Hedelmiä kantaa
Suloisesti antaa
Anteeksi suo
Hyvyyttä tuo
Rakkaus Jeesuksen armaan
Sunnuntai 11.8.2024
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
Rakkaudesta kirjoitetaan paljon. Useinkin siinä puhutaan seksuaalisista suhteista. Usein painotetaan myös lasten vaalimista rakkaudella. Mutta miten rakkaus koetaan: Onko se rakkauden antamista vaiko rakkauden saamista. Mielestäni saamisen tai antamisen korostaminen on yksipuolista. Oleellista on rakkauden esille pääsy keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Silloin antaessaan saa ja saadessaan antaa. Yhteys ihmisten välillä vapautuu ja vuorovaikutus ulottuu koko ihmistä koskevaksi. Ihmisten ryhmien keskinäisessä yhteydessä rakkaus ulottuu kokonaisvaltaisessa toinen toisensa hyväksymisessä.
Raamatussa rakkaus osoittautuu vieläkin laajemmin ulottuvaksi. Rakkauden sanoma ilmentää Jumalan olemusta. Jumala on meidät luonut. Hän on meidät lunastanut Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä hän elää meidän luonamme elämäämme tukien ja kantaen.
Hänen rakkautensa lahjoittaa meille rakkauden. Hänen hyvyytensä kannustaa meitä osoittamaan hyvyyttä toisiamme kohtaan. Meidän rakkautemme on kuin kuu, joka heijastaa auringon valoa, Jumalan rakkauden loistetta meidän elämämme voimaksi.
Rakkaus on keskeisesti esillä Johanneksen tekstissä. Tein tästä pienen kokeen.
Vuoden 1938 käännöksessä hakusana ”raka”, joka antaa niin rakas kuin rakastaa yms. muotoja, antoi 17 jaetta, ja hakusana ”rakka”, joka antaa niin rakkaus kuin rakkaani yms. muotoja, antoi 19 jaetta.
Itsensä tutkimisessa Jumalan rakkaus antaa rohkeuden katsoa itseään rehellisesti. Vaikka olen puutteellinen, monin tavoin vaillinainen, niin Hänen rakkautensa ei vähene. Vaikka synti ja virheet vaivaavatkin elämäämme, niin Vapahtajamme armo ei vähene.
Jeesuksen sovitus koskee koko maailmaa, ei vain osaa ihmiskunnasta, vaan kaikkia.
Hän on meidän syntiemme sovittaja,
eikä vain meidän vaan koko maailman.
Jumalan Pojan sovintotyön tähden uskallamme tunnustaa syntimme. Hän antaa anteeksi, uudelleen ja uudelleen. Tämä ulottuu koko elämäämme. Vasta taivaaseen päästyämme vapaudumme kokonaan synnin vallasta.
Voimme siis välttää turhan pöyhkeilyn. Ei tarvitse näytellä parempaa kuin on. Sitä ei Jumalan edessä tarvita.
Jos väitämme,
ettemme ole syntisiä,
me petämme itseämme
eikä totuus ole meissä.
Aikoinaan isälläni oli tapana sanoa, että turha pöyhkeily on kuin kuvitella, että vatsaansa pullistelemalla näyttäisi isommalta.
Itsensä tutkistelusta voisi sanoa paljonkin. Tällä kertaa sanon vain tämän.
Toinen lukukappale eli epistolateksti: 1. Joh. 1:8–2:2
Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä, luvuista 1 ja 2
Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.
Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.
Matias
Jalomielisyys ei ole leikkivä ollenkaa, se on vakaamielinen, siihen ei voi liittää sukupuolista kiintymystä, jota myös rakkaudeksi kutsutaan. Jalomielisyyteen, ei voi liittää Venuksen poikaa Amor, eikä Afoditen poikaa Eros, koska jalomielisyys on kaukana niistä, se on vanhuuden viisaudessa ja kokemuksen syvässä rintaäänessä, ymmärryksen huokauksessa ja jo kaiken nähneen kiitollisuudessa ja poislähtemisen kaipuussa. Jalomielisyydessä ei ole enää paikkaa joka pitäisi täyttää, se on täysi. Se on lähempänä sanaa Vanhurskas, kuin rakkaus.
