Hedelmiä kantaa
Suloisesti antaa
Anteeksi suo
Hyvyyttä tuo
Rakkaus Jeesuksen armaan
Sunnuntai 11.8.2024
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
Rakkaudesta kirjoitetaan paljon. Useinkin siinä puhutaan seksuaalisista suhteista. Usein painotetaan myös lasten vaalimista rakkaudella. Mutta miten rakkaus koetaan: Onko se rakkauden antamista vaiko rakkauden saamista. Mielestäni saamisen tai antamisen korostaminen on yksipuolista. Oleellista on rakkauden esille pääsy keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Silloin antaessaan saa ja saadessaan antaa. Yhteys ihmisten välillä vapautuu ja vuorovaikutus ulottuu koko ihmistä koskevaksi. Ihmisten ryhmien keskinäisessä yhteydessä rakkaus ulottuu kokonaisvaltaisessa toinen toisensa hyväksymisessä.
Raamatussa rakkaus osoittautuu vieläkin laajemmin ulottuvaksi. Rakkauden sanoma ilmentää Jumalan olemusta. Jumala on meidät luonut. Hän on meidät lunastanut Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä hän elää meidän luonamme elämäämme tukien ja kantaen.
Hänen rakkautensa lahjoittaa meille rakkauden. Hänen hyvyytensä kannustaa meitä osoittamaan hyvyyttä toisiamme kohtaan. Meidän rakkautemme on kuin kuu, joka heijastaa auringon valoa, Jumalan rakkauden loistetta meidän elämämme voimaksi.
Rakkaus on keskeisesti esillä Johanneksen tekstissä. Tein tästä pienen kokeen.
Vuoden 1938 käännöksessä hakusana ”raka”, joka antaa niin rakas kuin rakastaa yms. muotoja, antoi 17 jaetta, ja hakusana ”rakka”, joka antaa niin rakkaus kuin rakkaani yms. muotoja, antoi 19 jaetta.
Itsensä tutkimisessa Jumalan rakkaus antaa rohkeuden katsoa itseään rehellisesti. Vaikka olen puutteellinen, monin tavoin vaillinainen, niin Hänen rakkautensa ei vähene. Vaikka synti ja virheet vaivaavatkin elämäämme, niin Vapahtajamme armo ei vähene.
Jeesuksen sovitus koskee koko maailmaa, ei vain osaa ihmiskunnasta, vaan kaikkia.
Hän on meidän syntiemme sovittaja,
eikä vain meidän vaan koko maailman.
Jumalan Pojan sovintotyön tähden uskallamme tunnustaa syntimme. Hän antaa anteeksi, uudelleen ja uudelleen. Tämä ulottuu koko elämäämme. Vasta taivaaseen päästyämme vapaudumme kokonaan synnin vallasta.
Voimme siis välttää turhan pöyhkeilyn. Ei tarvitse näytellä parempaa kuin on. Sitä ei Jumalan edessä tarvita.
Jos väitämme,
ettemme ole syntisiä,
me petämme itseämme
eikä totuus ole meissä.
Aikoinaan isälläni oli tapana sanoa, että turha pöyhkeily on kuin kuvitella, että vatsaansa pullistelemalla näyttäisi isommalta.
Itsensä tutkistelusta voisi sanoa paljonkin. Tällä kertaa sanon vain tämän.
Toinen lukukappale eli epistolateksti: 1. Joh. 1:8–2:2
Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä, luvuista 1 ja 2
Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.
Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.
Matias
Oikaisu ei ole yhtä kuin eliminointi, koska oikaisussa ei poisteta ihmistä joukosta, ei tapeta henkisesti, eli mitätäidä hänen tuotostaan, joka vielä haukutaan joko jankutukseksi tai joksikin muuksi jä hänellä ei ole oikeutta puolustautua, koska hänet on poistettu.
En puhu nyt itsestäni.
Tarja
En voi puhua toisten puolesta, miksi he poistavat,
mutta omasta puolestani voin sanoa,
että kun puheen sävy menee tietyn sopivaisuuden rajan yli, niin silloin poistan moisen tekstin. Haluan että keskustelu käydään sivistyneesti eikä pelkkä kiukustuminen riitä omien käsityskantojen puolusteluksi, vaan oikaisuissa pitää olla asiaa, jolla oma oikaisu perustellaan.
Matias
”Kun puhutaan Jeesuksen verestä, niin silloin puhutaan hänen ristiinnaulitsemisensa tuottamasta sovituksesta. Vanhan testamentin lukuisat erilaisten veriuhrien tuottama yhteisön parantuminen ja ihmisen vapautuminen Jumalan edessä tuli kaikissa muodoissaan ja kaikissa ulottuvuuksissaan täytetyksi”
Kiitämmekö siis roomalaisia, kreikkalaisia, juutalaisia, Jeesusta, vai Jumalaa, tästä ylenpalttisen ihanasta murhasta, ja verivellistä, ja varsinkin sen taikavoimasta, joka aikaisemmin sai vihan jopa kiehumaan yli kaiken kattavan Lutherin kattilan, ja vielä väärään suuntaan.
Tarja
Puhun Vapahtajastamme, joka on Jumala Jumalasta ja joka on ottanut ihmisyyden omaan olemukseensa meidät pelastaakseen.
