Suomalaisia kohahdutti ennen juhannusta uutisoitu terrorismin uhka, joka kohdistui Temppeliaukion kirkkoon. Isisin propagandakoneiston Dabiq-lehdessä kirkko mainittiin jo aikaisemmin pakanallisen maallistuneena kohteena. Kohde oli symbolisesti tarkkaan valittu.
Meillä islamilainen terrorismi on nähty radikalisoituneen ääriaineksen toimintana, jossa uskonto valjastetaan maallista ja poliittista valtaa haluavien ryhmien tavoitteiden keppihevoseksi. Kristillisen ja islamilaisen maailmankuvan polarisaatiosta on keskusteltu vain vähän, mutta nyt on kuulunut huolestuneita äänenpainoja: onko sittenkin kyse laajemmasta uskontojen välisestä taistelusta, ei vain ääriaineksen touhusta? Samoin on kysytty, muodostaako lisääntyvä islamilainen kulttuuri uhkan suomalaiselle, maallistumisesta huolimatta varsin yhtenäiselle, kristilliselle kulttuurille.
Talvella 2017 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa käynnistetyssä tutkimushankkeessa selvitetään uskonnollisten ryhmien välisiä ennakkoluuloja. Kahdesta itä-suomalaisesta vastaanottokeskuksesta kerätyssä aineistossa kysyttiin muslimien (147 vastaajaa) stereotypioita kristityistä ja meta-stereotypioita muslimeista. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka monen henkilön sadasta he olettavat toimivan tai käyttäytyvät kysytyllä tavalla.
Stereotypia on yleistävä ja yksinkertaistettu käsitys ryhmästä, jonka kaikilla jäsenillä uskotaan olevan samankaltaisia piirteitä. Meta-stereotypia on jonkun ryhmän jäsenen arvio siitä, mitä ulkoryhmään kuuluvat ajattelevat heistä. Se on sisäryhmän jäsenen stereotypia siitä, mitä kuvittelee ulkoryhmäläisten ajattelevan sisäryhmäläisistä. Suomalaiseen kulttuuriin meta-stereotypian idea on helppo istuttaa. Meidän sanotaan aina arvailevan mitä muut meistä ajattelevat. Meta- ja stereotyyppinen ajattelu edellyttää sisäryhmän, johon itse kuulun ja ulkoryhmän, ne muut, joista en välttämättä paljoa tiedä, mutta minulla on näkemykseni ”heistä”.
Tutkimustulosten mukaan muslimit pitävät kristittyjä erittäin luotettavina (81 % kristityistä on luotettavia) ja hyvin rehellisinä (78 %). Kristittyjen katsotaan olevan asiantuntevia ja älykkäitä (76 %). Muslimit pitävät kristittyjä toisten etua ajavina ja hädässä olevia auttavina (75 %). Muslimien mukaan 46 prosenttia kristityistä on dogmaattisia, eli sellaisia, jotka eivät voi erehtyä, koska ajattelevat toista mieltä olevien olevan ilman muuta väärässä. Kristittyjä ei pidetä kovin impulsiivisina (43 %), eikä auktoriteettiuskoisina (42 %). Näiden tulosten perusteella on vaikea nähdä, että tavalliset muslimit olisivat nousemassa kristittyjä vastaan, ja että kristittyjen ja muslimien mielipiteet olisivat polaroitumassa. Muslimien käsitykset toisen uskonnon edustajista ovat myönteiset ja arvostavat. Provosoitumiselle, saati radikalisoitumiselle ei tulosten perusteella ole sijaa.
