Se oli niitä harvoja kertoja, kun minulla on ollut kiusaus syyllistyä töhrimiseen. Tammikuussa menin mikkeliläisen kauppakeskuksen vessaan ja huomioni kiinnittyi tekstiin, jonka joku oli taiteillut tussilla kopin seinään: ”Jesus died for somebody’s sins but not mine” (Jeesus kuoli jonkun syntien puolesta, mutta ei minun syntieni).
Yritin miettiä, mistä moinen ajatus oli kirjoittajan päähän pälkähtänyt. Mistä hän oli tulossa ja miksi asia oli niin polttava, että se piti ikuistaa toisillekin luettavaksi? Yleensähän vessojen seinäkirjoitukset käsittelevät enimmäkseen sinänsä tärkeitä aihepiirejä kuten: 1. Kuka minä olen tai joku muu on? (”NN on xxx”), 2. Miltä minusta tuntuu? ( ”xxx te ootte kaikki xxx xxx, painukaa xxx!”) ja 3. Kuka rakastaa minua? (”NN sydän NN”) (Sanat xxx eivät sovi julkaistavaksi tällä sivustolla). Tuo lause, jonka kirjoittaja määritteli itsensä kuuluvaksi armon ulkopuolelle, oli täysin erilainen ja olisi vaatinut dialogia.
Miksi pappi haukkuu meitä
Olisin halunnut kysyä, miksi kopissa vieraillut henkilö kirjoitti niin. Ajatteliko hän, ettei ansaitse armoa ja lunastusta? Vai että Jeesus ei välitä hänestä? Vai oliko hän sitä mieltä, ettei tarvitse syntiensä sovitusta, onko hänellä jokin oma ratkaisu tähän kysymykseen? Se olisi ollut todella mielenkiintoinen keskustelu. Harmi etten saanut sitä käydä.
Uskonpuhdistuksen juhlavuoden tunnuksena Suomessa on ”Armoa 2017!” Armoa me ja tämä maailma totta vie tarvitsemme ja kaipaamme. Vai kaipaammeko sittenkään? Olemmeko enää tietoisia syntisyydestämme?
Olen nähnyt, kuinka synnintunnustus voi olla harvoin kirkossa käyville ihmisille täysin käsittämätön jumalanpalveluksen osa. Se herättää kysymyksiä ja kapinointia: ”Miksi tuo pappi haukkuu meitä?” ”Miksi minun pitää heti sanoa että olen ihan surkea?” ”Miten niin olen syntinen?” Näitä kommentteja olen kuullut sekä Suomessa että Virossa.
Armolla ei ole merkitystä, jos sitä ei koe tarvitsevansa. Jos ei ole suhdetta absoluuttiseen pyhyyteen ja puhtauteen, Jumalaan, jonka edessä voin kokea oman ryvettyneisyyteni, jään vertailemaan itseäni toisiin, kaltaisiini. Kun vertailukohteenani ovat toiset ihmiset, lohdutus syyllisyyteen löytyy helposti ajatuksesta, etten ole sen hullumpi kuin toisetkaan. Meillä kaikillahan on puutteemme.
Armo antaa toivoa
Armo on maailman paras asia. Se on ainoa asia, joka antaa toivoa. Mutta jotta se tulisi ymmärrettäväksi ihmiselle, joka ei tunne Jumalaa, täytyy aloittaa vähän kauempaa kuin synnistä. On olemassa Jumala, joka on meidät luonut, joka antaa meille kaiken, mitä meillä on, Jumala, joka on kohdattavissa. Aivan kuten Paavali teki puhuessaan ateenalaisille Apostolien tekojen 17. luvussa. Hän aloitti Jumalan olemuksesta, puhui ihmisen asemasta suhteessa Jumalaan, etsi liittymäkohtia siihen mitä kuulijat jo tiesivät ja lopetti Jeesukseen ja viimeiseen tuomioon. Valtava puhe vain kymmenessä jakeessa!
Yksi juhlavuoden teemoista Suomenlahden kummallakin puolella on ksysymys, millaista uudistusta, puhdistusta tai reformaatiota eli uudelleen muotoilemista kirkko tarvitsee. Mielipiteitä on monenlaisia. Itse ajattelen, että kirkkoa ei voi muuttaa antamatta muuttaa itseään. Ja ainoa, joka voi muuttaa minua, on Kristus, koska Hän on ainoa joka voi muuttaa sydämeni. Kristuksen ruumis, kirkko uudistuu, kun opettelen joka päivä aina enemmän tuntemaan Kristusta ja autan myös muita halukkaita tutustumaan Häneen niin paljon kuin osaan ja voin.
Eräs ystäväni, jolla on vahva evankelistan kutsumus, kertoo kaikille kohtaamilleen ihmisille: ”Älä pelkää, Jeesus rakastaa sinua”. Olen salaa kateellinen sekä Paavalille että tuolle ystävälleni. Samalla viestillä haluaisin aloittaa keskustelun seinäkirjoittelijoideni kanssa. Sekä mikkeliläisen että myös sen tallinnalaisen kanssa, joka kirjoitti kysymyksensä Nõmmen kävelysiltaan: ”OMG, who the hell cares?” (Voi hyvä Jumala, kuka hitto välittää?). Jumala välittää. Siksi on armo.