Jumalana hän on KAIKKIVALTIAS,
ihmiseksi tulleena hän eli juutalaisena juutalaisten keskuudessa
ja ristin kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hän sovitti koko maailman Jumalan ja ihmisten välillä. Tämä sovinnon sanoma yllyttää meitäkin elämään sovussa keskenämme ja tämän sovun ulottuvan maailman ääriin asti.
Matias,
Hebr. 2:7, ”Sinä teit hänet vähäksi aikaaa enkeleitä halvemmaksi ..”
Isä, Jumala teki Jeesuksen, Poikansa enkeleitä halvemmaksi, eli hän syntyi ihmiseksi. Sen jälkeen tuon n. 30 vuoden ajan Jeesus eli ja koki täydellisesti kaiken ihmisenä. Ei ollen yhtäaikaa Jumala ja ihminen.
Jokaisessa ihmisessä, Jeesuksessakin oli Jumalan ihmiseen puhaltama elämän henki, Jumala, vt. 1 Moos.2:7.
Vaikka kutsuttaisiin, että Jeesus on ”ottanut ihmisyyden omaan olemukseensa”, niin kun Jeesus syntyi tähän maailmaan, hän ei ollut ”ikäänkuin ihminen” vaan hän oli täydellisesti ihminen, jossa on syntymästä jo tuo luomisessa Jumalan puhaltama, elämän henki, eli ei koskaan häviävä.
Ei Jeesuksen ihmisyys, luotu olemus ollut yhtään enempää eikä vähempää kuin jokainen ihmiseksi syntyvä on. Jumala on jokaisessa ihmisessä, kunnes ihminen alkaa ymmärtämään hyvän ja pahan. Tämä tila on taattu, eikä sitä tarvi varmistaa esimerkiksi lapsikasteella.
Jokaisessa tilanteessa, missä hyvä ja paha tulee vastaan, ihminen ikäänkuin kuulee takaa äänen, milloin kääntyä oikeaan milloin vasempaan. Jatkuva väärään kääntyminen kuoleennuttaa Jumalan ihmiseen laittaman, puhaltaman Elämän Hengen.
Jeesus ei ollut tietoinen ”Siittäjästään” . Ne sanat mitkä hän vanhemmilleen sanoi temppelissä kaksitoista vuotiaana olivat Ylhäältä, niinkuin oli Pietarinkin sanat, kun Jeesus kysyi kuka hän on. Eli kun Pietari sanoi ”Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. Matt.16:16.
Koska Jeesus tuli tietoiseksi tehtävästään ja tiesi olevansa siinnyt Jumalasta, ja että Hän oli Jumala niinkuin on jokainen uudestisyntynyt, uskoontullut?
Kun Jeesuksen vastuullinen kausi, eli vapaaehtoinen Jumalan tahdossa kulkeminen alkoi, niin lapsen taivaskelpoisuuden ja omakohtaisen uskoontulemisen välillä ei ollut ”kapinaväliä” Jumalaa kohtaan.
Olen monasti sanonut, että tämän päivän monella ihmisellä on sama tausta. Niin on minullakin ja monella lähipiirissäni. Olen siirtynyt lapsen taivaskelpoisuudesta omakohtaiseen Jeesuksen seuraamiseen, uskovaiseksi, joita kreikaksi kutsuttiin Antiokiassa ”christianos”.
Jo Paavali ilmoitti Areiopagilla, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus ja ”hapuiltava” Jeesuksen pelastettavaksi, mikä pelastus tuli vähän ennen koko maailmalle mahdolliseksi ja on on ollut tarjolla jokaiselle ihmiselle sen koommin. Hengellinen syntyminen ei ole vahinko tai tiedostamaton tapahtuma vaan syntymän haluava itse hyppää synnytyskanavaan. ”Hengelliset on näkymättömiä ja ajallis-lihalliset näkyviä”.
Reijo
1) Sinulla on kristologinen virhe lauseessasi: ”Ei ollen yhtäaikaa Jumala ja ihminen.”
Muista, että Elisabet kutsui Mariaa ”JUMALAN ÄIDIKSI” sanoessaan ”MINUN HERRANI ÄITI”.
Samaten uskon apostoli Tuomas, myöhemmin Intian apostoli ja nykyäänkin Intian kahden osavaltion valtionuskontona olevan Tuomas-kirkon perustaja, lausui Ylösnousseen Vapahtajamme kohdatessaan: ”Minun HERRANI JA JUMALANI!”
Reijo
2) Vaikuttaa ettet ole kunnolla miettinyt mitä tarkoittaa viittaamasi 1 Moos.2:7.
Siinähän kerrotaan, miten ihmisestä tuli elävä olento eli ELÄVÄ SIELU.
Toisin kuin kreikkalaisessa filosofiassa juutalaisessa ajattelussa aineellinen ja henkinen kuuluvat yhteen. Kristinuskossa tämä puoli tulee esille mm uskontunnustuksen sanoissa: mehän uskomme RUUMIIN YLÖSNOUSEMUKSEN.
Samalla tavalla myös ihmisen luomisessa maan tomu eli ruumiillinen puoli heräsi henkiin Jumalan henkäyksen avulla. Tämän vaikutuksesta ihmisestä elävä SIELU. Tässä siis sieluun kuuluu sekä ruumiillinen eli aineellinen puoli että tähän ruumiilliseen puoleen liittyvä Jumalan antama elämä.