Meta-stereotypioiden mukaan muslimit arvioivat, etteivät kristityt pidä heitä erityisen luotettavina (57 %) tai rehellisinä (62 %). He ajattelevat, etteivät kristityt pidä heitä kovin asiantuntevina ja älykkäinä (61 %), sen sijaan hieman altruistisempina kristittyjen oletetaan pitävän muslimeja (67 %). Muslimit eivät ajattele, että heitä pidettäisiin dogmaattisina (44 %), tai erityisen impulsiivisina (60 %). Auktoriteettiuskovina he eivät usko kristittyjen heitä pitävän (48 %). Meta-stereotypioiden perusteella muslimien kokemus on, etteivät kristityt pidä heitä fanaattisina tai erehtymättöminä, aina oikeassa olevina. Lievä huolenaihe ovat ne muslimien meta-stereotypiat, ettei heihin täysin varauksetta luoteta ja että heidän rehellisyyttään, vaikka vähänkin, epäillään. Tutkimuksen tulos ei ole hälyttävä, mutta se on muistutus siitä, miten nurja kokemus voi syntyä pienenkin vihjeen perusteella. Meta-stereotypioita ei esiinny, ellei niiden muodostumiseen ole todellista alkusyytä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kristinuskon kannalta katsoen uskontodialogissa on onnistuttu suhteellisen hyvin, mutta vielä on paljon parannettavaa. Onnistumisena voi pitää muslimien stereotypioita, joiden mukaan kristityt nähdään rehellisinä, luotettavina ja lähimmäisistä huolehtivina, ei joustamattomina besserwissereinä. Samalla on vahvistettava muslimien kokemusta luotettavuudesta ja tuettava heidän uskoaan omiin kykyihinsä ja osaamiseensa.
Meta-stereotypioiden äärilaidalla on itsensä toteuttava ennuste. Jos jossakin ihmisryhmässä yksilöt uskovat, että heitä pidetään epäluotettavina tai epärehellisinä, he alkavat pikkuhiljaa käyttäytyä odotusten mukaisesti. Onneksi itseään toteuttava ennuste on vastassa myös toisella, positiivisella laidalla. Luottamus lisää luotettavuutta, vastuun antaminen vastuullisuutta ja mahdollisuuksien avaaminen mahdollistaa potentiaalin täyden käytön. Tällaisessa yhteiskunnassa uskonnot eivät ole uhka toisilleen, vaan ne rikastuttavat toisiaan.
Antti Räsänen
uskonnonpedagogiikan professori
Helsingin yliopisto
Paavalilaisissa kirjeissä sanalla ”Jumala” viitataan yleisesti Isään, sanalla ”Herra” Poikaan ja sanalla ”Henki” Pyhään Henkeen (esim. 2. Tess. 1:1-2, 2. Kor. 13:13, 1. Kor. 12:4-6). Kun kyseessä on ”Herran käsky”, kyseessä ei siis ole ensisijaisesti Isän käsky, vaikka Isäkin varmasti on sen takana, vaan Jeesuksen käsky.
Jeesus kieltää naispappeuden, ja sen sanan hän on Paavalille antanut Pyhän Henkensä kautta (Gal. 1:11-12, 1. Tess. 4:2, 2. Kor. 13:2-3, 2. Kor. 2:17 jne.)
Käy ilmi, että jos joku ei tunnusta tätä käskyä, Jumala (Isä) ei tunnusta häntä. Jos naispappeuden kannattamisen takana on vain hyväuskoisuus tai tietämättömyys, ei tilanne ole vielä kovin paha. Mutta jos kyseessä on haluttomuus hyväksyä Raamatun sanaa, merkitsee se kapinaa Jumalan arvovaltaa vastaan ja halua nähdä Jumala omien mieltymysten mukaisena eikä sellaisena kuin Raamattu sanoo. Jos joku kannattaa naispappeutta, ilman että kyseessä olisi tietämättömyys tai hyväuskoisuus, ei Jumala tunnusta häntä omakseen. Näin siis Raamattu. Tämä voi kuulostaa kovalta, mutta Jumalalla on oikeus päättää näistä asioista eikä meillä ole siinä nokan koputtamisen mahdollisuutta. Meidän on alistuttava Jumalan tahtoon eikä Jumalan meidän tahtoon.
Kaunopuheisesti laitat jakeita mitä Paavali antaa Herran nimessä, mutta mitä Herra antoi itse sitä et antanut, miksi? Mainittakoon, että Paavali itsekin kirjoittaa tiedon vajavuudesta…
Kohdan 1.Kor.14:34 mukaan naisilla on täysi puhekielto seurakunnan kokouksissa. Lisäksi 1.Tim.2:12 kieltää naisilta opettamisen. Kyse ei siis ole ymmärtääkseni pelkästä naispappeutta koskevasta kiellosta vaan huomattavasti ankarammasta kiellosta.
