Ajattelin, että nytpä bloggaankin kiinnostavan jutun. Tekstin sainkin valmiiksi, vaan en julkaistuksi. Tällaisen herjan sain vaivojeni palkaksi:
Artikkeli sisältää tässä blogissa kiellettyjä sanoja. Poista sana b-i-t-c-h sisällöstä.
Rasismista tekstini kyllä kertoo. Ja tulisista hiilistä. Mutta ei sieltä tuollaista B-i-t-c-hiä löydy…
Viikonloppuna Ylläpidostakaan ei taida olla apua. Olen ”puhdistanut” tekstini Notepadin avulla, olen kirjoittanut auki linkit, joihin viittaan. Olen vaihtanut otsaketta, deletoinut tekstin moneen kertaan, kirjautunut ulos. Mitä vielä pitäisi tehdä, että pääsisin eroon kielletystä sanasta, jota en ole edes kirjoittanut…?
LISÄYS TEKSTIIN SU 26.5.13: Kiitos kommentoijien, tajusin kokeilla vielä yhtä – vähän erikoisempaa – tapaa julkaista tekstini. Kun on olemassa Kirkon Kellari-niminen nettijulkaisu, niin nyt Kotimaa24:lläkin on oma Pommisuojansa. Eli päätin julkaista ennakkosensuroidun blogitekstini – ensimmäisenä Suomessa – KOMMENTTIOSIOSSA! Ja katso: Täydestä meni kuin väärä raha! Rullaa vain rohkeasti alaspäin, etsimäsi löytyy sieltä: Mielenkiintoinen tarina ja yllättävä sananselitys tulisista hiilistä…
Hei, ihmiset: Ei tästä tarvitse tykätä. Avusta olisi emenpi iloa…! :p
Hannu, taitaa sinulla olla liian hyvä teksti. Kannattaa hylätä toi kirjoitus ja jättää luonnoksiin ja tehdä uusi vaikka sitten lähes samoilla sanoin. Ehkä tässä uudessa saat sanottua kaiken, mitä haluat ja vältyt ongelmilta.
Juha: Ei sitä voi jättää edes luonnoksiin, sillä vaikka tallennankin sen, niin se ottaa ja katoaa sieltä. Huono bitchi tällainen! :p
Mieleen tulee sellainen asia, että jokaisella blokistilla oli joku erikoisala, miksi valittiin tähän hommaan. Nyt pitäisi palata siihen palstan ”ensirakkauteen” ja miettiä, oletko poikennut roolistasi ja sanamanipulaattori ei tunnista nimeää ja tekstiä? En tiedä, mutta kannattaisiko miettiä?
Olenpa jostakin kuullut, että kristillisissä yhteyksissä pitää varautua siihen, että jos joskus on melkein meinattu jostakin epäillä, niin maine voi mennä pysyvästi, oli syytä tai ei.
Minä kirjoitin vuosia sitten jotakin koirajuttua englanninkieliselle kaverille, ja silloin aivan asiallisessa yhteydessään käytetty englannin kielen narttu -sana (jota en hirviä tähän auki kirjoittaa) toi joltakin moderaattorilta ilmoituksen asiattoman sanan käytöstä. Vaikka tietääkseni koirissa on edelleen uroksia ja narttuja, joista on rasittavaa ja joskus harhaanjohtavaa käyttää vain he/she -sanoja.
Kierrä sana, jos olet kuvaillut sanaa kielletysti. Kuvaa sitä toisella sanalla. Kun koirasta puhutaan narttu, niin google translator kääntää se b-i-i-t-c-hiksi. Sehän on slangia kuten dead meatkin.
Yritä myöskin olla ajattelematta kiellettyjä sanoja:-)
KUIN TULISILLA HIILILLÄ…
Kun luin alla kuvatusta välikohtauksesta ensimmäisen kerran, olin ihan että Wow, hyvin hoidettu. Nyt, kun tapauksesta on kulunut runsas kuukausi, minun on tunnustettava, että mieltäni jäi sittenkin kaihertamaan muuan seikka, joka vaatii ulostuloa bloggauksen muodossa. Tajusin näet äskettäin, mikä tässä mätti.