Mutta teidän on sitä vaikea ymmärtää, koska vanhurskaus on teille joku kepeä lahja. Minulla on sisäinen tunne, että se vaatii pitkän elämänkoulun ja sen mukanaan tuoman viisauden ja sisäisen rauhan.
Tarja
Keskittymällä vain kiintymykseen keskityt vain yhteen tai osittain kahteen muinaisista kreikkalaista rakkauden käsitteistä, mutta luet jalomielisyyskäsitteeseen osia komannesta kreikkalaisesta rakkaus käsuttestä.
Sen sijaan raamatullinen kokonaisvaltainen rakkaus -käsite sisältää kaikki nämä kolme kreikkalaisen käsitteen ulottuvuudet ja vieläpä enemmän, kun se ottaa koko elämän tarkoituksen rakkauden käsitteeseen sisältyvinä sanoessaan, että JUMALA ON RAKKAUS. Jumalan rakkaus on alkuperäinen ja ihmisen rakkaus sen kaikissa ilmenemismuodoissa yhteensä on vain kuin kuun valon heijastuma auringon alkuperäisestä valosta.
Rakka on muuten kivikkoinen maa-alue.
Rakkamaa ei ole rakkauden maa, vaan kivikkoa.
Olen josku kuullut, että sana rakkaus olisi hepreaksi Yakar, se on kyllä myöskin sukunimi, tai tarkoittaa sanaa arvokas, eli ben Yakar, olisi kai yhtä kuin rakkauden poika, tai arvokas.
Tarja
Käytin hakukoneessa sanojen alkuosista vain niin paljon kuin tarvittiin eri sanojen erotteluun, mutta jätin auki eri sanaluokkien ja eri taivutusmuotojen vaihtoehdot saadakseni mahdollisimman monipuolisen rakkaus-sanueen kirjoon tulemaan ilmi.
Tarja
Hepreassa on monta sanaa, joiden vastineeksi voi antaa
sanan ”rakkaus”.
Vanhassa testamentissa niitä on seitsemän eri sanaa hepreaksi
Esim rakkauden ylistyslaulussa ”Laulujen laulu” rakkaus -sanueeseen kuuluvat nämä kaksi:
1)
דּוֹד
dod
https://biblehub.com/hebrew/1730.htm
2) אַהֲבָֽה׃
’a-hă-ḇāh.
https://biblehub.com/hebrew/160.htm
Uudessa testamentissa alkukielessä kreikassa rakkaus -sanoja on kuusi.
Sanan ”rakastaa” vastoneeksi hepreassa esiintyy yhdeksän sanaa,
ja Uuden testamentin kreikassa kymmenen sanaa.
Ajattelen sinun tarkoittaneen sanaa
יָקַר
jonka translitterointi on suomalaisittain ” jaqar ” ja englantilaisittain ” yaqar ”.
https://biblehub.com/hebrew/3365.htm
Omalta puoleltani lähtisin merkityksestä ”kallis”, ”arvokas”, ”suuressa arvossa pidetty” ja näistä sitten yhteyteen sopivaksi eteenpäin johtaen tai muuntaen.
