Kuvassa gbayan kielinen Augsburgin tunnustus ja Lutherin Vähä katekismus, julkaistu Garouassa 2007 pidetyssä Kamerunin luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa.
Meidän tunnustuksemme puhuu siitä, että me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Vapahtajamme Jeesuksen tähden.
Kirkkomme opettaa, että emme voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin. Kukaan ei voi pelastaa itse itseään. Jumalalle kelpaamme Jeesuksen tähden. Meille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta. Uskomme, että meidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden. Kristus on kuolemallaan antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi.
Koska Jumala armahtaa meitä, niin armahtakaamme mekin toinen toistamme. Ristillä Jeesus kantoi meidän tuomiomme. Älkäämme mekään tuomitko lähimmäistämme.
SUNNUNTAI 10.7.2022
5. sunnuntai helluntaista
Armahtakaa!
Pyhäpäivän psalmi: Ps. 13:2–6
Sinimarja Johansson kertoo kirjassaan Sairas ja hänen hoitajansa Aleksis Kiven viimeisestä ajasta veljensä Albertin kotona. Kuoleman edellä veljensä ja kälynsä luona Alexis heräsi ja sanoi: ”Minä elän. Elän.”
Aleksis Kiven kuolemaa ja elämää tarkastellaan tässä ajallisesta näkökulmasta.
Meidän Vapahtajamme kuolemassa uskon silmä näkee suuremman ja kauemmaksi suuntautuvan maiseman. Katse kääntyy tulevaa elämää kohti, aina taivaan ikuisuuteen.
Olli Hyvärinen on suomentanut Mihail Lermontovin runoja teoksessa Kultaa ja myrkkyä.
Runossa Monologi runoilija kuvaa elämän katoavaisuutta.
Me lapset Pohjolan kuin vaivaiset kasvit
Vain hetken kukimme, pian kuihdumme…
— On elämämme ankeaa. Niin lyhyt.
Muinaisessa Babyloniassa muuan valituslaulu kertoo syvästä ahdistuksesta kuningas Nebukadnessar I:n (1137-1114 eKr.) aikoihin.
Kuinka kauan kohdallani,
kuinka kauan maassani,
kuinka kauan kansani keskuudessa,
kuinka kauan, oi herra, Babyonissa,
on oleva huokausta ja anomista,
itkua ja murhetta?
(Antti Laato. Vanhan testamentin selitysraamattu III. Runokirjat. s 335)
Psalmissamme elämän katoavaisuus ja muut huolet, ahdistukset ja vastoinkäymiset nähdään Jumalan kasvojen edessä. Sydämen syvä hätä ja mieltä painavat taakat tuodaan Herramme luo. Niiden näkökulma on Jumala -keskeinen. Muistaako Jumala minut, vai onko hän minut unohtanut? Katsooko hän minua ystävällisesti vai onko hän kääntänyt selkänsä minulle. Loistaako Jumalan valo elämääni, vai onko ympärilläni vain synkeyttä. Tämä itkun aihe puetaan ikivanhaan itämaiseen valituslaulun tyyliin.
Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?
Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Kirkkoisä Origenes mainitsee psalmimme Johanneksen evankeliumin selityksessään. Hän tuo esille, että Jumala valaisee kristityn mielen valollaan. Kirkkoisälle tämä ei ole yksilökeskeistä yhden ihmisen omaa muutosta, vaan yhteisöllistä, professori Laaton sanoja lainatakseni: ”Kiusausten hetkellä ei tarvitse jäädä yksin. Saa tulla muiden kristittyjen seuraan ja yhdessä heidän kanssaan tutkia Jumalan sanaa. Jumalan sana todistaa Jumalan uskollisuudesta ja rakkaudesta. Jumala ei hylkää.”
Tämä ajatus Jumalan uskollisuudesta, hänen armostaan ja kestävästä rakkaudestaan tulee esille psalmimme lopussa.