Titta Hämäläinen
Diakoni, Viron evankelisluterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyössä Suomen Lähetysseuran lähettämänä
Siltakirjoitus Nõmmella, Tallinnan seudulla.
Voisitko, Pertti, lukea avoimin sydämin, mitä rukouksessa todella pyydetään? Siinä rukoillaan meidän ja myös Sinun puolestasi, että tekisimme kaikkemme tämän ja muiden tautien pysäyttämiseksi. Siinä asiassa ei ole pilkalle sijaa.
Luetaanpa ja analysoidaan rukous:
”Rakas Jumala, pyydämme hoivaasi Ebola-tartunnan kanssa kamppaileville. Kun kuume ja kivut ottavat valtansa, lievitä kipuja ja tuskaa.”
Jumala, voisitko auttaa tämän taudin kanssa. Eli kuten Pertti oikeastaan sanoi.
”Ole niiden kanssa, joiden toivo on mennyt ja ota heidät hellään huomaasi. Pyydämme Sinua, Isä, olemaan läsnä erityisesti niiden luona, jotka sinnikkäästi jonottavat pääsyä sairaalaan, kuolevat kotiinsa eristettyinä tai yksin kadulle.”
Jos kerran et aio auttaa tämän taudin kanssa, päästä kuolevat edes taivaaseen.
”Lohduta niitä, jotka ovat menettäneet rakkaimpansa sairaudelle. Suojaa erityisesti orpoja, joiden vanhemmat ovat saaneet tappavan taudin itselleen hoitaessaan läheistensä hautajaisia paikallisten tapojen mukaisesti. Anna elämän kantaa näitä lapsia.”
Kun et kerran auttanut tämän taudin kanssa, yritä antaa jotain läheisensä menettäneille.
”Anna erityisesti jaksamista ja voimia niille, jotka lähimmäisenrakkautta todeksi eläen tekevät työtä Ebolan ehkäisemiseksi. Niille, jotka kaukaisissa kylissä ja kaupunkien slummeissa kulkevat ovelta ovelle ja jakavat tietoa rohkeasti ja päättäväisesti, jotta kaikki tietäisivät, miten tauti saadaan pysäytettyä.”
Näiden sairaiden kanssa on oikeasti tekemisissä ihmisiä, jotka vaarantavat oman terveytensä yrittäessään auttaa tautiin sairastuneita. Voisitko piristää näitä, jos et aio auttaa itse taudin kanssa.
”Pyydämme Sinua, Kaikkivaltias, anna kansainväliselle yhteisölle avara sydän ja kirkas mieli avaamaan kaikki mahdolliset väylät auttamaan Ebolan kukistamisessa.”
Koska et aio auttaa itse taudin kanssa, voisitko laittaa kansainvälisen yhteisön tekemään kaikkensa tämän taudin kanssa.
”Se, mikä meille on tässä maailmassa mahdotonta, on Sinulle, Armollinen, mahdollista. Auta meitä.”
Sinun pitäisi helposti pystyä kukistamaan tämä tauti, joten voisitko.
Siinä oma näkemykseni esirukouksen sisällöstä. Olenko väärässä? Lopettakaa se turha rukoilu, ja tehkää jotain, jos haluatte auttaa. Rukouksen ainoa tarkoitus on parantaa rukoilijan omaa mieltä, ei auttaa muita.
Edellä oleviin kaksi näkökulmaa:
1. Tuolla kritiikillä olisi sijansa, jos KUA vain rukoilisi eikä tekisi voitavaansa auttaakseen. Suurin vastuu on noiden valtioiden kansalaisilla ja hallituksilla.
2. Jumalan hyvyys on suuri. Hän ottaa vastaan meidät kaikki ja meistä ihmisistä jokaikinen on samalla viivalla. Hänen kohtaamisensa puhuu ilman sanojakin kieltä, joka tyydyttää meidän syvimmän kaipuumme ja antaa halun auttaa läheisiämme.
”Hän ottaa vastaan meidät kaikki…”
Aha, helvetti on peruutettu, vai onko helvetissä oleminen Jumalan luona olemista?
On ne vaikeitä nämä uskonkysymykset…
”Edellä oleviin kaksi näkökulmaa: 1. Tuolla kritiikillä olisi sijansa, jos KUA vain rukoilisi eikä tekisi voitavaansa auttaakseen. Suurin vastuu on noiden valtioiden kansalaisilla ja hallituksilla.”
Mielestäni en missään vaiheessa sanonut, että KUA ei yrittäisi tehdä jotain konkreettista, kuten ei myöskään Pertti. Se mitä me molemmat kritisoitiin, oli koko ajatusta ”rukouksen auttavasta voimasta”.
”2. Jumalan hyvyys on suuri. Hän ottaa vastaan meidät kaikki ja meistä ihmisistä jokaikinen on samalla viivalla. Hänen kohtaamisensa puhuu ilman sanojakin kieltä, joka tyydyttää meidän syvimmän kaipuumme ja antaa halun auttaa läheisiämme.”