Matias! Olet varmaan huomannut, että minä kuulun siihen ryhmään, joka pitää puheen tai saarnaa teeman mukaisesti. Ensi pyhänä on aiheena ”Itsensä tunteminen”. Koulussa piirsin psykologian tunnilla aihetta selvittääkseni pään ympärille ne tahot, jotka vaikuttavat itsensä tuntemiseen. Onhan siinä kaksi perustekijää: perimä ja ympäristö. Perimää vastaan voi joskus vaikuttaa ns. ”siedätyssysteemin” avulla – pitkällä aikavälillä. Ympäristö vaikuttaa lapsen ja nuoren kehitykseen lyhyemmällä aikavälillä. Esimerkiksi opettajat ja toverit voivat viedä kauaskin perityistä arvoista, riippuen vanhempien asenteesta. – Jos sitten katsellaan aihetta rakkauden näkökulmasta, rakkauden esikuvaksi voi ottaa Jeesuksen, sillä kaikissa muissa idoleissa on aina jotakin pielessä. Rakkautta on kahta lajia: Ansaittu rakkaus ja ansaitsematon rakkaus. Aitoa rakkautta ilman ehtoja on vain Jumalalla, joskin myös niillä ihmisillä, jotka heijastavat Jumalan rakkautta. Äidit (ennen vanhaan) rakastivat myös ilman ehtoja ja jaksoivat antaa lapselleen ja puolisolleen rajattomia määriä rakkautta – ja anteeksiantoa.. Aitoa rakkautta kaipaamme jokainen sisimmässämme, sillä sanat eivät korvaa rakkautta. Paavali on hyvin kuvannut Jumalan rakkautta I Kor 13. Rakkaudesta osallinen on usein myös tyytyväinen omaan olemiseensa. Ilman rakkautta eläminen ei juuri ole elämisen arvoinen. Siksi kannattaa opiskella itse rakastamaan toisia ihmisiä niin voi toivoa itselleenkin vastarakkautta.
Liiallinen itsensä tutkiminen voi johtaa itsemurhaan. Juhana Staupitz sanoi Lutherille, joka oli vaipunut väärään itsetuntemukseen: ”Älä rakas veli katso itseäsi, katso Kristukseen.”. Sama ajatus oli vanhassa (Aug. Jokisen Valitut Siionin laulut 1938) laulussa: ”Älä, rakas veli, sisko katso omaa sydäntäs. Se on aivan kylmä, kolkko, turmeltu ja ynseä. / Katso sitä Veriylkää, jonk´on sydän palava. Siinä syntisinkin löytää sydämeensä iloa./ Synnit, viat, heikkoudetkin ovat meille anteeksi. Sanan kautta upotettu Verivirtaan iäksi.”
Valma
Kiitos aivan erinomaisesta kommentistasi
Tuot esille sunnuntain aihetta persoonallisesti valtavaa tietämystäsi hyväksi käyttäen
Kiitos että jaat syvää elämän kokemustasi ja oppineisuuttasi meille toisille ihanalla tavalla.
Rakkaus on hyvä keino tutkia omaa meininkiä elämässämme.
Olenko välittänyt lähelläni olevista ihmisistä?
Olenko voinut jakaa ystävyyttä ja myötätuntoa?
Suhtaudunko toisiin ihmisiin rohkaisten ja kannustaen?
Miten jatkaa näitä tutkistelun aiheita ? ? ?
En ole varma siitä, ovatko kaikki ’kiinalaiset sananlaskut’ aitoja. Voi niissä silti olla syvällistä viisautta. Tämä aiheeseen liittyvä on jäänyt mieleen: Pyytäminen on kunnioittamista, antaminen on rakastamista.
Martti
Kiitos kommentistasi
Lauseen ajatus on todella hyvä
Matias
”Rakkaus on hyvä keino tutkia omaa meininkiä elämässämme.
”Olenko välittänyt lähelläni olevista ihmisistä?”
Onko se välittämistä, jos lähellä olevia eliminoidaan hänen mielipiteidensä takia.
”Olenko voinut jakaa ystävyyttä ja myötätuntoa?”
Onko se myätötuntoa, jos pitää toisen mielipiteitä aina vääränlaisina ja omia oikeina.
”Suhtaudunko toisiin ihmisiin rohkaisten ja kannustaen?”
Todellakin suntaudut, jos he ovat samaa mieltä sinun kanssasi, ja ihailevat sinua ja ovat niin sanotusti yee, yee ihmisiä.
Miten jatkaa näitä tutkistelun aiheita ? ? ?
Vaikka siten, että olenko ollut rehellinen itselleni ja muille ja uskallanko olla omantuntoni mittainen, vaikka se ei ole yleisesti hyväksytty, rakastettu, kannustettu ja rohkaistu, myötätuntoinen ja ystävällinen näkemys.
Kuka minut asetti tälle paikalle?
