MIKSI JUMALAN SANAA PILKATAAN?

Leevi Lakituki ja Aatos Armovirta kohtaavat:

– Heippa Leevi, kiva tavata!

– Veli Aatos, olen syvässä tuskassa ja ahdistuksessa! Jumalan Sanaa pilkataan nykyään ihan avoimesti!

***

                                                                                (OSA I. Poikamiespapit ja laulunaiset)

–  Mitä tarkoitat?

– Raamatun vastaisesti sakramentteja jakavat ja porttokirkon alttareilla riekkuvat nämä poikamiespapit, vaikka Jumala Pyhässä Sanassa määrää: ”Seurakunnan kaitsijan tulee olla yhden vaimon mies”.

Jumalan Sanassa ei lue: ”Seurakunnan kaitsijan ei tarvitse olla yhden vaimon mies”. (1. Tim. 3:2; Tit. 1:6). Näin Raamatun sanaa ja Jumalan säätämystä vastustetaan avoimesti. Eksytys ja luopumus etenevät!

Poikamiespapit eivät arvosta Raamatun sanaa, ja rikkovat Jumalan käskyä.

– No todellakin, tuohan on ainoa mahdollinen kirjaimellinen Raamatun tulkinta.

– Niin, tuo on Jumalan käsky. Jumalan käskyn rikkominen on synti. Ja synnin palkka on kuolema.

– Entä Leevi, onko jotain muuta, mikä on syynä ahdistukseesi?

– No tämä on: ”Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti (olla hiljaa) seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua… naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. … tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä” (1. Kor. 14:33–38). Liberalismin ja Saatanan henki eksyttävät näitä seurakuntia, joissa naiset puhuvat ja laulavat Raamatun selvän ja ehdottoman käskyn vastaisesti.

– Eivätkö naiset saa siis Raamatun Sanan mukaan laulaakaan seurakunnan kokouksissa?

– Ei, Aatos! Jumalan sana on ehdoton.

Kristuksen käsky ”olla hiljaa” ei tarkoita, että ”ei pidä olla hiljaa”. On valittava Jumalan Sana tai tämän maailman mukainen liberaali tulkinta.  Mutta muista, että sellainen tulkinta, joka ei kirjaimellisesti toteuta sitä, mitä Raamatussa lukee, on Jumalan pilkkaa, ja Jumalan Sanan vääristelyä.

***

                                                                                (OSA II. Jumala tappaa.)

– Taidat todella uskoa, että jokainen sana Raamatussa on Jumalan sanaa, ja ikuisia käskyjä meille?

– Raamatun käskyjä ei pidä rikkoa. Raamattu sanoo, että jos käskyjä rikkoo, Jumala voi tappaa hänet.

– Mitä, Jumala voi tappaa? Mitä tarkoitat Leevi?

– Jumala on ikuisesti sama. Hänen lakinsa ja käskynsä ovat ikuisia, muuttumattomia.

Jos käskyjä ei noudata, Jumala tappaa (2. Moos. 9:1–5, 10, 15–17; 12:29–30; 14:17, 27–28; 32:27–28) (3. Moos. 24:14–16) (4. Moos. 11:33–34; 14:36–37, 41; 16:2–35; 17:3–14; 21:4–6; 25:4–5, 9; 31:2,7, 9–54) (5. Moos. 2:24–35; 3:2–7; 7:1–24; 8:20; 9:2–14; 12:28–29; 13:1, 7–19; 20:10–18; 21:18–21; 32:41–42) (Joos. 1:18; 3:9–10; 6:20–21; 7:1, 11–25; 8:8, 22–27; 10:8–14, 19, 26, 28, 30–42; 11:6–23; 14:12) (Tuom. 1:1–6; 3:1-2, 29; 4:23; 7:9; 8:10; 11:23-39; 14:19; 15:14-15; 16:28, 30; 20:18-48) (1. Sam. 7:10–11; 11:6–7, 11; 14:12–14; 15:2–3, 18) (2. Sam. 10:12–13; 12:26–28) (1. Kun. 13:21–26, 33–34) (2. Kun. 17:7, 20, 25).

– Leevi, omasta mielestäni Raamatussa on paljon vanhentunutta, oman aikansa, tekstiä, ja käsityksiä. Ihmisen tulee arvioida eri Raamatun kohtia, myös ymmärryksellään, sydämellään, moraalillaan ja etiikallaan, ymmärtäen tekstien historiallisen kontekstin.

Raamattu ei mielestäni ole Jumalan lakikokoelma tai käskyjen luettelo, vaan se on olemassa vain vastatakseen kysymykseen: ”Kuka Jeesus Nasaretilainen oli?

Raamatussa on arvokkaita ja tärkeitä kohtia. Mutta toisaalta Raamatussa on myös vähemmän arvokkaita kohtia, hölynpölyäkin. Siksi pitäisi keskittyä Raamatun tärkeimpään ytimeen, perustaan, fundamenttiin. 

– Oho Aatos Armovirta! Sinäkö fundamentalisti!? No, mitä se ydinsisältö sitten sanoo sinun mielestäsi?

– Raamatun ydinsisältö, perusta, fundamentti, on se tosiasia, että Jeesus Nasaretilainen on Kristus, messias, elävän Jumalan poika, vapahtaja. Hän on Golgatan ristillä sovittanut synnit ja noussut ylös kuolleista.

– Mutta mielestäni Raamatun käskyt täytyy kyllä täyttää. Raamattu sanoo, että jos joku ei tarkoin noudata hänen käskyjään, Herra voi tartuttaa ruton. Hän voi lyödä hivuttavalla taudilla, kuumeella ja tulehduksilla, viljaruosteella ja nokitähkällä sekä paiseilla, ajoksilla, ihottumilla ja syyhytaudeilla, ”eivätkä ne koskaan parane”.

