Armollisuutta tarvitaan mutta se ei poista määrän tavoittamista.
Näin kyse on pohjiaan myöten katsottavasta asiasta mahdollisissa väärinkäytänteissä kuin muunlaisesta toiminnasta Ihmisen inkrediteettiä vastaan Hänen tai useamman Ihmisen toiminnassa. Selvistä asioistahan tulisi kirkkaampaa keskustelemalla.
Työnohjaalta tai työelämäohjaajalta armon tarjoaminen loppusissaan toisiaan kohden on kesken jäänyttä diskussiota.
Kenenkään ei tarvitse pyytää anteeksi, kukaan ei joudu katumaan, eikä kenellekään synny syyllisyyttä. Onhan tämä hyvin kirkkomme piirissä tunnustettua.
Asian vaiva on vain siinä ettei menettely synnytä rakkaudellisuutta takaisin mikä ehkä ennen vaivoja on ollut hallitsevaa työyhteisössä.
Näin olisin varovainen uskomaan Armon tarjoavan yksinomaan hyvää ratkaisua.
Mielestäni sisäministeri Päivi Räsänen on saanut viime vuosina kantaa kohtuutonta taakkaa näkemyksiensä takia. Hänet on jätetty liian usein yksin näkemyksiensä takia myös kirkon ylimpien päättäjien taholta. Hän on ollut suoranaisen ajojahdin kohteena, jollaiseen ei pitäisi kenenkään ihmisen joutua. Vaikka ei allekirjoittaisi kaikkia Räsäsen näkemyksiä, hänen näkemyksissään on paljon hyvää ja oikeaa raamatullisuutta.
Räsästä on syytetty siitä, että hän aiheuttaa sanomisillaan eroryöpyn kirkosta. Jos yhden ihmisen- olkoon vaikka sisäministeri- mielipiteet saavat jonkun eroamaan kirkosta, voi kysyä, kuinka tärkeä kirkko ylipäätään on tälle ihmiselle?
Kristillinen etiikka tähtää oikeuden toteutumiseen. Se tekee sen elämää suojellen, heikoimpia turvaten ja langeneita armahtaen. Myös sisäministeri ihmisenä ja julkisena toimijana ansaitsee tällaisen suojan ja turvan. Kirkkoon ja yhteiskuntaan täytyy mahtua erilaista ajattelua ilman, että kukaan joutuu ajojahdin kohteeksi. Kirkon johdon ei tule sallia henkistä ajojahtia ja mielipidevainoa missään olosuhteissa.
Martti Tuure
pastori
Tampere
Olen samaa mieltä pastori Tuuren kanssa.
Vaikka olenkin osittain pastori Martti Tuuren kanssa samaa mieltä, totean silti, että ministeri Räsänen ei ole kirkon työntekijä eikä kirkkoinstituution edustaja.
Miksi kirkon ylimpien päättäjien pitäisi tukea ministeri Räsäsen näkemyksiä vaikka kirkko on arkkipiispan suulla todennut, että ne eivät vastaa kirkon näkemyksiä?
Jusu, vastaus kysymykseesi on, että ministeri Räsäsen näkemykset ovat yleensä johdonmukaisesti yhdenpitäviä Raamatun ilmoituksen kanssa.
Jokainen ihminen on joskus erehtyväinen lausunnoissaan, myös arkkipiispa.
Päivi Räsänen ei ole kirkon edustaja eikä hänellä ole mitään muodollista tai epämuodollista asemaa kirkossa. Räsänen on poliitikko ja puoluejohtaja sekä toimii tällä hetkellä ministerinä.
Mikäli kirkolla on tarvetta muuttaa näkemyksiään ja oppejaan, se on piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen asia. Kirkko ei ole poliitikkojen ja hallituksen ohjauksessa.
Raamattua voi lukea ja ymmärtää monella tavalla. Kirkko on valinnut erilaisen tavan kuin ministeri Räsänen. Se täytyy vain hyväksyä.
Jusu Vihervaara: ”Raamattua voi lukea ja ymmärtää monella tavalla. Kirkko on valinnut erilaisen tavan kuin ministeri Räsänen. Se täytyy vain hyväksyä.”
Väitteesihän ei pidä paikkaansa. Kirkossa vallitsee tässä suhteessa moniäänisyys. Jos tavaa pykäliä niin niiden mukaan Raamattua pitäisi tulkita kirkon tunnustuksen mukaisesti. Tästä voisi päätellä, että toiset tulkitsevat tarkemmin kuin toiset. Vielä lainaus kirkkolaista: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.”
Siitä lainaus: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Mitenkähän kirkko on pärjännyt pari tuhatta vuotta ennen kuin Suomen lakiin on kirjattu, miten pitää uskoa, jotta uskoo varmasti oikealla tavalla.
Helposti, kirkossa on käytetty Raamattua ja uskottu se mitä siinä sanotaan.
Raamattu on siitä kiva kirja, että yksittäisiä jakeita siteeraamalla sitä voi käyttää lähes minkä hyvänsä mielipiteen perustelemiseen. Lisäksi jokaisella tuntuu olevan sellainen käsitys, että juuri heidän tapansa lukea ja ymmärtää Raamattua on juuri se ainoa ja oikea.
