Apostoli Johanneksen päivä eli kolmas joulupäivä

Tänään tiistaina 27.12. on vietetty kolmatta joulupäivää.

Tänään on muistamme Apostoli Johannesta.

Hänestä on olemassa rikas ja vanha perinne, joka kuitenkaan ei ole erityisen tunnettu maassamme.

Sisarkirkkomme ortodoksien sivuilla on Pyhästä Johannes Teologista merkittävä vanhan perinteen kuvaus:

https://www.ort.fi/synaksarion/9/26/pyhae-apostoli-ja-evankelista-johannes-teologi

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Ennemmin pitäisi nostaa esiin syyt separatistisiin toimiin kuin kauhistella niitä itseään.

    Näitä syitä kirkossamme yleisesti ovat naispappeus, homoseksuaalisuuden edistäminen, herätysliikeväen sulkeminen pois kirkon työnhausta sekä muita, mutta niistä ei suostuta keskustelemaan vakavasti.

    • Hosike: ” homoseksuaalisuuden edistäminen,”

      Tuota, tuota, mitenkäs homoseksuaalisuutta edistetään??? Ei kai kirkkokaan sentään sellaiseen pysty. Sehän on synnynnäinen ominaisuus kuten nyt vaikka ihonväri.

  2. MInäkään en ensisijaisesti olisi huolissani Esikoislestadiolaisten mahdollisesta ”separatismista”. Enemmänkin kyselen, millä tavalla legitimoidaan liikkeen saarnaajien pastorinvirka, jota heidän on katsottava hoitavan, jos he alkavat kastaa ja toimittaa ehtoollista ja jos he jo nyt hoitavat julkista saarnatehtävää eivätkä vain veljinä todista ja kehota. Millä tavalla koko Kirkolle uskottu avainten valta on annettu julkisesti ja virallisesti heidän hoidettavakseen? Mikä on se seurakunta, joka kutsuu heidät virkaansa, ja kuka vihkii heidät tai on vihkinyt siiihen, ja millä valtuutuksella?

    • Martti samaa voisi sinulta ja hengenheimolaisiltasi kysyä, mutta kysyä voi myös:

      Millä oikeudella perustetaan oma ”hiippakunta” ja vihitään omia ”pappeja” ja halvekstaan virallsita kirkkoa.

  3. Martin esittämät kysymykset ovat teologisesti perusteltuja. Lisäisin siihen vielä saarnavirasta puhuvan Augustanan 5 artiklan ja kyselen, miten heidän saarnajainstituutionsa Lapin vanhimpineen sopii yhteen perustavan tunnustuskirjamme lausumaan saarnavirasta.

  4. Minusta on tosi kummallista se, että heti tulee kysymyksiä millä valtuuksilla ja kuka vihkinyt ja kenen luvalla. Seon veljet ja sisaret niin, että voimassa on yksi ainoa merkittävä sääntö: Lähetyskäsky! Ja siihen lisälause: Menkää kujille ja aitovierille ja saattakaa tänne sokeat, ontuvat ja raajarikot, että Minun huoneeni täytettäisiin.

    Pitäisi vähitellen jokaisen uskoa, ettei meitä ole laitettu vahtimiehiksi vaan tekemään Jeesuksen käskemää työtä.

    • Ei se ihan noin ole mennyt, eikä se ollut apostolien tarkoituskaan.
      Täällä tarvittaisiin keskustelua kirkosta ja virasta.

  5. Avainten valtaa on nyt käytetty pietistisissä liikkeissä satoja vuosia samoin edellytyksin, miten se nyt on noussut avainkysymykseksi?
    Enemmän huolestuisin avoimen keskustelun puutteesta.
    Esimerkiksi tuota piispojen kannanottoa ei ole edes jaettu kaikille niille, jotka ovat tekemässä tässä sakramenttiasiassa päätöstä. Sen vuoksi kirkkoherrojen kirje on paikallaan, kun kaikki asiaa pohtivan työryhmän jäsenetkään eivät tiedä, mitä seurauksia päätöksellä olisi.

    • Juuri siksi ehdotin, että toimijat samaan pöytään, jossa selvitetään aikeet ja niiden seuraukset. Minä kyllä pitäydyn yleiseen pappeuteen.

    • Julkinen avaintenvalta on eri asia kuin ”veljien keskeinen lohdutus”. Ja myös ”hätäripistä” voidaan puhua.

  6. Toki papilla on papin tehtävät. En halua ottaa vastaan rippiä, jos minulla ei ole oikeutta rippisalaisuuteen. En halua vihkiä, en siunata hautaan. Joitakin lapsia olen siunannut, kun on pyydetty, mutta en ole kastanut. Yhden avioliiton siunasin, kun pyydettiin. En erityisesti halua pyrkiä niihin, mutta pyydettäessä palvelen. Ehtoollisessa olen avustanut eri tilanteissa.

    Seurustelu minun tuntemani Jumalan kanssa on mutkatonta, koska Hä’nellä ei ole lastenlapsia.

  7. Eikös nämä erilaiset lestadiolaiset suuntaukset muutenkin ole joku ihan oma ryhmänsä, jotka yksin uskovat olevansa ne ainoat taivaaseen menijät? Tosin tavalliselle evlutille ei ole selvinnyt, kuinka he toistensa taivaaseen menoon suhtautuvat. Muutamaan kysymykseeni ei ole tullut vastausta. Tähän kansankirkkoomme kuuluvat eivät joukkoon selvästi sovi, joten ihmettelen piispojen ja pappien huolta.

    Taitaisi olla parempi, että lukuisat lestadiolaisryhmät kukin perustaisi oman kirkkokuntansa, jottas tämä loputon jähinä loppuisi. Evlutit piispoineen sitten vain pohtisivat, että mitens tässä näin kävi.

    Kristillisiä seurakuntia tuntuu olevan pilvin pimein jo nyt. On adventisteja, vapaaseurakuntalaisia helluntailaisia jne. Kaikkien kanssahan tehdään jo yhteistyötä, vai mitä?

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25