Ja taivaasta ”sataa päälle hiekkaa, ja Herra lyö sokeudella ja hulluudella”. ”Te näette omin silmin, kun aasinne varastetaan teiltä, mutta ette saa niitä takaisin”, … ”ja nälkänne ahdistamina syötte omia lapsianne, poikianne ja tyttäriänne”. (5. Moos. 28:15–59)

Ja lisäksi Raamattu sanoo: »Jos ette kuuntele minua ettekä noudata kaikkia näitä säädöksiä… niin minä rankaisen teitä: Minä lähetän teille varoitukseksi hivuttavan taudin ja kuumeen» … »Jos ette sittenkään tottele minua, minä kuritan teitä seitsenkertaisesti syntienne tähden.» … »Jos te yhä vain niskoittelette ettekä suostu kuulemaan minua, minä kuritan teitä vielä seitsemän kertaa ankarammin syntienne tähden.

Minä lähetän teidän kimppuunne villipetoja, ja ne riistävät teiltä teidän lapsenne, raatelevat karjanne, ja tappavat teidät niin vähiin, että tiet tulevat autioiksi.» … »Jos ette tämänkään jälkeen suostu tottelemaan vaan edelleen vastustatte minua, käännyn minäkin vihassani teitä vastaan ja kuritan teitä seitsenkertaisesti syntienne tähden. Te joudutte syömään poikienne ja tyttärienne lihaa.» (3. Moos. 26:14 – 39, 46)

– Eivät nämä kuulosta Jumalan sanalta. Ne ovat kirjoittajan tilanne- ja aikasidonnaista tekstiä.

***

                                                                                (OSA III. Transseksuaalisuus)

– Veli Leevi! Kyllä minä näen naisen ja miehen täysin tasa-arvoisina, Jumalan luomina.

– Älä Aatos kuitenkaan irtaudu Pyhän Raamatun kirjaimellisesta sanasta ja opetuksesta. Kaikissa ihmisissä on Jumalan luomana sekä miessukupuolta että naissukupuolta. Näin sanoo Raamattu.

– Mutta Leevi Lakituki, eikö Jumala jo aivan tärkeimmässä ja perustavimmassa, eli luomiskertomuksessa sano, että Jumala loi ihmisen joko mieheksi tai naiseksi!

– Ei sano, Aatos Armovirta! Ei todellakaan! Tämä eksyttävä Raamatun vääntely on kristikunnassa yleistä, ja turhia perinnesäännöksiä palvotaan epäjumalina enemmän kuin Kirjaimellista Raamatun Sanaa!

– No mitä Raamattu kirjaimellisesti sitten sanoo?

– Raamattu sanoo, että ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1.Ms. 1:27).

– Eli mitä??

– Eli ei Jumala luonut ihmistä ”JOKO miehiksi TAI naisiksi”, tai yleisesti vain ”miehiksi ja naisiksi”, vaan ”mieheksi JA naiseksi hän loi heidät”. Heidät eli heidät kaikki, jokaisen, Hän loi ”mieheksi JA naiseksi”.

– No kappas! Effata! Niinhän tuo sanatarkkaan Raamatussa lukee! Kaipa Jumala on sen oikein osannut kirjoittaa, ja tarkkaan juuri sen, mitä on tarkoittanut. Olen kyllä tähän asti aina pitänyt itseäni 100 % miehenä, mutta se on kyllä sitten valtavan suurta luomisen rikkautta ja Jumalan armoa, että minusta siis löytyy ainakin edes vähintään hitunen myös naissukupuolta. Olen siitä Jumalalle kiitollinen!

***

                                                                                (OSA IV. Raamatun käskyjä)

– Mistä muusta olet huolissasi, Leevi Lakituki?

– Aatos, Jumalan pyhiä käskyjä ei noudateta!

”Jos vanhemmilla on tottelematon ja uppiniskainen poika, joka kurituksesta huolimatta ei kuuntele heitä, heidän on otettava poika kiinni ja vietävä hänet kaupunkinsa portille ja sanottava kaupungin vanhimmille: ’Tämä meidän poikamme on tottelematon ja uppiniskainen. Hän ei kuuntele meitä, vaan viettää kevytmielistä ja juopottelevaa elämää.’ Silloin kaupungin miesten on joukolla kivitettävä poika hengiltä.” (5. Moos. 21:18–21)

”Jos joku kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. Jos joku riidellessään lyö toista kivellä tai lapiolla, niin että tämä joutuu vuoteenomaksi mutta ei kuole vaan toipuu ja pystyy liikkumaan ulkosalla kepin varassa, niin lyöjää älköön rangaistako.” (2. Moos. 21:17–18)

Aatos, jos Jumalaa ei tottele, voi hän Raamatun mukaan kädellään iskeä kaikkiin maan hevosiin, lehmiin, lampaihin, aaseihin ja kameleihin niin, että niihin tulee ankara rutto, paiseita ja märkiviä rakkuloita (2. Moos. 9:2–5, 10). Ja Jumala voi tappaa perheiden esikoiset niin, että koko maassa ei ole kotia, jossa ei olisi vainajaa (2. Moos. 12:29–30). Tämä voi tapahtua ihmisistä riippumattakin. Jumala voi kovettaa itse ihmisten sydämet, ja se mitä heille tapahtuu, todistaa hänen suuruuttaan. Kun ihmisten surmissa näkyy hänen suuruutensa, silloin kansa ymmärtää, että hän on Herra (2. Moos. 14:17–18, 27–30).