Jumalan hyvyys on suuri? Oletko tosissasi? Jos jokin jumala on olemassa, on tämä joko kykenemätön tekemään mitään tai haluton tekemään mitään. Ensimmäisessä tapauksessa Jumala ei ole kaikkivoipa, joka taasen rikkoo kirkon oppia tästä. Jälkimmäisessä tapauksessa Jumala on kaikkea muuta kuin hyvä.
Myös ajatus ”Hän ottaa vastaan meidät kaikki ja meistä ihmisistä jokaikinen on samalla viivalla” rikkoo kirkon oppia. Kirkon opin mukaan minä ateistina en olisi samalla viivalla uskovaisen kanssa, vaikka minä olisin koko elämäni tehnyt hyvää ja uskovainen tappanut ja raiskannut koko elämänsä, mutta katunut tekojaan ja pyytänyt Jeesukselta anteeksi. (tarkoituksellinen ääriasettelu!) Kirkon opin mukaan minä olen matkalla helvettiin, eli en olisi edes samalla areenalla uskovaisen kanssa.
Riippuu kokonaan siitä, että mistä viivasta puhutaan. Jokainen on samalla viivalla, jos puhutaan siitä, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat samalla tavalla vailla pelastusta. Kenenkään lähtökohdat eivät siinä mielessä ole erilaiset.
Ja mitä tulee kärsimyksen ongelmaan. Mistä sinä tiedät, ettei Jumala jo ole tehnyt mitään?
”Riippuu kokonaan siitä, että mistä viivasta puhutaan. Jokainen on samalla viivalla, jos puhutaan siitä, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat samalla tavalla vailla pelastusta. Kenenkään lähtökohdat eivät siinä mielessä ole erilaiset.”
Jos ymmärrän Martin kirjoituksen oikein, hän puhuu jo kuolemanjälkeisestä, jolloin en ole samalla viivalla, ellen ole hyväksynyt Jeesusta herrakseni ja katunut syntejäni, yms. Jos todellakin puhutaan, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat vailla pelastusta, niin minä en ole tehnyt syntiä, enkä ole vailla pelastusta, sillä käsite ”synti” ei tarkoita minulle mitään, enkä näe mitään mistä tarvitsisin pelastusta.
”Ja mitä tulee kärsimyksen ongelmaan. Mistä sinä tiedät, ettei Jumala jo ole tehnyt mitään?”
Jos tämä Jumala on olemassa, niin ei todellakaan näytä siltä. Ihmisiä kuolee pelkästään Afrikassa tuhansittain ja miljoonittain Ebolaan, AIDS:n ja nälkään, sodista puhumattakaan.
”Jos todellakin puhutaan, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat vailla pelastusta, niin minä en ole tehnyt syntiä, enkä ole vailla pelastusta, sillä käsite “synti” ei tarkoita minulle mitään, enkä näe mitään mistä tarvitsisin pelastusta.”
Jos kristinusko on totta, niin silloin myös sinä olet syntinen, kuten me muutkin. Toisaalta, jos on väärässä, niin kristityt ovat väärässä. Todellisuus ei ole riippuvainen ihmisen subjektiivisesta kokemuksesta.
”Jos tämä Jumala on olemassa, niin ei todellakaan näytä siltä. Ihmisiä kuolee pelkästään Afrikassa tuhansittain ja miljoonittain Ebolaan, AIDS:n ja nälkään, sodista puhumattakaan.”
Mitä jos Jumala näkeekin asiat toisenlaisesta, laajemmasta, näkövinkkelistä kuin ihmiset ja siksi toimii niin kuin toimii. Tai on toimimatta. Ainakaan sillä aikataululla, jonka me hänelle annamme.
”Jos kristinusko on totta, niin silloin myös sinä olet syntinen, kuten me muutkin. Toisaalta, jos on väärässä, niin kristityt ovat väärässä. Todellisuus ei ole riippuvainen ihmisen subjektiivisesta kokemuksesta.”
Aivan. Toistaiseksi ei ole mitään syytä olettaa, että kristinusko olisi totta. Tämä pätee myös muihin uskontoihin.
”Mitä jos Jumala näkeekin asiat toisenlaisesta, laajemmasta, näkövinkkelistä kuin ihmiset ja siksi toimii niin kuin toimii. Tai on toimimatta. Ainakaan sillä aikataululla, jonka me hänelle annamme.”
Jos Jumala näkee, että tarvitsemme turhaa kärsimystä, on tämä kaikkien määritelmien mukaan sadisti ja psykopaatti, jolla olisi kyky auttaa, mutta ei halua.
”Aivan. Toistaiseksi ei ole mitään syytä olettaa, että kristinusko olisi totta. Tämä pätee myös muihin uskontoihin.”
Se on vain sinun päätelmäsi, olen eri mieltä kanssasi.
”Se on vain sinun päätelmäsi, olen eri mieltä kanssasi.”
Todisteet kehiin, niin päästään eroon tästä ”mielipide”-keskustelusta.
