Armo ja meemikohut. Kahdeksas käsky politiikassa.

Ilkka Kanerva ja puutarhanhoitoon liittyvät tekstarit. Eduskunnan nykyinen puhemies ja vuosien takaiset blogipostaukset. Perussuomalaiset, natsimeemit ja Junnila. Ministeri Mika Lintilän puhelimesta eteenpäin lähetetty Iloa, valoa ja Olavia –meemin sisältänyt whatsapp-viesti. Edellinen pääministeri, jauhojengi ja #kesärata… Mitä yhteistä näillä on, ja mitä merkitystä voisi 500 vuotta vanhalla katekismuksella olla ajassamme?

Kohuja

Ennen vanhaan lähes kaikki hölmöilyt jäivät kaveriporukoiden keskinäisiksi vitseiksi. Nyt, digi- ja nettiaikana monet niistä tallentuvat jollekin välineelle ja ovat kaivettavissa esille vielä vuosikymmenien kuluttua. Väitetään, että osa nuorisosta on oppinut tämän, ja elää siksi jatkuvan imago- ja kiusaamispaineen alla. Osalla ei ole samaa harkintakykyä, vaan sen asenne on: hei boomeri, mitä väliä? Osa taas purkaa paineensa anonyymeillä foorumeilla. Vanhemmat ei-diginatiivit eivät ole vielä oppineet miettimään, että kaikesta jää jälki.

Martti Lutherin ohje tulkita kymmentä käskyä oli pyrkiä pureutumaan pinnan läpi ytimeen. Selittäessään kahdeksatta käskyä ”älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi” hän nostaa sen ytimeksi lähimmäisen hyvän maineen suojelemisen ja hänen tekojensa tulkitsemisen, jos mahdollista, parhain päin. Hänen Isosta katekismuksestaan vuodelta 1529 voimme lukea:

Voin hyvin nähdä ja kuulla lähimmäiseni tekevän syntiä, mutta minulla ei ole mitään oikeutta saattaa sitä muiden tietoon. […]. Mikäli tiedät synnin, tee aivan päinvastoin. Sulje se korviisi kuin hautaan ja luo se umpeen, kunnes sinut valtuutetaan tuomariksi ja joudut rankaisemaan virkasi puolesta.

Panettelijoita ovat siis ne, jotka eivät jätä asiaa siihen, että sen tietävät. He jatkavat eteenpäin, kuuluttavat tuomion julki etukäteen, ja jos he hitusenkaan tietävät, he juoksevat uutisineen joka loukkoon. Nautiskellen he kahnuttavat itseään saadessaan tonkia toisten likaa kuin mitkäkin siat, jotka kellivät loassa ja sitä kärsällään kääntävät.

Kuinka hyvin ohje soveltuukaan nykyajan nettikeskusteluihin, some-kohuihin, kymmenen vuotta vanhojen facebook-päivitysten kaivelemiseen tai moneen uutistoimitukseen! Onkin todettu, että Luther kirjapainotaidon ja me internetin läpimurtovaiheessa elävät elämme toisiaan kovasti muistuttavien ilmiöiden synnyn aiheuttaman tiedonvälityksen mullistuksen keskellä.

Luther vielä tiivistää selityksensä:

Tuollainen menettely merkitsee suoraa puuttumista Jumalan tuomiovaltaan, tuomitsemista ja rankaisemista ankarimman mitan mukaan.

Sanotaan, että ajatuksen ja ilmaisujen puhtautta valvova woke-ajattelu on eräänlainen amerikkalaisen yhteiskuntatietoisen kristillisyyden perustalta kehittynyt maallistunut uskonnollisuuden muoto. Se on saanut osakseen arvostelua siitä, että tämänpuoleista oikeutta tavoittelevana siltä puuttuu eräs kristillisyyden tärkeimmistä elementeistä: anteeksianto. Sovitusta ei ole, vaan paha on poistettava ankarimman mukaan.

Tästä seuraa, että alati valpas oikeudenmukaisuuden valvontakoneisto voi milloin tahansa löytää miltei kenen tahansa elämästä, menneisyydestä tai menneisyyden ihmisten elämästä vanhoja, uusia tai alati kasvavan valppauden myötä uusiksi rikkomuksiksi määriteltyjä ennen sallittuja rikkomuksia. Koska anteeksiantoa ei ole, ne johtavat henkilön, hänen tuotantonsa ja jopa koko perintönsä cancellointiin patsaiden kaatamisiin ja uudelleennimeämisiin asti.