Minä luotan sinun armoosi,
saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle,
hän pitää minusta huolen.
Jumalan käsivarsilla saamme levätä. Hänen kättensä turvissa emme pelkää. Emme ole yksin. Yhdessä koko kristikunnan kanssa kuljemme voittoa kohti. Taivaan riemu on yhteinen ilo meidän yhteisessä Herrassamme. Koko maailman ristillä sovittaneen Vapahtajamme täytetty työ on meidän pelastuksemme takuu.
Tässä sunnuntain psalmiteksti kokonaisuudessaan:
Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?
Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle,
Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo,
älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”,
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi,
saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle,
hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:2–6
Tähän uutiseen kannattaa kommentoida. Itse olen rukoillut jo kauan Ukrainan ja sen kansan puolesta. Toivon, että kaikki krisrityt tekevät samoin. Mahdettiinko esim. tänään rukoilla kirkoissamme tämä kriisitilanteen selviämisen puolesta?
Toivon, että niin tehtiin ja tehdään.
Radiojumalanpalveluksessa Lahdesta rukoiltiin Ukrainan puolesta
Espoonlahdessa rukoiltiin aamun messussa Ukrainan kansan ja siellä asuvien puolesta ja rahanomaista ratkaisua konfliktiin.
Mitä se kertoo, jos Moskovan patriarkaatin alainen Ukrainan ortodoksikirkko ei voi rukoilla rauhanomaista ratkaisua omaan maahansa eikä allekirjoittaa vetoomusta rauhan puolesta..?
Vestigia terrent..
Hyvä, että rukoillaan. Uskon, että monessa muussakin kirkossa on rukoiltu.
5. sunnuntain helluntaista aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-10-7-2022/
Hyvä blogi, kiitos Matias! Jumala on antanut meidän suuret synnit anteeksi. Vaikka meitä on näin armahdettu, niin — miksi lähimmäiselle anteeksi antaminen pienistä rikkomuksista voi olla vaikeaa?
Juha
Kiitos kommentistasi
Sitä minäkin usein ihmettelen
Kuukin loistaa auringon valoa eteenpäin
Miksei sitten ihminen armahduksen suurempaa valoa
Antti Laaton Vanhan testamentin selitysraamattu III, Runokirjat,
on painettu EU 2020. ISBN 978-951-888-786-0
Sinimarja Johanssonin Sairas ja hänen hoitajansa
on vuodelta 2019. ISBN 978-952-318-847-1
Mihail Lermontovin Kultaa ja myrkkyä on valikoinut ja suomentanut Olli Hyvärinen.
Painettu EU 2020. ISBN 978.952-315-543-5
Matias Roto mitä tarkoittaa:””Armahtakaa toisianne älkääkä tuomitko””?
Ari
Kiitos hyvästä kysymyksestä
Armahtaminen on sitä että annetaan toiselle ihmiselle anteeksi, mikäli tämä on tuottanut minkälaista mielipahaa tahansa.
Tuomiosta pidättäytyminen on sitä, ettei lähde solvaamaan toinen toistaan tai leimaamaan tätä tai syyttämään väärillä perusteilla tai riidanhalusta.
Näitä ei kuitenkaan saa soveltaa esimerkiksi siihen, että poliisi sallisi jonkun rikollisen jatkaa väärintejojaan joutumatta asiasta edesvastuuseen.
Ei myöskään voida hyväksyä esimerkiksi Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, koska heidän toimintansa siellä on pelkkää hävitystä.
– menivät muka auttamaan venäjänkielisiä, mutta ovat tuhonneet taisteluillaan juuri venäjänkielisen väestön asuinseutuja
– menivät muka vapauttamaan maata natseista, mutta Ukrainan presidentti on juutalainen ja natsithan olivat juutalaisten räikein vastakohta
– jne
Ukrainalaisilla oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa, panna vastaan ihan tosissaan sotien tai tulla hävitetyksi aivan perusteitaan myöten. He valitsivat sen vaihtoehdon, missä heillä on paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä.
