Hesari julkaisi tänään (31.5.) viiden suomalaisen haastattelun koulujen päättäjäisiin liittyen: mitä he haluaisivat sanoa omalle nuorelle minälleen? Taustalla on 160 000:n kouluista valmistuvan nuoren pohdinta, mitä he voivat odottaa tulevaisuudeltaan. Rauhanneuvottelija Hussein al-Taee (34) muistelee lapsuuttaan pakolaisleirillä ja tuloaan Suomeen. Pienessä kuvassa hän on varusmiehenä Suomessa.
Hussein kommentoi kuvaa: ”En ole kuvassa kovinkaan nuori, vaan 28-vuotias ja vasta aloittanut armeijassa. Se oli kuitenkin ehkä ensimmäinen kohta elämässäni, jolloin koin viimeinkin olevani nuori toisten joukossa. … Siksi armeijakuvani 28-vuotiaana merkitsee minulle nuoruutta ja syvää iloa siitä, että kuuluin viimein joukkoon. Tuvassa minua ei katsottu taustani tai meriittien kautta, vaan sain vain seisoa rivissä muiden joukossa. Silloin tunsin olevani hyvä ja kokonainen.”
_ _ _
Viimeaikainen keskustelu piispanvaalien ehdokasasetteluista on saanut erikoisia piirteitä. Miehiä on syyllistetty etukäteen siitä, että he suostuvat ehdokkaiksi. Joiltakin piispoilta on tiedusteltu, eivätkö he tunne häpeää siitä, että vain miehiä on piispoina. Kysyjän näkökulmasta piispan miessukupuoli vaikuttaa siis rasitteelta. Minun mielestäni sukupuolten tasa-arvoa ei ajeta viemällä toiselta sukupuolelta sen oikeutusta tai miehiltä mahdollisuutta hoitaa heille uskottuja tehtäviä. Toivon silti, että tehtävään sopivia naisia vielä valitaan piispoiksi.
_ _ _
Olen nähnyt Kotimaa-lehdessä kommentin, että piispainkokouksesta puuttuu nyt naisten ja vähemmistöjen edustus. Minusta on teologisesti kestävää ajatella, että piispat edustavat hiippakuntiensa kaikkia jäseniä. On vaikea ajatella, että kaikki vähemmistöt olisivat edustettuina omien edustajiensa kautta. Aina jonkun edustus puuttuisi.
_ _ _
Mitä tahoja kenttäpiispa edustaa? Ensinnäkin sotilaspappeja on Suomen yli 2100 papista pieni vähemmistö, vain 25 päätoimista ja 8 palkkiotoimista pappia – joista lisäksi osa kuuluu ortodoksiseen vähemmistöön.
Sotilaspapit ovat kaikkia palveluksessa olevia, myös eri uskonnollisia vähemmistöjä ja uskonnottomia varten. Viime tammikuussa palvelukseen astuneista varusmiehistä 84,6% oli luterilaisen kirkon jäseniä, 1,6% ortodokseja, muita kristittyjä 0,8%, muslimeita 1,3%, muita uskontoja 0,3%, uskontokuntiin kuulumattomia 11,4%, joista osa on väestörekisteriin kuuluvia helluntailaisia tai muslimeja.
_ _ _
Vuonna 2014 Pääesikunta julkaisi Soalddáha Sálbmagirji – Suáldát Salmâkirje – Sääldat Psalmmǩe´rjj, eli Sotilaan virsikirjan kolmella Suomessa puhuttavalla saamenkielellä, pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltan kielillä, joista viimeksi mainittu osuus on ortodoksinen. Kyse taitaa olla ainoasta kirkollisesta kirjasta, joka on julkaistu kolmella saamenkielellä. Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa ja Suomessa pieni kulttuurinen ja kielellinen vähemmistö, joka jakautuu vielä kolmeen eri kieleen.
Oma lukunsa ovat vielä metsälappalaiset, etenkin Kittilän, Sodankylän, Savukosken, Sallan ja Kemijärven alueella asuneet, keminlapin kieltä puhuneet saamelaiset. Kävin koulua 40 vuotta sitten Sodankylässä ja ymmärrän nyt, että suuri osa koulutovereistani oli metsälappalaisten jälkeläisiä, joiden alkuperäiskieli oli kuitenkin ehtinyt kadota. Luin äskettäin suurella kiinnostuksella kansanedustaja Eeva Maria Maijalan toimittaman kirjan Kemin-Lappi elää! (2016). Tästä aiheesta myöhemmin enemmän.
