirakävelyitä ja lemmikkieläinten joulurauhan julistuksia ja Teknomessuja ja hobittimessuja ja agnostikkoiltoja ja Jarkko Martikaista ja isospankkia ja rokulileirejä ja sitä facebookin huumorisivustoa nimeltä Kirkkovene ja sitä vanhoillislestadiolaisten OHO! Siioni -sivustoa ja aamukasteita ja hääöitä ja virsi- ja viiniseuroja ja Qstockia ja Tähtipoika-projektia ja [listaa tähän se, mistä SINÄ olet ylpeä omassa seurakunnassasi tai se, mitä SINÄ olet mennyt ja tehnyt].
Tässä puuduttavassa kirkko-organisaatiossa on älyttömän paljon väkeä, työntekijöitä ja maallikoita, jotka ovat ottaneet todella tosissaan käskyn ”mennä ja tehdä”. He menevät ja tekevät silläkin uhalla, että on kaikenlaisia johtoryhmän kokouksia ja kuorisääntöjä ja kirkolliskokouksia ja ”yhteisiä käytäntöjä”, jotka pohjautuvat ”pyhään seurakuntalaispalautteeseen” (joka on pääsääntöisesti kohderyhmään kuulumattoman anonyymin mielensäpahoittajan yksittäinen nettipalaute). Heidät sitten yritetään palauttaa ruotuun kanteluilla, valituksilla, kielloilla, estoilla jne. Mutta hahaa! Siinä ei onnistuta. He nimittäin ovat ottaneet kaste- ja lähetyskäskyn aivan liian tosissaan.
Kiitos, että järkkäät edes jotain! Kiitos siinäkin tapauksessa, että juuri minä en kuulu kohderyhmään ja minua ärsyttää se, millaista musiikkia järjestämässäsi tapahtumassa soitetaan ja tunnen myötähäpeää! Antakaa hutilyöntienkin tapahtua jos niikseen tulee! Ihanaa, että jossain joku menee ja tekee!
Jee!
Jeejeejee! (eli kolminkertainen jee)
Kyllä tanner ryskää ja aitaa kaatuu, kun hevoset nai. Parempi se on niinkin kuin keskittyä elämäntehtävänään sen aidan pystyssäpitämiseen.
Jeejee!
Niin,
Jeesus kehotti menemään ja tekemään – MITÄ? Ei aivan mitä tahansa, vaan…
Tekemään lähetystyötä, kääntämään ihmisiä Kristuksen puoleen, voittamaan sieluja ja ryöstämään helvetti…
On hienoa, että monet nuoret ovat lähteneet liikkeelle. Menneet ja tehneet lähetyskäskyn hengessä. Tässä muutamia esimerkkejä:
http://nuotta.com/uskovaiset-nuoret-ryhma
http://www.tv7.fi/vod/series/?series=13581
http://nuoriso.sley.fi/node/5
http://nuotta.com/avainsanat/tosi-rakkaus-odottaa
http://www.nm.fi/
http://www.youtube.com/watch?v=JfPjTvTx5-U
Ja onhan se välillä rytissytkin, mutta eihän se haittaa…
Liekkejä on monta -antaa palaa!
Mitähän jos liturgiassa aamenet korvattaisiin sanalla ”jee” 🙂
Karmit saavat rytistä ja aitaa saa kaatua, kun mennään kristinuskosta poispäin. Näin taitaa olla marjat Suomen evl-kirkon liberaalileirissä.
Jos tarkastelee klassista kristinuskoa edustavien nuorten rohkeita esiintuloja Suomessa, samaiset em. ”rohkeat” liberaalitahot ovat pian kukkahattuineen sensuroimassa. Tämä käy ilmi mm. siinä, että lähetin n. kolme tuntia sitten tähän samaan blogiin kommentin, jossa dokumentoin viime vuosilta nuorten tapahtumia, joissa on rohkeasti menty ja tehty. Listasin uskovien nuorten supersuositun nettifoorumin, Älä alistu -kampanjan (Anni-video), TRO-kampanjan, Euroopan suurimpiin kristillisiin nuorten tapahtumiin kuuluvan Sleyn Maata Näkyvissä -festarien sivun ja jo pitkään suositun Nuoren maailma -sivuston (SEKL). Kaikki nämä olivat ja ovat rohkeaa menemistä ja tekemistä. Ei tullut jee -huutoja, kun ei uskallettu edes julkaista tätä puolta kolikosta.
Asiallisesti kirjoitin ilman kenenkään solvausta, mutta aiempi viestini on jo sisällöllisesti kai liian kovaa rytinää. Hieman vähemmän katu-uskottavaa, tai ainakin yksipuolisesti sensuroivaa taitaa olla tämän blogistin reipas ja räväkkä meno…
Manu Ryösö, kuten ehkä huomaat silmillä, niin tämä blogialusta on eilen päivitetty uuteen formaattiin. Se on mysteeri vielä monille meistä. Äsken esimerkiksi minun naamani paikalla oli Päivi Huuhtanen-Someron kasvot ja minä puolittaisessa identiteettikriisissä.
Olen nähnyt aiemman kommenttisi tuolla jossain tämän uuden systeemin uumenissa jostain syystä julkaisemattomana, ja sen status näytti olevan ”vireillä”. Älä kysy mitä se tarkoittaa. Luulin, että sinulla on se kommentti kesken tai jotain vastaavaa.
Mutta olisipa mahtavaa jos et ihan ensimmäisenä ajattelisi minusta pahinta mahdollista, koska olen ”liberaali”. Hukkaan heitettyä energiaa kehitellä noin pitkiä angstisia kommentteja, kun totuus on se, että minä en ole kommenttiasi poistanut, vaan jostain käsittämättömästä teknisestä syystä se ei ole koskaan julkisuuteen ilmaantunut. Koitahan Manu ensi kerralla kysyä mistä on kysymys ennen kuin vallan vedät herneitä nenään siellä toisessa päässä nettiä.
Helena Paalanne, oli Manu Rysöllä jotain sanottavaakin.