נֶפֶשׁ
ne·p̄eš
https://biblehub.com/hebrew/5315.htm
Matias,
Kyvyttömyyttä vai haluttomuutta.
Tuo Elisabetin lause, minkä hän Pyhän Hengen vaikutuksesta sanoi ”Herrani Äiti” ei ole RKK:n Jumalan Äiti määritelmä. Pysytään Raamatussa, koska silloin asiat pysyvät johdonmukaisina eikä ihmisten opit sitä häiritse.
Tuomas-kertomuksesi on pääasiassa asian vierestä. Tällaisilla Intia-kertomuksilla vain hämäät. Tuomaksenkin Lausahdus oli Hengessä, ei Tuokasen ymmärryksessä huudahdettu. Se oli sama kuin Jeesuksen vastaus vanhemmilleen, jotka hänet temppelistä papien parista löysivät ja samasta lähteestä oli Pietarin ilmoitus, kuka Jeesus oli ja on ”ei liha ja veri sitä sinulle ole ilmoittanut”.
Reijo
3) Asetat täydellisen sataprosenttisen JUMALUUDEN ja täydellisen sataprosenttisen ihmisyyden toisensa pois sulkeviksi. Sellainen ei ole kristinuskon perusteiden mukaista,
Filosofinen tarkastelukulmasi todellisuuden tajuamiseksi sisältää sellaisen loogisen ulossulkevan filosofisen rajauksen, ettei siihen sovi edes tässä fyysisessä maailmassamme oleva lämmön ja raudan käsitteiden todellisuus. Lämmön vastakohtanahan ei ole esimerkiksi kupari vaan kylmä. Raudan vaihtoehtona puolestaan ei ole haalea, kylmä tai kuuma, vaan esimerkiksi alumiini tai muu metalli. Siis puhe lämpöisestä raudasta on täysin reaalinen käsitemalli.
Miellät siis Jumalan niin rajoittuneeksi, ettei hän voisi samaan aikaan olla sekä jossakin aineellisessa ihmisessä että kaiken aineellisen toisella puolella. Tämä maailmankuva aiheutti vanhan ajan useita kiivaitakin kristologisia väittelyitä, kun ihmiset kuvittelivat ettei ääretön Jumala voi ottaa omaan olemukseensa rajallisen ihmisen täyttä ihmisyyttä.
Sama filosofinen rajallisuuden ongelma sai 1500 -luvulla aikaan, ettei reformoidun kirkon ehtoollisopissa KRISTUS ole reaalisesti läsnä vaan ainoastaan henkisesti mukana. Me luterilaiset puolestamme pitäydymme alkuperäiseen Raamatun sanaan, että ehtoollisen LEIPÄ ON KRISTUKSEN RUUMIS ja että ehtoollisen VIINI ON KRISTUKSEN VERI.
Reijo
4) Et ota syntiinlankeemuksen kertomusta todesta. Koko ihmissuku lankesi Adamissa ja Eevassa. Tämän takia koko ihmiskunta on synnin vallassa ellei ihmistä pyhän kasteen välityksellä vapauteta synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Tämä tapahtuu nimenomaan kasteen välityksellä. Siinä ihmisen elämä saa kokonaan uuden alun aivan nollapisteestä alkaen. Näin Adamin lankeemuksen perinnöstä siirretään Kristuksen eli Uuden Adamin tuoman pelastuksen perintöön.
Juuri siksi me apostolien tapaa seuraten pyrimme saamaan KAIKKI KANSAT OPETUSLAPSIKSI KASTAMALLA, siis kokonaiset kansat kokonaisina kansoina vauvasta vaariin asti.
Reijo
5) Letkautuksesi: ”Jeesus ei ollut tietoinen ”Siittäjästään” ”, on vailla Raamatun pohjaa.
Raamattuhan sanoo selvästi sen mitä uskonpuhdistuksessa lausutaan sanoin: ”—sikisi Pyhästä Hengestä —”.
Luukkaan evankeliumi:
1:34 Niin Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?”
1:35 Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
Maria on ikuinen neitsyt.
Kirkkomme opettaa, että hän säilytti neitsyytensä ennen Jeesuksen syntymää, synnytyksen aikana (ei siis menettänyt neitsyytensä merkkejä) ja pysyi neitsyenä myös Jeesuksen syntymän jälkeen.
Tästä on jo aikaisemmin keskusteltu hyvinkin perusteellisesti blogini perusteella
https://www.kotimaa.fi/blogit/maria-ikuinen-neitsyt/
Reijo
6) Puheesi ”kapinavälistä” on nuorten kehityskaaren kulkuun kuuluvan ilmiön muuntamista uskonnollisen elämän kulkuun kuuluvaksi ilmiöksi.
Peuroilla on tapana, että seuraavan katraan odotuksen aikana emä antaa sorkkaa aikaisemmalle katraalle. Nämä ovat ihmeissään muutaman viikon, mutta vähitellen paraavat aikuisina peuroina samaan laumaan. Näin emolle jää aikaa ja voimia uuden katraan hoitamiseen niiden synnyttyä.
