<meta http-equiv=”X-Frame-Options” content=”DENY” />// //
Eilen oli käsikirjan mukaan kiintoisa saanapyhä. Teemana oli ARMAHTAMINEN: Armahtakaa!
Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.
Wau!
Hienosti toteutettu viimeinen palvelus! Kirkko oli sen arvoinen. Hienoa myös, että rakennus tuli dokumentoitua valokuvin. Olin ko. seurakunnassa töissä ja ko. kirkon piiripappi lähes koko 90-luvun. Monia virkatehtäviä tuli Kaivokselan kirkossa toimitettua. Olen ihan oikeasti kaivannut sitä. Se oli sellainen ihmisen kokoinen ja näköinen, matalan profiilin kirkko. Ei niin pönäkkä kuin esimerkiksi seurakunnan pääkirkko.
Sääli, ettei Suomessa saa tehdä seinille kuvia. Usein nämä talot ovat kuolettavan tylsiä. Joskus valkoisia lego-taloja, joskus julkissivut taloissa ovat päällystetty kuin saniteettitiloissa. Joskus harmata betonia tai tiililtalo. Julkiset paikat ovat usein rapattu betonilla. Ainoastaan raunioissa saattaa yksittäinen osaava maalata ”salaa”. Kuulutan hieman luovutta tähän järkeisyhteiskuntaan. Luovuus kehiin julkissivuissakin. Tosi Kalasatamassa alkaa olla muutakin kuin valkoista tai saniteettipinnoitetta, mutta hieman yksilöllisyyttä kunkin asuinalueen nurkissa saisi olla vielä hitusen enemmän, sillä standardimaailma on tylsä.
Mitä ajatuksia tuo mieleen? Mikä on Sinun saarnasi ydin?
Mistä ja miksi nyt pitäisi ihmisiä armahtaa? Onko armahdus kollektiivinen, jota tarjotaan joskus kapinallisille, kun tuot aseesi, niin armahdus koskee kaikkia rikoksiasi.
Armahdushan on oikeustermi. Elinkautisesta pääsee pois armahduksella, mutta sitä pitää anoa ja saada suositukset.
Biplia sanoi: Joka armahtaa, tehköön sen ilolla. Kyse on kai synninhätään joutuneen ihmisen auttamisesta, jolloin iloiten kerrotaan Jumalan armosta.