Tulevan arkkipiispan vaalin ehdokasasettelu käy jo kohtuullisen vahvoilla kierroksilla. On tullut jo kaksi ilmoitusta ehdolle suostumisesta, mutta on tullut huomattavasti useampi ilmoitus, ettei ole käytettävissä.
Ehdolle ilmoittivat suostuvansa lähtemään rovasti Heli Inkinen ja kansanedustaja, TT Ilkka Kantola. Professori Jaana Hallamaa ilmoitti jo asian tultua esille, ettei ole käytettävissä. Sen jälkeen piispoista vastaavan ilmoituksen teki Kuopion piispa Jari Jolkkonen ja aivan hiljattain myös Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Aiemmin taisi Lapuan piispa Simo Peura jo myös ilmaista, ettei ole käytettävissä. On tulkittu, että iän puolesta arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala ja Oulun piispa Samuel Salmi eivät lähde ehdolle.
Sosiaalisessa mediassa on käyty mielipiteiden vaihtoa siitä, pitäisikö valittavan arkkipiispan olla konservatiivi vai liberaali. Vahvoja äänenpainoja on kuultu sen puolesta, että hänen olisi suotavaa olla nainen. Tälle on toki perustelunsa siinä, että piispakunnassa tulisi nykytilanteessa olla sekä miehiä tai naisia. Vai pitäisikö huumorin varjolla todeta, että riittää kun uusi arkkipiispa on muuten vain mukava mies tai nainen? Saa olla päteväkin. Mitä se nyt sitten tarkoittaakaan!
Minusta arkkipiispan ei pidä olla liberaali eikä konservatiivi. Kaikkiaan arkkipiispan tulisi toimia niin, ettei tällainen yksinkertainen dikotomia enää vahvistu kirkossamme. Uuden arkkipiispan tulisi olla Kristuksen kirkon palvelija ja rakentaja. Hänen tulisi olla kirkon uudistumista edistävä ja jopa vauhdittava. Ja tällä tarkoitan kirkon kokonaisuudistusta. Arkkipiispa ei voi yksin kirkkoa uudistaa, mutta hän voi olla edesauttamassa ja mahdollistamassa kirkon uudistumista.
Eri taustaryhmät haluavat oman ehdokkaansa arkkipiispaksi. Niin se varmaan menee ja lopussa voi olla kaksi erilaista ehdokasta valittavana. Toinen heistä päätyy arkkipiispaksi. Mutta arkkipiispan ei tule seurata jotakin toisten antamaan agendaa vaan omaa linjaa – ja hurskaasti sanottuna Kristuksen kirkon linjaa. On mahdollista, että asetelma on joidenkin kuvaama ”liberaali ehdokas” vastaan ”konservatiivi ehdokas”. Tai: liberaalien ehdokas ja konservatiivien ehdokas. Tämä olisi kuitenkin jollakin tavalla harmillista ja jopa surullista. Pitäisi etsiä muita kriteereitä ”arvottaa” arkkipiispaehdokkaita!
Arkkipiispan ja koko kirkon kohdalla kyse on oikeastaan kahdesta tai kolmesta perusasiasta, jotka tulisi ratkaista vahvalla ja viisaalla tavalla. Ensinnä miten kirkon sanoma tuodaan vahvalla ja kontekstuaalisella tavalla esille. Toiseksi: Miten kirkko ja seurakunnat yhteisöinä rakentuvat ja rakennetaan viisaalla tavalla ja jotenkin toisin kuin nyt? Ja kolmanneksi: Miten kirkko verkostoituu ja elää tässä yhteiskunnassa ja maailmassa sekä toimii yhteistyössä eri tahojen kanssa? Hyvä on tietysti myös muistaa, että arkkipiispa on kuitenkin vain ”primus inter pares” ja vain yksi piispa ja johtaja. Kirkon muutos on kiinni kaikista meistä, jotka siinä toimimme.
Noita asioita viisaasti ja vahvasti edistämällä arkkipiispa voi hoitaa virkaansa kohtuudella. On selvää, ettei hän täytä häneen nyt kohdistettavia odotuksia. On myös tärkeää, että hän toimii lauman ykseyden puolesta ja että lauman sisällä ei hajoteta sitä. Jotkut kaipaavat vahvaa teologista otetta arkkipiispalta. Niin minäkin, mutta se ei voi olla eksklusiivista ”änkyräteologiaa”, joka synnyttää raja-aitoja. Sen pitää olla vakaata ja radikaalia samanaikaisesti. On tietysti vaara, että jos valittavan arkkipiispan teologinen linja ei miellytä, ryhdytään heti julkiseen oppositioon. Yhteistyötä pitää rakentaa suunnalta ja toiselta!
Toivo Loikkanen
Otsikossa ja tekstissä sanat mies ja nainen kirjoitettu tietoisesti sanojen alkukirjaimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.
Siksikös englannin ihminen mies on juurikin MaN ….:-)
Nyt tuli odotettu uutinen siitä, että Espoon piispa Tapio Luoma lähtee ehdolle. Nyt on siis jo kolme ehdokasta. Pari vielä lisää niin on, mistä valita!
Nyt kun mies ja naispappien määrä on fifty fity niin on vihdoinkin mahdollista ruveta valitsemaan henkilöitä pätevyyden perusteella sotkematta ideologioita keskusteluun. Yhteiskunnan korkeimmissa portaissa työskentelevät miehet kunnioittavat pätevyyttä missä siihen sitten törmätäänkin ( työpätevyys tulkitan psykologisesti miehiseksi ominaisuudeksi joka tekee pätevästä naisesta miehen veroisen).
Miltähän naisista tuntuu jos he saavat virkoja siksi että ovat naisia eikä siksi että heillä on pätevyys virkaan?
Markku, en saa oikein selville kommenttisi ”pihviä”? Onko viimeinen lause ironinen toteamus asiasta vai samalla väite, että noin tulee tapahtumaan – siis että naiset saisivat virkoja pelkästään siksi että ovat naisia. Se on kyllä melkoinen väite!