Ja esimerkiksi naissotavankien kohtelussa mukaudutaan tämän maailmanajan voimiin, ihmisoikeusliberalistisiin progressiivisiin näkemyksiin, eikä noudateta Jumalan käskyä Raamatussa, jota ei ole kumottu missään kohtaa Raamatussa: ”Kun lähdette sotaan vihollisianne vastaan ja Herra, teidän Jumalanne, antaa heidät teidän käsiinne ja te saatte vankeja, joku teistä saattaa nähdä vankien joukossa kauniin naisen, rakastua häneen ja haluta hänet vaimokseen. Hänen on siinä tapauksessa vietävä nainen kotiinsa ja käskettävä hänen ajella päänsä paljaaksi ja leikata kyntensä. Tämän tehtyään nainen saa vaihtaa entiset vaatteensa uusiin, asettua asumaan miehen taloon ja itkeä kuukauden ajan vanhempiaan. Sitten mies voi maata hänen kanssaan ja ottaa hänet omakseen; näin naisesta tulee hänen vaimonsa.” (5. Moos. 21:10–14)

***

Myös näitä Raamatun käskyjä tulee noudattaa, eikä niitä ole missään Raamatun kohdassa kumottu:

”Jos samalla perintötilalla asuvista veljeksistä toinen kuolee eikä hänellä ole poikaa, hänen leskensä ei saa mennä vaimoksi kenellekään sukuun kuulumattomalle. Hänen lankonsa tulee yhtyä häneen, ottaa hänet vaimokseen ja näin täyttää velvollisuutensa hänen lankonaan.” (5. Moos. 25:5) Ja Jumala määrää: ”Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja alakynnessä olevan vaimo yrittää auttaa miestään tarttumalla tämän vastustajaa sukupuolielimistä, naista ei saa sääliä, vaan hänen kätensä on lyötävä ranteesta poikki.” (5. Moos. 25:11–12)

Pappeja koskevia määräyksiä tulee kirkossa noudattaa: ”Papit eivät saa ajaa päätään paljaaksi, eivät leikata partaansa sivuilta”. ”Pappi ei saa ottaa vaimokseen porttoa eikä neitsyytensä menettänyttä naista, ei myöskään miehensä hylkäämää naista”. Ja ”jos papin tytär häpäisee itsensä harjoittamalla haureutta, hän samalla häpäisee isänsä; siksi hänet on poltettava.” (3. Moos. 21:5, 7, 9)

Jumala käskee: ”Uhraamaan ei saa tulla kukaan, joka on sokea, rampa tai kasvoiltaan tai ruumiiltaan epämuodostunut, kukaan, jolta on katkennut jalka tai käsi, joka on kyttyräselkäinen tai kitukasvuinen, jonka silmäterä on samentunut tai jolla on ihottuma, rupitauti tai vialliset kivekset. (3. Moos. 21:18–20)

”Nainen ei saa pitää yllään mitään miehen asuun kuuluvaa, eikä mies saa pukeutua naisen vaatteisiin. Jokainen, joka niin tekee, on iljetys Herralle, teidän Jumalallenne” (5. Moos. 22:5).

”Älä käytä härkää ja aasia kyntöparina. Älä käytä vaatteita, jotka on kudottu kahdesta eri lankalajista, villasta ja pellavasta. »Tee tupsut viittasi kaikkiin neljään kulmaan.” (5. Moos. 22:10–12) (4. Moos. 15:37–40)

***

– Olen Aatos tehnyt aloitteen HSL:n yhtymäkokoukselle, että kuukautisvuotoisilla, epäpuhtailla naisilla olisi metroissa ja pikaraitiotievaunuissa omat paikkansa, sillä Raamattu sanoo: ”Kaikki, minkä päällä nainen kuukautistilansa aikana makaa tai istuu, tulee epäpuhtaaksi. Jokainen, joka koskettaa mitä tahansa minkä päällä nainen on istunut… on epäpuhdas iltaan saakka.” (3. Moos. 15:22, 24)

– Leevi, Paavalilla oli monessa kohtaa juuttuneita asenneongelmia, eikä hän itsekään pitänyt itseään täydellisenä, vaan epätäydellisenä, joka saa kaiken vain Jumalan armosta. (2. Kor. 12:6–9; 1. Tim. 1:13–15; Room. 7:14–19). Silti uskon erityisesti moneen Paavalin näkemykseen Jumalan Laista: ”Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta.” (Room. 14:14)

– Lainsäädäntömmekin on luopunut Herrasta! Kansalaisuuslakiin (16.5.2003/359) pitää lisätä Pyhän Raamatun sanat: ”Jos mies makaa kuukautistilassa olevan naisen kanssa ja yhtyy häneen… Heidät on poistettava kansansa keskuudesta” (3. Moos. 20:18, 18:19). Tätäkään käskyä ei ole missään Raamatun kohdassa kumottu tai kyseenalaistettu, ja siksi se on Jumalan ehdoton käsky. Eikä Raamatusta voi itse poimia toisia käskyjä, ja hylätä toisia, vaan ”se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin” (Jaak. 2:10).

– Leevi, samassa luvussa sanotaan myös: ”Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä… »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi», te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. … Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.” (Jaak. 2:8–9, 12–13.)

”Samoin on teidän laitanne, veljeni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle, joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle.” ”Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.” (Room. 7:4, 6)

***

                                                                                (OSA V. Moniavioisuus)

– Veljeni Aatos Armovirta, olen huolissani ja syvästi murheessa siitä, että Suomen kansaa kohtaa syntyvyyden kato! Kansamme katoaa pikkuhiljaa. Raamattu kertoo, että Jumalan lupauksen mukaisesti Aabraham teki lapsen sisarpuolensa kanssa, heillä oli sama isä (1. Moos. 20:12).

Aion myös tehdä siskopuoleni kanssa lapsia, kuten Raamatussakin. (1. Moos. 21:1–7). Aabraham teki toki ensin lapsen orjattaren kanssa, koska ”vaimo ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta” (1.Moos. 16:1–16). Sisarusten yhtyminen tosin kiellettiin israelilaisilta myöhemmin, mutta ei meiltä muilta. Ja Aabraham teki Saaran kuoleman jälkeen vielä Keturan, uuden vaimonsa kanssa kuusi lasta, ja sivuvaimojensa kanssa poikia (1. Moos. 25:1–2, 6).