Jusu höpsis, Raamattu on aina ollut kirkon kirja ja sen tulkinnassa on aina ollut rajat. Tämä selviää jos vain hiemankin perehdyt dogmihistoriaan. Luterilaisessa kirkossa Raamattua on tulkittu sen valossa miten jokin kirjoitus ajaa Kristusta. Lue linkistä lisää.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Raamatuntulkinta
Kristuksen asia oli tulla kertomaan, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä jopa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa syntiemme sovitukseksi. Avasi ihmisille tien Jumalan luokse. Eikö?
Sonja sen sanoi viisaasti. Tämä lähtökohta mielessä raamatuntulkinnan keskus ei hämärry. Silloin voi ymmärtää sen mikä on olennaista Raamatun kannalta ja mikä ei. Näin suhteellisuudentaju säilyy ja todellisuus ei murene tuhansiksi pikku jakeiksi.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 2 Kor. 5:19
No, juuri tuosta rakkaudesta käsinhän Irja Askola puhuu. Ei siis mitään ongelmaa teologisestikaan.
Mika Turunen,
En aloita keskustelua kanssasi siitä, kuka lukee Raamattua oikeammin kuin joku toinen enkä ota sinulta rajoja sille, miten Raamattua pitää lukea. Katson, että evankelis-luterilaisen kirkon kaikilla piispoilla on riittävästi teologista osaamista muodostaakseen kantoja asiasta ja katson, että heillä on tehtäviinsä äänestettyinä paimenina seurakuntansa tuki takanaan.
Jusu, nuo esitetyt periaatteet ovat aivan yleisiä ja tunnettuja. Eivät ne ole minun periaatteitani vaan kristillisen konsensuksen mukaisia. Se vaatii selittämistä jos niistä poikkeaa.
Paremmin ei voisi asiaa ilmaista kuin tässä pastori Martti Tuure. Olen siis aivan sydämeni pohjasta samaa mieltä pastorin ja Salmen kanssa! Kiitos tästä.
Olen samaa mieltä pastori Martti Tuuren kanssa sisäministeriin kohdistuvasta vainosta. Päivi Räsäsen kohdalla on toteutunut Raamatun sana: ” Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina. ” (2. Tim. 3:12). Surullista vain on se, että vaino tulee kirkon sisältä. Piispa Askolan tulisi ottaa suurimmaksi huoleksi se, että niin moni suomalainen elää tuntematta Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja on matkalla kohti ikuista kadotusta . Miksi piispa sanoo uskovasta ministeristä, ettei hän ole meidän kirkon ääni? Minkä ” kirkon” ääni on se, kun piispa siunaa homoparin lähetystyöhön? Onko median äänestä tullut kirkon ääni? Eikö Raamattu enää olekaan piispalle uskon ja elämän ylin ohje?
Matti Tuure, osasit asettaa sanasi tehtäväsi mukaisella tavalla, lempeän selkeästi ja rakentavan kutsuvasti myös kirkon virassa olevia.
Mietinkin tuossa, että mikä painoarvoero kirkollisista vastaavana ministerinä olisi tuossa juonnossa mainitulla Paavo Arhimmäellä suhteessa Päivi Räsäseen.
Aira Keski-Luoma, tässähän tämä on keskustelun koko kuva. Nyt Räsästä *vainotaan* jo kirkon sisältä ja sitten puhe siirtyy piispa Askolaan.
Kirkollisasioita hoitava ministeri ei ole kirkon ääni, hän on valtioneuvoston, maan hallituksen ääni.
Kyseinen pariskunta lähti tekemään *kehitysyhteistyötä* valtion rahoilla. Heidän työnantajansa on SLS ja nimikkoseurakuntansa Vantaankosken srk. Pitäisikö kirkon ja sen lähetysjärjestöjen olla noudattamatta valtakunnan lakeja? Kirkolliskokous on päättänyt, että rekisteröity parisuhde ei ole este kirkon virassa toimimiselle. Pitäisikö kirkossa ja niiden päätöksiin kirjallisesti sitoutuneissa lähetysjärjestöissä toimia myös vastoin kirkon omia päätöksiä?
Piispa Repo on SLS:n hallituksen puheenjohtaja. Joko piispa Repokin on kyseenalainen piispa?
PS. Tarkoitin tuota kutsua kutsuna antaa ASIALLINEN arvostus kullekin sillä paikalla, mihin on kutsuttu.
Niin minne kenetkin kutsuttu. irja Askola ainakin piispaksi. Ja toiset Kambodzaan ja joku hallitukseen.
Irja Askola siis erisnimenä. (pienellä kirjoitin)
Aira Keski-Luoma, tuo vaade siitä, että piispa Askolan pitäisi keskittyä uskon synnyttämiseen ja evankeliumin levittämiseen on mielenkiintoinen. Ihmiset, jotka jättävät kirkon ovat varmaankin eräs piispan huolista. Tuskin hän muuten olisi pahoillaan siitä, että ihmiset eroavat kirkosta, koska ajattelevat, että kirkko edustaa juuri sellaista tulkintaa ja uskonsisältöä kuin kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja kirkollisasioista vastaava ministeri edustaa.
Jos ihmiset eroavat kirkosta esim. piispa Askolan hiippakunnan alueella ja mainitsevat tällaisen eroaallon aikana syyksi Päivi Räsäsen kannanoton, niin olisiko siinä sellainen mahdollisuus, että piispaa huolettaa, että kontakti näihin eronneisiin on katkennut. Että on vaikea saada yhteyttä näihin ihmisiin ja muutenkin tehdä kirkon sanomaa tutuksi ihmisille, jotka kaiken aikaa vieraantuvat kirkosta. Ja sen vieraantumisen eräs syy on juuri ne näkemykset ja kannanotot, joita tämä poliittinen toimija ja ministeri esittää. Ja että kun toimittaja sitten asiasta kysyvän, niin piispa tuo esille, että kirkon ääni on kirkon ääni, ei ministerin tai puolueen puheenjohtajan ääni.
