Samaan aikaan kun kaikkien länsimaiden katseet ovat suuntautuneet kohti Ukrainaa, on toisaalla Venäjän lähistöllä tapahtumassa myös etninen puhdistus. Tällä kertaa Venäjä on vain välillisesti mukana. Varsinaisena toteuttajan sen sijaan häärii Azerbaidzhan kohteenaan 1915–1923 kansanmurhan uhriksi joutuneet armenialaiset. Välillisesti myös Euroopan Unioni on osallisena armenialaisten ahdinkoon.
Kyseessä on Vuoristo-Karabahin alue (Artsakhin tasavalta) Etelä-Kaukasiassa. Alueella elää noin 120 000 armenialaista kristittyä. Karabah on tätä kirjoittaessa kokonaan saarrettu, eikä mitään elintarvikkeita ole saapunut alueelle pitkään aikaan. Koulut ovat kiinni ja sairaaloista loppunevat pian kriittiset lääkkeet. Azerbaidzhan on uhannut ampua alas kaikki lentokoneet, jotka yrittävät tuoda tarvikkeita alueelle. Lisäksi Azerbaidzhan on sulkenut alueelle energiaa tuovan maakaasuputken keskellä talvea.
Aikomuksena on hävittää alueen armenialaisasutus ja muinainen kulttuuri. Tämä on muutenkin tuttua, löytyyhän pääkaupungista Bakusta sotamuseo, jonka päätarkoituksena on halveksua ja dehumanisoida armenialaisia. Muutenkin kaikki armenialainen kulttuuri on pyritty hävittämään Azerbaidzhanin alueelta.
Taustalla on pitkä historia. Vuoristo-Karabahin alue on etnisesti ja kulttuurisesti ollut pitkälti armenialainen. Se selvisi ottomaanien toteuttamasta kansanmurhasta. Stalin yhdisti sen Azerbaidzhanin sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla alueella sodittiin ja se itsenäistyi, mutta kansainvälinen yhteisö ei tunnusta alueen itsenäisyyttä. Sillä on läheiset suhteet Armenian valtioon.
Azerbaidzhan hyökkäsi Turkin Erdoganin tukemana Vuoristo-Karabahin alueelle syksyllä 2020. Turkki avusti hyökkäystä muun muassa syyrialaisilla islamisteilla, omilla erikoisjoukoilla ja drooneilla. Osa azerien käyttämistä drooneista on peräisin Israelilta. Erdogan myös kehui, että isoisien tavoite tulee vihdoin valmiiksi, viitaten ottomaanien tavoitteeseen puhdistaa kristityt alueelta. Azerbaidzhan onnistui valloittamaan Vuoristo-Karabahin ympäröiviä alueita, joita Armenia oli hallinnut, ja osia Karabahista. Vaikka Armenian piti olla Venäjän tukemana, ei Venäjä pyynnöistä huolimatta tullut auttamaan Armeniaa ennen kuin viime hetkellä. Viisivuotinen rauhansopimus solmittiin marraskuussa 2020, ja sopimuksen pykäliä turvaamaan alueelle saapui muutama tuhat venäläistä sotilasta.
Tänä syksynä Azerbaidzhan hyökkäsi uudelleen. Tällä kertaa hyökkäys kohdistui varsinaisen Armenian alueelle. Kyseessä ei siis enää ollut pelkästään Karabahin alueesta, vaan itsenäisen ja suvereenin valtion kimppuun käymisestä. Hyökkäyksen massiivisuus viitannee siihen, että sitä oltiin suunniteltu kauemmin. Taustalla löytyy myös puhdas armenialaisia dehumanisoiva retoriikka, johon liittyy esimerkiksi Bakun pormestarin toive kaikkein armenialaisten tuhoamisesta tai jo edellä mainittu samaisessa pääkaupungissa sijaitseva “sotamuseo.”