– Itse en kannattaisi, Leevi Lakituki, lapsien tekoa orjattarien tai siskopuolen kanssa.

– Kyllä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala asetti heidät ikuisiksi esikuviksemme (Joh. 8:39).

Ja Jaakobillekin Herra antoi tämän vanhemman vaimon tulla raskaaksi ensin, ja tämä synnytti Jaakobille neljä poikaa. (1. Moos. 29:31) Tämän jälkeen Jaakob teki kaksi lasta nuoremman vaimonsa orjattaren kanssa (30:3–7). Ja sitten Jaakob teki kaksi lasta vanhemman vaimonsa orjattaren kanssa (30:10–13).

Tämän jälkeen ”Jumala kuuli Lean (isosiskon) rukoukset”, ja tämä synnytti Jaakobille vielä kolme lasta (30:17–21). Tämän jälkeen ”Jumala muisti myös Raakelia (pikkusiskoa) ja kuuli hänen rukouksensa.

Hän antoi Raakelin tulla hedelmälliseksi, ja Raakel tuli raskaaksi ja synnytti pojan” (30:22–24).

Raamatun perhekäsitys on selkeä: Jumala ei tuomitse moniavioisuutta. Hän antaa päinvastoin monivaimoisuuteen määräyksiä, kuten että toisen vaimon myöhemmin syntynyttä poikaa ei saa suosia toisen vaimon pojan kustannuksella perinnönjaossa, vaikka mies rakastaisi ensin synnyttänyttä vaimoaan vähemmän kuin myöhemmin synnyttänyttä vaimoaan (5. Moos. 21:15–17). Tosin mies ei saa hylätä vaimoaan, vaan on pidettävä heidät kaikki (Matt. 19:9–10; Mark. 10:11). Ja Jumala ei nuhtele moniavioisuutta, vaan määrää: ”Älä myöskään häpäise isääsi yhtymällä kehenkään hänen muista vaimoistaan” (3. Moos. 18:8).

– Pitäisikö Leevi siis nykyäänkin noudattaa Raamatun mallia? Eivätkö ne kuulu vanhaan maailmaan.

Eivätkö ne ovat aikasidonnaisia ja vain silloisen kulttuurinsa tuotteita.

– Ei Aatos! ’Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan!’ ja ’Onko Jumala todella sanonut?’ -lierouteen.

Suuri luopumus on tapahtunut, kun Raamatun alkuperäisen esimerkin ja mallin mukaisesta orjuudesta ja moniavioisuudesta on lipsuttu ja luovuttu, nykyaikaisuuden ja tämän maailman ja humanismin mieliksi!

Jerubbaali Gideonillakin oli ”useita vaimoja ja näiden kanssa seitsemänkymmentä poikaa”.

Myös hänen Sikemissä asuva sivuvaimonsa, orjattarensa, synnytti hänelle pojan, Abimelekin (Tuom. 8:30–31). (Tämä tosin tapatti sittemmin 70 veljeään, ja sai siksi jauhinkiven päähänsä. ”Näin Jumala kosti rikoksen”) (Tuom. 9:18, 53–56).

***

                                                                                (OSA VI. Orjuus)

– Veli Aatos! Raamatussa orjattaretkin sallitaan, sekin minua kiinnostaa.

Haluan tehdä lapsia orjattarieni ja vaimojeni orjattarien kanssa! 

– Eikö Jumala Raamattu siis missään kohden tuomitse orjuutta?

– Raamattu ei missään kohtaa tuomitse orjuutta.

Päinvastoin Jumala käski: ”ympärileikattakoon jokainen talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. Näin te kannatte ruumiissanne merkkiä siitä, että minun tekemäni liitto on ikuinen” (1. Moos 17:13). Herran enkeli ei käskenyt orjaa pakenemaan, vaan käski Aabrahamille lapsen synnyttäneen ja vaimon kuritusta paenneen orjattaren palaamaan emäntänsä luo, ja ottamaan ”nöyrästi vastaan hänen kurituksensa” (1. Moos. 16).

– Niinkö??!!

– Eikä Uusi Testamenttikaan tai Paavali orjuutta koskaan nuhtele tai kiellä: ”Jokaisen tulee pysyä siinä osassa, jossa hän oli kutsun saadessaan. Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana.” (1. Kor. 7:20–21).  

Ja Titukselle Paavali kirjoittaa: ”Kehota orjia alistumaan kaikessa isäntiensä tahtoon ja toimimaan näiden mielen mukaan. Heidän ei pidä väittää vastaan” (Tit. 2:9).

”Orjan asemassa olevien tulee osoittaa isännilleen kaikkea kunnioitusta, jotteivät Jumalan nimi ja meidän opetuksemme joutuisi huonoon huutoon. Ei orjien pidä osoittaa uskoville isännilleen vähäisempää kunnioitusta sen vuoksi, että he ovat uskonveljiä. Heidän on päinvastoin oltava sitäkin alttiimpia palvelemaan, koska nämä tekevät hyvää ja ovat uskovia ja rakkaita veljiä.