On aika kummallista, että Räsäsen tulkinnat ja vakaumuksen jakavilla on niin kova huoli sielujen pelastamisesta mutta ei minkäänlaista huolta siitä, että juuri heidän tapansa ilmaista uskoaan myös karkoittaa merkittävän määrän ihmisiä kirkosta ja sen liepeiltä. Nimellisesti huolena ovat ne, jotka eivät usko, mutta piispaakin vaaditaan puhumaan juuri niille, jotka jo uskovat, joilla on pelastusvarmuus ja joiden vakaumus edustaa konservatiivisempaa kristillisyyttä. Ihmeellisiä ja itsekkäitä vaatimuksia ja vallanhimoa, joka verhoillaan hurskaaseen huoleen sielujen pelastuksesta.
Juuri samaa mieltä Janin kanssa. Nyt verhoudutaan marttyyrin viittaan, kun itse Päivi Räsänen on itsensä halunnut paikkoihin, joissa nyt on, ja itse on puheistaan vastuussakin.
Toki syyt viskataan/projisoidaan Irja Askolan päälle. No hän kantaa todella hyvin vastuuta kirkon palvelijana ja yhtenä piispana. Ainoana naisena piispojen joukossa. Ensimmäisenä naisena piispana Suomessa. Se voi ottaa konservatiivisimmilla koville.
Jani Salmiselle! Kirkolliskokoukset ja piispat voivat tehdä Jumalan tahdon vastaisia päätöksiä. Raamattu on erehtymätön. Jumala sanoo näin: ” Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit,pilkkaajat eivätkä riistäjät.” ( 1.Kor. 6:9-10). Jumala on erehtymätön. Joka nousee vastustamaan Jumalan Sanaa, nousee vastustamaan itse Jumalaa.
Airalle kysymys:
Onko Jumalan tahto siis sinun mielestäsi selvä ja yksiselitteinen? Onko Suomen kirkolliskokouksissa ja piispojen joukossa (ollut) henkilöitä, jotka toimivat Jumalan tahdon vastaisesti?
Jusu, kukaan ei ole vaatinutkaaan kirkkoa muuttamaan käsityksiään ministeri Räsäsen ajattelun mukaan. Mutta tietysti on kirkon kannalta surullista, jos esim. jonkin valtion virkamiehen käsitykset ovat kirkon jäsenten mielestä raamatullisempia kuin joidenkin kirkon viranhaltijoiden käsitykset.
Kyllä ministeri Räsäsellä on muodollinen asema kirkossa, hän on sen täysivaltainen jäsen, maksaen kirkollisveronsa, omaten äänioikeuden kirkollisissa vaaleissa ja ollen niissä myös vaalikelpoinen, koska vaalikelpoisuusehtona on ”rippikoulun käynyt, konfirmoitu ja kristillisestä vaelluksestaan tunnettu henkilö”. Räsänen täyttää kelpoisuusehdot täysin.
Tarkoitin muodollisella asemalla roolia (työpaikkaa) kirkkoinstituutiossa ja sen päätöksenteossa, en pelkkää kirkon jäsenyyttä, äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta.
Kirkolla on noin 4 miljoonaa jäsentä. On väistämätöntä, että päätti kirkko aivan mitä hyvänsä, on aina olemassa poliitikko ja kirkon jäsen, jotka ajattelevat keskenään samalla tavalla ja heidän ajatuksensa poikkeaa jonkun kirkon viranhaltian näkemyksestä. En minä tätä pohjattoman surulliseksi kutsuisi, ennemmin väistämättömäksi.
Koska 4 miljoonaa ihmistä ei voi olla jokaisesta eettisestä kysymyksestä täysin samaa mieltä, kirkko toimii sen mukaan miten enemmistö ihmisistä uskonnon pyhiä kirjoituksia ymmärtää. Jos joku vähemmistö ymmärtää ne eri tavalla, heidän tarvitsee hyväksyä se, että heidän tapansa ymmärtää pyhät kirjoitukset poikkeaa enemmistön tavasta ne ymmärtää.
Jeesus puhui sinapinsiemenestä vertauksena Jumalan valtakunnasta. Pienestä voi tulla suurta.
Kristityt olivat pieni vähemmistö aikanaan Rooman valtakunnassa. Monet heistä tapettiin. Heitä tappamalla ei kuitenkaan saatu ”sinapinsiementä kuolemaan”. Jumalan valtakunta levisi…
Tänään elämme paljolti jo jälkikristillisessä ajassa, jolloin aitojen tunnustavien kristittyjen osuus on vähentynyt (länsimaissa !). Monet äänet yrittävät tukahduttaa elävän Jumalan äänen kuulemista. Raamattua pidetään tyhjänpäiväisenä kirjana, jolla ei ole juurikaan sanottavaa tälle ajalle.
Kristittyjen vähemmistöön joutuminen ei tarkoita kuitenkaan nytkään ”sinapinsiemenen kuolemista”.
Mirja,
En näe asiaa noin dramaattisena kristittyjen äänen tukahduttamisena. Pikemminkin on kyse siitä, että yksi tapa tulkita Raamattua korvautuu toisella, jonka tämän ajan ihmisen kokevat edellistä oikeudenmukaisempana.