On musta nuorimies, perusjuntti känninkäinen ja bussipysäkki Helsingin Pasilassa. Annetaan 22-vuotiaan nuorukaisen itse kertoa tarinansa, niin kuin hän sen Facebookissa jakoi::
18. toukokuuta kello 13:13 Miten hoidetaan rasistinen välikohtaus like a boss?
Eilen olin bussipysäkillä ja sitten siihen tulee joku super rasisti siihen nimittelee ja kaikkee, ei siinä. Bussi oli muutenki jo tulossa niin eihän se ehtiny siinä huudella kun jotain 45 sek kaikkea neekeri yms mitä kaikkee sieltä suusta tuli. Bussi tuli ja sitten menin sisälle ja painoin lipun koneeseen kunnes huomasin että tyyppi joka alko nimittelee jätti bussilipun himaan ja lompakon ja ilmeisesti oli vielä kiire jonnekkin niin yritti anella bussikuskia päästämään sisään.
Kävelin sitten bussikuskin luo ja maksoin lipun sen tyypin puolesta ja annoin lipun sille ja heti lähin kävelee kohti istumapaikkaan. Arvasin että tyyppi tulee takaa ja sanoo kiitos. Sanoin sille ettei sun kiitos merkkaa mitään mutta sen sijaan anteeks voisi toimia. Sitten kaveri pyys hiljaa anteeks ja sanoin sille, että niin voitko vähä kovemmin anteeks pyyttää niin että koko bussi kuulee ja vielä kertoa tarkalleen miksi anteeksi pyydät. Sitten se sano syyn ja sen jälkee katto maahan ja kaikki bussissa alko taputtaa käsiään (mulle ilmeisesti).
Mitäs sitten kävi? Muutaman pysäkin jälkee sitä tyyppi nolostutti tai oli niin häpeissään että oli pakko jäädä bussista pois. Näin homma hoidetaan asiallisesti like a boss. Ilmeisesti karma is a bitch dude. Myöhemmin sitten kun olin istumapaikassa istumassa niin eräs nainen tuli luokse ja sano että hyvin hoidettu tilanne. Kiitos.
Ruttopuiston rovasti hämmentäää vähän kyseistä keitosta:
Onko nuorukainen malttanut kuunnella solvaamista sanomatta mitään? Hyvä, jos on. Silloin ongelma on vain ja ainoastaan sillä känninkäisellä.
Jos bussikuski olisi ajanut rahattoman ja liputtoman humalikon ulos, niin nuorukainen olisi voinut yksikseen tuntea vahingoniloa. Ähkäkutti.
Parjattu nuorukainen ei toimi ainoastaan reilusti vaan suorastaan kristillisesti. Kyseessä oli oiva sovellutus toisen posken kääntämisestä sille, joka oli jo läpsäissyt ensimmäiselle poskelle.
Pulasta pelastettu parjaaja hämmentyy, nöyrtyy jopa kiittämään avusta. Jos poika olisi vain kohteliaasti vastannut, että ole hyvä vaan, no hard feelings, niin juttu olisi voinut jäädä siihen. Poika olisi ollut Boss. Autettu olisi voinut vielä vaikka ihan vapaaehtoisestikin sopertaa anteeksipyyntönsä.
Poika kuitenkin vaatii kuuluvan anteeksipyynnön. Hän saa sen. Muitten matkustajien aplodit vahvistavat, että hän on voittaja. Miehen paniikinomainen pako bussista parin pysäkin jälkeen osoittaa, että nöyryytyksellä saatu erävoitto on pelkkä Pyrrhoksen voitto. (Vielä yksikin tällainen voitto, niin olemme tuhon omat).
Minä jäin odottamaan bussikuskin reaktiota. Hän istui siinä tuolissaan kuin aitiopaikalla. Tai todistajan aitiossa. Hän näki koko tilanteen parhaiten. Hänellä oli myös mikrofoni, johon olisi voinut kuuluttaa:”Hyvät matkustajat, näittekö, mitä tässä tapahtui?” Ja sitten lyhyt kuvaus tapahtuneesta. Aplodit olisivat silloinkin olleet paikallaan, poika olisi ollut Like a Boss muun kuin oman todistuksensa perusteella.
