Hedelmiä kantaa
Suloisesti antaa
Anteeksi suo
Hyvyyttä tuo
Rakkaus Jeesuksen armaan
Sunnuntai 11.8.2024
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
Rakkaudesta kirjoitetaan paljon. Useinkin siinä puhutaan seksuaalisista suhteista. Usein painotetaan myös lasten vaalimista rakkaudella. Mutta miten rakkaus koetaan: Onko se rakkauden antamista vaiko rakkauden saamista. Mielestäni saamisen tai antamisen korostaminen on yksipuolista. Oleellista on rakkauden esille pääsy keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Silloin antaessaan saa ja saadessaan antaa. Yhteys ihmisten välillä vapautuu ja vuorovaikutus ulottuu koko ihmistä koskevaksi. Ihmisten ryhmien keskinäisessä yhteydessä rakkaus ulottuu kokonaisvaltaisessa toinen toisensa hyväksymisessä.
Raamatussa rakkaus osoittautuu vieläkin laajemmin ulottuvaksi. Rakkauden sanoma ilmentää Jumalan olemusta. Jumala on meidät luonut. Hän on meidät lunastanut Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä hän elää meidän luonamme elämäämme tukien ja kantaen.
Hänen rakkautensa lahjoittaa meille rakkauden. Hänen hyvyytensä kannustaa meitä osoittamaan hyvyyttä toisiamme kohtaan. Meidän rakkautemme on kuin kuu, joka heijastaa auringon valoa, Jumalan rakkauden loistetta meidän elämämme voimaksi.
Rakkaus on keskeisesti esillä Johanneksen tekstissä. Tein tästä pienen kokeen.
Vuoden 1938 käännöksessä hakusana ”raka”, joka antaa niin rakas kuin rakastaa yms. muotoja, antoi 17 jaetta, ja hakusana ”rakka”, joka antaa niin rakkaus kuin rakkaani yms. muotoja, antoi 19 jaetta.
Itsensä tutkimisessa Jumalan rakkaus antaa rohkeuden katsoa itseään rehellisesti. Vaikka olen puutteellinen, monin tavoin vaillinainen, niin Hänen rakkautensa ei vähene. Vaikka synti ja virheet vaivaavatkin elämäämme, niin Vapahtajamme armo ei vähene.
Jeesuksen sovitus koskee koko maailmaa, ei vain osaa ihmiskunnasta, vaan kaikkia.
Hän on meidän syntiemme sovittaja,
eikä vain meidän vaan koko maailman.
Jumalan Pojan sovintotyön tähden uskallamme tunnustaa syntimme. Hän antaa anteeksi, uudelleen ja uudelleen. Tämä ulottuu koko elämäämme. Vasta taivaaseen päästyämme vapaudumme kokonaan synnin vallasta.
Voimme siis välttää turhan pöyhkeilyn. Ei tarvitse näytellä parempaa kuin on. Sitä ei Jumalan edessä tarvita.
Jos väitämme,
ettemme ole syntisiä,
me petämme itseämme
eikä totuus ole meissä.
Aikoinaan isälläni oli tapana sanoa, että turha pöyhkeily on kuin kuvitella, että vatsaansa pullistelemalla näyttäisi isommalta.
Itsensä tutkistelusta voisi sanoa paljonkin. Tällä kertaa sanon vain tämän.
Toinen lukukappale eli epistolateksti: 1. Joh. 1:8–2:2
Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä, luvuista 1 ja 2
Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.
Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.
”Kuta pahempi on aika, sitä enemmän tulisi Suomenkin kansan sisäisesti kasvaa ja kypsyä.” B.H.Päivänsalo
Sopii myös tähän aikaan. Nyt on paha aika maailmanlaajuisesti, vaikka Suomessa onkin vielä tyyntä myrskyn edellä. Kasvammeko me sisäsisesti? Kun seuraa K24-sivuja niin vaikutelma on päinvastinen.
Maassamme itsenäisyyspuheiden peruslähtökohta pitää olla meidän kaikkien ihmisten tasa-arvoisuus. Me saamme kukin itse päättää omasta elämästämme. Me saamme kukin päättää olla osallisena demokratian merkeissä valtiollisten vaalien osallistujana siis kansamme menestyksen tukemisessa.
