Se oli niitä harvoja kertoja, kun minulla on ollut kiusaus syyllistyä töhrimiseen. Tammikuussa menin mikkeliläisen kauppakeskuksen vessaan ja huomioni kiinnittyi tekstiin, jonka joku oli taiteillut tussilla kopin seinään: ”Jesus died for somebody’s sins but not mine” (Jeesus kuoli jonkun syntien puolesta, mutta ei minun syntieni).
Yritin miettiä, mistä moinen ajatus oli kirjoittajan päähän pälkähtänyt. Mistä hän oli tulossa ja miksi asia oli niin polttava, että se piti ikuistaa toisillekin luettavaksi? Yleensähän vessojen seinäkirjoitukset käsittelevät enimmäkseen sinänsä tärkeitä aihepiirejä kuten: 1. Kuka minä olen tai joku muu on? (”NN on xxx”), 2. Miltä minusta tuntuu? ( ”xxx te ootte kaikki xxx xxx, painukaa xxx!”) ja 3. Kuka rakastaa minua? (”NN sydän NN”) (Sanat xxx eivät sovi julkaistavaksi tällä sivustolla). Tuo lause, jonka kirjoittaja määritteli itsensä kuuluvaksi armon ulkopuolelle, oli täysin erilainen ja olisi vaatinut dialogia.
Miksi pappi haukkuu meitä
Olisin halunnut kysyä, miksi kopissa vieraillut henkilö kirjoitti niin. Ajatteliko hän, ettei ansaitse armoa ja lunastusta? Vai että Jeesus ei välitä hänestä? Vai oliko hän sitä mieltä, ettei tarvitse syntiensä sovitusta, onko hänellä jokin oma ratkaisu tähän kysymykseen? Se olisi ollut todella mielenkiintoinen keskustelu. Harmi etten saanut sitä käydä.
Uskonpuhdistuksen juhlavuoden tunnuksena Suomessa on ”Armoa 2017!” Armoa me ja tämä maailma totta vie tarvitsemme ja kaipaamme. Vai kaipaammeko sittenkään? Olemmeko enää tietoisia syntisyydestämme?
Olen nähnyt, kuinka synnintunnustus voi olla harvoin kirkossa käyville ihmisille täysin käsittämätön jumalanpalveluksen osa. Se herättää kysymyksiä ja kapinointia: ”Miksi tuo pappi haukkuu meitä?” ”Miksi minun pitää heti sanoa että olen ihan surkea?” ”Miten niin olen syntinen?” Näitä kommentteja olen kuullut sekä Suomessa että Virossa.
Armolla ei ole merkitystä, jos sitä ei koe tarvitsevansa. Jos ei ole suhdetta absoluuttiseen pyhyyteen ja puhtauteen, Jumalaan, jonka edessä voin kokea oman ryvettyneisyyteni, jään vertailemaan itseäni toisiin, kaltaisiini. Kun vertailukohteenani ovat toiset ihmiset, lohdutus syyllisyyteen löytyy helposti ajatuksesta, etten ole sen hullumpi kuin toisetkaan. Meillä kaikillahan on puutteemme.
Armo antaa toivoa
Armo on maailman paras asia. Se on ainoa asia, joka antaa toivoa. Mutta jotta se tulisi ymmärrettäväksi ihmiselle, joka ei tunne Jumalaa, täytyy aloittaa vähän kauempaa kuin synnistä. On olemassa Jumala, joka on meidät luonut, joka antaa meille kaiken, mitä meillä on, Jumala, joka on kohdattavissa. Aivan kuten Paavali teki puhuessaan ateenalaisille Apostolien tekojen 17. luvussa. Hän aloitti Jumalan olemuksesta, puhui ihmisen asemasta suhteessa Jumalaan, etsi liittymäkohtia siihen mitä kuulijat jo tiesivät ja lopetti Jeesukseen ja viimeiseen tuomioon. Valtava puhe vain kymmenessä jakeessa!
Yksi juhlavuoden teemoista Suomenlahden kummallakin puolella on ksysymys, millaista uudistusta, puhdistusta tai reformaatiota eli uudelleen muotoilemista kirkko tarvitsee. Mielipiteitä on monenlaisia. Itse ajattelen, että kirkkoa ei voi muuttaa antamatta muuttaa itseään. Ja ainoa, joka voi muuttaa minua, on Kristus, koska Hän on ainoa joka voi muuttaa sydämeni. Kristuksen ruumis, kirkko uudistuu, kun opettelen joka päivä aina enemmän tuntemaan Kristusta ja autan myös muita halukkaita tutustumaan Häneen niin paljon kuin osaan ja voin.
Eräs ystäväni, jolla on vahva evankelistan kutsumus, kertoo kaikille kohtaamilleen ihmisille: ”Älä pelkää, Jeesus rakastaa sinua”. Olen salaa kateellinen sekä Paavalille että tuolle ystävälleni. Samalla viestillä haluaisin aloittaa keskustelun seinäkirjoittelijoideni kanssa. Sekä mikkeliläisen että myös sen tallinnalaisen kanssa, joka kirjoitti kysymyksensä Nõmmen kävelysiltaan: ”OMG, who the hell cares?” (Voi hyvä Jumala, kuka hitto välittää?). Jumala välittää. Siksi on armo.