Kaikkea tätä opeta ja tähdennä. Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään.” (1. Tim. 6:1–4)

Ja Raamatun Jumala määrää, että orjia voi ostaa ja pitää pysyvänä omaisuutena, sekä antaa perinnöksi: ”Noudattakaa minun käskyjäni ja pitäkää minun lakini, niin saatte asua turvallisesti maassanne… Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta. Voitte ostaa orjiksenne myös keskuuteenne asettuneita muukalaisia samoin kuin heidän perheenjäseniään, vaikka nämä olisivatkin teidän maassanne syntyneitä. Heitä voitte pitää pysyvänä omaisuutenanne, ja voitte myös antaa heidät perintönä lapsillenne, jotka samoin saavat pitää heidät orjinaan. Heidät voitte aina pitää orjinanne, mutta toisianne, muita israelilaisia, te ette saa panna orjantyöhön.” (3. Moos. 25:18, 44–46)

Jumala jopa käskee orjia ja orjattaria iloitsemaan (5. Moos. 12:12, 18).

Raamatussa Jumala antaa myös paljon ohjeita orjuuden harjoittamiseen:

”Jos heimolaisesi, heprealainen mies tai nainen, on joutunut myymään itsensä sinulle orjaksi, ja hän on palvellut sinua kuusi vuotta, sinun on seitsemäntenä vuotena vapautettava hänet. Kun päästät hänet vapaaksi, älä anna hänen lähteä tyhjin käsin, vaan lahjoita hänelle runsaasti kaikkea, mitä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle suonut: lampaita ja vuohia sekä pellon ja viinitarhan antimia.”

”Jos kuitenkin orjasi sanoo sinulle, ettei hän halua lähteä luotasi, koska hän rakastaa sinua ja perhettäsi ja hänen on hyvä olla luonasi, ota naskali ja lävistä sillä hänen korvalehtensä ovea vasten. Näin hänestä tulee elinikäinen orjasi. Sama koskee myös orjatartasi. Älä murehdi sitä, että joudut vapauttamaan orjasi. Hän on palvellut sinua kuusi vuotta ja tullut maksamaan sinulle paljon vähemmän kuin päivätyöläinen. Jos toimit Herran, Jumalasi, käskyn mukaan, Herra siunaa sinua kaikissa toimissasi.” (5. Moos.15:12–14, 16–18)

”Varkaudesta kiinni joutunut maksakoon täyden korvauksen, mutta jos hänellä ei ole millä maksaa, hänet myytäköön orjaksi varastetun omaisuuden korvaamiseksi.”

”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan.”

”Jos härkä puskee kuoliaaksi orjan tai orjattaren, omistaja maksakoon orjan isännälle kolmekymmentä sekeliä hopeaa ja eläin kivitettäköön”. (2. Moos. 21:2, 20, 32)

”Jos mies makaa orjattaren kanssa, joka on luvattu toiselle miehelle vaimoksi mutta jota ei vielä ole lunastettu vapaaksi tai vapautettu, teko vaatii hyvityksen. Älköön heitä silti surmattako, koska nainen ei ollut vielä vapaa. Miehen on kuitenkin tuotava pyhäkköteltan ovelle pukki omana hyvitysuhrinaan Herralle. Kun pappi on toimittanut sovitusmenot Herran edessä uhraamalla pukin hyvitysuhriksi, mies saa tekemänsä synnin anteeksi.” (3. Moos. 19:20–2)

”Kun ostat heprealaisen orjan, hänen on oltava orjana kuusi vuotta.”

”Jos joku myy tyttärensä orjattareksi, tyttö ei pääse vapaaksi niin kuin miesorjat. Jos isäntä ei pidä orjattaresta, jonka on luvannut ottaa itselleen, hänen on sallittava, että orjatar ostetaan jälleen vapaaksi.” (2. Moos. 21:2, 7–8)

Nämä Raamatun käskyt ja Jumalan suojelemat käytännöt ovat ikuisia, pyhiä ja muuttumattomia. Ne eivät ole kulttuuriinsa tai aikaansa sidottuja.

Siksi Raamatun perinteisestä orjakäsityksestä luopuminen on synti, mukautumista maalliseen liberalismiin, modernismiin sekä mukautumista tämän maailmanajan mukaan. Raamatun lisäksi myös kirkollinen perinne tuki orjakauppaa.

Olen perinteisen Raamatun orjakäsityksen kannalla. Se on Jumalan tahto: Muista, mitä Aabrahamin talouden vanhin sanoi Labanille, Rebekan veljelle: ”Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle … orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja” (1. Moos. 24:35).

***

                                                                                (OSA VII. Seksisäännöt)

– Aatos Armovirta, myös Jumalan seksisäännöt ovat myös ikuisia, ja voimassa vielä tänäkin päivänä:

Jumala määrää, että jos mies maattuaan vaimonsa kanssa väittää: ’Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun makasin hänen kanssaan, huomasin, ettei hän ollut neitsyt’, vanhempien tulee levittää veren tahrima vaate kaupungin vanhimpien eteen. ”Jos taas miehen esittämä väite pitää paikkansa eikä voida näyttää toteen, että tyttö oli koskematon, vanhimpien tulee viedä tyttö isänsä talon ovelle ja kaupungin miesten on kivitettävä hänet hengiltä”. (5. Moos. 22:13–21)

”Jos mies tavataan makaamasta toisen miehen vaimon kanssa, molemmat on surmattava, sekä nainen että mies, joka hänen kanssaan makasi. Hävittäkää paha keskuudestanne.” (5. Moos. 22:13–21)

Esimerkiksi Jumala käskee, että jos mies epäilee vaimoaan aviorikoksesta, tulisi hänelle papin juottaa kirovesi: ”Jos nainen on tullut saastaiseksi olemalla miehelleen uskoton, kirousta tuottava vesi menee hänen sisuksiinsa ja aiheuttaa hänelle katkeraa tuskaa. Hänen kohtunsa turpoaa, hänen lanteensa kuihtuvat ja hänestä tulee varoittava esimerkki, jota mainiten vannotaan ja kirotaan” (4. Moos. 5:27). Ei tätä ole kumottu missään muualla Raamatussa.

