Arkkihiippakunnan eläkepappien kanssa pidämme yhteisiä kokoontumisia muutaman kerran vuodessa. Tiistaina 25.2.2025 kävimme Turun Ortodoksisessa seurakunnassa. Kokoonnuimme Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkkoon. Tältä siellä näytti.

Kirkko on yksi, koska Kristus on yksi. Siksi koko kristikuntana pidämme yhtä. Olemme yhtä Kristuksessa.
Jokaisella kirkkokunnalla on omat perinteensä. Kukin näistä on kohdannut erilaisia historiallisia haasteita. Näin myös käytännöt ovat sopeutuneet olosuhteiden mukaan. Meitä yhdistää Kristus. Olemme kaikki osallisia uskontunnustuksen lausumasta yhdestä, pyhästä, yhteisestä ja apostolisesta kirkosta.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 1700 vuotta Nikean konsiilista eli yleisestä kirkolliskokouksesta. Sinne kokoonnuttiin, koska oli torjuttava väärä opetus, ettei Jeesus ollut Jumala. Kokous säilytti alkuperäisen opin, että Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Heprean kielessä poika -sanaa käytetään myös jonkin olemuksen kuvaamiseen. Sanotaan esim. että kipinä on tulen poika, koska myös kipinässä on tulen ominaisuus. Näin myös Raamatun puhe Jeesuksesta Jumalan Poikana on ymmärrettävä: Jeesus on Jumala.
Konstantinopolin kokouksessa 381 eräitä ilmauksia Nikean tunnustuksesta 325 vielä täsmennettiin.
Nikean tunnustus sanoo Jeesuksesta:
Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,
Jumala Jumalasta,
valo valosta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta
ja syntyi ihmiseksi,
ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella
ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita
ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Tämän kristikunta tunnustaa.
Epistolamme tiivistää tämän sanoin:
Jeesus, Jumalan Poika,
pysykäämme tässä tunnustuksessa.
Sunnuntai 9.3.2025
1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)
Jeesus, kiusausten voittaja
Toinen lukukappale eli epistola: Hepr. 4:14–16
Kirjeestä heprealaisille, luvusta 4
Koska meillä on suuri ylipappi,
joka on kulkenut läpi taivaiden,
Jeesus, Jumalan Poika,
pysykäämme tässä tunnustuksessa.
Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme,
sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan;
hän vain ei langennut syntiin.
Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen,
jotta saisimme armoa ja laupeutta,
löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.
1. paastonajan sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-9-3-2025/
Heprealaiskirjeen luvun neljä voi lukea täältä. Panen viitteeseen mukaan suomennokset 2020 ja 1992, ruotsinnoksen 2000 sekä käännöksiin pohjoissaameksi 2019 ja vienankarjalaksi 2011.
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KAR11,Biibbal/HEB.4
Hyvä Matias R,
Ymmärrän hyvin, että jätin uskontunnustuksen lopun pois (Rooman piispa on lisännyt ”ja Pojasta” eli väärentänyt uskontunnustuksen). Minusta se on kuitenkin hyvä esittää kokonaan, alla loppuosa.
…
Uskon Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon. Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.
Aamen.
Jari
Kiitos kommentistasi!
Ja kiitos täydennyksestäsi!
Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. Kolmas uskonkappale oli vielä hyvin lyhyt, asiallisesti vain: ”ja Pyhään Henkeen.”
Nikean kokouksen jälkeen syntyneissä keskusteluissa kävi ilmi, että tunnustusta on täydennettävä. niinpä sitä täydennettiin Pyhää Henkeä koskevalla osalla 2. ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa 381 jKr. Siksi sitä kutsutaan myös Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustukseksi.
Itäinen kirkko on säilyttänyt tämän alkuperäisen sanamuodon. Läntisessä kirkossa siihen lisättiin vielä tuo mainitsemasi ”ja Pojasta”, latinaksi ”Filioque”, mikä sitten on jäänyt idän ja lännen kirkkojen eroksi.
Jari sinä jo panit näkyviin itäisen kirkon sanamuodon. Kiitos tässä! Näin lukijamme voivat lukea sen.
Liitän tähän yhteen menoon koko Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksen läntisen muodon mukaisena:
Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yleisen4 ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.
https://tunnustuskirjat.fi/ekumeeni.html
Matias R.,
Esittämäsi ”läntinen muoto” ei ole yleisen kirkolliskokouksen hyväksymä vaan Rooman piispan myöhempi sepite. Sitä ei millään tavalla voida pitää Kirkon uskontunnustuksena. Ehkä ev.lut. yhteisönkin olisi järkevää palata alkuperäiseen ja hylätä roomalainen sepite.
Ei tästä sen enempää.
Suomen Ekumeenisen neuvoston sivustolla on myös koko Nikean tunnustus pantu.
itäisen perinteen mukaisesti Kun sen lukee sieltä niin silloin on helppoa saada kokonaiskuva uskontunnustuksen sanomasta. .
https://ekumenia.fi/credo-juhlavuosi-2025/
Neuvoston sivustolle on myös e-kirjana luettavissa vuosituhannen vaihteessa 1998 julkaistusta kirjasta, missä mennään Nikean tunnustus läpi alusta loppuun asti. Minulla se on kotonani kirjana, mutta täältä se on luettavissa netistä.
Tunnustamme
yhden uskon
Apostolisen uskon
ekumeeninen selitys
Nikaian-Konstanti nopolin
uskontunnustuksen (381)
mukaan
Kirkkojen maailmanneuvoston
Faith and Order -komission
asiakirja n:o 153
https://ekumenia.fi/wp-content/uploads/2025/02/Tunnustamme-yhden-uskon-kirja.pdf
Aivan uusi Nikean tunnustusta ja sen myöhempää käyttöä selostava kirja on
Tomi Karttunen:
Nikea 325 – Jakamattoman kirkon perintö 2000-luvulla
Koko: A5 (148 x 210)
Laajuus: 254 sivua
Kannet: kovat, 4-väri
ISBN: 978-952-396-184-5
Teoksen kirjoittaja Tomi Karttunen on teologian tohtori ja dosentti, joka toimii johtavana asiantuntijana Suomen ev-lut Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla.
https://www.vaylakirjat.fi/product/tomi-karttunen-nikea-325-jakamattoman-kirkon-perinto-2000-luvulla/
Maailman suurimman kirkkokunnan katolisten Katekismus, KATOLISEN KIRKON
KATEKISMUS, panee sekä apostolisen että Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksen rinnakkain, netissä olevan suomennoksen sivulle 62.
https://usercontent.one/wp/katolinen.fi/wp-content/uploads/2024/08/KKK-1.OSA-1.JAKSO-26-184.pdf?media=1740136587
Meidän luterilaisen kirkon tunnutuskirjoissa tunnustaudumme kolmeen vnnhan kirkon tunnustukseen,:
Apostoliseen uskontunnustukseen
Nikaian uskontunnustukseen
ja Athanasioksen tunnustukseen
Nämä voi lukea nettisivulta https://tunnustuskirjat.fi/ekumeeni.html