Luin arkkipiispan maanantaisen puheenvuoron parin päivän viiveellä. Tässä oma eksegeesini, oma reaktioni. Voi olla, että tämä kertoo enemmän minusta ja minun tulkinnastani kuin arkkipiispasta.
Mutta kolme väitettä. Ennen kuin luet ne, luethan alkutekstin vielä huolellisesti täältä:
http://www.arkkihiippakunta.fi/arkkipiispa/puheet-ja-kirjoitukset/puheenvuorot-ja-tervehdykset/2014/puheenvuoro-suomiareenan-avajais/
1. Arkkipiispa ei juurikaan puhunut homoista eikä lainsäädännöstä.
Eräässä keskustelussa luin, että arkkipiispa ei taida olla tyytyväinen kirkon oppiin ja käytäntöihin. Voi olla, tai mistä minä tiedän. Mutta tässä tekstissä ei ollut ensisijaisesti kyse lainsäädännöstä eikä seksuaalivähemmistöistä.
”Ei kovuus muuksi muutu, vaikka se olisi näkymätöntä tai sitä perusteltaisiin uskonnollisesti, perinteellä tai luonnonmukaisuudella tai vaikka se peitettäisiin ylhäältä katsovaan suvaitsemiseen. Aina hirsi silmässä estää näkemästä ihmistä. Sitä ei muuteta lainsäädännöllä.”
Arkkipiispa puhui sydämen kovuudesta, hirrestä silmässä. Sana ”hirsi” toistui puheenvuorossa 13 kertaa. Melkein joka kappaleessa. Sana ”homoseksuaalisuus” esiintyi tekstissä yhden kerran, teemana toki laajemminkin.
Sillä, että keskustelu viedään käsittelemään lainsäädäntöä ja kirkon oppia, voidaan tehokkaasti viedä huomio pois siitä mistä arkkipiispa todella sanoi.
2. Arkkipiispa puhui sydämen kovuudesta.
Arkkipiispa ei puhunut ensisijaisesti homoseksuaalisuudesta. Homoseksuaalisuuteen liittyvä viesti oli vahva ja konkreettinen, mutta puheen keskeinen teema oli sydämen kovuus. Homoihin suhtautuminen oli sittenkin esimerkki, ei sisältö.
”Otin tämän esimerkiksi. Keskustelut koskevat täällä paljon muuta. Mutta kaikissa niissä tarvitaan itsekriittistä nöyryyttä, omien sokeitten pisteitten tunnistamista ja valmiutta katsoa toisen silmin. Sillä tavoin jotain voi muuttua ja uutta löytyä. Voidaan tehdä parannusta, niin kuin kristillisessä perinteessä on totuttu sanomaan. Paremmin tietämällä, oikeassa olemisesta kilpailemalla ja roskien etsimisellä toisten silmistä tätä suomalaista kertomusta ei rakenneta.”
Sillä, että keskustelu redusoidaan keskusteluksi seksuaalivähemmistöistä, voidaan tehokkaasti viedä huomio pois siitä mitä arkkipiispa todella sanoi sydämen kovuudesta.
3. Arkkipiispa puhui katumuksesta ja parannuksesta
Arkkipiispa ei puhunut ensisijaisesti homoudesta. Luterilaisen synti ja armo –perinteen mukaisesti hän kutsui kuulijoitaan synnintuntoon ja parannukseen. Minusta puhe on hyvä johdanto rippiin.
”On nöyrästi tunnustettava, että omassa silmässä on ollut hirsi ja se vaikuttaa yhä. Toivon, että tähän anteeksipyyntöön voidaan yhtyä kirkossa ja yhteiskunnassa päätöksistä ja lainsäädännöllisistä ratkaisuista riippumatta.”
Mutta kun arkkipiispa kutsuu yhteiseen rippiin, nöyrtymisen ja uudistavan armon äärelle, keskustelu voidaan vielä viedä sivuraiteille. Kun johdanto rippiin redusoidaan keskusteluksi lainsäädännöstä ja seksuaalivähemmistöistä, kuulija ei liity synnintunnustukseen eikä ota vastaan synninpäästöä ja armoa.