”Todisteet kehiin, niin päästään eroon tästä “mielipide”-keskustelusta.”
Tieteen keinoin ei voida tutkia tuonpuoleista. Minun todisteeni ovat sellaisia, jotka luultavasti eivät sinua puhuttele, vaan selität ne eri tavalla kuin minä. Siinä, missä minä näen tarpeen Jumalalle, sinä et sitä näe. Minä esimerkiksi katson, että jo pelkästään suuri uskonnollisuuden kaipuu ja kokemus viittaa siihen, että taustalla on jotain jumalallista. Sinä näet siinä kulttuurisen kontruktion tai jotain muuta. Minä näen, että maailmankaikkeudella on oltava alku ja että tällaisen todellisuuden synty tarvitsee Jumalan, sinä näet kaikessa tarkoituksettomuutta tai muuta vastaavaa.
En koe tarpeelliseksi alkaa väitellä Jumalan olemassaolosta. Jos et häntä näe tai koe, en voi sitä auttaa. Minä koen vahvasti Jumalan olemassaolon ja valehtelisin itselleni, jos en sitä pitäisi muuna kuin harhana.
”Tieteen keinoin ei voida tutkia tuonpuoleista. Minun todisteeni ovat sellaisia, jotka luultavasti eivät sinua puhuttele, vaan selität ne eri tavalla kuin minä.”
Ensimmäisestä lauseesta voisin olla erimieltä. Jos se on olemassa, olisi se mahdollista todistaa. Tosin ei välttämättä nykytieteen keinoin. Toisen lauseen kanssa olen todennäköisesti samaa mieltä.
”Siinä, missä minä näen tarpeen Jumalalle, sinä et sitä näe.”
Jumala ei tuo mitään lisäarvoa selitykselle, se vain turhaan monimutkaistaa sitä, sekä lisää yhden uuden selitettävän muuttujan.
”Minä esimerkiksi katson, että jo pelkästään suuri uskonnollisuuden kaipuu ja kokemus viittaa siihen, että taustalla on jotain jumalallista. Sinä näet siinä kulttuurisen kontruktion tai jotain muuta.”
Voin nähdä tässä kulttuurisen konstruktion, kuten varhaisen poliittisen järjestelmän, sekä biologisen väistämättömyyden. Ihminen on kehittynyt käsittelemään syy-seuraus-yhteyksiä, joka pätee normaalielämässä melko hyvin: Jotain tapahtuu, jokin on sen taustalla. Yleensä jokin toinen entiteetti, ihminen tai muu eläin. Tietenkin tätä pyritään käyttämään suurempiinkin kysymyksiin, joissa syy-seuraus-suhteet eivät välttämättä päde, tai taustalla ei ole mitään entiteettiä.
”Minä näen, että maailmankaikkeudella on oltava alku ja että tällaisen todellisuuden synty tarvitsee Jumalan, sinä näet kaikessa tarkoituksettomuutta tai muuta vastaavaa.”
Miksi maailmankaikkeuden alku vaatisi Jumalan? Ja tähän perinteinen kysymys, miksi Jumalalla ei tarvitsisi olla sitten omaa jumalaa, jne. Sinänsä olet oikeassa, että en näe tässä maailmankaikkeudessa mitään suoranaista tarkoitusta. Ei ole mitään syytä miksi maailmankaikkeus ei voisi olla olematta olemassa. Tämä jopa Jumalan ollessa olemassa.
”En koe tarpeelliseksi alkaa väitellä Jumalan olemassaolosta. Jos et häntä näe tai koe, en voi sitä auttaa. Minä koen vahvasti Jumalan olemassaolon ja valehtelisin itselleni, jos en sitä pitäisi muuna kuin harhana.”
En epäile yhtään, että koet jotain, minkä käsittelet Jumalaksi. Itse olen kokenut tuntemuksia uskonnollisissa tilaisuuksissa, jotka uskovaisena laitoin Jumalan piikkiin. Ateistina kokenut täysin samanlaisia tuntemuksia ei-uskonnollisissa tilaisuuksissa, kuten kavereiden kanssa aikaa viettäessä. Kyse on vain aivojen välittäjäaineista, kuten endorfiineistä ja dopamiinista.
”Ensimmäisestä lauseesta voisin olla erimieltä. Jos se on olemassa, olisi se mahdollista todistaa. Tosin ei välttämättä nykytieteen keinoin”
Olen eri mieltä tästä. Tieteen keinot, empiirinen tutkimus, ei voi ulottua tämän todellisuuden ulkopuolelle. Jos Jumala on ja jos hän on myös luomakunnan yläpuolella, hän on tämän luomansa todellisuuden ulkopuolella. Muussa tapauksessa, jos hän siis olisi osa luomaansa todellisuutta, olisi hän alisteinen luomistyölleen ja täten mielestäni loogisesti mahdoton.
”Miksi maailmankaikkeuden alku vaatisi Jumalan?”