Ihminen tarvitsee hoitoa pidemmän aikaa. Edellistä vauvaa ei voi heittää menemään uuden vauvan syntyessä. Aikuistumiseen kuuluva aikuisen omaehtoinen elämäntapaan siirtyminen edellyttää siksi, että ”emosta irtautuminen” on rakennettu nuorten omaan kehityksen kulkuun. Nuorten on siis saatava omaa tilaa voidakseen elää aikuisen ihmisen elämään kuuluvaa omaa harkintaansa käyttäen ja sosiaalisesti itse päätöksiä tehden.
Näin ollen, jos vanhemmat yrittävät tätä ihmisen elinkaareen kuuluvaa sosiaalista murrosta, niin syntyy ristiriitoja, mutta jos vanhemmat ymmärtävät nuorten tarvetta oman henkisen tilan ja sosiaalisen aikuisuuteen siirtymisen tarvetta, niin ongelmat ovat merkittävästi pienempiä.
Ei ole millään muotoa tarvetta laajentaa tätä ensimmäisen uskonkappaleen alaan kuuluvaa ilmiötä eli siis ihmisen jo luomisen perusteella saamaa kehityskaarta uskon elämän vaiheiksi, vaan on lupa uskoa, että sama Pyhä Kolminaisuus, joka jo vauvana kasteen hetkellä otti vauvan omakseen, pitää huolta lapsestaan koko tämän elämän ajan.
Jumalan armo ja huolenpito ulottuu kasteesta aina ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään asti. Onhan jo kirkkoisät julistaneet, että ajallinen syntymä antaa vain ajallisen elämän, mutta kasteen uudesti syntymä antaa iankaikkisen elämän,
joka ulottuu aina taivaan kirkkauteen asti.
Reijo
7) Kommentti ilmaukseesi: ” — omakohtaiseen Jeesuksen seuraamiseen, uskovaiseksi, joita kreikaksi kutsuttiin Antiokiassa ”christianos”.”
Ensinnäkin.
Raamatun näkemys uskosta ja Jeesuksen seuraamisesta on YHTEISÖLLINEN. Kadonnut lammas oli laumasta POIS joutunut lammas. Viinipuusta IRRALLEEN pudonnut oksa poltetaan.
Raamattu puhuu YHTEISESTÄ USKOSTA.
Roomalaiskirje:
1:12 se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.
1.Korinttolaiskirje:
12:7 Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Galatalaiskirje:
2:9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.
Tiituksen kirje:
1:4 Tiitukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella. Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta!
Filemonin kirje:
1:6 ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.
2.Pietarin kirje:
1:7 jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Juudaan kirje:
1:3 Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
Reijo
8) Toinen kommentti lauseeseesi: ” — omakohtaiseen Jeesuksen seuraamiseen, uskovaiseksi, joita kreikaksi kutsuttiin Antiokiassa ”christianos”.”
Pyhässä maassa puhuttiin Jeesuksen aikana ainakin neljää kieltä: arameaa, hepreaa, kreikkaa ja latinaa.
Roomalaisten sotilaitten keskuudessa esiintyi latinaa.
Sivistyneitten kreikankielisten joukossa käytettiin kreikkaa. Myös diasporassa oli kreikka käytössä. Yksistään Rooman imperiumissa sitä puhui noin 7-9 miljoonaa juutalaista.
Aramea oli jokapäiväisen elämän yhdyskieli. Heitä oli pyhässä maassa noin 1,5 miljoonaa henkeä.
Synagogassa ja muutoinkin liturgiassa käytettiin hepreaa. Myös ainakin temppelin lähistöllä hepreaa käytti myös palvelusväki. Vain joku aika sitten luin erään akateemisen tutkimuksen, missä lauseen rakenteiden perusteella saatiin johtopäätös, että Pietarin kieltäessä Jeesuksen tähän johtaneen kysymyksen esittänyt palvelusväkeen kuulunut henkilö puhui Pietarille HEPREAA.
Pietarin piispaksi vihkimisestä kerrotaan Tiberiaan järven rannalla. Siinä Jeesus tekee kysymyksen kolmesti ja tämän päälle julistaa tehtävänannon samaten kolmesti.
Kreikankielisen väestön osuus Jerusalemissa kasvoi vasta neitsyt Marian kihlanneen Joosefin aikaisemmasta avioliitosta syntyneen vanhimman pojan Jaakob Vanhurskaan aikana Jeesuksen seuraajien johtajaa alettiin kutsua kreikankielisellä nimityksellä PIISPA.
Antiokiassa kreikankielisen väestön osuus oli niin paljon suurempi, että heidän keskuudessaan ensimmäisenä alettiin Jeesusta seuraavien joukosta käytetyn heprealaisperäisen Messiaan seuraajien joukon sijaan puhumaan kreikkalaisperäistä Kristuksen seuraajien joukosta, KRISTITYISTÄ.
Apostolien teot:
11:26 Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.
ἐγένετο δὲ αὐτοὺς καὶ ἐνιαυτὸν ὅλον συναχθῆναι ἐν τῇ ἐκκλησίᾳ καὶ διδάξαι ὄχλον ἱκανόν, χρηματίσαι τε πρῶτον ἐν Ἀντιοχείᾳ τοὺς μαθητὰς Χριστιανούς.
Tässä kristitty -sana perusmuodossaan ja taivutusvihjeineen sekä artikkelin osoitus.