Kohdan 1.Tim.3:12 mukaan seurakunnanpalvelijan, eli diakonin, pitää olla mies.
Jos siis vain naispappeus lakkautettaisiin, niin eihän siinä ymmärtääkseni vielä mentäisi läheskään Raamatun mukaan.
Voitto pitäisikö sitten kieltää myös naispuoliset – diakonit ja diakonissat
– nuorisotyönohjaajat
– lähetystyöntekijät
– pyhäkouluopettajat
Kaikki he opettavat seurakunnissa ja myös lähetyskentillä.
Lisätään vielä kanttorit ja urkurit heitäkin on naispuolisia ja hekin opettavat mm rippikouluissa.
Albert, en henk. koht. vastusta naispappeutta.
Pointtini on, että raamatuntulkinta, jossa kielletään naispappeus, mutta sallitaan naispuoliset – diakonit ja diakonissat – nuorisotyönohjaajat – lähetystyöntekijät – pyhäkouluopettajat yms. yms. sekä sallitaan opettaminen naispuolisille kanttoreille ja urkureille on oman ymmärrykseni mukaan epäjohdonmukaista raamatuntulkintaa. Teologiaa, jossa kielletään naispappeus, mutta edellämainitut sallitaan, ei voi mielestäni oikein perustella Raamatulla.
Kiitos tarkennuksestasi Voitto. 🙂
Mielestäni myös meidän kirkon piispat ovat tahtoneet lähinnä suojella meitä naisia sellaisissa asioissa, joissa meiltä ei kysytä mielipidettä, esimerkiksi alistavissa suhteissa. Tähän esillä olevaan asiaan ei oikeastaan liity kysymys naispappeudesta. Olen huomannut, että Markulla esim. on oikein hyviä ja oivallisia käsityksiä uskon asioista ja Raamatun neuvoista. Tässä asiassa on kuitenkin muistutettava, että sekä naisissa että miehissä on papiksi kelpaamattomia ihmisiä. Tärkeintähän on sanoman sisältö ja pyhän kunnioitus. – Minua huvitti kun oli 12 vuotta säännöllinen viransijainen evankeeliselle kirkkoherralle. Hän sai siitä huomautuksen liikkeen taholta, mutta vastasi siihen nasevasti: ”Naispapit ovat naispappeja, Valma on erikseen!” Sitten sai olla rauhassa.- Sekä naisten että miesten pitäisi krisittyinä puhaltaa yhteen hiileen, julistaa kirkkaasti Kristusta ja anteeksiantamuksen evankeliumia. Sellainen yksimielinen usko voittaisi ”maailman”. Ehkä kaikkien kannattaisi tukea toisiaan ja yhdessä etsiä alkuperäistä Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen neuvoa.
Kimmo, voi olla, että piispa ajattelee samoin kuin minä, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, että hän ei hyväksy niitä, jotka luottavat Jumalan sanaan ja uskovat mitä siinä on kirjoitettu. Jos lestadiolaiset eivät hyväksy ehkäisyä, niin ei se luulisi piispalle kuuluvan. Jokainen aviopari pohtii itse miten toimivat. En usko, että piispan kannanotto siihen mitään vaikuta, varsinkin kun leimaa erilailla ajattelevia tahtomattaan tai tahallisesti.
Piispa sanoi: “Mielestäni fundamentalismi on hyvin vaarallista, olipa se sitten kristillisessä kirkossa tai joissakin muissa uskonnoissa. Sitä pitäisi monin tavoin vastustaa ja valistaa kansaa siitä, miten Raamattu on syntynyt. Raamatun sanaahan pitää tulkita eikä vain lukea. Sitä on tulkittava joka ajalle uudestaan.”