Joku voisi pitää sitä myös Pyhän Hengen johdatuksena. Käsittääkseni joku mainosti täällä hetki sitten, että Jumala puhuu meille edelleen.
Se on mielestäni liian yksioikoista ajattelua, ja ehkä vähän itserakastakin, että vain tietynlainen eettinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on kristillistä ja kaikki muut mielipiteet on kristinuskosta luopumista. Minusta tämä ei ole oikein rakentava tapa ajatella. Mielestäni asiasta voidaan myös kristinuskon sisällä olla eri mieltä ollen silti kaikki kristittyjä.
Päivi Räsänen sanoi sen mitä ilmeisesti kukaan piispa ei ole ihmispelossa uskaltanut vielä julkisesti sanoa, että homous on yksiselitteisesti syntiä Raamatun mukaan. Sekös Irja Askolaa harmittaakin Päivi Räsäsessä, kun uskaltaa totuuden sanoa.
Lue piispojen selvitykset ym.
Eipä ole ainakaan täällä K24 palstalla ollut piispat selvittämässä homouden synnillisyyttä. Homomyönteisiä juttuja tulee taas lähes päivittäin. Ovatko piispat hiljaa vai onko K24 toimitus valinnut vain tietyt jutut?? Siksi tavalliset seurakuntalaiset joutuvat puhumaan piispojen puolesta, ettei totuus unohtuisi.
Susanna koivula 14.03.2014 23:18
Se mikä harmittaa on Askolan asema ev.lut. Kirkon piispana, jonka vastuualueeseen kuuluu kirkolliset asiat..
Jani Salminen 14.03.2014 23:41
Miksi harmituksen kohde on piiispa Askola? Eikö oikea kohde olisi Helsingin hiippakunnan kristityt, jotka ovat valinneet itselleen piispaksi kyseisen henkilön
—
Kyllä, voisin kohdistaa harmistukseni myös Askolan valinneiisiin ihmisiin.. mutta eipä se Askolan vastuuta poista. Askola pitää harmillisena Räsäsen roolia sisäministerinä, minä puolestani pidän Askolan roolia piispana harmillisena..
Sen halusin sanoa ja sanoinkin. ugh
Älä anna väärää todistusta! Askola ei sanonut pitävänsä Räsäsen roolia sisäministerinä harmillisena.
Irja Askola sanoo:’Se mikä harmittaa on hänen roolinsa sisäministerinä, jonka vastuualueeseen kuuluu kirkolliset asiat”,
No entä, jos kirkolliset asiat kuuluisivatkin perinteisesti kulttuuriministerille? Harmittaisiko? Luulen, että aika montaa ihmistä harmittaisi, ainakin minua.
Minusta kirkollisten asioiden ministerin täytyy kyllä tuntea työkenttänsä. Ja tämän vaatimuksen Päivi Räsänen täyttää hyvin,
Jos hallituksen vastuut olisivatkin olleet toisin kuin nyt, voidaanko olettaa Päivi Räsäsen olleen hiljaa ja näkymättömissä mielipiteineen. Voidaanko olettaa, että lehdistö ei kiinnittäisi häneen mitään huomiota eikä häntä pyydettäisi televisioon kertomaan ajatuksiaan kristillisistä asioista.?
Tuire, kunhan muistetaan, että kirkollisista asioista vastaavan ministerin tehtäviin ei kuulu minkään uskontokunnan oppiin tai sisäisiin asioihin puuttuminen. Se ei ole hallituksen ja poliitikkojen tehtävä. Se rooli kuuluu evankelis-luterilaisen kirkon tapauksessa piispainkokoukselle ja kirkolliskokoukselle.
Edelleen täällä tuntuu olevan se harhakäsitys, että kirkollisista asioista vastaava ministeri olisi jokin uskontoministeri, jonka tehtäviin kuuluisi kansalaisten vakaumuksesta huolehtiminen ja kaikkien Suomessa vaikuttavien uskontokuntien oppien määritteleminen ja kommentointi.
Kyseinen valtioneuvoston tehtävä on täysin sekulaari, se ei ole millään tavalla sidoksissa evankelis-luterilaiseen kirkkoon niin kuin ei myöskään ortodokseihin tai islaminuskoisiin eikä se edellytä haltijaltaan minkään uskontokunnan jäsenyyttä.
Toimittaja Junkkari kysyy Irja Askolalta, että ”mitäs kun Suomessahan kristilisdemokraatit ja heidän puheenjohtajansa Päivi Räsänen usein julkisuudessa vedetään yhtäläisyysviivat kirkon kanssa, niin milläs mielellä sinä…”
Niin, pointtihan on siinä, etteivät kristillisdemokraatit eikä puolueenpuheentaja edusta kirkkoa. Ei myöskään sisäministeri, jolla on vastuullaan kirkolliset asiat hallituksessa. Hänen työnsä on siis hallituksessa, ei kirkossa. Että siinä mielessä ei mitään ongelmia ole koskaan ennen ollut, kenenkä vastuulla on ollut nämä kirkolliset asiat HALLITUKSESSA.
Jusu: ’Edelleen täällä tuntuu olevan se harhakäsitys, että kirkollisista asioista vastaava ministeri olisi jokin uskontoministeri’
Minusta tuntuu, että täällä (jos nyt tarkoitat kommentoijia) kyllä ymmärretään kirkollisten asioiden ja ministerin tehtävän ero. Ongelma taitaa olla siinä, että ns. suuri yleisö kokee sisäministerin ja kirkon äänen olevan yksi ja sama asia.