Matias Roto tuleeko siis sodassa olla kuuliainen esivallalle eli jos tämä käskee niin uskova menee kuuliaisesti tappamaan vihollisia?
Ari
Muista että oikeutettu sota on puolustussotaa. Jos ei mene taistelemaan, niin lopputuloksena ei ole pienempi määrä väkivaltaa, vaan ainoastaan että isompi väkivalta voittaa ja pakottaa vieläkin useampaa vieläkin isompaan väkivaltaan.
Näin siis se mikä näyttää väkivallalta, ja onkin sitä, torjuu vieläkin isomman väkivallan kasvua entisestään laajemmaksi ja suuremmaksi väkivallaksi.
Ajattelepa sitä, että kun eteläinen naapurimaamme päätti antautua Neuvostoliitolle tilanteen ollessa aivan epätoivoisesti venäläisten eduksi, niin sen jälkeen – mitä seurasikaan maalle?
Se ei suinkaan päässyt vapaaksi sotapalveluksesta, vaan sen miehistä osa joutui Neuvostoliiton joukkoihin pakko-ottoina ja sen jälkeen, kun Saksa oli vallannut maan, osa joutui saksalaisten pakko-ottoina heidän joukkoihinsa. Noissa pakko-otoissa ei kysytty haluaako palvella vai eikö halunnut. Asepalvelukseen oli pakko lähteä.
Sitten vielä, hyvin moni virolainen sai pakkosiirron Siperiaan, jonka olosuhteet muodostuivat lukuisten virolaisten viimeiseksi matkaksi.
Näin Viron tappioluvut olivat suhteessa väkilukuun paljon isommat kuin Suomella, joka pani hanttiin.
Koska ylhäällä kuvassa on Augsburgin tunnustus toisena kirjan sisältönä, niin pannaanpa tähän tunnustuskirjojen tekstiä esivallan palvelemisesta.
XVI Yhteiskunnallinen elämä
Yhteiskunnallisen elämän asioista seurakuntamme opettavat, että yhteiskunnan lailliset järjestykset ovat Jumalan hyviä tekoja ja että kristityillä on lupa toimia esivallan viroissa, käyttää tuomiovaltaa, ratkaista oikeusasioita keisarillisen tai muun voimassa olevan lain mukaan, tuomita lain vaatimiin rangaistuksiin, käydä oikeutettuja sotia, olla asepalveluksessa, tehdä laillisia sopimukisia, omistaa yksityistä omaisuutta, vannoa vala esivallan sitä vaatiessa sekä solmia avioliitto.
Koko artikkelin voi lukea täältä
https://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html#Yhteiskunnallinenelama
Saadaan olla kiitollisia mm. Lut.katekismuksen terveestä opetuksesta.
Samuel Kettunen kuinka määrittelet ”terveen opetuksen”?
Minulle ainoa terve opetus on Jeesuksen sanat ja niihin en voi tässä(kään) sovittaa Lutherin opetuksia eli en pidä todellakaan terveenä opetuksena noita.
Missä kohden Jeesus sanoo että voi puolustaa itseään tai Isän maata väkivallalla?
Päinvastoin Jeesus opettaa olla tekemättä pahalle vastarintaa.
No eihän se terveen opetuksen olemassa olo ole sinusta ja minusta kiinni, muutoin kuin otammeko sen vastaan, se on jo kirjoissa ja kansissa paljon ennen meitä ja kirkastui uudelleen Lutherin toimesta.
Herramme ja Vapahtajamme kehotti antamaan keisarille sen, mikä keisarille kuuluu. Esivalta on Jumalan asettama.
Roomalaiskirje:
13:1 Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.