”Onko se välittämistä, jos lähellä olevia eliminoidaan hänen mielipiteidensä takia.” Lähimmäisen sanoihin tai käytökseen puuttuminen ei ole hänen henkilöönsä puuttumista. Eikö se juuri ole hänestä välittämistä, ettei olla välinpitämättömiä?
Tarja
Kiitos kommentistasi
Muutamia huomautukisa
1) ”Olenko välittänyt lähelläni olevista ihmisistä?”
Onko se välittämistä, jos lähellä olevia eliminoidaan hänen mielipiteidensä takia.
Tällainen eliminointi on diktatuurien toimintatapa. Diktaattorit välittävät vain omista mielipiteistään ja omasta vallastaan. Toiset ihmiset alistetaan vain hänen mielipiteittensä palvelukseen.
Tarja
2) ”Olenko voinut jakaa ystävyyttä ja myötätuntoa?”
Onko se myätötuntoa, jos pitää toisen mielipiteitä aina vääränlaisina ja omia oikeina.
Mielestäni tuollainen asenne osoittaa ainoastaan heikkoa oppimiskykyä. Kuinka voi kehittyä ymmärtämään toinen toistaan, jos ei pysty kuulemaan, mitä toinen ihan oikeasti haluaa sanoa.
Tarja
3) ”Suhtaudunko toisiin ihmisiin rohkaisten ja kannustaen?”
Todellakin suntaudut, jos he ovat samaa mieltä sinun kanssasi, ja ihailevat sinua ja ovat niin sanotusti yee, yee ihmisiä.
Tässä sijamuodon muuttuminen minästä sinuksi on itsensä tutkistelu -sunnuntain sanoman kannalta juuri sellainen projektio, josta sunnuntain aihe pyrkii vapauttamaan.
Valitettavan paljon esiintyy sellaista toisten syyttelyyn johtavaa asennetta, missä omia vikoja projisoidaan toisiin ihmisiin ja sitten syytetään toisia sellaisesta, mikä ei näihin alkuunkaan sovi.
Julkisessa keskustelussa tällainen aiheuttaa ainoastaan turhaa ajan haaskaantumista sivuseikkoihin ja keskinäisiin kärhämiin aidon ja rehellisen asioihin paneutumisen sijaan.
Parisuhteissa tällainen voi tuhota moniakin muutoin onnistuneita suhteita, kun ei voida, osata tai jakseta setviä kinastelujen aiheiden todellista syytä, vaan keskustelun käydessä aiheesta A todelliset syyt ovatkin aiheessa B.
Rehellinen itsensä tutkistelu auttaa ihmisten välisten ongelmien ratkomiseen, kun voidaan ja uskalletaan keskustella elämän todellisten kysymysten parissa eikä paeta toinen toisensa syyttelyyn.
(Sairaalloinen itsensä tutkistelu on kokonaan toinen asia. Silloin sisäiset vaikeudet keksivät aina uusia ulkonaisia syyllistämisiä tai kinaamisen aiheita. Sellaisessa sairauden ydin on kuin sienirihmasto, mistä kumpuaa pieniä pinnalle näkyviä sieniä aina uusiin ja uusiin paikkoihin. Tällöin on puututtava itse sairauden syihin eikä vain sen seurannaisvaikutuksiin.)
Tarja
4) Tahdottomista yee – yee ihmisistä pieni esimerkki:
Liityn ajatukseesi: ”— he ovat samaa mieltä sinun kanssasi, ja ihailevat sinua ja ovat niin sanotusti yee, yee ihmisiä.”
Aikoinaan Suomen Pipliaseuran uutta toiminnanjohtajaa valittaessa yhtenä vaihtoehtona oli opiskelijapastorina toiminut Esko Rintala. Nimityksestä vastannut arkkipiispa Martti Simojoki kysyi eräältä hänen työtoveriltaan, uskaltaako Esko sanoa vastaan, jos huomaa esimiehensä olevan väärässä tai olevan eri mieltä hänen kanssaan. Työtoveri vastasi rehellisesti, että kyllä uskaltaa. Sitten Martti kysyi, että jos hän kuitenkin haluaa työn tehtäväksi haluamallaan tavalla, suostuuko Esko tekemään niin. Työtoverinsa vastasi tähänkin rehellisesti, ettei tiedä kuinka siinä tulee käymään.