Hyökkäys keskeytyi vain Yhdysvaltojen puututtua asiaan. Azereita on kuitenkin yhä asemissa varsinaisen Armenian alueella. Joulukuussa itsevaltainen Azerbaidzhan rikkoi jälleen tulitaukosopimusta. Heidän erikoisjoukkonsa naamioituivat ilmastoaktivisteiksi, jotka sulkivat ainoan Armeniasta Karabahiin johtavan tien. Alue on täydellisessä eristyksessä. Turkikseen pukeutuneet diktaattorimaan “ilmastoaktivistit” onnistuivat “protestissaan” vahingossa tappamaan mukaan otetun rauhankyyhkyn, jonka piti symbolisesti lähteä lentoon. “Aktivistin” irrottaessa kyyhkysen tämän niska oli jo katkennut. Vaikuttavan ilmaannousun sijaan kyyhkynen lensi kaaressa kuolleena maahan.
Venäläiset rauhanturvaajat eivät tee mitään poistaakseen “ilmastoaktivisteja” alueelta. Mark Movsesianin mukaan passiivisuudelle on muutamia syitä. Yksi syy lienee se, että Venäjä on jo täysin sidottu Ukrainaan, eikä se sen takia voi riskeerata toista rintamaa Kaukaasiassa Azerbaidzhania vastaan. Toinen syy voi olla se, että Venäjä toimii yhdessä Azerbaidzhanin kanssa.
Tässä vaiheessa Euroopan Unioni astuu mukaan kuvioihin. Kesällä 2022 Euroopan Komissio allekirjoitti sopimuksen, jonka mukaan se lisää maakaasun tuontia Azerbaidzhanista. Samaan aikaan Venäjä myy omaa maakaasuaan juuri Azerbaidhzaniin. Toisin sanoen venäläinen kaasu tulee Eurooppaan Azerbaidzhanin kautta. Euroopan energiansaanti pyörii ukrainalaisella ja armenialaisella verellä.
Venäjällä ei siis liene syytä uhitella Azerbaidzhania vastaan. Armenia on jäänyt yksin. Eikä unohdeta Turkinkaan osaa humanitaarisessa kriisissä. Svante Lundgren aavisti Azerbaidzhanin hyökkäävän ennen pitkää Armeniaa vastaan jo maaliskuussa 2022 ja piti ainoastaan Venäjän uhkaa pidäkkeenä. Syksyn sota antaa Azerbaidzhanin ymmärtää, että uhkaa ei enää ole olemassa. Onhan Azerbaidzhan itse auttamassa Venäjää taloudellisesti tämän ahdingossa. Samalla Azerbaidzhanilla itsellään pyörii taloudellisesti hyvin, kiitos Venäjän tuoman energian ja sen myymän energian Eurooppaan. Ja Eurooppa tarvitsee Azerbaidzhanin energiaa.
Toki myös Armenia on itse tajunnut, että Venäjään ei ole luottamista. Ukrainan sota ei ollut ainakaan tosiasiassa suuremmin länsimaiden näköpiirissä (vaikka jälkiviisaana pitäisi ymmärtää, mitä tapahtui jo Krimin kanssa 2014), mutta Venäjä ei silti auttanut Armeniaa syksyllä 2020 kuin vasta viime tingassa kahdenkeskisestä puolustussopimuksesta huolimatta. Yksin se jäi myös syksyllä, ja yksin se on jäämässä nytkin. Hyvä esimerkki jäätyneistä suhteista Venäjän ja Armenian välillä on Armenian pääministerin siirtyminen pois Putinin vierestä turvallisuusjärjestö ODKB:n kokouksessa.
Länsimaat ovat pyrkineet diplomaattisesti jossakin määrin auttamaan Armeniaa, mutta heidän tuellaan on rajansa. Ensinnäkin Ukraina syö kaiken tuen. Toiseksi Armenia on yhä virallisesti puolustusliitossa Venäjän kanssa. Silloin voidaan kysyä, eikö tuki auttaisi samalla Venäjääkin.