Kun puhutaan vähemmistöistä, olisi mielestäni tärkeää muistaa myös eri saamelaisryhmiä. Nyt puhe vähemmistöistä näyttää viittaavan muualle.
_ _ _
Sotilaspapit tukevat myös maahanmuuttajia palveluksessaan. Eri uskontoja edustavilla varusmiehillä on mahdollisuus erityiseen ruokavalioon, juhlalomiin, paastoon ja rukoushetkiin palveluksen mahdollistamissa rajoissa.
Sotilasrippikouluun ja varusmiesten ortodoksisiin opetuspäiviin osallistuu enenevästi myös maahanmuuttajia. Monille etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille varusmiespalvelus on ollut tärkeä osa kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan – mahdollisuus kokea olevansa viimein yksi muista, kuten Hussein al-Taee.
Mikä on yhteistä K&K-lehdelle ja Ville Rannalle? Halu ärsyttää. Kristillinen versio ranskalaisesta ”Jaska Jokusesta”..? Nauroiko joku?
Kiitos blogin tiedoista. Vaikuttaa, että Suomen Puolustusvoimissa on tasa-arvoasiat kunnossa, jos maahanmuuttajatkin kokevat tulevansa hyväksytyiksi.
Mitä tulee tuohon sukupuoliolettamaan, niin sehän on ihan hulapaloota. Minä en ole oletettavasti nainen vaan nainen ihan isoilla kirjaimilla.
Mitä tulee taas Suomen seksikkäimmän miehen titteliin, niin tietysti sellaisen voi saada myös ns. miesoletettu, jos ko. henkilö ei katso kuuluvansa kumpaankaan biologisesti tunnistettuun sukupuoleen.
Kiitos Salme kommentista. Puolustusvoimissa on viime vuosina kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota tasa-arvoon, esimerkiksi tasa-arvosuunnitelmien ja 100 tasa-arvotekoa hankkeeseen osallistumisen kautta.
Jäi tuo häpeä juttu pohdituttamaan. Onko siitä tullut tämän ajan trendi, että pyritään omiin tavoitteisiin toista häpäisemisellä. Tai ainakin siihen pyrkimällä. Toisaalla on taas kunnian kulttuuri, jossa pyritään huipulle, hinnalla millä hyvänsä. Ystäväni kuvasi tätä aikaa häpeän/ kunnian kulttuuriksi. Jotkut ovat korkealla, johon toiset hänet on nostaneet. Sitten yllättäen pudotetaan alas ja laitetaan häpeämään olemassaoloaan.
Hyvin kirjoitettu.
Paljonko lie evlut varusmiesten osuus kun palvelus päättyy? Tuossa ikäluokassa kuitenkin kato on vielä kova, vaikka suurimmat paineet purkautuvatkin heti 18 täyttävissä.
Kiitos Jori kysymyksestä. On todellakin aika yllättävää, että varusmiesten kirkkoonkuulumisaste (n. 85%) on selvästi korkeampi kuin kirkon jäsenyys koko väestössä (n. 71%).
Varusmiespalveluksen suorittaa vähän alle 70% miesikäluokasta. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelusta suorittamattomien runsaan 30% joukossa kirkkoon kuulumisasteen täytyy olla selvästi alle 71%. Tähän viittaa dos. Valdemar Kallungin tutkimus (2015) siviilipalvelusvelvollisista, joista n. 50% on kirkon jäseniä.
Sitten on vielä se yli 20% joukko ikäluokasta, joka ei suorita lainkaan palvelusta. Heidän keskuudesssaan kirkkoon kuulumisen täytyy olla selvästi alle 50%.
Näyttää siltä, että varusmiespalveluksen suorittaminen ja kirkon jäsenyys korreloivat keskenään. Kyse saattaa olla sitoutumisesta instituutioihin ja halusta suorittaa velvollisuutensa. Kääntäen, palveluksesta vapauttaminen ja kirkkoihin kuulumattomuus näyttävät korreloivan, mikä kertoo mahdollisesti irtautumisesta instituutoista ja joidenkin kohdalla syrjäytymisestä.
Varsinainen kysymyksesi koski varusmiesten kuulumista kirkkoon palveluksen lopulla. Sitä ei ole erikseen kysytty. Joidenkin kokemus varusmiespalveluksesta on voinut lisätä sitoutumista kirkkoon. Toisaalta 20-30 vuoden välillä, kun lainat ovat päällä ja elämä kiireistä, monet miehet eroavat kirkosta.
