Armahtamisesta

<meta http-equiv=”X-Frame-Options” content=”DENY” />// //

Eilen oli käsikirjan mukaan kiintoisa saanapyhä. Teemana oli ARMAHTAMINEN: Armahtakaa!
Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Hienosti toteutettu viimeinen palvelus! Kirkko oli sen arvoinen. Hienoa myös, että rakennus tuli dokumentoitua valokuvin. Olin ko. seurakunnassa töissä ja ko. kirkon piiripappi lähes koko 90-luvun. Monia virkatehtäviä tuli Kaivokselan kirkossa toimitettua. Olen ihan oikeasti kaivannut sitä. Se oli sellainen ihmisen kokoinen ja näköinen, matalan profiilin kirkko. Ei niin pönäkkä kuin esimerkiksi seurakunnan pääkirkko.

  2. Sääli, ettei Suomessa saa tehdä seinille kuvia. Usein nämä talot ovat kuolettavan tylsiä. Joskus valkoisia lego-taloja, joskus julkissivut taloissa ovat päällystetty kuin saniteettitiloissa. Joskus harmata betonia tai tiililtalo. Julkiset paikat ovat usein rapattu betonilla. Ainoastaan raunioissa saattaa yksittäinen osaava maalata ”salaa”. Kuulutan hieman luovutta tähän järkeisyhteiskuntaan. Luovuus kehiin julkissivuissakin. Tosi Kalasatamassa alkaa olla muutakin kuin valkoista tai saniteettipinnoitetta, mutta hieman yksilöllisyyttä kunkin asuinalueen nurkissa saisi olla vielä hitusen enemmän, sillä standardimaailma on tylsä.

Väisänen Seppo
Väisänen Seppo
Olen historian maisteri ja eläköitynyt YLE:n toimittaja. Kirjoittelen yhteiskunnasta, historiasta, kirkosta ja uskonnosta syrjäisen ja sivuun pannun asemasta. Kannatan kansankirkkoa, kirkollisesti olen vapaamielinen traditionalisti, joka määrittyy blogiensa kautta. Tutkimuksellisia kohteitani ovat virret ja Luther sekä tietenkin vuosi 1917.