Kuolemantuomio on Raamatun malli: ”Herra sanoi Moosekselle: … Jos joku herjaa isäänsä tai äitiään, hänet on surmattava. Hän on itse ansainnut kuolemansa, koska on herjannut vanhempiaan. Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava. Jos mies häpäisee oman isänsä makaamalla hänen vaimonsa kanssa, molemmat syylliset on surmattava; he ovat itse ansainneet kuolemansa. Jos mies makaa miniänsä kanssa, heidät on molemmat surmattava. He ovat tehneet luonnottoman teon ja ovat itse ansainneet kuolemansa. (3. Moos. 20:1, 9–12)

Olenkin kirjoittanut eduskuntaan, että Raamatun mukaisesti Suomen lakia muutettaisiin, ja toteutettaisiin kuolemantuomio, muun muassa vanhempiensa herjaajille. Samassa Raamatun luvussa näiden neljän kuolemantuomion lisäksi käsketään tappaa myös, ”jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan”. ”He ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.” (3. Moos. 20:13; 18:22)

Tässä ei puhuta mitään naisten välisistä suhteista, joten he ovat vapaita.

Ja saadakseen kuolemantuomion miehenkin pitäisi maata kuten ”naisen kanssa maataan”. Enpä usko, että Jumala tarkoittaa suuseksiä tai peppuseksiä, kun hän sanoo: ”kuten naisen kanssa maataan”, vaan vaginaalista yhdyntää. Muuten hän olisi varmasti nämä tässä maininnut. Ei Hän erehdy. Kielto koskee siis vain miehiä, jotka voivat harjoittaa yhdyntää kuten naisen kanssa, eli joista toisella on penis, ja toisella on vagina. Näin tärkeä Jumalan käsky on aivan sanatarkka.

– Oletpas todella sanatarkka Raamatun tulkitsija, Leevi Lakituki. Puhutaanko naisten välisestä seksistä Paavalin kirjeissä tai Uudessa Testamentissa?

– Kyllä, mutta vain Roomalaiskirjeessä, luvussa 1: ”Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin, ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan.” Eli naiset ovat ”samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin”, kuten miehetkin (Room. 1:27).

Ketkä naiset voivat luopua, ”samoin kuin miehet”, luonnollisesta yhteydestä naisiin? No vain homoseksuaaliset naiset, lesbot. Heitä Paavali varoittaa luopumasta naisista.

Homomiehet eivät puolestaan voi luopua luonnollisesta yhteydestään naisiin, joten tämä koskee vain heteromiehiä. Heteromiesten ei pidä luopua luonnollisesta yhteydestä naisiin, samoin kuin ei lesbonaistenkaan.

– No juu, Leevi. Näistähän Paavali toteaa: ”He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä”. Ja jatkaa:

”Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä, joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.

Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?” (Room. 1:29–2:5).

***

                                                                                (OSA VIII. Mikä on Jumalan laki?)

– Leevi Lakituki! Meillä on upea ilta tulossa, teemme jänispaistia. Tule mukaan, niin jutellaan lisää ja parannetaan maailmaa. Ja luvassa on myös satakuntalaisia nahkiaisia!

– Aatos, se on synti. Raamattu määrää, että jänistä ei saa syödä, se on saastainen (3. Moos. 11:6).

Ja Jumala sanoo: ”Kaikki evättömät ja suomuttomat vesieläimet olkoot teille iljetys.” Niitä ei saa syödä. (3. Moos. 11:9–12) Nythän siis nahkiainen on nimenomaan suomuton kala. Selkäpuolella on tosin litteä evä. Mutta Raamatun käskyn mukaan pitäisi olla molempia, sekä suomuja että evät!

– En Leevi ajattele, että koko Raamattu olisi Jumalan Sanaa, kirjaimellisia määräyksiä tälle päivälle.

– Yritätkö Aatos siis kiistää, että koko Raamattu on Jumalan sanaa, kirjaimellisesti?

Sinäkö poimit toiset kohdat ja hylkäät toiset Jumalan käskyt ja määräykset, oman pääsi mukaan, mielivaltaisesti!

– Toiset Raamatun kohdat ovat tärkeämpiä kuin toiset: ”Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä, joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä, joka syö… joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa”.

”Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. … Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta… Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa…”

”Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä.

Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.” (Room. 14:2–6, 13–22)

– Onko se muka noin helppoa! Ilman sääntöjä ja määräyksiä kaikki menisi moraalittomuuteen ja mielivaltaan, ja muista, että Jumala voi käskeä tappamaan käskyjen rikkojat esimerkiksi kivittämällä, keihästämällä tai jousella ampumalla, tai saattaa surmata heidät sodalla. Näin sanoo Raamattu (2.Moos. 19:13, 22:23). 

Ja vastaavasti Raamattu kertoo, että jos palvelee Herraa, voi palkkioksi tulla sellainenkin, että yksikään nainen koko maassa ei saa keskenmenoa (2. Moos. 23:26)!

***

– Leevi kuuntele, itse ajattelen niin, että Raamattu ei ole sääntökirja tai käskyjen luettelo, jonka jokainen kirjain on Jumalan Laki ihmiselle.

Omasta mieelestäni fundamentti, eli perusta ja ydin, on Kristus. Raamattua ei ole kirjoitettu yksityiskohtaisten käskyjen luetteloksi, vaan se on kirjoitettu vastaamaan lopulta tähän tärkeimpään yhteen kysymykseen: ”Kuka Jeesus Nasaretilainen oli?”

– Mutta, Aatos Armovirta, eikös ole niin, että Raamattu ilmoittaa, mikä on väärin ja synti. Miten ihmiset osaisivat muuten tehdä oikein? Ilman Raamattua ja sen sääntöjä kaikki menisi kaaokseen ja mielivaltaiseksi. Kaikki saisivat tehdä mitä vaan!