Eduskunnan äänestyksessä kenties nähtiin, kuinka nämä kaksi kristillisyyden muotoa törmäsivät yhteen. Kristillisdemokraatit edustivat vanhaa kristillisyyden muotoa, jossa ajateltiin, että hölmöilyt saa anteeksi, kun tekee parannuksen ja jättää ne taakseen. Woke taas ei koskaan anna anteeksi, vaan kaivelee vanhoja hölmöilyjä loputtomasti tuhotakseen jokaisen, joka on koskaan erehtynyt missään.

Luulen, että kaikkinaisen puhtauden vaatimisen seurauksia aletaan kuitenkin vähitellen yhä laajemmin ymmärtää. Anteeksiantava ja lähimmäisen puutteita ymmärtävä asenne kenties yleistyy, kun erilaisista mokailusta jää yhä vaivattomammin levitettävät ja yhä vaikeammin tuhottavat jäljet. On ehkä pakko katsoa omaa ja muiden ihmisyyttä silmästä silmään, ja siten peittää lähimmäisen puutteet. SDP:n kansanedustaja Ville Merisen puheenvuoro eduskunnan keskustelukulttuurista herättää toivoa.

Minä en myöskään halua olla luomassa yhteiskuntaa, jossa ensimmäinen kastijako virkoihin kelpaamisen välillä menee siinä, kuka on osannut aina vuosia sitten käyttäytyä asiallisesti. Pitääkö erikseen edes mainita nuorten paineet ja mielenterveysongelmat? Siksi Lutherin 8. käskyn selityksen kaltainen asenne on yhä olennaisempaa omaksua modernissa yhteiskunnassa.

  1. Ihan vaan töiden lomassa luin blogin alun ja huomasin mielenkiintoisen asian, blogissa tuodaan Lutherin selitystä väärästä todistuksesta lähimmäisestä, no selitys on ihan hyvä, mutta kuinka itse selittäjä toteutti selittämäänsä, ihan vaikka juutalaisten kohdalla?

  2. Sielumme Rauha on kovasti järkkynyt tietotekniikan mahdollisuuksista.

    Aiemmin kirje matkusti viikkoja kuin kuukausia, eikä vastaamiseen tarvinnut yltiöpäin ryhtyä koska sille oli aikaa.

    Matkustamisen idea on myös muuttunut, ennen käytettiin useampi viikko siirtymisiin.

    Emme ole sopeutuneita radikaaliseen muutokseen, ja tähän nykyiseen emme sopeudu koskaan ajassamme.

    Nuoret tarvitsisivat rauhaisaa aikaa aina kahteenkymppiin, mutta ei sitä ole. Jotkut suoriutuvat hyvin muttei sillä kokonaisuutta pelasteta.

    Kuka haluaisi selittää nyt käsillä olevaa keskustelua. Totta on ettei huonoissa porukoissa kannata pylvästellä.

  3. Natsismin ja sille flirttailun tuomitsemisessa ei ole mitään woketusta. Woketus on aivan eri asia. Käsittämätöntä, että vastuuasemassa oleva uskonmies pyrkii mitätöimään näin vakavan asian vetoamalla ilmiöön, josta ei näytä tietävän paljoakaan.

    • Tätä joka tapauksessa edellisessä keskustelussa tarkoitin:

      ”Kristillisdemokraatit edustivat vanhaa kristillisyyden muotoa, jossa ajateltiin, että hölmöilyt saa anteeksi, kun tekee parannuksen ja jättää ne taakseen.”

      Ei ole mitään syytä olla heti tuomitsemassa KD:läisiä ja kristittyjä pahoiksi ”natsismin kannattajiksi” äänestyskäyttäytymisen perusteella.

    • Vastasit taas aivan muuhun kuin aiheeseen. En oikein ymmärrä, miksi sotket keskusteluja kerran kerrasta.

    • Katumusta ei kuulunut ennen äänestystä, jossa KD ilmaisi luottavansa ko ministeriin. Vasta pääministerin koristelun jälkeen luvattiin ottaa opiksi, mutta sekin tehtiin pesukarhusolmio kaulassa. Viittaus valkoiseen ylivaltaan on siinä kuvioinnissa selvä.

    • Miten ihmeessä Sari voi tietää, mitä kristillisdemokraatit tästä asiasta ajattelevat ja miksi he äänestivät kuten äänestivät.