Titta Hämäläinen
Diakoni, Viron evankelisluterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyössä Suomen Lähetysseuran lähettämänä
Siltakirjoitus Nõmmella, Tallinnan seudulla.
Arto Vesterbacka: ” “Olet.”
Perustele.”
Ensinnäkään rukouksella emme voi manipuloida Jumalaa toimimaan oman tahtomme tai aikataulumme mukaisesti. Rukous on jättäytymistä Hänelle.
Toiseksi, rukoileminen ei ole koskaan irrallaan toiminnasta lähimmäisten hyväksi. Pelkkä rukous ilman rakkautta eli pyrkimystä muuttaa maailmaa paremmaksi, on Jumalan pilkkaa..
Saamiemme tietojen mukaan ainakin yksi (amerikkalainen) lääkäri, joka teki työtä kristillisen vakaumuksensa perusteella tietoisena myös työnsä riskeistä, on kuollut ebola-alueella. Kutsumus ja tauti yhdessä maksoivat hänenkin henkensä.
Ajattelen, että kun tämä kristitty lääkäri rukoili Isä meidän -rukouksen hengessä (jossa tämä KUA:n rukouskin on laadittu) Jumalan tahdon toteutumista niin omassa kuin muidenkin elämässä, hän samalla toimi paremman elämän ja maailman puolesta. Tämän lääkärin osalta Jumalan tahdon toteutumisen rukoileminen merkitsi hänen elämänsä likoon panemista kärsivien puolesta.
Niinhän itse asiassa Jumalakin on toiminut: siksi Jeesus tuli maailmaamme kärsimään, että voisimme uskoa Jumalaan, joka tuntee haavamme. Hänelläkin on haavat. Jeesuksen kärsimykseen sisältyi meidänkin kärsimyksemme ja Hän sai ylösnousemuksellaan voiton myös kuolemasta.
Kristillisen rukouksen näkökulma kärsimyksen edessä on, ettei kärsimystä selitetä tyhjäksi. Rukouksessa siis jättäydytään sen Jumalan varaan, joka itsekin on kärsinyt ja voi kärsiviä auttaa.
Tiedämme, että lopputulema elämässä on kaikilla sama: kuolleisuus on 100%. Emme oikeastaan voi valita, kuinka täältä lähdemme. Mutta voimme valita, kuinka täällä elämme.
Jos elämämme on suuntautunut lähimmäisten auttamiseen, voimme jättäytyä kaikessa rukousten kanssa Jumalan varaan tietoisena, että tämän lyhyen ja kärsimystä täynnä olevan elämän jälkeen pääsemme toisenlaiseen todellisuuteen, jossa kärsimystä ei enää ole ja jossa jokainen kyynelkin on luvattu pyyhkiä pois.
Sitä rukoilemme myös ebolaan sairastuneille, joilla inhimillisesti ajatellen ei ole toivoa. Tämä toivo paremmasta kuoleman jälkeen on. Sen toivon merkkinä me kristityt haluamme palvella koko ihmiskuntaa niin, että kärsimys vähenisi ja rakkaus voittaisi.
On varsin kristillistä rukouksen ohella etsiä rokotetta, jolla tuo tauti talttuisi. Siinä työssä tulee pala taivasta helvettimme keskelle.
Tässä on oma rukouksen teologiani.
”Ensinnäkään rukouksella emme voi manipuloida Jumalaa toimimaan oman tahtomme tai aikataulumme mukaisesti. Rukous on jättäytymistä Hänelle.”
Tämä on suurinpiirtein se vastaus jota odotinkin. Mutta, jos Jumala tekee niin kuin Jumala tekee, miksi edes yrittää? Kuten jo Terhille kirjoitin, tutkimusten mukaan rukous ei toimi useammin kuin sattuma.
”Toiseksi, rukoileminen ei ole koskaan irrallaan toiminnasta lähimmäisten hyväksi.”
Väärin. Kuinka se, että sinä kirkossa tai vaikka kotona rukoilet ebolauhrien puolesta auttaa näitä konkreettisesti? Toiminta on toimintaa, rukoilu on juttelemista yksikseen (tai yhdessä seurakunnan kanssa samoin sanoin). Voit toki toimia ja rukoilla yhtä aikaa, mutta vain toimiminen toimii.
”Saamiemme tietojen mukaan ainakin yksi (amerikkalainen) lääkäri, joka teki työtä kristillisen vakaumuksensa perusteella tietoisena myös työnsä riskeistä, on kuollut ebola-alueella. Kutsumus ja tauti yhdessä maksoivat hänenkin henkensä.”