Koska kaikella olemassaolevalla on olemassa syynsä. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu syyn etsiminen alulleen. Vahvasti tämä näkyy esimerkiksi evoluutiotutkimuksessa. Jopa ateistiset tieteentekijät ovat jostain kumman syystä kovin kiinnostuneita siitä, kuinka ihminen on kehittynyt alkueliöistä nykyiseen muotoonsa. Väitän, että tämä kiinnostus juontaa juurensa samaan tarpeeseen selittää kaikkeuden alkuperä.
”Ja tähän perinteinen kysymys, miksi Jumalalla ei tarvitsisi olla sitten omaa jumalaa, jne.”
Tähän vastaan, että Jumala eroaa maailmankaikkeudesta. Jumala on se absoluuttinen olevainen, josta kaikki muu on lähtöisin. Siksi en näe tarvetta Jumalan jumalalle samalla tavalla, kuin näen tarpeen maailmankaikkeuden Jumalalle. Absoluutti ei tarvitse syytä, koska se on. Näin asian näen. Miten sinä?
”Tieteen keinot, empiirinen tutkimus, ei voi ulottua tämän todellisuuden ulkopuolelle. Jos Jumala on ja jos hän on myös luomakunnan yläpuolella, hän on tämän luomansa todellisuuden ulkopuolella. Muussa tapauksessa, jos hän siis olisi osa luomaansa todellisuutta, olisi hän alisteinen luomistyölleen ja täten mielestäni loogisesti mahdoton.”
Eli tahdot sanoa, että Jumala ei vaikuta tässä todellisuudessa? Jos näin, tällöin rukouksella ei ole mitään merkitystä. Jos Jumala taas vaikuttaa tässäkin todellisuudessa, se olisi mitattavissa.
”Koska kaikella olemassaolevalla on olemassa syynsä.”
Et vastannut kysymykseen. Miksi maailmankaikkeuden alku tarvitsisi juuri Jumalan? Miksi se ei olisi voinut alkaa jonkin ei-älyllisen luonnonvoiman vaikutuksesta? Miksi tähän tarvittaisiin persoona?
”Jumala on se absoluuttinen olevainen”
Miksi Jumalan tarvitsisi olla absoluuttinen olevainen? Miksi maailmankaikkeus jossain muodossa ei voisi olla se absoluuttinen olevainen?
”Eli tahdot sanoa, että Jumala ei vaikuta tässä todellisuudessa? Jos näin, tällöin rukouksella ei ole mitään merkitystä.”
Ulkopuolella, ei erossa. Tarkoitan vain sitä, että Jumala ei ole alisteinen tälle maailmankaikkeudelle vaan on sen yläpuolella. Toki hän mielestäni toimii tässä maailmassa, mutta tämä maailmankaikkeus ei aseta hänelle tai hänen toiminnalleen rajoja, kuten käy meidän ihmisten tapauksessa.
”Jos Jumala taas vaikuttaa tässäkin todellisuudessa, se olisi mitattavissa.”
Ehkä. Hänen toimintansa tosin vain, ei hän itse. Tähän en osaa antaa hyvää selitystä, miksi ajattelen näin. Olisi vain mielestäni kovin hassua ajatella, että äärellinen ihminen pystyisi millään tavalla mittaamaan ääretöntä Jumalaa.
”Et vastannut kysymykseen. Miksi maailmankaikkeuden alku tarvitsisi juuri Jumalan? Miksi se ei olisi voinut alkaa jonkin ei-älyllisen luonnonvoiman vaikutuksesta? Miksi tähän tarvittaisiin persoona?”
Koska tällainen ei älyllisen luonnonvoiman olemassaolo kertoisi siitä, että kyseessä ei olisi todellinen alku, vaan pohdinta siirtyisi siihen, miten ei-älyllinen luonnonvoima sitten sai alkunsa. Mielestäni tätä ongelmaa ei ole Jumalalla, joka on absoluuttinen.
”Miksi Jumalan tarvitsisi olla absoluuttinen olevainen? Miksi maailmankaikkeus jossain muodossa ei voisi olla se absoluuttinen olevainen?”
Universumi, joka on kausaliteettinsa vanki, eikä voi päättää luoda jotain tyhjästä, ei mielestäni täytä absoluutin vatimuksia.
”Hänen toimintansa tosin vain, ei hän itse.”
Tällä ei väliä. Kyse olisi epäsuorasta mittauksesta, joka on yhtä pätevä todiste kuin suora mittaus.
”Koska tällainen ei älyllisen luonnonvoiman olemassaolo kertoisi siitä, että kyseessä ei olisi todellinen alku, vaan pohdinta siirtyisi siihen, miten ei-älyllinen luonnonvoima sitten sai alkunsa. Mielestäni tätä ongelmaa ei ole Jumalalla, joka on absoluuttinen.
Universumi, joka on kausaliteettinsa vanki, eikä voi päättää luoda jotain tyhjästä, ei mielestäni täytä absoluutin vatimuksia.”
Kvanttifysiikan mallit antavat jo tähän erinomaiset vastaukset ilman tarvetta Jumalalle. Kyse on positiivisesta ja negatiivisesta energiasta, jolloin universumin energiatasapaino on nolla, eikä tämä riko mitään tunnettua luonnonlakia. Kyse on aidosta alusta ilman tarvetta kausaliteetille. Stephen Hawking on selittänyt tämän hyvin sarjassaan ”Stephen Hawking’s Grand Design”.