En pidä oikeana, että ’kirkkoministeri’ olisi kuka tahansa. Jos vaihtoehtoina olisi nykyinen kulttuuriministeri tai sisäministeri, pidän Päivi Räsästä ihan oikeana valintana. Erilaisissa tilanteissa hän on käyttänyt sananvapautta ja kertonut rehellisesti mielipiteensä ja uskonsa. Tätä hänessä arvostan, vaikka en monesti olekaan samaa mieltä hänen kanssaan.
Sonja: kanssasi samaa mieltä.
Tuire,
Kirkollisista asioista vastaavan ministerin tehtäviin kuuluu edustaa valtiota suhteessa jokaiseen Suomessa majaansa pitävään uskonnolliseen yhteisöön. Rooli ei ole mitenkään erityisesti sidoksissa evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Ministerin tehtäviin ei kuulu kiertää islaminuskoisten tilaisuuksissa kertomassa, miten Koraania tulkitaan. Hänen tehtävänsä ei ole puuttua ortodoksisen kirkon sakramentteihin. Eikä hänen tehtävänsä ole kiertää kristillisissä tilaisuuksissa julistamassa omaa vakaumustaan. Näin siis silloin kun hän toimii ministerin roolissa.
Paavo Arhinmäki voi edustaa valtiota aivan siinä missä Päivi Räsänenkin. Kumpikin ovat poliitikkoja ja valtioneuvoston jäseniä. Valtion edustaminen ei edellytä minkään uskontokunnan jäsenyyttä. Ministerin rooliin ei kuulu kannanotot uskonnollisiin kysymyksiin. Ne kuuluvat jokaiselle uskonnolliselle yhteisölle itselleen.
Ministeri saa kuulua uskonnolliseen yhteisöön siinä missä kuka tahansa muukin ihminen. Hän saa myös ilmaista vakaumuksensa. Kirkollisista asioista vastaavan ministerin toki on syytä olla huolellinen, jotta ei synny väärinkäsityksiä siitä, milloin hän edustaa valtiota suhteessa kirkkoihin ja milloin hän onkin pöydän toisella puolella puhumassa kirkon jäsenenä.
On aika erikoista käyttää sanoja: ”Vihata, heittää lokaa.”
Nämä tulevat siis esille kun kyseessä on Räsänen.
Täällä tuntuu olevan joillekin Räsäs jumalattaren asemassa Räsästä ja ihan kuin pitävän häntä jonainen jumalattarena, koska on heti loan heitto ja viha jos arvostelee.
Heitänpä kysymyksen onko Askola saanut vihaa ja lokaa naamalle Räsästä komppaavilta? Uskallan päätellä: Varmasti on.
Kummallakin naisella Askolalla ja Räsäsellä pärstät tarpeeksi likaiset, etteiköhän olisi aika muistaa faktana että politiikka on aina likaista ja ei ole savua ilman tulta.
Hyvät kysymykset taas Jani Salmiselta. Minun kantani tulivat jo varmaan selviksi.
Ja kyllä kirkko on epäonnistunut viestinnässään.
Ja kyllä ministeri Räsäsen pitäisi huomioida kirkon etu vahvemmin juuri tätä ministerintehtävää hoitaessaan.
Nyt tuntuu, että hän ajaa pääosin oman puolueensa ja uskonnollisen viiteryhmänsä agendaa.
”Nyt tuntuu, että hän (Räsänen) ajaa pääosin oman puolueensa ja uskonnollisen viiteryhmänsä agendaa.” Sonja
Miten tuo väitteesi ilmenee ministeri Räsäsen tominnassa ministerinä? Ei tule antaa väärää todistusta lähimmäisestään varsinkaan perustelematta väitettään.
No suosittelen Kirkonkellarin artikkelia kyseisestä asiasta.
Kansanlähetyksen, siis oman uskonnollisen viiteryhmänsä, juhlillahan hän julisti asiaansa. Ja kehui myöhemmin, että viime kesäisen kirkosta eroamisten myötä on puolestaan kristillisdemokraattiseen puolueeseen liittynyt paljon uusia jäseniä. Samaa hän on mainostanut ns. homoillan jälkeisen kirkosta eroamisbuumin yhteydessä tapahtuneen.
Kyllä siitä teologitkin ovat vetäneet johtopäätöksensä.
Janille,
kysyt ”Miksi kirkon pitäisi asettua juuri yhden ja tietyn poliittisen toimijan tueksi? ” En ole huomannut että kukaan olisi esittänyt, että kirkon pitäisi asettua jonkun tai kenenkään poliittisen toimijan tueksi. Sitä vastoin on esitetty, että kirkon olisi syytä pitäytyä Raamatun ilmoituksen mukaisessa julistuksessa.
Edelleen toteat ”On ymmärrettävää, että ministerin toiminta, joka myötävaikuttaa merkittävän määrän ihmisistä eroamiseen kirkosta (esim. Hgin hiippakunnan alueella) jne. ei välttämättä ole kirkon edun mukaista ja voi herättää harmistusta ja kritiikkiä.”
Mikä ministerin toiminta on myötävaikuttanut niin, että ihmiset eroavat kirkosta? Juurihan täällä on tuotu esille useampaan kertaankin, että on jokaisen ihmisen oma valinta erota kirkosta eikä siitä voi syyttää ketään ulkopuolista, ei edes Räsästä. Kun puhutaan ministerin toiminnasta niin se tarkoittaa henkilön ministerinä tekemää työtä. Miten sisäministeri on toiminut ministerinä kuvaamallasi tavalla?
