Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’. (Luuk. 18:10-13)
Miksi on helpompaa turvautua omiin hyviin ansioihin kuin Jumalan armoon?
Minkälaista on mielestäsi Jumalan mieleinen elämä?
Miksi ainoastaan Jeesus riittää syntiemme sovitukseksi?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Uskonpuhdistus ja minä (3.2.2017)
Katolinen ja luterilainen (3.3.2017)
500 vuotta on opetettu: ”Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden”, mutta eipä ole oppi kovinkaan hyvin mennyt perille, sillä yllättävän yleinen on uskomus, että hyvillä teoilla mennään taivaaseen. Jeesus kylläkin opettaa, että hyvän teon laiminlyönti silloin kun siihen on tilaisuus on kuolemansynti, (Matt 25:41-46). Mutta taivaspaikka luvataan katuvalle syntiselle, joka uskoo Kristukseen, olipa syntilista miten pitkä tahansa. Kukaan ei ole synnitön, siksi tarvitaan Kristusta, joka voi puhdistaa aivan puhtaaksi suurimmankin syntisen (Ilm. 7:14). Näin on Jumala pelastuksen asian järjestänyt, ja siihen saamme luottaa.
Yrjö, kiitos erinomaisesta kommentista. Siunattua Herran vuoden 2017 ensimmäistä messua!
Armorikasta Herran ja Martti Lutherin ja Suomen vuotta kaikille!
Aloitin Herran ja armon vuoden 2017 Psalmi 25 alkuosalla jakeet 1-10.
Muista laupeuttasi, Herra. Ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.
1. Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni,
2. Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.
3. Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.
4. Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.
5. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.
6. Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.
7. Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.
8. Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.
9. Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.
10. Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle niin kuin oli alussa nyt on ja aina iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Suuresti kunnioitettu tohtori Martti Lutherin päivähartaus vuoden ensimmäiselle päivälle:
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. (2. Moos. 20:2a)
Jumala ei sano: Minä olen Herra, teidän Jumalanne, vaan ”sinun Jumalasi”. On kuin hän sanoisi: Tahdon ottaa huomaani teidät kaikki ja jokaisen erikseen, ikään kuin tämä olisi yksin koko maailmassa. Tämän teen, että ymmärtäisit minun sanani ja sitä ahkerammin noudattaisit sitä. On siis kiinnitettävä tarkka huomio siihen, että hän sanoo: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi”. Minä olen sinun Jumalasi, joka otan huomaani jokaisen erikseen paremmin kuin isä oman lapsensa. Kuitenkin vain harva ymmärtää ja uskoo tämän. Epäuskon mielestä Jumala on liian suuri katsahtamaan minun puoleeni. Alentuisiko Jumala, korkea majesteetti, ottamaan vaarin minusta, joka olen kuin viheliäinen mato! Sen sijaan usko ei epäile sitä, että Jumala, joka on luonut kaiken, huolehtii meistäkin.
Ota siis nämä sanat opiksesi. Hän sanoo: Minä tahdon olla sinun Jumalasi, minä tahdon pelastaa sinut. Tahdon auttaa sinua ja teen sen sulasta armostani. Sinun ei tarvitse ansaita sitä minulta eikä panna toimeen oman mielesi mukaista jumalanpalvelusta. Älä ryhdy kerskaamaan siitä, että olisit muka hankkinut tämän jollakin teollasi. Kun minä olen sinun Jumalasi, annan sinulle kaiken ilmaiseksi, ruumiin ja hengen, puolison ja lapset, kunnian ja omaisuuden, syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän. Sen maksuksi sinä et voi antaa minulle mitään. Voit vain kiittää, ylistää ja kunnioittaa minua.
Tohtori Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille
Yrjö Sahama tuo esille todella tärkeän huomion:””500 vuotta on opetettu: “Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden”,””
Siis todella sitä on opetettu vain 500 vuotta eli kenen oppia se on, ei siis ainakaan Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa, onhan oikea evankeliumi 2000 vuotta vanha, eli Jeesus ei tuota ”oppia” opettanut.