      Yleensä tällaisesta toisten ihmisten puolesta kommentoinnista on seuranut valtava määrä nillitystä…

    • ”Yleensä tällaisesta toisten ihmisten puolesta kommentoinnista on seuranut valtava määrä nillitystä…”

      -Hyvä että muistat tuon.

      Mutta etkö ymmärrä eroa siinä kun tiedetään toisten puolesta mitä he ajattelevat, ja tulkitaan se negatiivisesti? SEN vuoksi siitä olen nillittänyt ja sen vuoksi siitä on syytä nillittää. Että ollaan varmoja toisen vääristä ajattelusta ja motiiveista ja esitetään oma tulkinta totuutena kaikille. Eihän siinä tavassa muuten olisi mitään niin ikävää piirrettä, että olisi syytä asiasta huomauttaa tai harmitella.

      Toki oma näkemykseni KD:n toiminnasta tässä tapauksessa on myös tulkintaa, kuin myös blogistin.

      Mutta tämä juuri oli se Lutherin ohje asiassa. Selittää asiat ja tulkita toisen tekemiset lähtökohtaisesti hyvin ja ymmärtävästi. Näissäkin tilanteissa olen avoin mahdollisuudelle, että asia ei olisikaan niin, mutta uskon hyvää niin kauan kuin on syytä uskoa toisin. Tai asian osoitetaan olevan toisin.

      Siis vasta kun on aihetta epäillä vääryyttä tapahtuneen, voi ottaa esiin sen mahdollisuuden että tarkoitusperät eivät olisikaan hyvät.

      Mutta tällöinkin vain mahdollisuutena, spekulointina.

      Sittenkin jos on selkeitä todisteita että on toimittu väärin, silloinkin on oltava varovainen ja oltava kuuluttamatta sitä kaikille, etenkin jos on liioittelun vaaraa ja edelleen tulkinnanvaraisia tekijöitä.

    • Tätä positiivista tulkiintaa KD:n äänestyksen syistä pidän lisäksi huomattavasti todennäköisempänä kuin sitä, että heillä ei olisi mitään natsismia vastaan.

      Kuitenkin, kuten myös edellisessä keskustelussa sanoin, hyvän uskomisessa toisita voi mennä liiankin pitkälle. Tosiasiat on aina syytä tunnustaa, ja puolustelulla voi joskus vain pahentaa tilannetta.

      Lähtökohtaisesti olisi kuitenkin hyvä huolehtia siitä ettei aiheuta toiselle aiheetonta mainehaittaa.

    • Antero: ”Vastasit taas aivan muuhun kuin aiheeseen.”

      -Se oli vain huomautus, jonka oli tarkoitus selventää aiempaa pointtiani liittyen omaan blogiisi aiheesta.

    • > Mutta etkö ymmärrä eroa siinä kun tiedetään toisten puolesta mitä he ajattelevat, ja tulkitaan se negatiivisesti?

      On aika inhimillistä itselle mieluisien tahojen motiivit positiivisina ja itselle vastenmielisten tahojen motiivit negatiivisina. Kummassakin tapauksessa tarkoituksena on yleensä esittää tämä taho joko tarkoituksella positiivisessa tai tarkoituksella negatiivisessa valossa.

      Mielestäni molemmissa tapauksissa kyse on siitä, että ollaan tietävinään jonkin ryhmän motiivit ja ne esittämällä synnyttämään kuulijoissa jonkinlainen mielikuva tästä ryhmästä.

      Pyrkimys tietoisesti esittää itselle mieluisa viiteryhmä positiivisessa valossa on yhtä inhimillistä kuin tietoinen pyrkimys esittää itselle vastenmielinen viiteryhmä negatiivisessa valossa. Objektiivisuus on ihmisille keskimäärin hyvin vaikeaa.

      Voin hyvin kuvitella, että moni tämän palstan lukijoista muodostaa mielipiteensä minunkin kommenteista jo ennen niiden lukemista.

    • ”On aika inhimillistä itselle mieluisien tahojen motiivit positiivisina ja itselle vastenmielisten tahojen motiivit negatiivisina. Kummassakin tapauksessa tarkoituksena on yleensä esittää tämä taho joko tarkoituksella positiivisessa tai tarkoituksella negatiivisessa valossa.”