Χριστιανός, οῦ, ὁ
Christianós (englantilaisittain translitteroitu)
Khristianós (suomalaisittain translitteroitu)
https://biblehub.com/greek/5546.htm
KYSYMYS KRISTITTY NIMESTÄ EI SIIS OLLUT PÄTKÄNKÄÄN VERTAA MINKÄÄNLAINEN USKONNOLLISEN OPIN ERITYISILMAUS VAAN AINOASTAAN KIRKON KÄYTÄNNÖLLISTÄ KIELIPOLITIIKKAA.
Matias,
jo kerroin miksi menne huomiseen minulla, mutta sen verrannohin isoilla kirjaimilla kirjoitettuun. christianos on kreikkaa ja santarkasti se on Jeesuksen seuraaja/opetuslapsi. Ehkä haukkumanimikin pakanoilta.
Kirkkopolitiikkaa on jättää sana kääntämättä. Olen hyvinkin yksityiskohtaisesti jokin viikko sitten asiasta kirjoittanut. Miksi et lue?
”Kirkkopolitiikkaa on jättää sana kääntämättä.” Χριστιανός pohjautuu sanaan Χριστός, jonka merkitys on Voideltu. Jos sana käännettäisiin tarkasti, se olisi nähtävästi jotakin sen tapaista kuin ’voideltulaiset’. Sanan jättäminen kääntämättä on ihan vain järkevää käytännöllisyyttä.
Martti
Kiitos kommentistasi
Kääntämisen tavoite on todellakin käytännöllinen. Saada toisella kielellä sanottu asia ilmaistuksi toisella kielellä.
Aikoinani opintoihini kuului vähän viestintääkin. Muistan kaavion, johon kuului lähettäjä, viesti, väline ja vastaanottaja. Tärkeää on, että lähettäjän viesti tavoittaa vastaanottajan muuttumatta toiseksi. Niinpä viestintävälineen on toimittava hyvin. Raamatun kääntämisestä puhuttaessa se väline on kieli. Sanan jokaiselle lukijalle tai kuulijalle on luotava mahdollisimman hyvät edellytykset ymmärtää Raamatun viesti oikein.
Martti
Kiitos selkeästä viestinnän esittelystäsi
Matias,
Ei pitäisi vaikuttaa, etten olisi lukenut, koska olen erittäin perusteellisesti selittänyt mitä 1Moos 1:26 ja 2:7 kertovat.
Moos. 1:26 kertoo, että ensin luotiin ihminen, jossa oli ihmisen henki, niinkuin eläimessä on eläimen henki, muttei Jumalan asettamaa Henkeä. Siispä JUMALA PUHALSI ihmisen sieraimiin OMAN HENKENSÄ ja siihen tuo sana nepes tässä yhteydessä viittaa. KK92 kääntää: ”Näin ihmisestä tuli elävä olento.” Ihmisestä tuli olento 1:26 ja Jumalan henkäys teki hänestä ikuisuusolennon, jollaisia eläimet eivät ole. Eläimen sielu on toinen juttu ja tämän sielu- sanan takana on merkitys asiayhteyteen liittyen, mikä ei tarvi tulkintaa vaan koko Raamatun lukemista koko ajan. Viitauksesi biblehub- sanakirjaan on tarkoituksellista sotkemista. Kyllä siellä asiaakin selvitetään, mutta koko totuus, josta sanat kertovat, on kolmessa ensimmäisessä luvussa 1.Mooseksen kirjaa.
Kritologia-määritelmän toit suotta sotkemaan Ramatun ilmoitusta Jeesuksesta. Siitäkin lisää, ehkä huomenna. Aion syventyä olympialaisiin
Reijo
En ymmärrä mitä tarkoitat sanoessasi, ettei tätä Antiokian kielitilannetta muka olisi käännetty.
Tarkastin heti suomennokset 2020, 1992 ja 1938 sekä ruotsinnoksen 2000 enkä nähnyt näissä käännöksissä pienintäkään laiminlyöntiä käännöksessä. Kaikki ovat kääntäneet niin hyvin kuin kukin omista lähtökohdistaan on pystynyt.
Mainittakoon että Bibel 2000 käännöstä tehtiin noin kolmekymmentä vuotta ja sen tekoon osallistui noin 300 ihmistä, kukin oman alansa etevimpiä ihmisiä.
Joten tämä vain todetakseni että kritiikkisi käännöksiä kohtaan kertoo enemmän omista ennakkoluuloistasi kuin aidosta käännösten tietämyksestä.
Reijo
Kysyt miksi en lue tekstejäsi.
Valitettavasti niiden taso on niin alhainen, että juuri tällä hetkellä minulla on monta huomattavasti mielenkiintoisempaa tekstiä luettavanani ja työtä tehtävänäni.
Reijo
Puheesi sielusta on yksipuolinen. Vanhassa testamentissa sielu liitetään nimenomaan vereen.
1. Moos.
12:22 Mutta syö niitä, niinkuin syödään gasellia ja peuraa; niinhyvin saastainen kuin puhdas saakoon syödä niitä.
12:23 Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa.
12:24 Älä syö sitä; vuodata se maahan niinkuin vesi.
Reijo
En suinkaan sotke kristologian määritelmiä, vaan päin vastoin: Yritän opettaa sinua ymmärtämään kristikunnan pitkäaikaiseen Raamatun tutkisteluun perustuvaa aitoa kristinuskon mukaista kristologiaa.
