Kirkkojärjestyksen 1. luvun 1. pykälässä todetaan tunnustuskirjoihin viitaten: ”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.” Tätä arviointia on tehtävä myös ajankohtaisten kirkollisten keskustelukysymysten osalta. Mitä tarkoittaa arviointi ”Jumalan pyhän sanan mukaan”? Mitä on ”raamatunmukaisuus” tai ”raamatullisuus”? On paikallaan, että piispat paraikaa valmistelevat dokumenttia raamatuntulkinnasta (Kirkko ja kaupunki 14.11.19). Sitä odotellessa kannattaa katsoa, mitä kirkkomme aiemmat suunnannäyttäjät ovat raamatullisuudesta lausuneet.
Piispa, myöhemmin arkkipiispa Martti Simojoki (1908-1999) esitti vuonna 1958 huomionarvoisen näkemyksen asiasta pohtiessaan kirkkokuria lyhyessä tutkielmassaan ”Näkökohtia kirkkokurin uudistamisesta” (18. kk pk, kirkkolakikomitean mietintö, liite). Kirkkokurin tulee Simojoen mukaan ”nojata raamatullisiin perusteisiin”. Mitä raamatullisuus Simojoen mukaan siis tarkoitti? Simojoki kirjoitti:
”Raamatullisuuden ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että Uuden Testamentin ajan seurakuntaelämän muotoja yritetään siirtää nykyaikaan. — Kirkkomme tunnustuksen mukaan Raamatun normatiivisuus on ennen muuta siinä, että Raamattu sisältää evankeliumin (Apol. IV:87). Raamattuun sisältyviä alkuajan seurakunnan järjestykseen kuuluvia piirteitä tutkittaessa on selviteltävä niiden yhteenkuuluvaisuus itse evankeliumin sanomaan. Norminsa nykykirkko saa apostolisesta ajasta käsin kun kysytään, miten käsillä olevassa historiallisessa tilanteessa parhaiten voidaan toteuttaa evankeliumin asiassa samaa pyrkimystä, mistä ko. Uuden Testamentin erityiskohta on todistuksena (O. Cullmann). Kirkon järjestysmuodon raamatullisuus ei siis ole legalistista Raamatun soveltamista nykyaikaan, vaan se vaatii kehittämään kirkollista elämää sitä silmällä pitäen, että Raamatun sanoma Kristuksesta (sola scriptura) nykyajassa pääsisi mahdollisimman laajalti vaikuttamaan uskoa ihmissydämissä (sola fide). Ei voida eksegeettisen selvittelyn perusteella vielä ilman muuta sanoa, mikä kirkollinen järjestysmuoto tai työskentelytapa kulloinkin on raamatullinen. Kirkon järjestystä ja toimintaa koskevat muodot vaihtelevat ja niitä on tutkittava sen mukaan, miten ne mahdollisimman esteettömästi voivat palvella evankeliumin mahdollisimman tehokasta ja vapaata pääsyä jokaisen ihmisen luo. Se viime kädessä määrää, mikä on raamatullista. Raamatullinen kirkko on evankeliumia julistava ja sen tähden liikkeellä oleva, lähetystyötä tekevä, etsivä, todistava ja palveleva kirkko. Ilman sola scriptura -periaatetta kirkon elämä muuttuu traditionalismiksi, ilman sola fide –periaatetta institutionalismiksi.”
Raamatun legalistisen tulkinnan vastustamisen voi katsoa olleen Simojoen johdonmukainen kanta ainakin 1950-luvun loppupuolelta lähtien. Vuonna 1966 Suomen Kirkon Pappisliiton luentopäivillä (esitelmä julk. Kristilliset normit ja nykyaika, 36) Simojoki teki pesäeron eettiseen legalismiin:
”Jeesus ei kylläkään hävitä lain käskyjä, mutta voi sanoa, että hän eräässä mielessä relativoi ne, koska hän niiden yläpuolelle asetti käskyn rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Hänen menettelytapansa sapattikäskyn suhteen on tästä havaintoesimerkkinä.”
Eronneiden vihkimistä koskeneissa piispainkokouksen keskusteluissa vuonna 1972 Simojoki piti kalvinilaista legalismia vaarallisena (Pk pk 17.-18.10. 1972, 13-14).
Simojoki ei ollut kannassaan yksin. Mainittuna vuonna 1972 antamassaan julkilausumassa ”12 teesiä Raamatusta” Simojoki ja muut piispat kirjoittivat:
”Raamattua ei tule käsittää ’laiksi’, s.o. kirjaimelliseksi ohjeeksi yhteiskunnan ja yksilön elämän eri aloilla.”
Kuin tulevaisuutta ennakoiden piispat totesivat:
”Kirkon historia on myös osoittanut, että hajaannusta syntyy siellä, missä ei eroteta toisistaan Raamatun keskeistä sanomaa ja sen yksityisiä kehällisempiä lausumia.”
***
Martti Simojoen mukaan evankeliumi Kristuksesta siis on Raamatun keskus, ja raamatullista on se, mikä edistää Kristus-sanoman leviämistä. Mikä edistää Kristus-sanoman leviämistä meidän päivinämme ja on siis raamatullista?
