Arkkipiispa lausui Paavalin kirjeiden monoliittisuudesta perustassa.
Jeesus ei myös koskaan kirjoituksissa totea vaatimuksena lausua Hänen sanojaan sanasta sanaan eteenpäin.
Voisiko näin huomata jotakin.
Arkkipiispa lausui Paavalin kirjeiden monoliittisuudesta perustassa.
Jeesus ei myös koskaan kirjoituksissa totea vaatimuksena lausua Hänen sanojaan sanasta sanaan eteenpäin.
Voisiko näin huomata jotakin.
Valitettavasti Jeesuksen sanat ovat yhä tänäkin päivänä totta. Siunausta vainotulle seurakunnalle tähänkin köyhään maahan.
”Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Matteus 10:21-22
Uskonnonvapaus, sananvapaus, vähemmistöjen oikeudet, naisten oikeudet jne. ovat taustaltaan pitkälti länsimaisia arvoja, joiden kunnioittaminen ja tunnustaminen ei ehkä kuulu esimerkiksi bangladeshilaiseen perinteeseen eikä myöskään nykykulttuuriin.
Mutta, siitä huolimatta, että saatamme syyllistyä kulttuuri-imperialismiin ja kolonialismiin, niin kannatan ehdottomasti sitä, että erilaisten vähemmistöjen, naisten jne. asemaa Bangladeshissa pyritään parantamaan, myös YK:n kautta.
Sari Roman-Lagerspetz luettelemat arvot ovat pitkälti länsimaisia ja myös kristillisiä, YK:nhyväksymiä. Toivottavasti luetteloon jne:n jälkeen kuuluu ainakin enemmistön oikeudet.
Kulttuuri-imperialismin ja kolonialismin menetelmiin kuuluu nöyryyttäminen ja pakottaminen. Kulttuurin kehittämiseen vaikuttaminen sinänsä ei ole em. -ismejä. Dialogin ja muun kanssakäymisen tulee olla toista puolta ja sen arvomaailmaa kunnioittavaa, ei alistavaa. Sekä enemmistöihin että vähemmistöihin vaikuttaminen vaatii tasavertaista kohtaamista ja yhteisten arvojen etsimistä. Hindulaiseen ja islamilaiseen kulttuuriin ei sinänsä kuulu ihmisarvojen polkeminen vaikka arvoja järjestellään toisin kuin länsimaissa. On syytä muistaa, että Suomessa mm. naisten äänioikeus, uskonnonvapaus, vähemmistöjen oikeudet ovat vasta noin sata vuotta sitten nousseet agendalle. Kovin tuoreita asioita siis meilläkin. Tasa-arvo köyhien ja rikkaiden maiden, lännen ja muun maailman välillä talouden, kulttuurin, uskonnon jne piirissä on arvo sinänsä. Hyvät tavoitteet ansaitsevat hyvät keinot. ”Me tiedämme paremmin, mikä teille on paremmin”, ei ole oikea lähestymistapa.
En siis kannata kulttuuri-imperialismia enkä kolonialismia vaan tasavertaista kohtaamista.
Yhteensä edellinen tarkoittaa nyt tuntemamme pelastushistorian kirkastamista varhaiskirkossa Ignatiuksen ja Ireneauksen johdolla tuntemaksemme tieksi eteenpäin niin Katolisessa kuin sitten Reformoiduissa kirkoissa kylläkin omine vivahteineen.
Työtä tehtiin ansiokkaasti ja ennen kaikkea 300.taa luvulla.
Evankeliumeja on ilmeisesti ollut kovasti enemmän mitkä kaanoniin valittiin.
On mainittu varhaimman löydetyn Evankeliumin kappaleen olleen merkitty kopioituna 43.n paikkeille. Kyllä on asiaa huomata mitä matkalla voi sattua kun järjestysmerkit lausehuomioissa ajassa olivat vielä hakosalla.
Saako näin kysyä onko Evankeliumien todistus valovoimaista kaikessa kun kyse oli jo järjestäytymässä olevasta laitoksesta katsoa Ihmisten sielujen perään.
Miksi kuitenkin Luomisen kahdeksannen päivän asiaa täytyy pitää luovuttamattomana monoliittinä perisynnin asiassa Jumalan kieltäessäessä nyt kuudennen päivän anomaliaa vielä aiemmin kovasti yhtä luonnon kanssa olleena sukunsa jatkajana.
Kuudennen päivän Ihmissuvun tulevaa haltijaa Jumala käski, mutta kahdeksannen päivän edellisen erijatkuvuutta kiellettiin.
Eikö näin voi huomata diskontinuiteetin saamat lahjat omassatunnossa ja kyvyssä valita vielä orastavissa lahjoissa missä epäonnistumisten, kieltäymyksen, ja uudelleen yrittämisen kautta päästään eteenpäin yhteisön asiassa ja hengessä.
Vanhassa Testamentissa ei muualla kerrota mistä tai missä Ihminen sai kykynsä tulla kehityksensä alkuun Ihmisyydessään elää orastavaa polkua mikä vieläkin on kesken kohotakseen niin moraalissaan kuin henkisissä kyvyissään.
Kirkosta kun on kiinni ei tätä halutakaan. Tätä voi kutsua kirkkomme monoliitiksi saamamme opetuksen kanssa.