Kuitenkin Azerbaidzhan on itsevaltainen diktatuuri, jossa ihmisoikeuksilla ei ole sijaa. Se on saartanut 120 000 siviiliä kylmettymään omiin oloihinsa keskellä talvea. Sitä ennen se on jatkuvasti vainonnut armenialaisia monin eri tavoin. Tästä huolimatta Eurooppa ja länsimaat tukevat Azerbaidzhania, onhan se NATO-maa Turkin liittolainen ja vipuvarsi Venäjää ja Irania vastaan; näin ainakin voisi uskotella. Samalla Turkki pelaa omaa peliään, ja niin myös Azerbaidzhan. Eurooppalaiset johtajat ovat tukeneet hyökkäyssodan aloittanutta ja armenialaista etnistä ryhmää sortavaa energiadiktatuuria. Yksin jää Armenia, jälleen kerran.
Eija-Riitta Korholaa lainaten kansainvälinen politiikka on täynnä ilkeitä ongelmia. Mutta eihän tästä voi olla hiljaa, eihän? Mitä Suomi tekee? Mitä suomalaiset kristityt tekevät?
Topias Tanskanen
Vs. eksegetiikan ja judaistiikan yliopisto-opettaja Åbo Akademi
Lähteet:
Felicia Ferreira, “Målet – en total utplåning av alla armenier.” (Dagen, ledarkrönika, 13.11.2020), https://www.dagen.se/ledare/ledarkronikor/2020/11/13/malet-en-total-utplaning-av-alla-armenier/
Pekka Hakala: “Armenian pääministeri pomppasi syrjään, kun Putin yritti viereen – Liittolaiset hupenevat Venäjän ympäriltä” (HS.fi, 25.11.2022), https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009227642.html
Eva Janzon, “Kyrkoledare: Risk för folkmord i Nagorno-karabach.” (Dagen, 17.12.2022), https://www.dagen.se/nyheter/2022/12/17/kyrkoledare-risk-for-folkmord-i-nagorno-karabach/
Svante Lundgren, “Armenierna kommer offras – för Europas olje- och gasbehovs skull” (Dagen, 31.3.2022), https://www.dagen.se/debatt/2022/03/31/armenierna-kommer-offras-for-europas-olje-och-gasbehovs-skull/
Svante Lundgren, “Västvärldens dubbelmoral sorgligt uppenbar.” (Dagen, 22.9.2022), https://www.dagen.se/debatt/2022/09/22/vastvarldens-dubbelmoral-sorgligt-uppenbar/
Mark Movsesian, “America and Armenia” (First Things, 10.5.2021), https://www.firstthings.com/web-exclusives/2021/05/america-and-armenia
Mark Movsesian, “Why Armenia Stands Alone” (Compact, 19.9.2022), https://compactmag.com/article/why-armenia-stands-alone
Mark Movsesian, “A Fear Filled Advent for Armenian Christians” (First Things, 20.12.2022), https://www.firstthings.com/web-exclusives/2022/12/a-fear-filled-advent-for-armenian-christians
Video “ilmastoaktivisteista” ja rauhankyyhkysistä: https://twitter.com/HansGutbrod/status/1603127065779240961
Artikkeli on äärimmäisen yksipuolista propagandaa, jossa demonisoidaan itsenäistä valtiota. Sekä Armenia että Azerbaidzhan ovat hyökänneet & miehittäneet toistensa alueita. Murhe valtaa mielen, kun ajattelee miten sota ja miehitykset ovat tuhonneet ihmisten elämän. Tällaisella propagandalla asia ei varmasti parane. Tukemalla toista osapuolta toista vastaan konfliktia lähinnä pitkitettäisiin. Miksi kristitty valtio olisi erilaisessa asemassa kuin islamilainen valtio? Tässä myös lähteet ovat vähintäänkin epäilyttäviä.