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Marxismin ja liberalismin liitto
”Nykyisen sukupuolivallankumouksen taustalla vaikuttaa Karl Marxilta peritty vapauskäsitys, jonka mukaan ihminen voi vapaasti luoda itsensä. Siksi ihmisen vapaus edellyttää vapautta kaikista riippuvuussuhteista, erityisesti riippuvuudesta Jumalaan ja hänen kymmenen käskyn lakiinsa. Uuden vapaan ihmisen kehittyminen edellyttää kaikkien perinteisten instituutioiden ja normien purkamista ja ikuisten arvojen hylkäämistä.” (Tapio Puolimatka, Seurakuntalainen.fi)
Valitettavasti asia on juuri näin, jonka ”sokeakin” näkee.
Ja nyt lähimmäisenrakkauden ajankohtaisia tulkintoja ja kirkollisia uudistuksia vastustetaan tällä tuhoskenaariolla?
Tuo sapattikeskustelu, johon Vesa Hirvonen viittaat tuskin on Jeesuksen kannanotto siihen, mitä Raamatussa Jumala sanoo avioliitosta. On täysin mahdoton ajatus, että Jeesus ”eräässäkään” mielessä relativoisi Jumalan asetuksen tässä asiassa, vaikka sitä nyt ”lähimmäisen rakkauden” nimissä olisi kova halu muuttaa. ”Libertinistinen gnoosis, jota valtiovaltammekin tuputtaa, pyrkii relativoimaan, ellei suorastaan nivelloimaan eli häivyttämään sukupuolten eron,” kuten professori Jouko N. Martikainen toteaa.
”Uuden vapaan ihmisen kehittyminen edellyttää kaikkien perinteisten instituutioiden ja normien purkamista ja ikuisten arvojen hylkäämistä.” (Tapio Puolimatka, Seurakuntalainen.fi)
Eli jos joku asia muuttuu niin kaikki muuttuu?
Eli vapaus vaatii ”ikuisten arvojen” hylkäämistä?
Mitä ovat ”ikuiset arvot”?
”Vapauteen Kristus meidät vapautti”.
Vapaus on Jeesukselta saatu hyvin olennainen asia, jotta rakkaus voi ylipäätään syntyä. Tämän myös Paavali ymmärsi ja puolusti sitä hyvin voimakkaasti.
Puolimatka tulkitsee Marxia väärin, omaa tarkoitusta palvelevasti.
Olen pyrkinyt jo pitkään siihen, etten homokeskusteluihin ryhdy. Toisaalta siksi, että ei täällä voi koskaan tietää kenen kanssa oikeasti keskustelet. Onhan aivan eriasia keskustella periaatteelliselta ja käytännön tasolta , kuin jonkun henkilökohtaisesta ongelmasta. Toisaalta taas siksi, että käsitän keskustelujen ainoastaan edistävän homoseksuaalisen käytöksen hyväksyntää kirkossa ja kolmanneksi siksi, että olen jo kauan ollut vakuuttunut siitä, että hyväksyminen tulee ennen pitkää tapahtumaan. Kirkon toiminnan alasajoa ei voi mitenkään estää. Seuraavaksi tulee eutanasia ja sitäkin pian perustellaan aivan sammoin argumentein. Kirkko on luopumassa Raamatun sanasta ja samalla Jumalan tahdosta. Siitä on tulossa pelkkä sosiaalinen laitos, jonka toiminta ei luo elämälle todellisia hengellisiä arvoja. Tilalle tulee henkiset arvot. Näin toimiva kirkko menettää yhä enemmän kannatustaan ja merkitystään. Onneksi se pääkaupunkiseudun ja suurten kasvukeskusten kirkko ei ole ainoa totuus.
Jos lukijat ovat vain Kotimaan tiedotuksen varassa kirkkomme tilasta, niin moni varmasti menettää kaiken toivon. Kirkon tulevaisuutta voi rakentaa onneksi muutenkin, kuin väittelemällä niiden kanssa , jotka ovat jo tiensä valinneet.
Ei väkisin. Mutta sekin voi motivoida keskusteluihin, jos jaksaa ajatella, että voi jotain oppia toisilta. Ja jos voi ajatella, että mikään osapuoli ei ole kokonaan väärässä, vaan omista poikkeavissakin näkemyksissä saattaa olla jotain totta ja oikeaa.
Varmaan usein on niin, että toinenkaan osapuoli ei ole kokonaan väärässä. Tässä Simojoen ajatuksia pohtivassa blogissa Hirvonen on totaalisesti väärässä. Hän päätti etukäteen, mitä mieltä Simojoki olisi ja kirjoitti sen mukaan. Mikään kirjoituksessa ei oikeuta tätä johtopäätöstä.
Tämä palsta ei toki ole tiedettä, mutta luulisi tohtorismiehen säilyttävän loogisen perustelun myös mielipidekirjoituksessa. Nimenomaan tässä avioliittoasiassa eksegetiikka on vajoamassa tieteellisesti yhä syvemmälle. Kun samansukupuolisten avioliitolle ei löydy mitään teologisia perusteluita, ne keksitään.
Eikö olisi paljon rehellisempää tulla julkisuuteen ja tunnustaa:: Raamattu ei mahdollista tulkintaamme, mutta emme välitä siitä. Olemme keksineet hyvän keinon. Aina kun joku kohta Raamatussa ei sovi agendaamme, selitämme, että teksti ei tarkoita sitä, mitä siinä lukee .