Nuoruudesta muistan, miten innokkaasti odotin kesällä postia. Olimme kesälomillamme kukin etäisissä kotikylissämme ja odotimme postia ystäviltä. Olimme ahkeria kirjoittajia. Tuohon aikaan kännyköistä tai sähköposteista ei ollut harmainta aavistusta. Postinjakaja oli tärkeä henkilö, joka toi kirjeen viestinä kaivatuilta kavereilta. Kesällä syrjäkylissä asuvat nuoret eivät kovin usein nähneet toisiaan, sillä etäisyydet olivat pitkiä. Tuntui kuin kirjeessä olisi saanut seurakseen muita lomalla olevia koulukavereita.
Sydänkesän aikaan ajoittuu apostolien päivä. Silloin muistamme Jeesuksen Kristuksen lähettiläitä, aivan erityisiä raamatullisia apostoleita, mutta myös jokaista kristittyä jumalanvaltakunnan sanantuojaa. Kristillinen julistus on kuin kaunis kukinto, jonka terälehdet avautuvat keskuksesta käsin. Julistuksen keskuksessa on aina evankeliumi Jeesuksesta.
Suurin osa UT:n kirjeteksteistä eli epistoloista on apostoli Paavalin kirjoittamia. Hän on kristinuskon merkittävin lähetystyöntekijä, pakanain apostoli. Pelkästään nuoria seurakuntia opastamaan tarkoitettujen kirjeidensäkin perusteella Paavali on kirkon merkittävin teologinen opettaja, joka voimallisesti todistaa Herrasta Jeesuksesta ja Hänen viisaudestaan, voimastaan ja rakkaudestaan.
Paavali oli entiseltä nimeltään Saulus (kreik. Saulos), joka tulee heprealaisesta nimestä Saul, se tarkoittaa kysyttyä. Kohdattuaan Kristuksen näyssä Damaskon tiellä hän aloitti kuitenkin uuden tien Jeesuksen seuraajana ja lähettiläänä. Hän otti nimekseen Paavali (kreik. Paulos), joka tarkoittaa pientä, vähäistä, sillä hän oli ennen kääntymystään vainonnut Jeesukseen uskovia.
Paavali esittelee työtään nuorelle Timoteukselle kiitosrukouksen muotoon puetussa tekstissä: ”Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.” (1. Tim. 1: 12-17 )
Apostolien muistopäivänä keskellä suomalaista suvea me kiitämme apostoleista, jotka työllään toivat evankeliumin myös meille. Näiden Jumalan postinkantajien muistaminen tuo syvyyttä, perspektiiviä uskonelämäämme. Kirkon uskossa on myös kyse sukupolvien työstä ja sanomasta, joka läpäisee historian. Merkillisintä on, miten tutulta kuulostavat apostolien sanat yhä tänään, kysymys on siitä, että Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on itse läsnä viestissä, jonka saamme.
Kirkon viestintää pohtiessani olen kiinnostunut niin kutsutun semioottisen viestintäteorian jaosta indeksiin ja ikoniin. Indeksi on viestinä kuin tienviitta, seurakunnallinen tapahtumailmoittelu on suurelta osin tätä. Ikoni taas tarkoittaa viestiä, jossa sen sisältö on läsnä. Kaipaan enemmän sitä kirkon viestintää, joka välittää Jeesuksen tuntemisen.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