En usko, että tämän piispan tulkinnat kelpaa lestadiolaisille tai muille uskovaisille. Ei ole oikein tulkita Raamattua oman viisauden mukaisesti aikaan sopivaksi. Ainoastaan Pyhä Henki antaa oikean ymmärryksen Jumalan sanaan. Tohtori Martti Luther kehoitti nostamaan hattua, jos ei jotain Jumalan sanasta ymmärrä.
Lainaan autuaan Martti Lutherin päivähartauskirjasta pätkän:
Tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. ( 2.Piet. 1.20)
Koska näin on, meidän tulee lukea Jumalan sanaa peläten ja nöyrästi eikä koettaa selittää sitä omalla viisaudellamme. Tuskinpa mikään muu synti voi olla meille enemmän esteeksi ja vahingoksi kuin oma viisaus. Emme saa myöskään kohdella Jumalan sanaa kevytmielisesti. Jos tapaamme siellä ajatuksen, jota emme ymmärrä, niin meidän tulee nostaa hattua ja jatkaa lukemista. Jumalan sanaa ei saa pilkata eikä selittää inhimillisin keinoin, vaan se vaatii suurta vakavuutta, sitä täytyy kunnioittaa ja pitää arvossa. Jos tahdomme arvostella Jumalan sanaa oman mielemme mukaan, me petämme itsemme emmekä voi selviytyä. Sitä, joka vajoaa oman viisautensa suohon, ei siitä helposti auteta ylös.
Martti Luther: Matkaevästä.
Juha Heinilä. Kirjoitit ”Jos lestadiolaiset eivät hyväksy ehkäisyä, niin ei se luulisi piispalle kuuluvan. Jokainen aviopari pohtii itse miten toimivat.” Näinhän sen pitäisi olla vaan näyttää siltä, että vl-liike muodollisesti sanoo hyväksyvänsä tämän vapauden. Todellisuus on toinen.
Vl-liike muutenkin tulkitsee Raamattua omalla tavallaan. Ehkäisystä sinänsä ei puhuta Raamatussa mitään. Eikä tupakan polttamisesta. Ehkäisy tuntuu olevan kielletty vl-liikeessä, tupakanpoltto sallittu. Meikkaamisesta ei puhuta Raamatussa mitään, vl-liike kieltää sen, Raamatussa kerrotaan selkeästi, että viiniä nautittiin, ainoastaan humaltuminen ei ollut sallittua. Vl-liike kieltää kaiken alkoholipitoisen nauttimisen. Ota tästä selvää.
Ja mitä perhesuunnitteluun tulee, en ole huomannut, että ev.lut.kirkko siihen mitenkään olisi puuttunut. Sen sisällä näköjään ainoastaan lestadiolaiset siitä päättävät oman mielensä mukaan.
Mainitsit myös, että ”Ei ole oikein tulkita Raamattua oman viisauden mukaisesti aikaan sopivaksi.” Tuo on kyllä aika moninaisia ajatuksia herättävä heitto, josta voisi keskustella ja paljon. Emme tässä lähde keskustelemaan esim. orjuudesta, naisten ja lasten asemasta yleensä, luonnon hyväksikäytöstä jne. jne. Aiheita riittää.
Tarja, jokaisella on vapaus toimia siten kuin hyväksi näkee. Toisilla on lapsia enemmän ja joillakin vähemmän.
Heinilä: ”Toisilla on lapsia enemmän ja joillakin vähemmän.”
Terävä havainto Juhalta.
Piispa sanoi: “Mielestäni fundamentalismi on hyvin vaarallista, olipa se sitten kristillisessä kirkossa tai joissakin muissa uskonnoissa. Sitä pitäisi monin tavoin vastustaa ja valistaa kansaa siitä, miten Raamattu on syntynyt. Raamatun sanaahan pitää tulkita eikä vain lukea. Sitä on tulkittava joka ajalle uudestaan.”
Ja toiseksi miksi piispa ei saisi antaa mielipidettä? Kautta historian ovat piispat lähettäneet paimenkirjeitään. Onko nyt kuitenkin kyse siitä, kun oma piispa ei ole antanut mielipiteitä, niin toisen mielipide pitää yrittää halventaa?