Esko Rintala valittiin toiminnanjohtajan virkaan ja hänestä tuli erittäin toimellinen Suomen Pipliaseuran toiminnan kehittäjä.
Joten tällä esimerkillä haluan sanoa, että kirkossamme uskalletaan olla eri mieltä silloin, kun sillä on rakentava tehtävä yhteisön edistämiseksi. (Sen sijaan periaatteesta hanttiin -asenne ei ketään hyödytä, vaan sellaisesta ihmisille tulee vain paha mieli.)
Tarja
5) ”Miten jatkaa näitä tutkistelun aiheita ? ? ?
Vaikka siten, että olenko ollut rehellinen itselleni ja muille ja uskallanko olla omantuntoni mittainen, vaikka se ei ole yleisesti hyväksytty, rakastettu, kannustettu ja rohkaistu, myötätuntoinen ja ystävällinen näkemys.”
Tästä nostan esille kaksi puolta
Toisaalta: Rohkeus totella omaatuntoaan siitä riippumatta, saako se suosiota vai ei, on hyvä. Juuri täten toimivat monet kirkon piirissä pyhimyksiksi julistetut persoonallisuudet.
Otan esimerkin lähempää. Kerran isäni näki erään naapurin lähellä tapahtuneen liikenneonnettomuuden. Toinen osapuoli pyysi isääni todistamaan hänen puolestaan, tai mikäli hän ei sitä tee, niin hyvät kaverisuhteet menevät poikki. Isäni vastasi että hän kertoo tilanteesta tasan tarkkaan niin kuin hän sen itse on nähnyt.
Oikeuden jälkeen tuon painostamaan pyrkinyt oli vähän aikaa myrtyneellä mielellä, mutta vähitellen hän oppi arvostamaan isäni suoraselkäistä totuuteen pyrkimystä ja niin heistä jälleen tuli kunnon kavereita.
Toisaalta: Hyvään kuorolauluun tai -musiikkiin kuuluu se, että pystyy sopeutumaan toisten esiintymiseen, niin että koko perukka vetää samaa linjaa. Jos joku ei suostu sopeuttamaan omaa suoritustaan toisten mukana samaan tyyliin sopeutuen, niin hän ei sovi sen paremmin kuoron kuin orkesterinkaan yhteyteen.
Jos jostain on eri mieltä, on tehtävä kuin eräs erittäin lahjakas muusikko, joka huomatessaan porukan erään kohdan toteuttamisessa poikkeavan nuotiston ajatuksesta, kysyi toivoiko dirisentti hänen esittävän niin kuin se on kirjoitettu nuotteihin vai niin kuin toiset sen vetivät. Näin hänen hiuksenhieno musiikkitajunsa tuli esille, mutta samalla sopeutuminen siihen, että yhdessä esiintyessä mennään yhdessä sen tason mukaan kuin väki pystyy yhdessä toteuttamaan.
Pentti
Kiitos kommentistasi
Hyvät ystävät uskaltavat oikaista, kun kaveri tekee virheitä. Tämä vie koko kaveriporukkaa eteenpäin.
Valma
En ollenkaan ymmärrä miten katsominen ”Veriylkään” ( kammottava sana) opettaisi minua rakastamaan, koska sen tarina juuri osoittaa kuinka julmaa kristillisen jumalan rakkaus on.
En minä voi ottaa siitä esimerkkiä, sehän olisi rikos, jos surmaisin lapseni muka rakkauden nimissä.
On tietysti myös käsitys, että on olemassa kärsimystä, joka johtuu rakkaidesta, mutta se on pahaksi ihmiselle, enkä usko Jumalan tarkoittavan ihmiselle pahoja asioita, ellei hän ole niitä ansainnut.
Oliko veriylkä ansainnut? Ainakin hän pyrki jumalaksi Jumalan paikalle, ja se ei ole ihmisen tehtävä.
