Martti Lutherin entinen oppilas Johann Agricola halusi luopua Jumalan laista, koska hyvillä töillä oli hänen mielestä niin pieni osa kristityn elämässä, ettei seurakuntalaisia saisi kehottaa tekemään niitä, eikä uskoville pitäisi lainkaan saarnata lakia. Hänen mielestä tuomitseva laki kuului oikeussaliin, ei kirkkoon.
Miten suhtaudumme tähän harhaoppiin, antinomismiin?
Mikä merkitys Jumalan lailla on meille?
Miten Jumalan lain kieltäminen näkyy (tai ei näy) kirkossamme?
Onko kristillinen kirkko tuomari vai lääkäri; olisiko parempi vaieta ja olla puhumatta siitä mitä Jumalan laki vaatii ja sen sijaan puhua pelkästään siitä mitä Jumala antaa?
Kaikki julkaistut blogini:
Martti Pentti, kiitos kommenteista. Ihan en tavoita mitä haluat sanoa. Emme saa koskaan vahingoittaa ketään, emmekä saa tuhota toisen omaisuutta.
Jari, kiitos hyvästä kommentista. Toki saamme tuntea ja näyttää sen. Amerikassa Jumalanpalveluksessa mustat iloitsevat ja karkeloivat paljon voimakkaammin kuin me.
Jorma, näin on. Viinasta harvemmin seuraa mitään hyvää.
”Emme saa koskaan vahingoittaa ketään, emmekä saa tuhota toisen omaisuutta.” Tämä on hyvä sääntö, mutta onko se jumalallista alkuperää? Antinomismin vastustaminen ei saa mielestäni johtaa siihen, että raamatullisen lain piiriin lisätään joitain omia sovinnaisia tapoja.
”Emme saa koskaan vahingoittaa ketään, emmekä saa tuhota toisen omaisuutta.”
Onko Pentti ihan vakavissaan epätietoinen siitä, onko tuo jumalallista alkuperää???
Johan nyt Kultainen sääntö ja Rakkauden kaksoiskäksykin suorastaan huutavat, että kyllä on!!!
Martti Pentti, emme rakasta lähimmäistä, jos vahingoitamme häntä.
Jeesus sanoo: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Matt. 22:39)
”Emme rakasta lähimmäistä, jos vahingoitamme häntä.” Tämä riippuu tietysti siitä, mitä tarkoitamme sanalla ’vahingoittaa’. Raamatussa vertaillaan toisinaan maallista hyvää – aineellista omaisuutta tai ruumiin terveyttä – iäiseen hyvään. Maallisesta huolehtiminen saattaa tuottaa sielulle iäisen vahingon.
Martti Pentti, kiitos kommenteista. Lähimmäisen rakastaminen on haasteellista, koska etsimme luonnostaan ensiksi omaa etua silloinkin meidän pitäisi ajatella lähimmäisen parasta. Vaellammeko lihamme ja Hengen mukaan?
Siis sanajuristeriaa vailla hengellistä sisältöä.
Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Käärme Paratiisissa oli ensimmäinen sanajuristeri.