Kuski ei voinut olla tietoinen solvauksesta, mutta tuon bussissa tapahtuneen lippujupakan jälkeen joku samalta pysäkiltä noussut matkustaja olisi voinut häntä siitä informoida.
Tärkeämpi kuin erävoitto nolaamalla olisi tässä tapauksessa varmasti ollut se, että rasisti olisi saanut nuorukaisen avuliaisuudesta niin syvän piston sydämeensä, että pohtisi tapahtunutta kerran jos toisenkin. Ja rohkenisi kertoa siitä mulillekin: ”Hei, ettepä arvaa, mitä tässä päivänä muutamana mä opin Pasilan bussipysäkillä, kun…”
Näin toimien nuorukainen olisi kerännyt tulisia hiiliä ”vihollisensa” pään päälle, ei jalkojen alle. Kyse ei ole kostosta vaan hyvästä teosta. Kas näin:
San.25:21-22:. Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, ja jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra palkitsee tekosi.
Samaa Sananlaskujen kohtaa siteeraa apostoli Paavalikin Room. 12:20.
Selitys: Lähi-Idässä jokaisella, joka liikkui erämaassa ja joutui siellä yöpymään, oli päänsä päällä saviruukku. Siinä oli tuhkan seassa tulisia hiiliä. Kun matkalainen poikkesi ystävllisten ihmisten kotona, talon väki antoi kulkijalle lisää tulisia hiiliä ruukkuun ennen lähtöä. Hiilillä matkalainen sai sytytetyksi nuotion öisessä erämaassa, tehdyksi ruokaa sekä lämmitellyksi. Tuli hääti myös pedot. Näin usein hiilien antaja pelasti tuon matkamiehen hengen erämaassa. Samoin jos talossa oli tuli sammunut ja hiilet loppuneet, niin lähdettiin hakemaan naapurista hiiliä. Siksi se oli hyvä teko.
Tulisilla hiilillä käveleminen tuottaa tuskaa, mutta pään päällä kannetut tuliset hiilet pelastavat elämän.
Hei, ihmiset: Nyt tästä sopii taas tykätä! Kerrassaan mojova olo blogistilla!
Kipakkaa, mutta luvan perästä tähän präntättyä FB-palautetta bloggauksesta:
”Kun luin pojan oman kertomuksen täällä fb:ssä, tykkäsin siitä. Ja taidan tykätä vieläkin. En yleensä tykkää nöyryyttämisistä, mutta tässä tapauksessa haluan uskoa, että tyyppi sittenkin sai piston sydämeensä, häpesi omaa käytöstään ja myös tarkoitti anteeksipyynnöllään sitä mitä sanoi, vaikka sanoikin sen vasta kehottamisen jälkeen.
On aika uhkarohkeaa kirjoittaa tässä tapauksessa kriittisesti siitä, joka on joutunut rasistisen solvauspuheen kohteeksi. Siinä on takana kaikki mustien ja muidenkin etnisten ryhmien kokemukset, rasismi, johon me kaikki olemme osasyyllisiä ja jolle ei näy loppua. Minun puolestani tämä kaveri sai ja saa nöyryyttää meitä syyllisiä tähän tyyliin. Poskia on käännelty jo ihan tarpeeksi kauan. En sitä paitsi usko, että hän oli sanallisesti vastannut solvauksiin, vaan hän nimen omaan maksoi sen maksamalla lipun.
Solvaajaa kohtaan en tunne muuta kuin myötähäpeää, syvää sellaista. Mielestäni ei myöskään olisi ollut oikein sopivaa sekään, että kuski olisi puuttunut tilanteeseen. Vain, jos solvaaminen olisi tapahtunut bussissa, siihen olisi pitänyt muiden puuttua, niin kuljettajan kuin matkustajien. Joten, en nyt ihan komppaa sinua, tällä kertaa.”