Vesa Mäki: ”Siinä oma näkemykseni esirukouksen sisällöstä. Olenko väärässä?”
Olet.
Vesa Mäki po. Arto Vesterbacka. Anteeksi nimien sekaannus. Vastaus silti esitettyyn kysymykseen on sama.
Arto Vesterbacka: ”Kirkon opin mukaan minä olen matkalla helvettiin”.
Kirkon opin mukaan epäuskoiset tuomitaan ikuiseen kadotukseen, siis helvettiin.
Minusta sinä olet lähinnä Jumalalle raivoissasi. Se on eri asia.
Sitä paitsi: kuka meistä voi lopulta sanoa kenestäkään, kuinka hänelle viimeisellä tuomiolla käy? Paitsi se, joka on siellä Tuomarina. Meistä kukaan ei ole. Onneksi.
Rukouksen idea onkin tuoda Jumalalle tiettäväksi oma hätämme ja avuttomuutemme – miksei myös hämmennyksemme siitä, että Hän näyttää viivyttävät apuaa tai jopa välinpitämättömältä.
Sen sijaan, että tämän hämmennyksen vallassa käännyn Hänestä pois tai ryhdyn vastustamaan niitä, jotka turvautuvat Jumalaan, voin suunnata myös kiukkuni ja pettymykseni Hänelle. Ja lopulta tehdä itse sen, minkä voin.
Kyse taitaa lopulta olla uskon salaisuudesta.. Sen edessä järki aina hämmästyy.
”Kirkon opin mukaan epäuskoiset tuomitaan ikuiseen kadotukseen, siis helvettiin.”
Ansaitsisinko minä tuon tuomion?
”Minusta sinä olet lähinnä Jumalalle raivoissasi. Se on eri asia.”
Kuinka voin olla raivoissani jollekin, jonka olemassa oloon en usko?
”Rukouksen idea onkin tuoda Jumalalle tiettäväksi oma hätämme ja avuttomuutemme – miksei myös hämmennyksemme siitä, että Hän näyttää viivyttävät apuaa tai jopa välinpitämättömältä.”
Eli Jumalasi ei ole myöskään kaikkitietäväinen?
”…ryhdyn vastustamaan niitä, jotka turvautuvat Jumalaan…”
Vastustan teitä vain tapauksissa, joissa pyritte käyttämään omia uskomuksianne esimerkiksi lakien perusteluiksi, tai vain tapauksissa, joissa vaaditte minua kunnioittamaan teidän uskoa tai uskontoa. Saatte kyllä uskoa mitä haluatte, mutta ei minun tarvitse sitä kunnioittaa.
Arto V: ”Ansaitsisinko minä tuon (helvetin) tuomion?”
Aivan varmasti. Kuten minäkin.
”Kuinka voin olla raivoissani jollekin, jonka olemassa oloon en usko?”
En tiedä, kerro sinä..?
”Eli Jumalasi ei ole myöskään kaikkitietäväinen?”
On hän. Hän ei vain kerro omista suunnitelmistaan meille, joiden kapasiteetti ei riitä ymmärtämään Hänen aivoituksiaan.
Minun ja Jumalan välinen ero asioiden ymmärtämisessä on suunnattoman paljon suurempi kuin minun ja koiran välinen ero asioiden ymmärtämisessä. Ja sekin on aika suuri – eikä yleensä sen koiran hyväksi, vaikka niin voisi joskus luulla.. 🙂
”Vastustan teitä vain tapauksissa, joissa pyritte käyttämään omia uskomuksianne esimerkiksi lakien perusteluiksi, tai vain tapauksissa, joissa vaaditte minua kunnioittamaan teidän uskoa tai uskontoa. Saatte kyllä uskoa mitä haluatte, mutta ei minun tarvitse sitä kunnioittaa.”
Tuo on aika arrogantti ja vahingollinen asenne elämässä. Jos toista ihmistä ei kunnioita hänen ihmisyytensä vuoksi, seuraukset ovat tuhoisia niin omassa kuin muidenkin elämässä.
Esimerkkejä tuskin sinun kaltaisellesi sivistyneelle miehelle tarvitsee antaa.
Mitä tulee lakien säätämiseen, niin melko hyvin tuo Suomen lainsäädäntö on noudattanut kymmenen käskyn ja lähimmäisen rakastamisen periaatteita silloinkin, kun niitä ovat olleet säätämässä ateistit.
Ymmärrät varmaan itsekin miksi.
”Aivan varmasti. Kuten minäkin.”
Ilmeisesti minulla on huomattavasti parempi itsetunto kuin sinulla. Et sinä, en minä, ei edes Aatu tai Isä Aurinkoinen ansaitsisi ikuista tuomiota helvetissä. Hauskinta kristillisessä opissa on, että nämä kaksi viimeksi mainittua voisivat olla taivaassa, mikäli he ennen kuolemaansa katuivat ja hyväksyivät Jeesuksen herrakseen.