Monille voi olla helpompi puhua seksuaalivähemmistöistä kuin hirrestä omassa silmässä.
”Katolisen kirkon ohjeistus koostuu kymmenestä nettiajan käskystä. Niissä kehotetaan katolilaisia muun muassa käyttämään ”digitaalisia hymyjä” Twitter- ja Facebook-viesteissään sekä sähköposteissa ja tekstiviesteissä. Käskyissä kehotetaan myös esimerkiksi välttämään saarnatyyliä ja toisten tuomitsemista.”
Irlantilaisen jesuiittajärjestön ylläpitämää Sacred Space -sivustoa tukevana voi vain olla hyvillään kehotuksesta. Siispä 🙂
Jospa sallisivat vielä kumirenkaat,…niin maailma pelastuisi.
Seppo Heinola :”Jospa sallisivat vielä kumirenkaat,…niin maailma pelastuisi.”
Mihin sinä Seppo tarvitset kumirenkaita uskossa, jota sanotaan tietoisuuden laaduksi? 🙂
https://www.youtube.com/watch?v=mBdKU1zXoFE
Minä en enää tarvitse mihinkään mutta esim. monen monet filippiiniläisnaiset saattaisivat tarvita asiassa, johon biisien-veisuu ei paljon auta.
🙂 😀 :p
Hienoa huomata, että olen toiminut ainakin teknisesti ottaen oikein 😀
Jos täällä olisi peukkunappi, painaisin sitä.
Eli voidaan pyytää anteeksi aiemman hmiskunnan yleistä syntisyyttä?
Parannussaarnaa se oli. Lähes ordo salutis. Armo jäi vähemmälle.
Kari-Matti Laaksonen: ”Parannussaarnaa se oli.”
Sehän on vain hyvä, että arkkipiispa pyytää anteeksi ihmisiltä ja ihmisryhmiltä joita kirkko on kohdellut huonosti. Tosin muitakin ihmisiä ja ryhmiä löytyisi joilta olisi syytä pyytää anteeksi.
Ulkopuolisena tarkkailijana voisi kylläkin myös todeta, että jatkuva näiden ns. ”sukupuolivähemmistöjen” asian korostaminen tuo myös kirkolle opillisia ongelmia, ainakin niin kauan kun se taas toisaalla sanoo Raamatun olevan Jumalan sanaa ja kristinuskon oppikirja. Lisäksi siltä asian korostamisen vuoksi todennäköisesti, esim. median taholta, odotetaan atkuvasti lisää saman suuntaista ”makeaa.”
Kaikki kristillisyyden ja Raamatun kanssa tekemisessä olleethan tietävät sen ilmaisevan, että tiettyjen asioiden,
mukaan lukien homoseksualismi, tahallisen tietoiset ja katumattomat harjoittajat ”eivät voi periä Jumalan valtakuntaa.”
Raamatun kristillisyys korostaa myöskin hengellisyyttä ja uskoa, ei lihallisten halujen toteuttamisen ensi sijaisuutta. Päin vastoin niiden suhteen se kehoittaa enemmänkin itsehillintään
ja osoittaa, että ne eivät saisi ohjata ja hallita ihmisen elämää. Tästä esim. Juudaan kirje seuraavasti (uusi kirkkoraamattu).
”4 Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.”
” 5 Vaikka te kaiken tiedättekin, tahdon silti muistuttaa teitä siitä, että Herra kyllä ensin pelasti kansansa Egyptistä mutta tuhosi sitten ne, jotka eivät uskoneet. 6 Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten.”
” 7 Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Juud.1.html#o1
Tai myös mitä 1. Pietarin kirjeen 4. luvussa ilmaistaan:
“– 2 Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä.”