Sinänsä merkityksetön perustelu siihen, miksi olisin väärässä analyysissäni. Lääkäri kuoli, koska hänellä ei oletettavasti ollut riittäviä suojavarusteita, jonka vuoksi sairastui, ja reilu 30% kaikista ebolaan sairastuneista kuolee. Tämä lääkäri teki, ei rukoillut. Arvostan tämän lääkärin tekemistä.
”On varsin kristillistä rukouksen ohella etsiä rokotetta, jolla tuo tauti talttuisi.”
Näistä kahdesta toimesta vain toinen voi tuottaa oikeasti tuloksia.
Arto V: ”Kuinka se, että sinä kirkossa tai vaikka kotona rukoilet ebolauhrien puolesta auttaa näitä konkreettisesti?”
Kun rukoilen, annan myös rahaa siihen, että joku muu kuin minun kaltaiseni tumpelo voisi päästä auttamaan ebolan uhreja.
”Tämä lääkäri teki, ei rukoillut. Arvostan tämän lääkärin tekemistä.”
Niin minäkin. Vain sillä huomautuksella, että tämä lääkäri kristittynä varmasti rukoili ja samalla teki. Siksi sellaista pitää aina kunnioittaa. Silloinkin, kun se rukous olisi ollut heikompaa tai peräti huomaamatonta tai olematonta. Aina joku muu siellä on jo rukoillut – jos ei kukaan muu niin Pyhä Henki itse sanattomilla huokauksilla.
”Kun rukoilen, annan myös rahaa siihen, että joku muu kuin minun kaltaiseni tumpelo voisi päästä auttamaan ebolan uhreja.”
Ja näistä kahdesta vain raha auttaa kolmatta osapuolta.
”Vain sillä huomautuksella, että tämä lääkäri kristittynä varmasti rukoili ja samalla teki.”
Tarkoitukseni ei ollut poistaa lääkärin mahdollista kristillistä vakaumusta, vaan sanoa, että tämä ei tyytynyt vain rukoilemaan, vaan teki kaikkensa. Ja juuri tätä tekemistä, ei rukoilua, minä arvostan.
Ebolavirus on monimutkainen evaasiotekniikaltaan. Se eroaa jopa filovirusprototyypistä niin paljon ,että vaatii tehokasta tieteellistä tutkimusta päästä viruksen yksilöllisistä, nopeasti muuntuvista saloista perille. Asiaa hankaluutta BSL-4 tason vaatimukset työympäristölle ( työntekijöiden spesiaalikoulutuksen lisäksi). (Biosafety level -4 on korkein vaatimustaso). Ilman Ilman BSL-4 tason valmiutta ebolaviruksen käsittely on samanlaista kuin ihminen astuisi avaruusasemalta ISS avaruuteen ilman avaruuspukua- tosin siinä tuhoutuisi heti ja ebolan aiheuttama tuho taas tapahtuisi vasta muutamissa päivissä – pahimmillaan.
Albert- Einstein – College tutkii parhaillaan yhtä tärkeää avainmolekyyliä ja kyseessä on kuitenkin hyvin moni molekyyli, joka vaatisi saman tasoista kartoittamista. Tarvitaan hyvin suurta viisautta. Jumalan Sana on luvannut että Jumala antaa viisautta kun Häneltä sitä pyydetään. Kirkkona ja yksilöinä voimme rukoilla sitä taivaan antamaa viisautta, että tiedemiesten ponnistelu ebolaviruksen monilta osilta vielä salaisen evaasiostragegian löytämiseksi nopeutuu. Maailman parhaimmat tiedemiehet ponnistelevat tämän asian kimpussa- sekuntti sekuntilta- koko ajan- ja ovat hengen vaarassa tietysti.
Ns. symptomaattinen hoito on sillä aikaa potilaille tärkintä ja siihen kuuluu nesteytys. Resursseja oireenmukaiseen hoitoon voidaan lähettää niiden kautta jotka osaavat tehdä BSL-4 tason toimintaalueen töitä ja hoitaa niin vaarallista tautia potevaa potilasta. Joskus se ”vaskikärmeesen katsominen” tarkoittaa sitä, ettei mene ja kosketa vaskikäärmeesen. Voidaan uskoa asiaan saatavan vastauksen olevan jo tulossa kun rukous on kohdistettu Jeesuksen Nimessä Jumalalle. Jeesus on äskenyt parantaa sairaat. Tuossa ebolassa on nyt suurihaasteinen sairaus maailmassa . Jumalan mieleinen rukous on saada ebolaankiin tervehdyttävä hoito.
Tärkeää pohdintaa. Juuri se, että emme enää tajua kuolemaa ja syntiä syy ja seuraus suhteeksi, eli ilman syntiä ei ole kuolemaa. Me kuolemme, koska synnin palkka on kuolema. Me kaikki kuolemme, ja se myös kertoo kovaa kieltä siitä, että olemme syntisiä vaikka emme tuntisi mitään sen kaltaista. Kirkon tehtävä on kertoa tämä ihmiselle.