Yllä olevan kirjoituksen valossa, mitä Heiniä kritisoi rohkenen kysyä: Heinilä peittääkö sinun vaimosi päänsä?
En ole tottunut että piispat puhuvat omia mielipiteitään. Piispan tehtävä on opettaa Jumalan sanaa oikein. Vaimoni asioista voit kysyä häneltä itseltä, häneltä, jolla on pitkät hiukset toisin kuin minulla.
Heinilä: ”En ole tottunut että piispat puhuvat omia mielipiteitään.”
Sinun pitänee sitten ojentaa piispoja moisesta synnistä. Valita nyt ensin vaikka tuomiokapituliin.
Juha Heinilä: ”En ole tottunut että piispat puhuvat omia mielipiteitään. Piispan tehtävä on opettaa Jumalan sanaa oikein.”
Eiköhän jokainen myös piispakin lausu myös omia mielipiteitä. Kirjoittihan esimerkiksi Luther omia mielipiteitään, joita niin suuresti tunnut arvostavan. Eikä Luther kumminkaan ole kuitenkaan kuin ihminen.
Juha Heinilä: ”Vaimoni asioista voit kysyä häneltä itseltä, häneltä, jolla on pitkät hiukset toisin kuin minulla.”
Niinpä niin et voi edes yksinkertaisesti esittämääni kysymykseen antaa vastausta. Eli tulen siihen päätelmään, että noukit jakeita sieltä ja täältä jotka ovat itsellesi sopivaa, mutta valmiina olet valittamaan muiden mm piispan mielipiteistä.
Kenelleköhän teet reklamaation, jos piispa opettaakin sinun mielestä jotain väärin?
Albert, saat tehdä johtopäätöksiä niin kuin haluat. Olemme aivan erilaisia ihmisiä. Miksi minun pitäisi rakkaan vaimoni asioita sinulle kertoa? Entä jos vaimoni olisi venäläinen. Taitaisi puolueesi edustajat tulla kovistelemaan vai mitä?
En hyväksy teidän tapaanne toimia. Hyökkäätte ja olette väkivaltaisia.
Mitä tohtori Martti Lutheriin tulee, niin hän on aivan eri kaliberia kuin nykyiset piispat. Hänen kaikki teokset ovat luotettavat.
Jos piispani opettaisi jotain väärin, niin kertoisin sen hänelle. Todennäköisesti minä olen silloin ymmärtänyt väärin, mutta keskustelun jälkeen uskoisin pääsevämme yhteisymmärrykseen. Tällaista ei ole vielä käynyt, mutta mahdollisesti joskus niin voi käydä. Aina kannattaa kysyä, jos ei ymmärrä.
Onpa sinulla herneet helpolla nenässä. Natiset piispan kommentista ja kun sinulle antaa palautetta rupeat kiertelemään.
JK Juha miksi otat jälleen venäjän ja puoluepoliitiikan tähän keskusteluun, ne kuuluvat tähän yhtä paljon kuin kalalle se minkävärinen on vinkuintiaanin koiran purulelu. Osoitat em. toiminnalla sen että tahdot vaihtaa aihetta kun et löydä argumenttia.
Albert, itsehän utelit vaimostani ja eikä sinulle riittänyt mitä sanoin. Käsittämätöntä on pöyhkeytesi.
Moni pitää naispappeutta käsitteleviä Raamatun tekstejä Paavalin henkilökohtaisena mielipiteenä, joka ei sido meitä modernin maailman kristittyjä enää ollenkaan. Tällöin mennään vaarallisille vesille. Paavali kirjoittaa mainitsemassani Korinttilaiskirjeen kohdassa: ”Tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä.” (1. Kor. 14:37-38)
Rustholkarhu: Paavali kirjoittaa mainitsemassani Korinttilaiskirjeen kohdassa: “Tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä.”
Miksi jonkun kauan sitten eläneen ukon höpötyksille pitäisi lotkauttaa korvaansa???