”3 Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa, mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin. 4 Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan. 5 Mutta he joutuvat tekemään tilin hänelle, joka on valmiina tuomitsemaan elävät ja kuolleet.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Piet.4.html#o10
Tai vaikka 1. Johenneksen kirjeen 2. luku: ”15 Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. 16 Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. 17 Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. ”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Joh.2.html#o4
”Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa, mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin.” Toki kristityn on pysyttävä tällaisesta erossa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että on varottava toistakin äärimmäisyyttä, ulkokultaista omavanhurskautta. Siitä arkkipiispakin taisi puhua. Matteuksen evankeliumin 23. luku on väkevä saarna sydämen kovuutta vastaan.
Martti Pentti: ”Toki kristityn on pysyttävä tällaisesta erossa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että on varottava toistakin äärimmäisyyttä, ulkokultaista omavanhurskautta. Siitä arkkipiispakin taisi puhua. Matteuksen evankeliumin 23. luku on
väkevä saarna sydämen kovuutta vastaan.”
”Omavanhurskaus” on tietystikin vanhurskauden vastakohtaa. Sana ”vanhurskaus” tuo mieleen moraalisen nuhteettomuuden ja rehellisyyden.
Raamatussa sitä vastaaviin kreikkalaisiin ja heprealaisiin sanoihin sisältyy ajatus ’oikeamielisyydestä’ tai ’rehtiydestä’. Se ei merkitse sitä, että ihminen julistaa itse itsensä vanhurskaaksi, arvioi itsensä omien normiensa mukaisesti (Luukas 16:15). Se on Jehovan normien mukaista oikeamielisyyttä – Jumalan vanhurskautta (Roomalaisille 1:17; 3:21
Luukas 16:15 (uusi kirkkoraamattu): ”15 Jeesus sanoi heille:
”Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys.”
”Ulkokullatuksi” käännetty kreikan kielen sana (hy·po·kri·tēs′) merkitsee ’sitä joka antaa vastauksen’ ja myös ’näyttelijää’. Kreikkalaiset ja roomalaiset näyttelijät käyttivät suuria naamioita, joissa oli mekaanisia laitteita äänen vahvistamiseksi.
Kreikan sanaa hy·po·kri·tēs′ alettiinkin siksi käyttää metaforisesti sellaisesta, joka pettää tai teeskentelee. Ulkokullatut ovat Raamatun kielenkäytössä myös ”uskottomia” (vrt. Lu 12:46:ta Mt 24:51:een), ja ”ulkokultaisuus” (hy·po′kri·sis) voi merkitä Raamatussa myös ’pahuutta’ ja ’viekkautta’. (Vrt. Mt 22:18; Mr 12:15; Lu 20:23; ks. myös Ga 2:13, jossa sana hy·po′kri·sis käännetään vastineella ”teeskentely”.).
Martti Pentti: ”Matteuksen evankeliumin 23. luku on väkevä saarna sydämen kovuutta vastaan.”
Moitteet siitä hän osoitti aikansa uskonnollisiin johtajiin ja opettajiin ”kirjanoppineisiin ja fariseuksiin.”
Armon ja oikeuden lisäksi hän korosti myöskin uskollisuuden tarvetta Jumalalle. jakeet 23 ja 27:
”23 ”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta………….27 ”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. 28 Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä.”
Uskollisuuteen liittyy tietysti myös rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen. Rakkauden Jumalaan yhdestä merkityksestä ilmaisee 1. Johanneksen kirjeen 5. luku seuraavaa:
”3 Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. 4 Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.”
Arkkipiispan puhetta ja anteeksipyyntöä on paljon kiitelty, mutta myös vastustettu joko suoraan (Raamatun vastainen jne) tai vähän peitellymmin. Peitelty vastustaminen tapahtuu vähättelemällä tai kääntämällä keskustelu anteeksi pyytämisen teoriaan (kuka pyytää, keneltä ja mitä, voiko pyytää ja mitä se merkitsee jne) tai puheen sanamuotoihin tai viemällä se niin yleiselle tasolle, että se ei tarkoittaisi mitään. Näin kai toivotaan väistettävän itse asia, joka ei kuitenkaan mihinkään karkaa.