Edelleen kysyt: ”Pitäisikö ministeri Räsäsen mielestänne huomioida tämä kirkon etu vahvemmin juuri tätä ministerintehtävää hoitaessaan? ” Ministeri Räsänen on hoitanut ministerin tehtävänsä kirkollistenkin asioiden suhteen moitteetomasti. Hän ei ole vastuussa siitä, jos jotkin tahot yrittävät käyttää hänen oikeuttaan puhua kristillisitä asioista keppihevosenaan sille, että ne muka vaikuttaisivat kirkosta eroamiseen. Jo ja kun ministerillä ei ole mitään muodollista tai epämuodollista asemaa kirkossa (kuten Jusu asian ilmaisi) niin miksi hänen sanomisensa oikeasti vaikuttaisivat kirkosta eroamiseen?
Yhtä hyvin joku voisi sanoa, että eroampa kirkosta kun se Jani Salminen tai Salme Kaikusalo puhuvat tuolla tavalla. Tuollainen käyttäytyminen olisi oman vastuun pakoilua.
Salme, esim. Martti Tuure tuolla aiemmassa kommentissa, jonka kanssa sanot olevasi samaa mieltä, toteaa, että ”[ministeri Räsänen] on jätetty liian usein yksin näkemyksiensä takia myös kirkon ylimpien päättäjien taholta.”
Räsäsen yhteys kirkosta eroamisiin on kuitenkin fakta, esim. KL-päivien puheen jälkeinen eroaalto todennettavasti osoitti tämän ja tietysti osin myös homoilta. Samoin kulmapöydän toimittajatkin kyselivät piispan näkemyksiä siihen, että ihmisillä on käsityksiä siitä, että (puolueen puheenjohtaja ja ministeri-kansanedustaja) Räsänen olisi kirkon edustaja. No, tämän ei ole Räsäsen syy, kuten olen todennut vaan pikemminkin kirkon viestintäongelma.
Kun tilanne kuitenkin on tämä, on ihan ymmärrettävää, että kirkosta annetaan myös ’oikeaa’ tietoa siitä, kuka kirkkoa varsinaisesti edustaa ja kuka ei. Se ei silti tarkoita, että Räsäsen suuta yritettäisiin tukkia tai että häntä kiellettäisiin puhumasta tms.
Minua kiinnostaa tässä tämä: Ajatellaanpa, että kirkollisasioista vastaava ministeri ottaisi voimakkaasti kantaa sanoen, että hänen mielestään kirkossa suhtaudutaan vähättelevästi yhdenvertaisuuslain kunnioittamiseen ja pyritään mahdollistamaan toiminta, jossa syrjintäsäännöksiä ei kunnioiteta. Tämän viestin seurauksena 10000 henkilöä eroaisi kirkosta. Olisiko tämä kirkon edun mukaista?
Sonja ja Salme, mielestäni kirkollisasioista vastaava ministeri Räsäsen toimintaa voi arvioida esim. hänen kirkolliskokoukselle tuomansa valtioneuvoston tervehdyksen pohjata, yhden esimerkin mainitakseni. Kyse on siis nimenomaan valtioneuvoston tervehdyksestä. Vuonna 2011 Räsänen puhui mm. seuraavasti: ”on syytä kääntää katse myös kansankirkkomme sisään. Onko tilanteita, joissa voitaisiin nykyistä paremmin tukea kirkon sisällä
vaikuttavien erilaisten liikkeiden ja yhteisöjen toimintaa, vaikkapa oman jäsenistön yhdenvertaista mahdollisuutta käyttää yhteisiä tiloja tai jakaa yhdessä kerättyjä varoja? Kysymys on haastava suuressa enemmistökirkossa, jossa vanhat ja uudet herätysliikkeet ja järjestöt ovat merkittävä voimavara”
Ministeri siis otti kantaa valtioneuvoston tervehdyksessään kirkon sisäiseen keskusteluun rahojen jakamisesta ja tilojen antamisesta järjestöjen käyttöön. Huoli yhdenvertaisuuden toteutumisesta ei kuitenkaan ministerin puheessa kohdistunut mm. pappisnaisten tai parisuhteensa rekisteröineiden tilanteeseen (asema ja palkkaaminen) vaan juuri niitä kirkon sisäisiä ryhmiä, joita lähellä ministeri itse on.
Jani, näinpä juuri. Ja kommentoin jo viime vuonna Räsäsen valtioneuvoston tervehdyksenä esittämäänsä puhetta. Eli agendansa hän on itse tuonut selkeästi framille.
Jani Salminen: ”Ajatellaanpa, että kirkollisasioista vastaava ministeri ottaisi voimakkaasti kantaa sanoen, että hänen mielestään kirkossa suhtaudutaan vähättelevästi yhdenvertaisuuslain kunnioittamiseen ja pyritään mahdollistamaan toiminta, jossa syrjintäsäännöksiä ei kunnioiteta. Tämän viestin seurauksena 10000 henkilöä eroaisi kirkosta. Olisiko tämä kirkon edun mukaista?”
Briljanttia!
Että kyllä niinkuin taas kerran joutuu toteamaan valitettavasti, että miten syvältä on. Siis itsensä kristityiksi ilmoittavien kommentit. Ja myös kirkon oma passiivisuus.
Mä luulen, että ilman piispa Irja Askolaa, kirkosta olisi eronnut paljon suurempi joukko kuin mitä ns. viidesläiset edustavat.