Valtiollisen ja henkilökohtaisen itsenäisyyden ominaisuudessa ei ole uskonsuuntauksilla mitään asiaa. En tiedä yhtään uskonsuuntausta jossa ihmisten tasa-arvoisuus olisi realistista.
Yo kuvan saarnaspöntön katossa on liekehtivä aurinko jossa on 24 sädettä eli vrk:n tunnit. Etuvaatteessa Alpha ja Omega. Hepreassa on sana SORAT joka tarkoittaa mm. aurinkovoimaa, ja sen lukuarvo on 666 ,jonka summa (6+6+6) on 18, joka vastaa heprean sanaa chaj eli elämä, jonka aurinkovoima luo ja ylläpitää. Alphan ja Omegan yhteinen kreikkalainen lukaurvo on1332 joka on 666+666. Mitä voimme päätellä tästä?
Voimme päätellä, että numerot antavat niistä kiinnostuneille rajattomasti mahdollisuuksia ajatusleikkeihin.
Martti
Kiitos kommentistasi
Noissa leikittelyissä olevasta matemaattisesta menetelmästä olemme tutkijaseminaarissa todenneet, että melkein mistä tahansa tekstistä voi luoda melkein mitä tahansa rakennelmia, mikäli kirjaimilla on niiden kirjainarvon lisäksi numeroarvo.
Minkäänlaista tieteellistä todistetta ei niiden varaan voi rakentaa.
Jälleen Kotimaa -sivuston järjestelmä syöttää joidenkin aikaisempien blogien kommentteja tämän blogini yhteyteen.
Tämä on toinen kerta kun kohtaan ilmiön omissa blogeissani.
Itsensä tutkistelun sunnunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä.
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-11-8-2024/
Johanneksen ensimmäistä kirjettä voidaan lukea täältä. Panen rinnakkain näkyviin suomennokset 2020, 1992 ja 1548 sekä ruotsinnoksen Bibel 2000.
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,AGUT/1JN.1
Do all the good you can, by all the means you can, in all the ways you can, in all the places you can, at all the times you can, to all the people you can, as long as ever you can.
Tee kaikki hyvä minkä voit, kaikin keinoin mitä voit, kaikilla tavoilla joilla voit, kaikissa paikoissa joissa voit, kaikkina aikoina joina voit, kaikille niille joille voit, niin kauan kuin ikinä voit.
John Wesley (1703-1791)
Mika
Kiitos kommentista
Todellakin on hyvä tehdä hyvin kaikki se mitä tekee. Kun tekee parhaansa silloin ei tarvitse murehtia turhista. Jos onnistuu niin saa iloita, jos ei onnistu niin ainakin tietää yrittäneensä parhaansa.
Kerran erään kommunistipuolueen ehdokkaana oli porilainen mies, joka käytti vaalimainoksessa itsestään lempinimeä ”rivo”. Ei se kuitenkaan auttanut häntä pääsemään läpi.
Rakkauta suuremåpi on jalomielisyys, se puhdistaa rakkauden egoismista ja on ikuisempi kuin rakkaus. Rakkaus on hyvin hauras suhteessa muuttuviin tilanteisiin, se loukkaantuu, vetäytyy, menee rikki, vihastuu, se on kateellinen, mustasukkainen, pettävä ja kostonhimoinen. Rakkaudesta siis petetään, jätetään, valehdellaan, tullaan ja lähdetään, puhutaan sulosävelin ja salamaniskuin, mutta Jalomielisyys on päässyt kaiken tällaisen yläpuolelle, siihem eivät vaikuta enää rakkauden leikit, sen huonot tavat, sodat ja rauhat.
Jalomielisyys katsoo kaukaa ja vain odottaa, että lopulta kaikki sen löytäisivät ja ottaisivat omakseen, koska se aikoo olla täällä vielä silloinkin, kun ne tulevat ovat rakentamisvuorossa.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi!
Asetat raamatullisen rakkaus käsitteen jalomielisyyttä vastaan. Näin osa raamatullisesta rakkaus -käsitteestä jää kokonaan määritelmäsi ulkopuolelle.
Vanhassa kreikkalaisessa kulttuurissa oli kolme eri käsitettä rakkaudelle. Raamatullisessa rakkauden käsitteessä nuo kolme yhdistetään ilman että niitä ajetaan toinen toistaan vastaan.
Tästä seuraa, että käsittelemäsi jalomielisyys -käsite SISÄLTYY raamatulliseen rakkauden käsitteeseen.