Athanasiuksen tunnustus sanoo näin:
Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.
Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma,
mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.
Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.
Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.
Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.
Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.
Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.
Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.
Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.
Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.
Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.
Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.
Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.
Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista,
astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.
Reijo
Sinä kerrot keskittyväsi olympialaisiin.
Niitä minunkin on tullut seurattua monena päivänä aina puoleen yöhön saakka.
Toki ilokseni myös paljon muutakin mukavaa on päiviini sisältynyt.
Tänäänkin eräs serkkuni poikkesi ohi kulkiessaan muutamaksi hetkeksi muutaman sanan vaihtamaan. Vaihdoimme pikaisimmat kuulumiset. Kumpikaan ei laskeutunut ajoneuvonsa päältä. Minä en jättänyt ruohonleikkuriani eikä hän 1600 kuutioista bemariaan.
Toki häntä tuli tervehtimään myös kaksi prinsessaa, jotka olivat toisen leikkurin kanssa työn ääressä. Vaimoni ja hänen pikkusiskonsa, noin vuonna 1350 perustetun dynastian jälkeläisiä.
Serkkuni jatkaessa matkaansa me jatkoimme nurmikon kimpussa.
”Ei pitäisi vaikuttaa, etten olisi lukenut, koska olen erittäin perusteellisesti selittänyt…” Se, että olet vuolaasti selittänyt, ei vielä todista, että olisit tarkasti lukenut. Tapasi tulkita Raamattua on toisinaan selvästi sitä, että haet erikoisilla sananselityksillä tukea omille ja edustamasi liikkeen opeille. Ne poikkeavat kristikunnan valtavirran käsityksistä.
Martti
Kiitos kommentistasi
Keskusteluun käännöksistä voitaneen tähän lisätä tällä sivustolla olevaan käännöstyötä esittelevään blogiin.
https://www.kotimaa.fi/blogit/miksi-raamattua-kaannetaan-uudestaan/
Tässä on selkeästi kuvattu niitä haasteita, minkä eteen käännöstyössä on otettava vastaan.
9) Kysyt: ”Kyvyttömyyttä vai haluttomuutta.”
Vastaukseni on että molempia.
Nimittäin jatkossa osoitat vain haluttomuutta hankkia tietoa todellisesta kirkon historiasta eli siis haluttomuutta, ja myös tästä johtuvaa tiedon puutetta eli siis kyvyttömyyttä ymmärtää vanhojen tekstien sisältöä niiden historiallisessa elämän todellisuudessa.
10) Elisabet käyttää HERRA -sanaa nimenomaan Jumalaa tarkoittavassa yhteydessä.
Elisabet nimittäin käyttää juuri samaa sanaa joita Septuaginta eli kreikankielinen käännös käyttää maailman luomisesta 1. Moos. 2:7 jakeessa.
Siinä nimittäin HERRA JUMALASTA käytettään nimitystä
” Κύριος ὁ θεὸς ” , ” Kyrios ho Theos”.
Luukkaan evankeliumi:
1:43 Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
ἡ μήτηρ τοῦ Κυρίου μου
hē mētēr tou Kyriou mou
SUOMEKSI MINUN HERRAN (JUMALANI)
JOTEN
Turhaan taistelet omin voiminesi vastustaen ikivanhaa perinnettä, jonka tarkka hioutuminen on tapahtunut jo pari vuosituhatta vuotta vanhan sukupolvien yli menevän uutteran raamatuntutkimuksen aikana.
Näin ollen omiasi puhelet sanoessasi:
Tuo Elisabetin lause, minkä hän Pyhän Hengen vaikutuksesta sanoi ”Herrani Äiti” ei ole RKK:n Jumalan Äiti määritelmä. ’’
Reijo
11) Kirjoitat:
Pysytään Raamatussa, koska silloin asiat pysyvät johdonmukaisina eikä ihmisten opit sitä häiritse.
Voimme todeta että mielivaltaisesta tutkimusten tulosten hylkäämisestäsi seuraa sellaista vahinkoa, että alkaa turhaan kinaamaan Raamatun sanaan sisältyvää johdonmukaisuutta vastaan.
Se näkyy myös seuraavasta.
12) Tuomas kertomuksessa Tuomas käyttää juuri samoja sanoja joita Septuaginta eli kreikankielinen käännös käyttää jo maailman luomisesta 1. Moos. 2:7 jakeessa.
Siinä nimittäin HERRA JUMALASTA käytetään nimitystä
” Κύριος ὁ θεὸς ”, ” Kyrios ho Theos”.
Johanneksen evankeliumi:
20:28 Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”
και απεκριθη θωμας και ειπεν αυτω ο κυριος μου και ο θεος μου
kai apekrithē thōmas kai eipen autō o kurios mou kai o theos mou
Joten Reijo
Aivan tietämättömyyttäsi kiellät Tuomaan tekstin puhuvan Jeesuksesta Jumalana.
Joten olen vahvasti eri mieltä kanssasi, kun menet vähättelemään kertomuksen merkitystä maailmanlaajuisen kristikunnan evankeliumin etenemisestä eri puolille maailmaa.
Tuomas-kertomuksesi on pääasiassa asian vierestä.
