Leningradskaja oblast i Sovjetski-Karelia tulivat pienesti tutuiksi eräässä elämäni vaiheessa. Siellä oli paljon ihania mummoja joiden kanssa oli hyvä huastella. Ryypätä tsaijjua ja syyvvä leivonnaisia. Monesti sai kuulla: Syökäit, syökäit älä häppeile! Keskustelut pyörivät paljolti elämänkokemuksissa. Niissä olikin paljon ammennettavaa. Yhtenä osana olivat enkelikokemukset. Enkelit eivät olleet siivekkäitä ja hohtavan valkoisia vaan tavallisen ihmisen näköisiä ja erityisesti kuhunkin tilanteeseen sopivia. Milloin tyttö eksyi marjasuolle, silloin enkeli oli oman mummon tapainen, joka sanoi: Eiköhän lähdetä kotiin ja hän ohjasi ihan oikeaan paikkaan. Joskus hän oli turvallinen upseeri, kun turvattomat alaikäiset tytöt itkivät Moskovassa asemalla. Piti päästä Pietariin, mutta lippu uupui.
Eräänä päivänä palasimme kauppareissulta. Meillä on tapana käydä useasti vain kerran viikossa ostoksilla, joten ostettavaa kertyy. Ajoin pihaan raskaan kassikuorman kanssa. Heti vaikutti siltä, että asiat eivät ole ihan kohillaan,kun alaoven ikkunaa oli käsitelty raaoilla kananmunilla. Kun sitten pääsimme kasseinemme ala-aulaan saimme kuulla nuorehkolta mieheltä, että hissi ei toimi. Asumme kahdeksannessa asuinkerroksessa. Heti alkoi tuntua näköalat syntiseltä ylellisyydeltä. Itselleni tuli mieleen, että elävänä en ylös pääse, mutta pakko yrittää. Lähdimme etenemään todella hitaasti. Aulassa tapaamamme mies tarjoutui auttamaan ja hän kantoi painavimmat kassimme ovelle asti. Kun availin ovea selin häneen, niin en tiedä miten hän poistui, mutta häntä ei ollut enää siinä. Kiitoksen huikkasin olkapääni yli ja vaimoni kiitteli paremmin. Poistumista emme kumpikaan rekisteröineet miten se tapahtui.
Leningrad oblast i Russia (njet Karelia) ovat tulleet minullekin tutuksi työurani ja nykyisen post-work elämäni vaiheissa. Viipuri ja Kannas Leningradin oblastissa sekä Laatokan- ja Itä-Karjala sekä Aunuksen Karjala Karjalan tasavallassa ovat olleet työpaikkojani yli 30 vuoden aikana satojen matkojen kera. Siellä olen tavannut lukuisasti kunnon ihmisiä, kaupunkien ja oblastien hallintobyrokraatteja, yliopistotutkijoita, pappeja, lukkareita, sotaveteraaneja (jotka tappoivat suomalaisia), huumenuoria, huoria, juoppoja, kansalaisoikeusaktivisteja, homoja, feministejä ja sitten niitä viipurintorin maatuskoja (mummoja), jotka yrittävät myydä lapasia (2 € kappalehintaan) ja villasukkia (sama taksa) meille ylimielisille EU-turisteille, jotka potkimme heitä tieltämme, kun raivaamme omaa reittiämme Cumulus-tason ylittävään Hotelli Victoriaan ja valmistaudumme seuraavan päivän kauppakierrokseen Pellavakaupassa, Carusellissa ja Pyöreän tornin kulttiravintolan piorsaanlihamanipulaatiolounaaseemme.
Enkelit lentävät/lensivät ylitseni ja ohitseni liian usein Viipurin tai Sortavalan toreilla, Petroskoin basaareilla ja Aunuksen karjalankielisten (livvi) muamojen harjakaupoissa.
Arkienkeli asuu Karjalassa, Venäjällä, Ukrainassa. Taivaassa häntä kutsutaan Arkkienkeliksi!
No se i siinä välisä markkeerasi suomalaista ja-sanaa. Siis jotain tuttuja asioita Leningradin alueelta ja Karjalasta. Olin muunmuassa mukan, kun Tsalnan kirkkoon vietiin ja asennettiin kirkonkello ja alttaritaulu. Ja jotain muuta pientä.
”Arkienkeli asuu Karjalassa, Venäjällä, Ukrainassa.”
Ukrainalaisten arkienkeli taitaa olla itse Isä Putin, joka ”asuu” Kremlissä?