Kerran joku saarnaaja sanoi, että ei tahdo olla ensimmäistä sanaa. Noo, kyllä hän sitten sen ongelman voitti ihan hyvin. Olen tässä katsellut muiden blokkausta ja ihaillut Hannu Kiurun sanavarastoa, joka tuntuu ehtymättömästä ja minun näkövinkkelistäni niin luonnikkaalta. Nylyisin herään ja ajattelen, jospa tänään jotain avautuisi. Idea tulee, mutta joudun sen hylkäämään, kun ajatus ei kanna päiväkahviin saakka. Olisiko aika siirtyä siihen pöllin päähän istumaan niiden kahden vanhan tukkijätkän rinnalle. Voisi karhenevalla kurkulla laulaa: Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret…
Turhaan tietysti valittelen olisi vain hiljaa, ajattelee joku jossain. Niinhän se tietysti on. Juuri juolahti mieleeni video: Kastemato vastaan muurahaiset. Kastematoa kuskattiin jonnekkin todella tyylikkäästi. Siellä etupuolella oli pitkä jono kahdessa jonossa. Nyt siis olisi tutkittava minkälainen vetokoukku on muurahaisen peräpäässä ja keulilla sitten se vetoaisa. Ehkä siinä olisi mallia uudelle ajattelulle. Jos emme tartu toisiimme tarkemmin ja pidä kiinni toisistamme, niin kuorma ei siirry sinne minne haluamme.
Minun nuoruudessani lehmät menivät umpeen, siis maitoa ei tullut. Enää en muista mihin kierron kohtaan se ilmiö kuuluu. Enää ei sellaista ole. Eikä myöskään jalostetut kanat lisäänny luonnollisesti eli eivät haudo. Eikä sivistyneet ihmisetkään enää pesi, koska on niin kiire luonnonvarojen tuhoamisessa. Ei ole pesää, orsi riittää. Ehkä lämmin pesä olisikin ikävämpi jättää, mutta orrelle voi istahtaa missä vapaata kohtaa sattuu olemaan. Kaikki kehittyy. Vanhaan hyvään aikaan rahaa tuhottiin leikkaamalla puolet pois ja annettiin luja lupaus, että ne puolikkaat korvataan myöhemmin. Onko joku kuullut moisesta asiasta? Nyt on meidän mammonamme bitteinä eikä tarvita muuta kuin nälkäinen mato, joka syö ykkösiä ja nollia hyvällä ruokahalulla. Siis varkaat vievät ja ruoste raiskaa ja koit ja syöjäsirkat syövät loput. Olisiko aika oikeasti ajatella aarretta taivaassa, siis oikeasti ei kiiltokuvia vihkoon liimaamalla?
”Olisiko aika siirtyä siihen pöllin päähän istumaan niiden kahden vanhan tukkijätkän rinnalle.”
En suosittelisi. Nämä blogit ovat mielestäni mielenkiintoisia ja uskon, että niin ne ovat monen muunkin mielestä. Muinaisina aikoina suomalaiset istuivat pöllin päähän, tarttuivat toisiaan käsistä ja alkoivat laulaa ”mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi”, joten eiköhän vaan ole paras tarttua siihen kynään tai näppikseen ja kirjoittaa näkyviin nuo tärkeät mielessä ja ajatuksissa olevat asiat.
Kiitos viestistäsi, se piristi näin aamutuimaan! Nyt on kiva, kun näkee itse, miten on luettu. Näkee, että aina joku lukee.