”En tiedä, kerro sinä..?”
Sinähän tuon diagnoosin minulle teit. Olen Jumalalle yhtä raivoissani kuin mille tahansa muulle fiktiiviselle hahmolle.
”Jos toista ihmistä ei kunnioita hänen ihmisyytensä vuoksi, seuraukset ovat tuhoisia niin omassa kuin muidenkin elämässä.”
Nyt luit kommentista jotain mitä en kirjoittanut tai edes rivien väliin laittanut. Voin kunnioittaa sinua ihmisenä, voin kunnioittaa sinun tekojasi, mutta minulla ei ole mitään syytä kunnioittaa uskoasi. Voin toki kunnioittaa tässäkin päättäväisyyttäsi.
”Mitä tulee lakien säätämiseen, niin melko hyvin tuo Suomen lainsäädäntö on noudattanut kymmenen käskyn ja lähimmäisen rakastamisen periaatteita silloinkin, kun niitä ovat olleet säätämässä ateistit.”
Missä kohtaa Suomen lakia on maininta Jumalasta? Kaksi ensimmäistä käskyä on vain ja ainoastaan Jumalasta. Missä kohtaa Suomen lakia mainitaan, että lepopäivä pitäisi pyhittää, ja mitä se tarkoittaisi? Missä kohtaa Suomen lakia sanotaan, että lasten pitää kunnioittaa vanhempiaan? Missä kohtaa Suomen lakia kielletään pettämästä aviopuolisoa? Missä kohtaa Suomen lakia kielletään tavoittelemasta lähimmäisen omaisuutta? Suomen laissa on verrannollinen kielto vain tappamista, varastamista, sekä väärää valaa vastaan. Näistä kaksi ensimmäistä perustuu siihen, että ne ovat haitallisia yhteiskunnan ja yksilön kannalta. Kolmas on haitallinen oikeuden toteutumiselle ja yksilölle.
Lähimmäisen rakastaminen kuuluu myös humanismiin. Eikä sekään ole kristinuskon keksintöä. Ns. kultainen sääntö on ollut käytössä kungfutselaisuudesssa lähes 500 vuotta ennen kristinuskon perustamista.
”Olet.”
Perustele.
Rukous on jännä juttu, jonka tehosta emme voi olla varmoja. Kuitenkin hyvin yksiselitteisesti evankeliumien kirjoittajat ovat kirjanneet, että Jeesus rukoili ja kehotti myös seuraajiaan rukoilemaan. Rukoilemista ei kannata yrittää perustella järjellä.
Voi olla, että rukous vaikuttaa vain rukoilijaan.
Rukouksia on myös monenlaisia. Jotkut kirjoitetut rukoukset ovat hioutuneet pitkän ajan kuluessa, jotkut ovat juuri kirjoitettuja, jotkut spontaaneja ja jotkut vain huokauksia. Rukouksessa ilmaisu saakin olla kömpelöä – sehän on ihmisen puhetta Jumalalle. Rukouksessa on tilaa kaikenlaisille tunteille. Jumalalle on parempi kiukutella suoraan kuin esim. täällä nettipalstoilla.
Rukoukset eivät ole lausuntoja seurakunnalle kirkon oikeasta opista eikä niitä pidä sellaisina lukea. Niin voi kyllä tehdä, jos haluaa, mutta se ei ole niiden intentio.
”Rukous on jännä juttu, jonka tehosta emme voi olla varmoja.”
Saanen korjata hieman. On olemassa oikeasti tieteellisiä tutkimuksia, joissa rukouksen tehoa on testattu sairaustapauksiin, sokkotutkimuksina, jossa rukouksen kohde ei tiedä, että tämän puolesta rukoillaan. Tutkimuksessa ei löydetty mitään eroa rukouksen ja ei-rukouksen välillä. Joten voidaan sinänsä sanoa, että rukous ei toimi. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16827626
Tai voidaan sanoa, että rukous ei toimi niin. Se toimii jollain toisella tavalla.
Mitä tuo edes tarkoittaa?
Kuulostaa magialta se, että sanoo rukouksen ja tapahtuu jokin toivottava asia. Rukous ei ole magiaa.
Rukous on taistelua ja lepoa, se on mietiskelyä ja sanoja, se on kirkon perinne ja spontaani huokaus. Se on inhimillistä, ei vain kristillistä. Rukousta esiintyy kaikissa uskonnoissa.
Tässä kaksi linkkiä, joissa valotetaan rukousta mielestäni ihan monipuolisesti:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/sina-itse-olet-rukous-2
John Vikström http://www.evl.fi/arkkipiispa/rukous.htm
”Kuulostaa magialta se, että sanoo rukouksen ja tapahtuu jokin toivottava asia. Rukous ei ole magiaa.”
Jos joku aikoo väittää, että rukous toimii, tulisi sen toimia joka kerta, ja kyse olisi silloin magiasta, kuten sanot. Sinänsä voitaisiin sanoa, että rukous toimii, jos se toimisi edes tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin puhdas sattuma. Mutta tulokset puhuvat sattuman puolesta, ja tämän vuoksi ei voida sanoa, että rukous toimisi.