Raamatussa on kohtia, jotka viittaavat suoraan naispappeuteen. Paavalin mukaan nainen ei saa opettaa. (1. Tim. 2:11-14) Tällä viitataan kristilliseen opetukseen, joka on papin tehtävä. Naiselle on varattu muut tärkeät tehtävät seurakunnassa. Toisaallakin Paavali kirjoittaa samoin, että naisen ei tulisi opettaa jumalanpalveluksissa. (1. Kor. 14:34-38) Paavali myöskin sanoo, että paimenen tulisi olla yhden vaimon mies. (1. Tim. 3:2), (Tit. 1:6) Moni vetoaa siihen, että näitä kohtia voidaan tulkita monella tapaa. Tavallaan se onkin totta, sillä kyllähän Raamattua pystyy tulkitsemaan miten haluaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen tulkinta olisi kirjoittajan alkuperäisen tarkoituksen mukainen. Totuuteen ei päästä mielivaltaisilla tulkinnoilla.
Olen vakuuttunut, että Raamatun kirjoittajat tarkoittivat sitä, mitä kirjoittivat, eivätkä hyväksyneet naispappeutta. Antiikin pakanauskonnot olivat täynnä papittaria ja naispappeja. Jos Raamatussa olisi kannatettu naispappeutta, olisi sen seurauksena alkukirkossakin ollut niitä. Näin ei kuitenkaan ollut, joten Raamattu ei naispappeutta kannata. Tähän johtopäätökseen päästäksemme meidän ei tarvitse edes välttämättä mennä yksittäisten Raamatun jakeiden eksegeesiin kovin tarkasti.
Markku Rustholkarhu
Paavalin kirjeissä olevat kiellot koskien naisten toimintaa seurakunnissa ovat ymmärtääkseni huomattavasti tiukemmat kuin kuin pelkkä naispappeuden kielto, kuten edellä esitin. Miksi siis tilanne olisi OK, jos naispappeus kiellettäisiin, mutta muuten naiset jatkaisivat kaikenlaisissa opetustehtävissä ja tilaisuuksien puhujina kuten ennenkin?
Albert Heikkilä, jotta kiistely olisi taspuolista, niin perustele sinä vuorostasi Raamatulla naispappeus.
Eikä mitään, …että minulla on totuus mutten viitsi tuoda sitä tänne maahan poljettavaksi.
Rustholkarhu: ”niin perustele sinä vuorostasi Raamatulla naispappeus.”
Miksi jollain ikivanhalla tarinakokoelmalla pitäisi olla jotain todistearvoa???
Ei Kalevalallakaan ole.
Jeesus antoi kaste- ja lähätyskäskyn ja siellä käsketään opettamaan. Siellä EI eritellä että opetus olisi vain miehille. Paavalia on nyt ihan turhaa tulla nurisemaan tähän ja olen aika usein teille Paavalia puoltaville todennut, miten toteutatte muita Raamatun opetuksia. Usein huomaankin, että moni on todella rusinapullateologiaa harrastamassa.
Nyt joku besserwisser selostaa, että Jeesus antoi sen vain 12 opetuslapselle jotka olivat vain miehiä….
Joten kumotaanpa ja kysytään vastakysymys No mites ehtoollinen Jeesus asetti ja jakoi sen vain miehille ja siltikin siitä nautttii naiset myös. Miks siihen ei puututa.
Albert Heikkilä, kaste- ja lähetyskäsky ei liity mitenkään Paavalin ohjeistamaan seurakuntaoppiin.
Jeesus käskee opettamaan ja Paavali kieltää. Kumpaa pitää uskoa. Itse uskon enemän Lihaksi tulleen Jumalani opetusta!
Jeesus kieltää naispappeuden, ja sen sanan hän on Paavalille antanut Pyhän Henkensä kautta (Gal. 1:11-12, 1. Tess. 4:2, 2. Kor. 13:2-3, 2. Kor. 2:17 jne.)
– Albert Heikkilä, Jeesus ei käske asioita ristiin. Nyt oli kyse naisten toimimisesta seurakunnan paimenena.
Markku, onko tilanne sellainen kuin Raamatussa käsketään, sitten kun naispappeudesta ollaan luovuttu, mutta naiset jatkavat monissa muissa seurakunnallisissa opetustehtävissä?