13:2 Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
13:3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;
Karmea ajatus, että kristyt ukrainalaiset miehet antaisivat venäläisten sotilaiden tappaa naisia ja lapsia tekemättä mitään. Se on kaukana kristillisestä rakkaudesta. Isä meidän rukouksessa on myös osio, jossa rukoillaan: Päästä meidät pahasta!
Daavidin synti oli himo, pitkäaikainen suunnitelma himon toteuttamisesta, huorin tekeminen sekä Uurian tapattaminen. Profeetta Naatan ei maininnut Daavidin käymästä sodasta mitään.
Sota on aina hirvittävä asia, mutta Jumalan Valtakunta voi levitä sydämestä sydämeen myös sodan keskellä. Näin tapahtui Suomen sotien aikana. Näin tapahtuu Ukrainassa. Kristilliset kanavat välittävät tietoa tästä.
Ari
Suosittelen, että väärin opettaneitten tekemien vääristymien sijaan ottaisitkin opiksesi Raamatun terveen opetuksen, jota myös Raamatun selityksen professorin Lutherin opetus seuraa.
Muista että Paavalin toiminnan aikana Rooman esivalta oli pakanallinen. Silti heidän tehtävänsä oli huolehtia yhteiskunnan kasassa pysymisestä. Tämän tehtävän hoitamisen takia Paavali kirjoittaa:
Roomalaiskirje:
13:1 Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.
13:2 Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
13:3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;
Huomaapa tämä elämän realiteetti: Esivalta on Jumalan asettama. Nykyajan tilanteessa tämä merkitsee sitä, että jokaisen on omalta osaltaan pidettävä huolta omista yhteiskunnallisista velvoitteistaan. Edelleenkin on voimassa se sääntö, minkä Paavali tuossa sanoo: ” —tee — hyvää — sinä saat siitä kiitoksen.”
Jotta ymmärtäisit miltä ajalta sinun saamasi Raamatun väärä tulkinta on peräisin, voin sinulle kertoa sen historian totuuden, että tulkintasi on peräisin 1500 -luvulta. Aikaisemmin ei edustamaasi harhatulkintaa ole milloinkaan missään opetettu.
Kiitos Samuel ja kiitos Kari puheenvuoroistanne
Näköjään panimme Karin kanssa samanaikaisesti esiin saman raamatunkohdan, jossa esivallan tehtävästä Jumalan palvelijana puhutaan.
Tuompa tähän jonkin pari ajatusta lisää sen puolesta että myös ammattiupseeri voi olla hyvä kristitty.
1) Suurin usko
Jeesus ylentää Rooman armeijassa palvelevan ei-juutalaisen upseerin uskoa kaikkein suurimmaksi uskoksi:
Matteuksen evankeliumi:
8:10 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
Luukkaan evankeliumi:
7:9 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: ”Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa.”
2) Roomalainen upseeri ja tullivuokraaja piispoina
Kornelius oli Rooman armeijan upseeri. Hänkään ei ollut juutalainen. Kirkkohistoriasta tiedämme, että hänestä tuli Kesarean toinen piispa Sakkeuksen jälkeen. Sakkeus puolestaan oli roomalaisilta veronkannon vuokrannut tullimies.
Luukkaan evankeliumi:
19:2 Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas.
Apostolien teot:
10:1 Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa.
Joten Raamattu opettaa, että yhteiskunnan asiat on hoidettava kunnolla.
Olemme nykyisin demokratiassa ja kansa itse valitsee esivallan, ja jos ei ole hyvä, sen voi vaihtaa.
Diktatuurit, kuningasvallat ja pappiskuninkaat, paavit ja piispat, ovat aikoinaan opettaneet, että heidän valtansa on Jumalan asettama, näin kukaan ei uskalla nousta vastustamaan vaikka esivalta olisi täysin turmeltunut, vain omaa etua ja valtaa tavoitteleva ja sotia harrastava mielipuoli.