”Rukous on taistelua ja lepoa, se on mietiskelyä ja sanoja, se on kirkon perinne ja spontaani huokaus. Se on inhimillistä, ei vain kristillistä. Rukousta esiintyy kaikissa uskonnoissa.”
Tätä sanoin jo ensimmäisessä kommentissani tähän ketjuun. Rukousta ei ole sinänsä tarkoitettu auttavaksi muille, vaan itselleen. Voi olla, että itselle rukouksesta on muutakin hyötyä kuin vain hyvän olon tunne muka-auttamisesta. Voi olla, että jos rukoilet jostain saavutettavasta asiasta, päädyt lopulta yrittämään tämän saavuttamista, ja tämä toteutuu. Mutta tässä tapauksessa ei ole mitään eroa sillä, onko Jumala olemassa vai ei.
Arto V: ”Rukousta ei ole sinänsä tarkoitettu auttavaksi muille, vaan itselleen.”
Ei se nyt aivan näin mene. Ainakaan kristillisessä rukouksessa.
Jumala ei tietenkään rukouksiamme tarvitse. Hän toimii omalla tavallaan rukoilemme tai emme.
Mutta aivan kuten rakastava isä / äiti haluaa kuulla, mitä hänen lapsensa tarvitsee, vaikka tietäisikin lapsen tarpeet, samoin Jumala tahtoo mielellään kuulla ne tarpeemme, jotka jo tietää.
Voimmeko sitten auttaa muita rukouksella? Jos kysymys on asetettu ikään kuin kilpailemaan lääketieteellisen avun kanssa, se on väärin asetettu.
Rukouksen luonteen vuoksi sen tuloksia ei voida tieteellisesti (empiirisesti) mitata. Itse asiassa on vain riemullista todeta, että rukouksen kautta tehdyt parantamisyritykset tai parantamisen tehostamisen tulokset on tutkimuksissa todettu verrokkiryhmää huonommiksi. Jos ne olisi todettu paremmiksi, vaarana olisi että lääketiedettä ryhdytään korvaamaan rukouksella parantamisella. Siinä tapauksessa koko rukouksen idea tärveltyisi.
Mikä sitten rukouksessa auttaa muita? Paha sanoa muiden puolesta, mutta omasta puolestani voin todeta, että ainakin yhteys Jumalaan ja toisiin kristittyihin. Ja se, ettei rukoukseen suostuva hylkää minua. Uskon salaisuuden varaan jääminen ja luottamuksen vahvistuminen siihen, että olemme Jumalan käsissä elämmepä tuo kuolemme.
Se auttaa. Niin avun antajaa itseään kuin avun saajaakin.
”Mutta aivan kuten rakastava isä / äiti haluaa kuulla, mitä hänen lapsensa tarvitsee, vaikka tietäisikin lapsen tarpeet, samoin Jumala tahtoo mielellään kuulla ne tarpeemme, jotka jo tietää.”
Mutta toisin kuin Jumala, rakastava isä/äiti tekee kaikkensa, että näiden tarpeet tulisivat tyydytetyiksi, ja että nämä eivät joutuisi kärsimään mitenkään. Jos Jumala on kaikkivoipa, kuten kristillinen teologia tahtoo sanoa, ei tälle pitäisi olla siis mikään mahdotonta. Joten, joko Jumala ei olisi kaikkivoipa tai rakastava.
”Voimmeko sitten auttaa muita rukouksella? Jos kysymys on asetettu ikään kuin kilpailemaan lääketieteellisen avun kanssa, se on väärin asetettu.”
Ei toki. Kysymys on, mitä hyötyä rukouksesta on kolmannen osapuolen osalta?
”Rukouksen luonteen vuoksi sen tuloksia ei voida tieteellisesti (empiirisesti) mitata…”
Jos se toimii, sen voi mitata, muutoin se ei toimi. Koko kappaleen sisällön voin tiivistää kysymykseen: Miksi sitten rukoilla? Väittäisimpä, että jos rukous oikeasti toimisi, olisi se maailman kannalta huomattavasti parempi kuin nykytilanne. Ei olisi mitään ongelmia. Ja väittäisin myös, että ei olisi myöskään ateisteja tai muiden uskontokuntien edustajia. Eikö tämä ole se, mitä kristillinen oppi tahtoo sanoa, kaikkien tulisi uskoa Jumalaan ja siten päästä taivaaseen?
”Mikä sitten rukouksessa auttaa muita? Paha sanoa muiden puolesta, mutta omasta puolestani voin todeta, että ainakin yhteys Jumalaan ja toisiin kristittyihin. Ja se, ettei rukoukseen suostuva hylkää minua.”
Vastauksesi kysymykseen ei ole vastaus kysymykseen. Viimeinen lause on lähinnä sitä, mitä olen sanonut, rukous itsessään ei auta ketään, se tuo vain hyvän mielen rukoilijalle, ja mahdollisesti kohteelle, jos tämä tietää rukouksesta ja uskoo rukoukseen.