– Leevi, Jumala on luonut ihmiselle järjen. Samoin Hän on antanut myös omantunnon, oikeudentajun ja myötätunnon. Raamattu ei esimerkiksi yksityiskohtaisesti määrää, että paristot pitää vaihtaa, lamppu sammuttaa lähtiessä, tiskit tiskata tai että auto pitäisi huoltaa säännöllisesti. Silti nämä ovat todella tärkeitä tehdä, ja käyttää Jumalan lahjaa: järkeä ja tiedettä. Raamattu ei ole käskyjen luettelo.

***

– Mutta Aatos Armovirta, mistä tiedämme,

mikä on oikein ja väärin?

Mikä on se Jumalan Laki,

josta poikkeaminen on syntiä?

– Muistatko Leevi, kun Jumala vanhassa liitossa käski tinkimättä noudattamaan hänen käskyjään, määräyksiä ja käskyjään (5. Moos. 6:2, 16). ”Älkää lisätkö mitään näihin käskyihin älkääkä poistako niistä mitään” (5. Moos. 4:2). (3. Moos. 18:26–29; 22:31; 23:3–5; 26:3; 5. Moos. 4:1, 5–6, 14, 6:6, 14–15, 17, 25; 10:13, 20; 11:1, 8, 22–23, 26–28; 27:10).

Esimerkiksi sapattikäsky oli täysin ehdoton, ”ikuisesti voimassa” ja sen rikkomisesta seurasi kuolemanrangaistus, niin eläimille kuin orjillekin (2. Moos. 16:28–30; 20:8–14; 23:12; 31:12–17; 35:1–3; 3. Moos. 16:29–34; 19:3, 19–22, 27, 30, 36–37; 23:3; 26:2; 5. Moos. 5:1; 16:8):

”Israelilaisten ollessa autiomaassa tavattiin muuan mies keräämästä polttopuita sapattina. Ne, jotka olivat tavanneet hänet puita keräämästä, veivät hänet Mooseksen, Aaronin ja kansan eteen. Miestä pidettiin vangittuna, koska ei vielä ollut selvää määräystä siitä, mitä tällaisessa tapauksessa oli tehtävä. Silloin Herra sanoi Moosekselle: »Se mies on surmattava. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi leirin ulkopuolella.» Niin kansa vei miehen leirin ulkopuolelle ja kivitti hänet hengiltä Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti.” (4. Moos. 15:32–36)

Mutta Jeesus kumosi, rikkoi – ja samalla todellisuudessa täytti – lain ja Jumalan käskyt rakkaudella, lue tarkasti tämä:

”Jeesus kulki sapattina viljapellon laitaa, ja opetuslapsille tuli nälkä. Se oli kuolemanrangaistava synti Raamatun mukaan. Fariseukset sanoivat Jeesukselle: »Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä.». Jeesus vastasi mm. ”Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’, te ette tuomitsisi syyttömiä.” (Matt. 12:1–8; Mark. 2:23–28)

Ja Jeesus paransi sapattina sairaan: ”Fariseukset tahtoivat nostaa syytteen Jeesusta vastaan ja kysyivät häneltä: »Saako sapattina parantaa?» Jeesus vastasi heille: … ”Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää.» … Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä” (Matt. 12:9–14; Mark. 3:1–6; Luuk. 14:1–6; Joh. 5:5–16).

Ja Jeesus neuvoi lakia tarkan kirjaimellisesti noudattavia fariseuksia: ”Mooses antoi teille lain, vai kuinka? Silti yksikään teistä ei noudata sitä.” ”Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein” (Joh. 7:19, 24).

Fariseukset varjelivat Jumalan Lakia, mutta samalla he, juuri siksi, syyllistyivät itse asiassa Jumalan lain rikkomiseen (Matt. 9:3–13; Joh. 8:3–7, 9:41): ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä” (Matt. 15:1–11). Ja he halusivat kivittää Jeesuksen jumalanpilkan tähden (Joh. 10:31–33).

***

– Leevi Lakituki, myös Paavalin mielestä uudessa liitossa on uusi laki, eikä esimerkiksi Jumalan Vanhassa Testamentissa ikuiseksi määräämä sapattikäsky ole enää voimassa: ”Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi” (Room. 14:5–6).

Paavali muistuttaa kolossalaisia: ”Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi.

… Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin »älä tartu», »älä maista», »älä kosketa»?

Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.” (Kol. 2:16–18, 20–23)

Muistatko, miten Paavali, ennen elävän Herran Jeesuksen kohtaamista, vainosi ja tapatti Kristuksen seuraajia nimenomaan siksi, että he hänen mielestään pilkkasivat Jumalaa (Apt. 7:58; 8:3; 9:1–2, 14, 21; 22:19–20; 26:10–11). Paavali ja hänen isänsä olivat tuohon asti olleet fariseuksia, ja elivät uskontonsa ”ankarimman suunnan mukaan” (Apt. 23:6; 26:5). Sen jälkeen hän itse tasapainoili sen kanssa, ettei joutuisi surmatuksi Jumalan lakia koskevien kiistojen vuoksi (Apt. 18:13; 15; 21:20–21; 24:14–18; 25:19–20). Vaikka hän joissakin asioissa toteutti lakeja, hän ei pitänyt niitä vanhurskauttavina. 

Jeesuksen Kristuksen kohdannut Paavali julistaakin vihaisena: ”Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?” (Gal. 3:1–5)

”Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. … Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.” (Gal. 3:21, 24–29)

Ja Paavali jatkaa: ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, … Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia. Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä.” (Gal. 4:4, 9–11)

Lopuksi Paavali muistuttaa galtalaisia: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen….  Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä.

Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. …  Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan:

»Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.»” (Gal. 5:1–4, 14)

”Kaikki käskyt”, Veli Leevi!