Kaikenlaisia kirjoituksia sitä näkee, mutta eniten ihmetyttää että Kotimaa tekee tällaisen pohjakosketuksen julkaisemalla yksipuolista propagandaa blogitilillä jossa ilmeisesti ylläpidon harkinnan mukaan julkaistaan kirjoituksia. Millaisen harkinnan?
Hyvä Pellervo K,
Azerbaidzhania ja Turkkia ei tarvitse ”demonisoida”. Esitetyt tosiasiat puhuvat puolestaan. Nämä kaksi valtiota ovat väkivaltaisia laajentumishaluisia islamilaisia diktatuureja. Ne sortavat sekä omia kansalaisiaan, että ovat vihamielisiä naapurivaltiolle.
En osaa kommentoida ko. poliittista tilannetta, enkä mainittuja valtiollisia toimijoita, yleensähän konfliktien taustalta löytyy pitempääkin historiaa ja erilaista ei-niin-hyvää kokemusta. En siis ota sikäläiseen politiikkaan tässä kantaa.
Joka taoauksessa Armenian tilanteesta olisi hyvä saada tarkempaa tietoa myös julkisuuteen.
Se lienee kuitenkin tosiasia, että kristityt vähemmistöt eivät tunnu nykymediassa saava ”sielujen sympatiaa” tai edes huomiota. Siis noin yleisesti.
Armenian kristityt epäilemättä ovat ahdingossa. Eivät kai ensimmäistä kertaa.
Armenian-Azerbaidzhanin konflikti on jatkunut vuodesta 1988. Sotatoimissa on saanut surmansa arviolta 50 000 sotilasta kummaltakin puolelta. 1992 Armenia miehitti Vuoristokarabahin exklaavin ja sen ympäriltä n. 9 % Azerbaidzhanin pinta-alasta. Armenia synnytti tuolloin alueella pakolaiskriisin, jonka tuloksena 800 000 azeria joutui maan sisäiseen pakolaisuuteen tai pakeni Armeniasta Azerbaidzhaniin. Azerbaidzanista paenneiden armenialaistan pakolaisten määrä oli noin 230 000. Armenia perusti Vuoristokarabahiin Artsah-nimisen nukkevaltion, joka käsitti Vuoristokarabahin lisäksi Azerbaidzhanilta vallatut alueet Vuoristokarabahin ympärillä. On turha ja liian vaikeaa eritellä eri puolten siviilien ja sotilaiden tappioita. Inhimillinen kärsimys on ollut mittaamatonta. Tuskin sen paremmin azerit kuin armenialaiset ovat ansainneet sitä. Molemmat osapuolet ovat vuorollaan toimineet hyökkääjinä ja väkivalta on ollut konfliktin ratkaisukeino. Kristittyjen soisi toimivan rauhanvälittäjinä konfliktissa ja kunnioittavan kaikkien uhrien kärsimyksiä uskonnosta riippumatta.
Yllä esitetyt tiedot (Pellervo Kokkonen) ovat tyypillistä turkkilais-azerilaista propagandaa, jolla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
En kommentoi enempää tätä trollausta. Ugh!
Minä soisin sekä kristittyjen, muslimien, että ateistien (tai muiden ryhmien ) toimivan kunnioittavasti toisinajattelijoita kohtaa, rauhaa rakentaen.
Toivoisin myös, että Keski-Aasian alueella kaikissa maissa olisi myös uskonnonvapaus, jota ei nyt juurikaan liene. Kristityt ovat kovin ahtaalla olleet laajalti Armenian ulkopuolella. Vastuu on kaikilla uskonnoilla tai uskonnottumuuksilla. Keskinäiusen luottamuksen saavuttaminen ”historian” jälkeen epäilemättä on haasteellista.
Siis pitäisi olla vapaus vapaasti harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa tai uskonnottomuutta. Siihen (koko) Keski-Aasiassa on pitkä matka.