      -Mutta varsinainen haaste tässä onkin se, että tulisi pyrkiä ajattelemaan lähtökohtaisesti hyvää MYÖS niistä ihmisistä ja tahoista, jotka EIVÄT ole itselle mieluisia. Joista ei pidä, ja joissa näkee pahoja, ikäviä ja ärsyttäviä piirteitä.

      Kuten Jeesuskin opetti: ”mitä kiitosta te siitä saatte että olette ystävällisiä omille ystävillenne” (vapaasti muotoiltuna”.

      ”Mielestäni molemmissa tapauksissa kyse on siitä, että ollaan tietävinään jonkin ryhmän motiivit ja ne esittämällä synnyttämään kuulijoissa jonkinlainen mielikuva tästä ryhmästä.”

      -Mutta positiivinen ajattelu, silloin kun se ei ole ”oman ryhmän” valkopesua, on erityisen arvokasta. Ja erityisen vaikeaa.

      ”Pyrkimys tietoisesti esittää itselle mieluisa viiteryhmä positiivisessa valossa on yhtä inhimillistä kuin tietoinen pyrkimys esittää itselle vastenmielinen viiteryhmä negatiivisessa valossa. Objektiivisuus on ihmisille keskimäärin hyvin vaikeaa.”

      -Totta. Siinä voimme jokainen pyrkiä kehittymään.

      ”Voin hyvin kuvitella, että moni tämän palstan lukijoista muodostaa mielipiteensä minunkin kommenteista jo ennen niiden lukemista.”

      -Samoin on varmasti monen muun kohdalla. On ”me” ja ”he”. ”Oman porukan” kommentointitavoissa on vaikea nähdä virheitä, ja vaikea tunnustaa että ”vastapuolella” on jossakin asiassa hyvä pointti, tai että näiltä tulee ihan aiheellista kritiikkiä.

      Itseäni Junnila ei ole ihmisenä kiinnostanut koskaan minkään vertaa. Jotenkin vain tässä tilanteessa aloin nähdä hänet altavastaajan asemassa, mahdollisesti tasapainottomana itseltään hukassa olevana ihmisenä, jota ei pitäisi tuomita ennenkuin on selkeitä todisteita ”natsikäyttäytymisestä”, yhteyksistä ja tavoitteista.

      KD:sta luonnollisesti haluan ”omana ryhmän*” uskoa mielelläni hyvää. Mutta samaa tulisi pyrkiä soveltamaan kaikkiin.

    • Jatkan vielä. Eduskunnasta löytyy vieläkin muutama julkikommunisti, mutta edes he eivät viime aikoina ole ylistäneet oppi-isiensä Lenininin ja Stalinin kansanmurhia. Emme tietysti voi tietää mitä he ajattelevat niistä, mutta ainakin julkisesti ovat olleet hiljaa.

    • No, vaihtoehdot kravatti-casessa ovat nähdäkseni:

      -lapsellinen kettuilu
      -sattuma
      -avoin natsiviestintä

      Arveletko että Junnila valitsisi olla täysin avoimesti natsi, tässä tilanteessa? En nyt halua väittää varmasti muutakaan. Mutta miksi pidät tätä todennäköisimpänä, jos hän tahtoo paikkansa säilyttää.

    • Pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona tarkoituksellista kaksoisviestintää. Laajalle yleisölle esitettiin nöyrää katumusta ja omalle taustajoukolle pysymistä jyrkässä kansallismielisen linjassa.

    • Avoimesti? Koko ajanhan kyse on ollut piiloviestinnästä omille eli ns. ’terkkuja tutuille’ jatkumosta.

    • ”Koko ajanhan kyse on ollut piiloviestinnästä”

      -Minusta yleisesti tiedettyjen symbolien käyttö ei ole ”piiloviestintää”. Se on, jos käytetään vain sisäpiirin tiedossa olevia merkkejä ja tunnuksia.

    • Se on piiloviestintää silloin,jos symboleilla on kaksoismerkitykset tai merkitys jonka ymmärtää vain sisäpiiri.. Tiedätkö mitä aikanaan viesti miehillä valkoiset nilkkasukat?

  4. ”Voin hyvin nähdä ja kuulla lähimmäiseni tekevän syntiä, mutta minulla ei ole mitään oikeutta saattaa sitä muiden tietoon.” Uskovaispiireissä katsotaan omien tekoja läpi sormien. Tästä esimerkkinä lestadiolaisten lastenraiskaukset, joita sedät antoivat toinen toisilleen anteeksi. Syyllinenhän oli lapsi, joka irstaasti keikisteli.