***

                                                                                (OSA IX. Uusi Liitto)

– Mutta Aatos Armovirta, jos Jumala on itse Uudessa Liitossa kumonnut aikaisemmat määräykset, käskyt ja lait, niin mikä on nykyinen Jumalan Laki, joka myös kertoo sen, mikä on syntiä?

– Leevi Lakituki, oli vanhan liiton laki, jota ihmiset eivät kyenneet noudattamaan. Se on sellaisenaan kumottu, ja uuden liiton laki täyttää kaikki vanhan liiton lain vaatimukset. Kyse ei ole rikkomisesta tai kumoamisesta, vaan täyttämisestä ja kaiken sisällyttämisestä uuteen, Jumalan Rakkauden Lakiin:

”Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen” (Hebr. 10:1).

Vanhassa liitossa ”Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: »Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla.»” (2. Moos. 24:8). Sen sijaan Uudessa Liitossa Jeesus sanoi: »Tämä on MINUN vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta.»” (Matt. 26:28, Mark. 14:24, Hebr. 9:20)

Hebrealaiskirje muistuttaa: ”Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa” (Hebr. 9:13–14).

Jumalan ja ihmiskunnan välille on Kristuksen veressä syntynyt uusi liitto. Sen johdosta meillä on uusi ylipappi ja uusi Jumalan laki: ”Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki” (Hebr. 7:12):

Hebrealaiskirje selventää tmän: ”Asia käy vielä selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekin tavoin ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta.

Hänestä kirjoitukset todistavat:

– Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.

Näin kumotaan aikaisempi määräys, koska se oli heikko ja hyödytön: eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi.

Sen tilalle me olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa.” (Hebr. 7:15–19)

”Tästä näemme, kuinka paljon vahvempi on se liitto, jonka takaajana Jeesus on.

Muiden pappien määrä on jatkuvasti kasvanut, kun kuolema on estänyt heitä pysymästä virassaan. Mutta Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.

Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle.

Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä.

Laki tekee ylipappeja ihmisistä, jotka ovat heikkoja, mutta lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen täydellisyyden.” (Hebr. 7: 22–28)

Ja Hebrealaiskirje jatkaa:

”Mutta meidän ylipappimme on saanut paljon tärkeämmän tehtävän, yhtä paljon tärkeämmän kuin on se liitto, jonka välittäjä hän on. Se liitto on suurempi, koska se perustuu suurempiin lupauksiin.

Jos ensimmäinen liitto olisi ollut rikkumaton, ei sen sijalle olisi tarvittu toista. Mutta nyt Jumala moittii kansaansa:

– Kuulkaa! Aika tulee,

sanoo Herra,

jolloin minä teen uuden liiton

Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.

Se ei ole samanlainen liitto kuin se,

jonka tein heidän isiensä kanssa

silloin, kun tartuin heidän käteensä

ja vein heidät pois Egyptin maasta.

He eivät pysyneet minun liitossani,

ja siksi en minäkään välittänyt heistä,

sanoo Herra.

Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa

näiden päivien jälkeen, sanoo Herra:

Minä panen lakini heidän sisimpäänsä,

kirjoitan sen heidän sydämeensä.

Minä olen heidän Jumalansa,

ja he ovat minun kansani.

Silloin ei kukaan enää opeta toista,

veli ei opeta veljeään sanoen:

»Opi tuntemaan Herra.»

Silloin he kaikki, pienimmästä suurimpaan,

tuntevat minut.

Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa

enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään.

Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut.

Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian. (Hebr. 8:6–13)

***

Leevi Lakituki, Jeesus sanoo: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.” (Matt. 5:43–44; 7:1–2)

Jeesus sanoo:

”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat” (Matt. 7:12).

”Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: »Opettaja, mikä on lain suurin käsky?» Jeesus vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»” (Matt. 22:35–40) ”Näitä suurempaa käskyä ei ole” (Mark. 12:28–31; Luuk. 10:25–37).

Ja Paavali jatkaa:

”Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt »Älä tee aviorikosta», »Älä tapa», »Älä varasta», »Älä himoitse», samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room. 13:8–10)

Ja Jaakob:

”Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi», te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä” (Jaak. 2).

Ja Johannes:

”Rakkaat ystävät! Käsky, jonka teille kirjoitan, ei ole uusi. Se on se vanha käsky, joka teillä on ollut alusta alkaen, se sana, jonka te olette kuulleet. Ja kuitenkin käsky, jonka teille kirjoitan, on uusi: nyt se on toteutunut hänessä ja teissä, sillä pimeys hälvenee ja tosi valo loistaa jo.” (1. Joh. 2:7–8)

”Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme” (1. Joh. 3:11). ”Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt” (1. Joh. 3:23).

***

Kaikki Jumalan käskyt ja määräykset sisältyvät tähän yhteen käskyyn: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja rakkaus toteuttaa koko lain:

”Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi eivätkä enää kuuntelisi juutalaisia taruja ja sellaisten ihmisten käskyjä, jotka ovat kääntäneet selkänsä totuudelle. Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsakin on likaantunut.” (Tit. 1:10–15) ”Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa” (Room. 15:4). ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen” (Joh. 3:17).

”Samoin on teidän laitanne, veljeni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle, joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle.” ”Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.” (Room. 7:4, 6)

***

                                                                                (OSA X. Evankeliumi)

”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” (Joh. 1:16–18)

– ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.

Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.” (1. Joh. 4:9–12)

– Eli Aatos Armovirta, onko Raamatussa kysymys lopulta vain Jumalan Armosta ja Rakkaudesta?

– Leevi, kyllä! Käännä katseesi ja suuntaa mielesi Jeesukseen, ja syvälle armonsa syvyyteen, ja sä turhaks’ näät kaiken turhuuden, eessä Jeesuksen suuruuden.

– Mutta Aatos, voiko tuo olla noin helppoa?

– Kiittele Jeesusta.

😊

Ystävällisesti, Antti Vuolanne