Että Jumalalle kiitos Irja Askolasta!
Vaikka ei munkaan juttu ole se kirkkoon kuuluminen, mutta ei myöskään sovi mulle toisten sieltä häätäminenkään. Koska se edustaa Jumalaa. Toivon vilpittömästi, että saamme siitä lisää todisteita.
Muutenhan on ihan sama, koska ennen muuta kysytään sitten, että miten suhtautui toiseen…Siis siinä ilmoituksessa. Vai voisko jo kysyä, että onko se sittenkin mainos?
Ja missä oikeesti on Jumalan valtakunta.
Mutta rehellisesti sanoen olen vihainen Kotimaan toimitukselle tästä provosta. Että niin paljon energiaa joutui monet käyttämään aivan asiattomia ja asiaan perehtymättämien kommenteihin.
Mutta näköjään kaikki henkensä kaupalla toimivat; sekä KD että Kotimaa 24.
No Jani, kukahan on taas tapansa mukaan häipynyt ja näin osoittaa mielensä. Jopa ehkä sen puuttumisen. Se on mielenkiintoista, koska aikoinaan tein tutkimuksen tämän lehden osallisuudesta naisten pappeuteen liitetyistä asioista.
Että kyllähän minun pitäisi tietää…
Hohhoijaa
Kiitos ylläpidolle ripeästä toiminnasta!
Kysymys on rakkaudesta ja toki rakkaussuhteeseen sisältyy monia puolia, mutta kultaisen vasikan sotkeminen tähän yhteyteen osoittaa täydellistä Raamatun tekstien ymmärtämättömyyttä.
Kultainen vasikka on täydellinen esimerkki siitä, mitä nyt on käymässä. Seksuaalinen kanssakäyminen kuuluu vain miehen ja naisen välille avioliitossa. Rakkaus ei ole oikeutus seksiin.
Eräässä vihkokaavassa esitetään kysymys yleisölle:”Onko täällä joku, jolla on syy estää vihkimästä näitä…” Tästä on nyt kyse. Kokonainen uudestisyntyneiden Raamattuun sitoutuneiden ihmisten joukko ei halua pyhää avioliittoa avata mieltymyksille ja suuntauksille, jotka perustuvat mielivaltaisiin konstruktioihin.
Tässä uutisessa ei puhuta kirkollisesta vihkimisestä.
Eronneet rikkovat Jumalan tahtoa vastaan mutta ovat osalliset sovitukseen ja parannukseen. Asioita ei voi saada ennalleen, jos ne on kerran solmuun saanut. Eroon on Raamatussa moniakin kohtia, joista asiaa voi lähestyä. Homoseksuaalien vihkiminen on taas suora hyökkäys Jumalan Sanaa vastaan. Jumalaa vastaan toimiva kirkko on antikristillinen hanke ja johdattaa sieluja kadotukseen. Rahaa ja suosiota se voi saadakin.
Teemu, tässä uutisessa ei edelleenkään puhuta kirkollisesta vihkimisestä. Säästä nuo Jumalan sanat siihen hetkeen, jos kirkko on jonain päivänä päättämässä samaa sukupuolta olevien parien suhteen siunaamisesta.
Et kai nyt ihan tosissasi ole? Kun puhutaan avioliitosta, puhutaan vihkimisestä. Kun puhutaan vihkimisestä, puhutaan silloin kuka voi vihkiä. Siitä on sitten kukon askeleen verran pakkoon vihkiä, jos sellaiset oikeudet on. Jos taas vihkiminen siirretään kokonaan maistraattiin, tulee eteen avioliiton siunaaminen. Jos kirkossa ei sitten siunattaisikaan kaikkia maistraatissa vihittyjä, tulee eteen syrjintäoikeudenkäynnit ja kirkon pitää budjetoida korvausrahoja, jos ei aio kaikkia siunata. Kyllä kirkko on kävellyt ansaan osa mielellään ja osa vastahakoisesti.
Siis tuo oli Jusulle!
Nytpä vähän mopo keulii. Vaikka avioliittolaki muuttuisi, kirkon velvollisuuksiin se ei vaikuttaisi mitenkään. Eikä tuomioistuin sitäpaitsi ota käsiteltäväksi sitä, että joku loukkaantuu kun ei hänelle anneta henkiolennon siunausta.
😀
Mietin juuri, että onkohan niin, että poliitikot saarnaa ja papit harrastaa politiikkaa? Eikun papit ovat politiikkoja ja harrastavat saarnaa. Eikun papit saarnaa politiikka. Eikun poliitikot siteeraavat Raamattua, mutta Räsänen siteeratessaan Raamattua ja kirkon oppia aiheuttaa ongelmia kirkolle, kun toimittajat politikoivat Räsäsellä ja piispa pelaa kirkkopolitiikkaa. Juuh, politiikkahan on yhteisten asioiden hoitoa ja kansaedustajien pitää kuulla koko Suomea, eikun puolta siitä, eikun niitä vähän yli puolta. Heh… Ei olisi minusta Irjan lampaaksi. Täytyy siunata itte. :))
Teemu Venälkäinen,ilman Raamatun hyväksymää syytä eroneiden vihkiminen on kirkossa aivan samoin suora hyökkäys Jumalan selvää Sanaa vastaan!
On älyllistä epärehellisyyttä ja kiemurtelua muuta väittää!
Alkuperäiseen aiheeseen mennäkseni:
Kirkon ongelma ei ole Räsäsen asema kirkkoministerinä.
