Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Matt. 1:21
Mikä riemu meille, ettei hänellä, Immanuelillamme, ollut nimeä Jeesus ja Vapahtaja vain apostoleja ja ensimmäisiä kristittyjä varten (Apt. teot 11:26) – ja että hänellä, ei vain yhdeksi vuosisadaksi, vaan kaikiksi vuosisadoiksi, ajaksi ja iankaikkisuudeksi, niin, iankaikkisiksi ajoiksi on nimi Jeesus ja että hän pysyy kaikkien ihmisten vapahtajana. Mitä siis pelkäät, oi syntinen? Rangaistustako synnistä vai tuomiota, kuolemaa ja perkelettä ja helvettiä syntiesi ansaittuna palkkana? Älä pelkää näitä, sillä eivät ne ole sinun kannettavanasi; katso, ne ovat hänen kannettavanaan, joka sinun edestäsi meni tuomittavaksi ja kuolemaan, taisteluun perkelettä vastaan – ja kaikki nuo vallat kukisti ja voitti. Kristuksen verisellä kuolemalla olemme päästetyt ja ostetut synnin orjuudesta ja saatanan vallasta elävää Jumalaa palvelemaan.
Johannes Gossner, Armoa armosta, päivän teksti, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Eikö olisi parempi julkaista juttuja otsikolla ”Maailman rumin kirkko rakennetaan” ja mieluummin sen verran ajoissa, että asiaan voi vielä vaikuttaa. Eivätköhän nuo rumilukset ole järjestään tämän ajan ”moderneja” luomuksia.
Rumia tai kauniita, pääasia että arkkitehdit, rakentajat ja tavarantoimittajat saavat lypsettyä seurakuntia raskaamman päälle.
Noin maailmalla.
Meillä SUomessahan tuo arkkitehtuuri lienee sitä tavallisinta kirkkoarkkitehtuuria, mitä arkkitehtimme ovat viimeiset 50 vuotta piirtäneet.
Tosiaan ikkunattomat viljasiilot ja kaasukammiot laatikko”estetiikkoineen” alkavat olla jo niin post-post-post-jotakin, että soisi uuden arkkitehtikunnan löytäneen myös kadonneen kaariviivaimen pelkän suorakulmansa lisäksi.
Sosialistista realismia kauheimmillaan.
Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:14-15
Puhuessaan uudestisyntymisestä ylhäältä Jeesus muistutti esikuvallisesta pronssikäärmeestä. Israelin kansasta jokainen myrkkykäärmeen pureman saanut, joka uskoi Jumalaa ja suostui katsomaan pronssikäärmeeseen tangon päässä, parani ja pelastui. Samoin pelastuu jokainen, joka kuulee Jumalaa, sillä Jumala rakasti tätä maailmaa niin paljon, että antoi Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei siis tarvinnut jaksaa edes ojentaa kättä, vaan vain katsoa. Alhaalla kulki armo silloin ja alhaalla se kulkee nyt. Onhan Jumalan sydän rakkautta täynnä: ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan” (Joh. 3:17). Jumalan tahto on todella pelastaa, ei tuomita. Se, joka ei tahdo katsoa Jeesuksessa olevaa pelastusta, tuomitse itse itsensä.
Juha Vähäsarja, Joka päivä varjelet tieni, Symbolum Oy, 2018.
Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Ilm. 2:10
Jokaisen uskollisen kristityn tien päässä on taivas.
Cuyler, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Gal. 6:14
Risti on Jumalan kaikkeuden suuri keskus. Tähän keskukseen Jumala on aina viitannut, ja uskon silmä on aina katsonut siihen, kunnes Vapahtaja tuli. Ja nyt meidän on aina käännyttävä tätä ristiä kohti, joka on kaiken siunauksen keskus ja kaiken palvonnan aihe niin maan päällä kuin taivaassakin – ajassa ja kautta ikuisuuden.
Hiljaisiin hetkiin.
Jesus, maailman valkeus,
Anna valos meille loistaa,
Isän kunnian kirkkaus,
Pimeytemme sä poista;
Anna meille uusi mieli,
Uudet korvat, uusi kieli!
Hengellinen Virvottaja, vuoden 1894 painos.
Eräässä laulussa todetaan: Milloin Herran omat tuntee Väärin toisensa, Kärsi silloin: Herra tuntee Oikein omansa, oikein omansa.
Siionin Kannel 180:6, edellinen painos.
Kun valo saa vallan, sulaa hiljaa katkeruus. On lähellä silloin valtakunnan salaisuus. Kun Jeesus saa meissä asunnon, niin juhlat alkaa voi ja silloin jo taivas totta on, ja uusi laulu soi. Jospa taivas alkaakin jo täällä maassa varjojen, ja me maistaa saamme ikuisuutta kanssa Jeesuksen.
EXIT, Karavaani Kulkee, 2002.
PYHÄSTÄ HENGESTÄ
Kristus ei ainoastaan lahjoita lapsillensa armollista lapsioikeutta, vaan Hän myös vahvistaa sen heissä Pyhällä Hengellänsä, lupauksensa mukaan: “minä tahdon vuodattaa minun Henkeni kaiken lihan päälle”, Joel 2:28. Samoin kirjoittaa Paavalikin Gal. 4:6: “Koska te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämiinne, joka huutaa: Abba, rakas Isä!” ikään kuin hän olisi tahtonut sanoa: koska te olette lapset ja Jumalalla on isällinen ja äidillinen sydän teitä kohtaan, niin ei Hän voi olla armoansa teissä vahvistamatta; ja kun ei Hänellä ole mitään korkeampaa ja parempaa kuin Pyhä Henkensä, lahjoittaa Hän sen teille pantiksi (eli vakuudeksi, sulku allekirjoittaneen lisäys), että te paremmin uskoisitte olevanne Hänen rakkaimmat lapsensa ja saaneenne Hänen armonsa.
Stefan Prätorius, Hengellinen Aarre-aitta. Yksi sana on muutettu nykyaikaisempaan muotoon.
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Room. 8:16