Kansa kaikkivaltias.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Ei Jumalan säätämys esivallasta ole mitenkään muuttunut. Jumala on sama eilen, tänään ja tulevaisuudessakin, Kaikkivaltias. Hänen luomistyöhönsä kuuluu myös huolenpito meidänkin aikanamme kaikesta maailman menosta.
Muuttunut on ainoastaan esivallan valintamenettely ja sen ulkonainen rakenteellinen malli.
Koko ihmiskunnan historian aikana erilaiset mallit ja toimintatavat ovat muuttuneet koko ajan. Koko ajan myös on ollut itsekeskeisiä diktaattoreita ja toisaalta kansastaan huolta pitäviä hallitsijoita.
Esimerkiksi Lagašin hallitsija Gudea, 2144–2124, teki yhtä temppeliä rakennettaessa kaikkein hankalimmat työt. Rakennustöiden aikana ketään ei lyöty, ei orjaa eikä orjatarta. Valmistujaisjuhlissa orjat olivat isäntiensä ja emäntiensä rinnalla ja köyhä ja rikas nukkuivat rinnakkain.
Toisaalta taas niin sanottuina kansan valtaan nostamista diktaattoreista Mao ja Stalin ovat olleet tähän mennessä eniten oman kansansa ihmisiä tapattaneita hallitsijoita.
Kerroin nämä pari ääriesimerkkiä eri aikakausilta vain osoittaakseni, että historian kuluessa on ollut mitä erilaisimpia hallitsijoita. Mutta nämä eivät mitenkään muuta sitä että jokaisen kansan yhteisten asioiden hoitoa varten tarvitaan joku yhteiskunnallinen järjestys, jotta ihmiset voisivat elää toinen toisensa kanssa.
Paavalin kirje Roomalaisille on kirjoitettu keisari Neron aikana, joka keisarikautensa alussa antoi juutalaisille luvan tulla asumaan Roomaan, mutta virkakautensa lopussa järjesti ensimmäisen kristittyjen vainon. Joten tästäkin näkyy että Paavali ei puhu johonkin hallintomalliin juuttuneen näkökulmasta tämän hallintopropagandaa tehden, vaan yleisemmällä tasolla ihmiskunnan hyvän yhteiselämän turvaamisen puolesta. Olivatpa olosuhteet mitkä tahansa niin yhteiset asiat on hoidettava ja Kristukseen uskovien on omalta puoleltaan tehtävä se mikä tehtävissä on.
Esivalta on kansan palvelija, ei kansan jumala eikä jumalan valitsema vallankäyttäjä.
Nykyisin on vielä voimassa kummallinen vääristymä kun palvelija elää ruhtinaallisemmin ja saa parempaa palkkaa, kuin kansa, joka on sentään työnantaja. Ilman kansaa esivaltaa ei tarvita, se menettää työpaikkansa ja asemansa.
Paavalin aikana on pitänyt nuoleskella Rooman keisareita, joita julistettiin jumaliksikin, mutta se on mennyttä aikaa.
Tarja
Paavali oli juutalainen. Hänen opettajansa oli ollut suuresti kunnioitettu Gamaliel. Gamalielin isoisä oli yksi kaikkein suurimpia juutalaisia oppineita rabbi Hillel.
Paavali oli myös syntyperäinen Rooman kansalainen. Hänen sukunsa oli pystynyt hankkimaan sen jo ennen hänen syntymäänsä.
Paavalin opetus esivallasta ei ollut järjestelmään sidotun politiikan puolesta puhumista. Siinä ei myöskään ollut vähimmässäkään määrin kyse keisarin nuoleskelusta, vaan aivan yksinkertaisesti jo Vanhassa testamentissa lukemattomia kertoja esille tullut ajatus, että vain hyvin järjestyksessä olevassa yhteiskunnassa voi vallita sellainen rauha, joka edistää ihmisten elämää ja hyvinvointia.
Muilta osin kerroin jo edellä edellisen kommenttisi vastaukseksi.