Toiset taas katsovat isompaa kuvaa ja elämän epävarmuutta muistaen virren sanoja: ”Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomen maan.”
”On todellakin aika yllättävää, että varusmiesten kirkkoonkuulumisaste (n. 85%) on selvästi korkeampi kuin kirkon jäsenyys koko väestössä (n. 71%).”
Suurin osa suomalaisista liitetään kirkkoon automaattisesti pikkuvauvoina. Kastettujen osuus pienenee kuitenkin kiihtyvällä vauhdilla, mikä näkyy varmasti pian varusmiestenkin kirkkoon kuulumisessa.
Varusmiesten ikäluokalla on ollut vain hyvin vähän aikaa edes oikeus erota kirkosta eikä sellaisia siinä iässä juuri mietitä. Varusmiesikäisen miehen (varmaan naisenkin) ajatukset askartelevat yleensä ottaen ihan muussa kuin uskonnollisissa asioissa. Ainakin minun ja alokas-, aliupseeri- ja reserviupseerikouluaikaisten palvelustoverieni.
Minusta varusmiesten kirkkoonkuulumisaste ei ole Suomen oloissa lainkaan yllättävä.
Mahdollisen korrelaation ehdottaminen palveluksesta vapauttamisen ja syrjäytymisen välillä kertoo mahdollisesta asenteellisuudesta;)
Risto Korhonen :”Mahdollisen korrelaation ehdottaminen palveluksesta vapauttamisen ja syrjäytymisen välillä kertoo mahdollisesta asenteellisuudesta;)”
Teiltä kun ei kuluneiden vuosikymmenten aikana ole sitä asenteellisuutta muka löytynyt?
Kiitos kenttäpiispalle hyvästä blogista. Toivottavasti jonkinlaisesta ”asenteellisuudesta” kertoo sekin, kun rippikoulun joskus väliinjättänyt halusi aikuisena käydä rippikoulun ennen avioliiton solmimista. Avioparin vihkineen papin puheesta hääparille jäi lähtömättömästi mieleen sanat ”Älkää koskaan pitäkö mitään itsestäänselvyytenä.”
Kiitoksia vastauksesta. Toki vertailu koko väestön kirkkoonkuuluvuuteen on huttua — varusmiehet ovat tyypillisesti vasta parikymppisiä, ja vaikka ikäluokka eroaa vilkkaasti, vaikutus kumuloituu ja vähiten kirkon jäseniä on vasta paljon vanhemmissa.
Mutta ei tämä sitä poista, etteikö ilmeistä korrelaatiota olisi. Varmaankin kirkon jäsenyys edelleen ja intti ovat oletusarvoja, kirkosta eroaminen ja sivari poikkeuksia. Tuntuu luontevalta, että poikkeukset korreloivat.
Toisaalta, mistä päin maata ovat varusmiehet? Ts. miten suuri osa kaupunkilaisista käy intin verrattuna maaseutuun?
Jorilta hyvä kysymys, kuinka kaupunkilaisuus/maalaisuus näkyy intin käymisessä? Ainakin kirkon jäsenyys on alhaisempaa pääkaupunkiseudulla kuin Haja-Suomessa.
Mitä tulee varusmiesten ikään, niin asevelvollisuus 18-29 vuoden iässä. Varusmiehistä suurin osa lienee 19-23 -vuotiaita? Kyllä moni on jo tuossa iässä ehtinyt erota kirkosta, ainakin siviilipalvelusmiehistä ja palveluksesta vapautetuista.
Ks. esim. http://naytadata.com/2018/02/10/kirkon-jasenmaarista/
15-24 -vuotiaissa osuus on 78 %, 25-44 -vuotiaissa enää 60 %. Ei nuorimpien eroaminen niin suurta ole — esimerkiksi 18-vuotiaita eroaa kuitenkin vain tuplaten 19-vuotiaisiin nähden. Eli 19-20 -vuotiaita eroaa yhtä paljon kuin 18-vuotiaita.
Pidän erikoisena jos Puolustusvoimat ei ole mitenkään tilastoinut varusmiesten suhteellisia osuuksia esimerkiksi paikkakunnittain.
Mainittakoon, että viimeksi kasvotusten minulta ET-opetuksesta kysyi eräs res. luutnantti — ja äiti.