Tarja
Kritiikistäsi ihanan syvällistä ilmausta ”veriylkä” -vastaan tulee mieleeni eräs Kristillisen ylioppilasliiton kokous, missä yksi kuppilakaverini mainitsi, että pitäisi päästä eroon Kristuksen veren puhumisesta, koska sitä ei enää ymmärretä. Omassa puheenvuorossani vastasin, että olisiko meidän sitten käytettävä sanaa ”hurme”.
Kun puhutaan Jeesuksen verestä, niin silloin puhutaan hänen ristiinnaulitsemisensa tuottamasta sovituksesta. Vanhan testamentin lukuisat erilaisten veriuhrien tuottama yhteisön parantuminen ja ihmisen vapautuminen Jumalan edessä tuli kaikissa muodoissaan ja kaikissa ulottuvuuksissaan täytetyksi Jeesuksen ristin uhrin tuottamassa sovinnossa Jumalan ja ihmisten, maan ja taivaan sekä ihmisten keskinäisten rikkomusten tuottama kirous on tuolla ristillä kannettu. Sovinnon avain annettu.
Kristus on meidät sovittanut ja meille anteeksi antanut, niin meidänkin on elettävä sovinnossa ja keskinäisessä anteeksiannossa.
Kun Jeesuksen ristiinnaulitsemista kuvataan Jumalan Pojan uhrikuolemana, tullaan kolminaisuusopin vaikeuteen. Arkipäiväisellä ajattelulla mielikuva lapsensa surmaavasta isästä syntyy helposti. Isä, Poika ja Henki ovat kuitenkin yhden ja saman Jumalan persoonia. Jumalan voi sanoa uhrautuvan maailman puolesta Pojan persoonassa.
Martti
Kiitos selityksestä
Eliminointi: poistaa, päihtää, hylätä, tappaa.
Pentti Martti pitää diktaattorimaista käyttäytymistä ja erimielisten eliminointia, välittämisenä.
Anna mun kaikki kestää.
Kommentin poistaminen ei ole henkilön torjumista. Se ei ole edes vaientamista. Se on kehotus paremmin perusteltuun ja muotoiltuun mielipiteenilmaisuun. Lepsu sallivuus on välinpitämättömyyttä.
Tarja
Toivon että huomioit, mitä keskustelukaverimme tarkoittavat sanoillaan. Jos minä ymmärsin oikein, niin Martti puhui nimenomaan hyvien ihmissuhteiden pariin kuuluvista oikaisuista.
Itsehän mielestäni otin puheenvuoroosi kantaa sekä diktatuuria vastaan toisaalta että ystävyyteen kuuluvan terveen oikaisun puolesta toisaalla.
korjaus: ei päihtää, vaan päihittää.
Matias: (moite, minusta sinuksi )
”Suhtaudunko toisiin ihmisiin rohkaisten ja kannustaen?”
Todellakin suntaudut, jos he ovat samaa mieltä sinun kanssasi, ja ihailevat sinua ja ovat niin sanotusti yee, yee ihmisiä.
Huomasitko, että ensimmäinen lause on sinun omasi, se on suluissa,se on siis lainattu, ja jatko on minun vastaus, eli ei tässä tapahtunut sen enempää kieliopillista, kuin sukupuolistakaan vaihdosta.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Todellakin huomasin tuon.
Kommenttini kärki oli suunnattu sellaisia kohtaan, jotka projisoivat omia ongelmiaan toisten niskaan kuvitellessaan toistenkin kokeneen täsmälleen samanlaisia ongelmia ja nyt niistä havahduttuaan kuitenkin roikkuu noissa jo teoriassa voittaneissaan ongelmissa mutta ne toisten niskaan projisoiden. Näin persoonallisen oman menneisyytensä käsittelyn sijaan alkaakin siirtämään omia töppäilyitään tai ongelmiaan sellaisten syiden viaksi, jotka eivät kuitenkaan ole olleet syynä edes noihin hänen omiin ongelmiinsa, mutta jotka keskustelukavereille ovat olleetkin suorastaan ratkaisevan rohkaisevia ja kannustavia voimavaroja elämän eteenpäin menossa.