13) Kirjoitin Tuomaan historiasta siksi, että useat länsimaiset eivät ole tulleet ajatelleeksikaan, että apostoli Tuomas jo vuonna 58 jKr. saapui nykyisen Intian Keralan alueelle lähetystyötä tekemään. Hänen ensimmäiset seuralaisensa olivat etupäässä juutalaisia.
Perinteen mukaan Tuomas myös käytti kielilläpuhumisen lahjaa evankeliumia julistaessaan sikäläisille ihmisille.
Intian Tuomas-kirkko laskee alkunsa tuosta Tuomaan lähetysmatkasta.
Vielä vanhempi kansankirkko on Kyproksella. Siellä kansankirkko laskee toimintansa alkaneen Paavalin ja Barnabaan lähetysmatkalta noin 50 jKr.
Joten kommenttisi tekstillä vain kerrot, ettet tunne yhteisen kristikunnan historiaa.
En suinkaan hämää vaan ainoastaan osoitan sinulle kaapin paikkaa, mitä tulee Raamatun tekstin ymmärtämisen, ja kirkon historian tuntemisesi vähäisyyden. Olet siis täysin väärin käsittänyt sanomiseni kirjoittaessasi:
Tällaisilla Intia-kertomuksilla vain hämäät.
Tuomas meni kyllä Syyriaan, hän oli syyrialainen.
Tuomaa tekojen helmihymnissä kerrottu Tuomas oli hyvin rikkaasta perheestä ja siinä kerrotaan Tuomaksen menosta Egyptiin, josta hänen piti löytää joku kallisarvoinen helmi, Siinä mainitaan kyllä Intia, mutta vain kalliiden kivien, vanhemmilla olleiden aarteiden, eli Intian Kalderonien muodossa, joita Tuomas sai mukaansa hopean ja muun lisäksi, ikäänkuin maksuvälineiksi matkalle. Tuomas palasi kuitenkin kotiinsa.
En silti väitä, etteikö katolisilla olisi myös tarina jonku Tuomaksen menosta Inrtiaan, onhan siellä muutama basilika, olen käynytkin sellaisessa. Basilikat olivat aikoinaan hallintorakennuksia kunnes kristityt valloittajat muuttivat ne kristillisiksi. Olen usein väittänyt sitäkin, että sana Kristus on saanut aiheen Intian Krisnasta, heillä on samantapaiset armovälineet, eli Krisna poistaa vahingollisten tekojen vastavaikutukset, joka tarkoittaa samaa kuin syntien rangaistusten poistaminen.
Aleksateri Suuri meni Intiaan jo ennen Tuomaita ja Jeesuksen syntymää, ja kristinuskoa, joten sana Krisna on voinut tarttua sieltä mukaan ja korotettu täällä jumalaksi pienellä muutoksella. Myös Krisna taitaa olla laajentunut Luojajumalan eli Vishnun yli, pääjumalaksi.
Tarja
Kiitos basilikan rakennustyylin käytön esittelystä sekä roomalaisena hallintorakennusten mallina että sittemmin myös kirkkojen mallina.
Huomaamme että kautta vuosituhansien kirkkoarkkitehtuuri on seurannut kunkin ajan arkkitehtuurin kehitystä. Kirkko ei elä umpiossa vaan toimii kunkin ajan kulttuurin keskellä aikansa ihmisten tukemiseksi.
Tarja
Mainitset Krishnan, devanagariksi कृष्ण, tämä translitteroituna Kṛṣṇa.
Krishna liittyy mitä erilaisimpiin intialaisiin uskonnollisiin yhteyksiin. Hindulaisuudessahan eri paikkakuntien uskomukset eroavat aivan valtavasti toisistaan. Erilaisten jumalaistarujen määrä on aivan suunnattoman suuri ja niiden keskinäiset erotkin vaikuttavat vievän eri suuntiin. Hindulaisuuden erilaisten uskomusten taustalla on kuitenkin määrättyjä perustavan maailmankuvan yhdistäviä tekijöitä, joiden perusteella näitä erilaisia riittejä ja uskomuksia kuvaavia kertomuksia voidaan pitää yhtenä uskontona hindulaisuutena.
Krishna -kertomusten sisällön voidaan nousevan nimenomaan hindulaisen uskonnollisuuden keskuudesta.
Kristillisen uskon puhe Jeesuksesta Kristuksesta ei nouse hindulaisen perinteen pohjalta. Kristinuskon Kristus -sanomahan on suora jatkumo juutalaiselle perinteelle ja nousee nimenomaan Pyhän kansan Messias -uskosta käsin. Konkreettinen voitelu oli jo Vanhassa testamentissa niin kuninkaiden, pappien kuin virallisten profeettojen virkaan asettamiseen kuuluva toimitus. Näin viranhaltijalle annettiin Pyhän Hengen voitelu.
Messias on heprean voideltu -sanasta peräisin ja Kristus on samaisen voideltu -sanan kreikkalaisesta sanasta peräisin.
Tarja
Juutalaisuus levisi ”eri puolille maailmaa” jo pakkosiirtolaisuuden ajoista alkaen. Osa palasi Pyhälle maalle, osa jäisi asumaan sinne, minne jo seitsemän vuosikymmenen aikana olivat asettuneet paikoilleen, osa siirtyi sieltä eteenpäin eri puolille.