Me naiset tiedämme kuinka vaikea rakkaus, on.
Puhtaimmillaan se ilmenee suhteessa lapseen, joka siirtää itselle vaaditun ja etsityn rakkauden suuntaa, rakkaudesta tulee huolehtimista ja vastuunkantamista, toisesta tulee tärkeämpi kuin itse. Miehet eivät koskaan voi sitä kokea kuin ainoastaan ulkopuolisena, sanoissa ja puheissa, mutta ei kokemuksellisesti, miehet eivät valmista lasta yhdeksänkuukautta, jolloin naisessa sykkii kaksi sydäntä ja se jättää jäljen.
Tietysti myös rakkauden voi sanoa olevan ikuista, mutta kuitenkin kohteet vaihtelevat ja aikakaudet vaihtuvat, jumalat kuolevat, ja uusia tulee tilalle. Rakkaus ei ole paikallaan pysyvä, se on levoton ja liikkuva, se on Peter Pan ja huomisen huilu, se on sininen Krisna ja lasinen Kristus, sen on haaveista suurin ja pettävin, lupaa paljon, mutta pitää vähän. Se voi viedä kontrollin, koska sen valtakunta ei ole tästä maailmasta, ja kukaan ei usko, että siellä voi vain vierailla mutta sinne ei voi jäädä. Se on kuoleva valtakunta, kunnes taas joku toinen on löytävinään sen, se on hänelle uusi.
Tarja
Kiitos että tuot vanhempien rakkauden lapsiaan kohtaan yhdeksi rakkauden näkökulmaksi.
Sen sijaan muussa osassa tekstiäsi ajatuksesi näyttää keskittyvän miehen ja naisen välisten suhteiden käsittelyyn. On totta että nykyisin monet miesten ja naisten väliset suhteet päätyvät eroon, valitettavan usein.
Mutta on myös todella suurenmoisia esimerkkejä aidosta rakkaudesta puolisoiden välillä. Näissä puolisot todella rakastavat toinen toistaan eivätkä ole toinen toiselleen vain joidenkin tarpeittensa hätävara. Henkinen yhteen kasvu on kypsän rakkauden selkeä tuntomerkki. Ihmiset todella välittävät toinen toisestaan.
Aikoinaan useampi vuosikymmen sitten tehtiin tutkimus, jonka sivutuotteena tuli havainto, että jos mies oli kirkon jäsen, niin pitkän tähtäimen näkökulmalla tarkastellen tuolloin noin 16 % avioliitoista päätyi eroon. Mutta jos mies ei kuulunut kirkkoon niin eroprosentti oli lähes kolminkertainen, huomattavasti yli 40 % avioliitoista päätyi eroon.
Sitten sen jälkeen toisessa tutkimuksessa todettiin, että jos pariskunta oli avopari, niin eroprosentti oli noin 5-6 kertainen avioliiton solmineisiin verrattuna.
En ole lukenut alan uudempaa tutkimusta täällä kotomaassamme, koska olen työskennellyt Afrikassa ja nykyisin olen jo eläkkeellä, ja muutoinkin pidän hiljempää vauhtia.
Sen vain olen todennut että lehdistössä usein esiintyvien tilastojen tietoja ajetaan metodivirheellisesti vastakkain, kun uudempia vihkitilastoja ajetaan sellaisia erotilastoja vastaan, missä eroon päätyneet pariskunnat on vihitty lukuisina eri vuosikymmeninä. Metodisesti korrektia on tutkia kunakin vuonna vihittyjen erotilastot erillään ja vasta sitten saatujen faktojen perusteella tehdä johtopäätöksiä, joissa tulos kertoo maamme perheiden todellisen tilanteen.
Tehkäämme siis tästä päätelmä:
Ken Jeesukseen Kristukseen uskoo ja on kastettu, hän on Jumalan edessä puhdas ja kirkas.
Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, että Hän on Jumalan Poika, rakas Vapahtajani, ja minä olen kastettu.
Siis olen minäkin puhdas ja kirkas.
Ah, Jumala meitä auttakoon, että voisimme niin päättää sydämemme pohjasta. Kuinka autuaat olisimme, jos meillä olisi sellainen usko!
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta.
Mika
Kiitos kommentistasi
Prätoriuksen teksti on todellakin suurenmoinen