Paavali sanoitti tuon ’luterilaisen’ opin näin: Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”
Tuo 500 vuotta perustuu siihen, että keskiajan katolisessa kirkossa oli muodostunut käsitys, jonka mukaan erityiset hyvitystyöt ovat välttämättömiä pelastukselle. Tätäkin oppia voi perustella joillakin raamatun kohdilla, mutta Luther löysi raamatusta myös edellytyksettömän armon lupaukset, jotka antavat toivon myös meille vaivaisille ja heikkotahtoislle syntisille. Kyllä nuo armon lupaukset löytyvät myös Jeesuksen puheista. Jeesuksen opetuksissa sekä laki että evankeliumi ovat vesittämättöminä esillä, vrt.esim. toisaalta Matt. 5:48 ja toisaalta Joh. 3:16
Martti Pentti näytä evankeliumista tuo ”oppi”. Miksi evankeliumissa selkeästi kutsutaan parannukseen eli kääntymään pois pimeydestä valoon?
Ihminen kehittelee omia teitään ja juuri tuo ”oppi” on yksi sellainen, ei tarvitse kuin olla vauvana kastettu niin saa jumalan kirkkauden ja kaikki synnit anteeksi, ei kylläkään jo tehtyjä vaan kaikki tulevat.
Montako kertaa sinulle, Ari Pasanen, on selitettävä, että olet ymmärtänyt luterilaisen opin kasteesta perustavalla tavalla väärin? Kaste pelastaa, kun siihen uskoo Jumalan pelastavana tekona. Usko ei ole pinnallista totena pitämistä vaan oman riittämättömyytensä myöntävän ihmisen tarttumista armollisen Jumalan lupaukseen.
Tohtori Martti Lutherin juhlavuoden ensimmäisenä päivänä on antoisaa kuunnella Luther-oopperan armolaulun. Aamen.
Arille muistutukseksi, että Jeesus oli itse antanut Paavalille valtuudet julistaa Kristuksen oppia. Luther opetti sitä samaa mitä Paavalikin. Tietenkin jos Paavalin teologia ei ole tuttua, niin ei voi Lutheriakaan ymmärtää. Jos taas ihmisellä ei ole uskoa Jumalaan, niin Paavalin Lutherin teologiasta ei kannata edes mainita. Jeesus valitsi itse ne kaksitoista ja heidän jatkumona Jeesus valitsi myös Paavalin. (Kannattaa lukea kirkko historiaa)
Alkuseurakunnassa tunnettiin hyvin sellainen tapa, että kastetut pakanat olivat oppia saamassa ja Paavalikin opetti yöt ja päivät mitä tarkoittaa Kristuksen Tie, ja heitä sanottiinkin tämän Tien kulkijoiksi. Tuo Tie ei ollut syyn ja seurauksen tie, jota Juutalaiset myös Lain tieksi kutsuivat, vaan Jumalan Valtakunnan oppi, joka ei ole ihmisten ajatusten mukaista. ”Ihminen ei voi ottaa mitään, jollei Jumala anna.” Tämä oppi pitää loppuun asti, vaikka kuinka tahtoisimme ja haluaisimme, että Jumala lukisi meidän hyvät tekomme vanhurskaudeksemme. Ei kukaan Apostoleista ottanut tehtäväkseen Julistaa Evankeliuimia, vaan se annettii heille Jumalan toimesta. Samoin on myös seurakunta asetettu Jumalan toimesta maailmaan, että ihmiset saisivat tulla osalliseksi Jumalan lahjasta. Kun seurakunta kastaa lapsia, niin se julistaa Jumalan Armon Evankeliumia, niin kauan, kun sanotaan tänä päivänä ja kerran on tuleva viimeinen päivä. Silloin ei sanota enää tänäpäivänä, koska Herra on tullut silloin takaisin Voimassaan. Nyt on Armon aika, jolloin jolloin seurakunta vielä hallitsee yhdessä Kristuksen kanssa, vielä vähän aikaa, kunnes luopumus ensin saa täyden voimansa ja saatana saa hetkeksi vallan. Silloin Hän tulee Voimansa Kirkkaudessa.
”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,
ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille.
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta,
joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!
Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. Gal.1:1-12
Ismo, kiitos hyvästä kommenteista. Samoin Martti Pentille kiitokset hyvistä kommenteista.
Uskonpuhdistuksen ja tohtorin Martti Lutherin juhlavuonna on hyvä palauttaa mieleen Ilmestyskirjassa oleva profetia, joka on toteutunut.
Minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: “Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.” (Ilm. 14:6-7)