Niin juuri. Uusin retoriikka viittaa Mäkisen filosofointiin. Kaikki keinot on torjua Mäkisen selkeä viesti. No, eipä ole mitenkään yllättävää. Siis konservatiivisten taholta.
Jos käy klassisen kristittyjen sivuilla, saa semmoisen todellisuuskäsityksen, jossa jopa tuumaillaan, että SETA:ssa olisi ryhmä raiskaajia varten. Melkoista valheellisuutta ja propagandaa, johon omissa piireissään saattavat lietsoa toisiaan.
Onneksi meillä on viisas arkkipiispa ja muutkin piispat.
Toimittaja, kouluttaja ja Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander kirjoitti pari vuotta sitten Etelä-Saimaa lehden kolumnissaan seuraavaa:
“Olin Kotkassa puhumassa huoneentäydelle pappeja. Työtehtävä oli mieluisa, sillä papit ovat mukavaa porukkaa.
Tunnen lukuisia pappeja. Ja kuin sattumalta, he ovat kaikki oppineita, avarakatseisia ja mukavia. Vain yhtä asiaa olen ihmetellyt heidän kanssaan keskustellessani. Tavallaan näet voisi olettaa, että papit puhuisivat mielellään uskonnollisista kysymyksistä. Mutta ehei. Heitä huolettaa kirkon suosio ja tulevaisuus, ei itse oppi.
Itse asiassa nykykirkossa — lahkolaiset mukaanlukien — puhutaan enemmän seksistä kuin uskonnosta. Seksistähän puhuvat kaikki. Kuten nyt vaikka homoliitoista, avioseksistä, sitä edeltävästä kohkaamisesta ja sen sellaisista. Seksi ei enää ole mikään tabu. Uskonto on.” .
http://www.esaimaa.fi/Mielipide—Kolumnit/2011/10/09/Pappia+kyydiss%C3%A4/2011112215778/67
Hyvin sanottu. Kirkko kaiketi on alunperin perustettu uskonnollisia ja ns. hengellisiä tarkoituksia varten. Ei taida se puoli tulla kovinkaan paljoa esille nykyisin. Ns. teologisien selityksien todellisesta sisällöstä ja päämääristä ei ota “erkkikään” selvää, niin monisanaisia, “kiemurtelevia” ja “kaartelevia” ja ympäripyöreitä ne ovat, ilman että asioiden varsinaiseen ytimeen mentäisiin juuri koskaan yksinkertaisin ja kansantajuisin ilmauksin.
Kirkko tekee tietysti jonkin verran arvokasta sosiaalista työtä eri tavoin. Ehkä voisikin ajatella sen muuttamista täysin sosiaalista-, avustus-, ja hyväntekeväisyystyötä tekeväksi järjestöksi tai yhtiöksi. Kirkollisverot voitaisiin käyttää näihin tarkoituksiin täysissä määrin, kun niitä varsinaisia yhteiskunnan verokertymiä ei oikein aina tunnuta tarpeellisissa määrin käytettävän niihin asioihin.
Arkkipiispa Mäkinen: ”On totta, että paljon on tapahtunut, ymmärrys on lisääntynyt sitä kohtaan, miten eri tavoin Jumalan antama elämä voi toteutua ja ihminen löytää toisen ihmisen.”
Psst. Mäkinen! Voisitkohan joskus vaihteeksi puhua myös ”ihmisten toistensa löytämisestä” ja kanssakäymisestä, johon ei liittyisi mitään seksiä ja seksuaalisuutta.
Pikemminkin siis toistensa löytämisestä henkisellä ja hengellisellä tasolla. Sellainen olisi kuin raikas tuulahdus tämän seksin kyllästämän maailman keskellä.
Ps. Kristilliseen lähimmäisen rakkauteen kuuluu tietysti kaikenlaisten ihmisten hyvin kohteleminen, vaikka ei hyväksyisikään tämän/näiden kaikki tekemisiä ja mielipiteitä. Kehoittihan Jeesuskin seuraajiaan rakastamaan ja rukoilemaan jopa myöskin vainoojiensa ja vihollistensa puolesta.