  5. Kristinopista

    Eikö tässä ole kaikki, 1 kor. 1:23 : ” Me taas saarnaamme ristiinnnaulittua Kristusta , joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus. 24 mutta niille jotka ovat kutsutut, olkoonpa juutalaisia tai kreikkalsisia, on Kristus jumalan voima ja jumalan viisaus. ”

    Mitä pahennukseksi oleminen tarkoittaa ?

    Se tarkoittaa sitä että ollaan rasistisia heitä kohtaan omaksi eduksi. Helvennetaan, pilkataan, haukutaan, syytetään, syljetään, demonisoidaan etc. Ja sanotaan sitä jumalan sanaksi ja tahdoksi ja VOIMAKSI ja oikeutetaan se, lauseilla ”Kristuksen murhaajat” , vaikka se on väärä todistus, eikä sillä ole mitään tekemistä tämän ajan ihmisten kanssa, olivat sitten juutalaisia, tai roomalaisia.

    • Tarja,

      Kaikkea tätä tekee ihminen. Kaikea tätä hallitsee ja hillitsee uudestisyntynyt henkemme, kun pyrimme pyhitykseen, jota ilman ei kukaan ole näkevä Herraa.

      Oletko ollut sellaisten kanssa tekemisissä, jotka ovat pyrkineet?

    • Reijo Mänttäri. ”Oletko ollut sellaisten kanssa tekemisissä, jotka ovat pyrkineet?” Luulenpa, että tälläkin foorumilla kirjoittajista pääosa, sinä ja minäkin, on näitä pyrkineitä – ja pyrkiviä. Onnistuineista ei kovinkaan ole näyttöä.

      Armosta me pelastumme, emme pyrkimystemme ja tekojemme kautta. Ettei Kukaan kerskaisi.

  6. Ilmari K.,

    ”Voin hyvin nähdä ja kuulla lähimmäiseni tekevän syntiä, mutta minulla ei ole mitään oikeutta saattaa sitä muiden tietoon. […]. Mikäli tiedät synnin, tee aivan päinvastoin. Sulje se korviisi kuin hautaan ja luo se umpeen, kunnes sinut valtuutetaan tuomariksi ja joudut rankaisemaan virkasi puolesta.”

    Luther vielä tiivistää selityksensä:

    ”Tuollainen menettely merkitsee suoraa puuttumista Jumalan tuomiovaltaan, tuomitsemista ja rankaisemista ankarimman mitan mukaan.”

    Tässä Lutherin tulkinnassa ja sinun tulkinnassasi perustuen Lutherin tulkintaan päädytään perusteiden jakautumiseen. Eli yhdestä ja ainoasta tulee kaksi.

    Viittaan Jumalan Seurakuntaan, mikä on Augustinus/Lutherin tulkinnassa maailma ja minkä he perustavat vehnän ja valhevehnän viihtymiseen tai ainakin kasvamiseen rinnakkain. Vertaus Matt. 13:11 ja 24-30 kertoo kuinka Jeesuksen opetuslapsille annettiin tieto (13:11), joka on tänäänkin sama, eli että, uskovat kasvavat tässä maailmassa lusteen seassa, mutteivät ole luste. Tämä kumoaa Augustinus/Lutherin tulkinnan ”corpus mixtus”-opista. Se mihin sekalainen-seurakunta-oppi perustuu selittääkin, että jumalaton ei kestä vanhurskasten seurakunta-yhteydessä??!!

    Eli ulkopuoliset tuomitsee Jumala, mutta uskovien yhteys, eli Jumalan Seurakunta valvoo toisiaan pelastukseen ojentaen ja nuhdellen ja kehoittaen ja rohkaisten. Uskon, ettei minun tarvi tästä luetella kohtia Raamatusta, eikä sinun tunnustuskirjoista, jota viittaus Katekismukseen edustaa, tässä asiassa.

Ilmari Karimies
Ilmari Karimieshttps://helsinki.academia.edu/IlmariKarimies/
Lutherin uskokäsityksestä väitellyt teologian tohtori, luennoitsija. Reformaation teologian tuntiopettaja Avoimessa yliopistossa. Toiminut Helsingin piispan teologisena sihteerinä, kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä sekä neljässä pohjoismaisessa luterilais-katolisessa dialogikomissiossa.