Kreikkalaisten keskuudessa oli yhteen aikaan työttömyyden takia jaettu työpäivien ja urheilupäivien välille. Tästä on peräisin erilaisten urheilukisojen järjestely. Vaikutus näkyy nykyhetkeenkin, kun uuden kansainvälisen urheilutapahtuman nimeksi on annettu olympialaiset.
Yhteen aikaan muutamissa kaupungeissa arvottiin minkä vuoden aikana syntyneet lapset lähetettiin pois kotimaasta niin, että nämä saivat mennä hakemaan elämänsä tarpeita muualla. Syntyi valtava kreikkalaisten siirtolaisten määrä eri puolille maailmaa.
Aleksanteri Suuren nousu muinaisen Persian valtakunnan johtoon muutti huomattavassa määrin tuon kreikkalaisen siirtolaisuuden aseman. Aikaisemmin siirtolaisen asemassa olevasta väestöstä tuli kansakunnan johtoon noussut väestön osa – tai ainakin osasta heitä. Syntyi hellenistinen kulttuuri.
Ilmiö siirtolaisesta kansakunnan johtoon nousevaksi voimaksi näkyy nykyaikanakin aivan meidän päivinämmekin.
Esimerkiksi USA:ssa Kamala Harris nimesi varapresidenttiehdokkaakseen Tim Walzin, Minnesotan kuvernöörin. Minnesotaan on Suomestakin mennyt iso määrä siirtolaisia, Niinpä ”Isä Luterilaisenakin” tunnettu mies on nyt ehdolla merkittävään asemaan Rapakon takana.
Tarja
Opetuslapsi Tuomas oli kaikkien muidenkin opetuslasten tavoin juutalainen.
Erilaisissa gnostilaisissa teksteissä esiintyvät Tuomas-hahmot voivat olla mitä tahansa, mutta nämähän ovatkin perinteiselle juutalaisuudelle hyvinkin vieraiden ajatustapojen markkinoinnin tarpeisiin luotuja henkilöhahmoja.
Oikaisu edelliseeni.
”Apostoli Juudas Tuomas, kun hän oli intialaisten maassa.
Tuomaan teot kuvaavat Juudas Tuomaan, Jeesuksen kasoisveljen toimia, käännytystyötä ja kärsimyksiä Intian oudossa maassa. Teksti on ilmeisesti syntynyt pääosin Edessan gnostilaisväritteisissä ympäristöissä syyriankielisenä noin 200-250, ja se on sittemmin syyriankielisenä käännetty kreikaksi. Kirja sisältää piirteitä Bardaisanin opeista ja gnostilaisuudesta ja se edustanee hyvin syyrialais-mesopotamialaista 200-luvun kristillisyyttä näiden ja monien muiden varhaisten suuntausten välimaastoa.
Juudas Tuomas tunnetaan mm. Eusebioksen Kirkkohistoriassa parthialaisten ja Intian apostolina. ”
Helmihymni:
Intian kuningas Mazdai on vanginnut Juudas Tuomaan, Tuomas kiittää Herraa siitä, että tämä on katsonut hänet arvolliseksi kärsimään Herran puolesta. Vankitoveriensa pyynnöstä Tuomas rukoilee myös näiden puolesta ja istuutuu sitten laumaan Helmihymnin. Syyrialaisessa käsikirjoituksessa Helmihymniä seuraa heti toinen pitkä ylistyshymni.
Nag Hammadin kätketty viisaus.
Tarja
Kiitos Tuomaan tekojen ja siinä olevan Helmihymnin esittelystä.
Panen tähän parin etevän professorin teokset, joissa näistä kerrotaan:
Tuomaan teot. Johdanto ja käännös munkki Serafim. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 91. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2006. ISBN 978-951-9217-46-8.
Tuomaan tekojen Helmihymni. Johdanto, käännös ja selitykset Tapani Harviainen. Teoksessa Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus – gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä, s. 339–351. 2. täydennetty painos. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30859-5.
Muistelen kirjoittaneeni tähän kommentin, mutta sitä ei ole.
Tarja
Olen silloin tällöin ohimennessäni vilkaissut tätä blogiani, mutta en ole huomannut yhtään uutta puheenvuoroa Helmihymnin esittelysi jälkeen.
Hyvää sunnuntaita sinulle!
Ja kaikille lukijoillemme oikein ihanaa Herran päivää !
Osallistuimme yänään 11.8.2024 Someron kirkossa pidettyyn messuun.
Saimme nauttia pyhän ehtoollisen.
Kirkonmenojen jälkeen kokoonnuimme kirkkokahveille Wanhassa seurakuntakodissa.
Monista tapaamistamme mielenkiintoisista henkilöistä mainittakoon eräs tšekkiläinen oppinut, joka on maastamme kiinnostunut , jonka kanssa seuramme prinsessat ja prinssi keskustelivat, sekä minun keskusteluni erään syksyllä teologiaa opiskelemaan menevän kanssa monista mielenkiintoisista aiheista, mm intialaisen ja arabialaisen kulttuurin eräistä aiheista ja ohimennen näihin liittyvistä sanskritin, hindin, urdun ja arabian kielistä.
Joten kahvituokionkin voi käyttää antoisiin aiheisiin, jos vain antaa mielensä avautua riittävän syvälliseen kulttuurien tarkasteluun.