Kirkon pitäisi katsoa peiliin. Kirkko kieltää nykyään uskonsa. Sekin, että selväsanaiset Raamatun ohjeet ihmisislle julistetaankin savolaisittain:
“suattaapa ollakin ja suattaapaollakin ettei ookaan”- lässynlässyksi, on paitsi älyllistä epärellisyyttä, myös sitä ihteään epärehellisyyttä. Kirkas onkin samea, tai jotain.
Postmodernin aika meni jo. Ihmisiäkään ei enää tyydytä ikuinen väistely ja epämääräisyys.
On tuotakin asiaa koetettu pitää esillä, so what!
Meni kommenttini väärään kohtaan, joten uusiksi tässä:
Kysymys on rakkaudesta ja toki rakkaussuhteeseen sisältyy monia puolia, mutta kultaisen vasikan sotkeminen tähän yhteyteen osoittaa täydellistä Raamatun tekstien ymmärtämättömyyttä.
Ja taas meni väärään kohtaan. Jokohan onnistuisi.
Kysymys on rakkaudesta ja toki rakkaussuhteeseen sisältyy monia puolia, mutta kultaisen vasikan sotkeminen tähän yhteyteen osoittaa täydellistä Raamatun tekstien ymmärtämättömyyttä.
“Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ‘Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”
(Matteus 7:1-5)
Minulla olisi muutamia kysymyksiä kommentoijille:
1) Miksi kirkon pitäisi asettua juuri yhden ja tietyn poliittisen toimijan tueksi? Kansanedustajina on monia kirkon jäseniä, kirkon pappeja, entinen piispakin. Millä tapaa ja missä tilanteissa kirkko asettuisi myös heidän tuekseen tilanteissa, jotka liittyvät yksinomaan heidän poliittiseen toimintaansa tai kannanottoihinsa?
2) HS:n kulmapöydän politiikan toimittajienkin mukaan ihmiset samaistavat tällä hetkellä kirkollisasioita (ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien asioita) hoitavan ministeri Räsäsen toisiinsa. Tämä näkyy mm. eroakirkosta.fi -sivuston saamassa palautteessa joidenkin eroaaltojen yhteydessä. Tämä kertoo mielestäni kirkon epäonnistuneesta viestinnästä eikä ole varsinaisesti Räsäsen ongelma. Tällä hetkellä tilanne on sikäli erityinen, että Räsäsen ministeritehtävään kuuluu kirkollisasioiden hoitaminen. On ymmärrettävää, että ministerin toiminta, joka myötävaikuttaa merkittävän määrän ihmisistä eroamiseen kirkosta (esim. Hgin hiippakunnan alueella) jne. ei välttämättä ole kirkon edun mukaista ja voi herättää harmistusta ja kritiikkiä. Joten: Pitäisikö ministeri Räsäsen mielestänne huomioida tämä kirkon etu vahvemmin juuri tätä ministerintehtävää hoitaessaan? Rivikansanedustajana tai muuna ministerinä toimiessaan tilanne on toinen kun virkatehtävään kuuluvaa vastuuta kirkon suuntaan ei ole.
Taas kommentti meni väärään paikkaan. No tässä:
Hyvät kysymykset taas Jani Salmiselta. Minun kantani tulivat jo varmaan selviksi.
Ja kyllä kirkko on epäonnistunut viestinnässään.
Ja kyllä ministeri Räsäsen pitäisi huomioida kirkon etu vahvemmin juuri tätä ministerintehtävää hoitaessaan.
Nyt tuntuu, että hän ajaa pääosin oman puolueensa ja uskonnollisen viiteryhmänsä agendaa.
Joo, täällä on jokin sekaannus ja kommentit sinkoilevat minne sattuu. Voi olla, että välistä on poistettu kommentteja ja sekoilu johtuu siitä.
1. Suomen kaltaisessa demokraattisessa oikeusvaltiossa voidaan lähtökohtaisesti ajatella, etteivät kansanedustajat tarvitse kirkolta tukea saati suojaa. Oletetaan kansanedustajaksi seuloutuneen ihmisiä, jotka pitävät puolensa. Joskus joku on saattanut joutua ajojahdin uhriksi ja kirkon olisi ehkä kannattanut paheksua sellaista ajojahtia. Mieleeni tulee esimerkiksi Astrid Thors, joka jäi pahimmillaan melkoisen yksin ja todellisten uhkausten kohteeksi.
2. Minä en usko, että kansalaisissa, puhumattakaan toimittajista, olisi kovinkaan monta sellaista, jotka oikeasti uskoisivat Päivi Räsästä kirkon ääneksi. Ihmiset noin keskimäärin eivät ole tyhmiä, eivät varsinkaan sellaiset, jotka ottavat näihin asioihin kantaa ja seuraavat niitä. Tunteeko joku teistä sellaisen ihmisen, jolle aikuisten oikeasti pitäisi selittää, ettei ministeri Räsänen ole kirkon ääni?
Se, että Räsäsen ulostulojen jälkeen monet eroavat kirkosta, kertoo vain siitä, ettei ihmisillä ole oikein muutakaan nappia, jota painaa, kun etiikkaan liittyvät uskonkysymykset alkavat ärsyttää. Kirkolla pitäisi olla jokin webropol, jossa olisi monenvärisiä nappeja, joita painamalla saisi lausua mielipiteensä ja julkituoda kritiikkinsä. Nyt ainoa tapa protestoida on erota kirkosta. Se ei ole hyvä. Se on vähän kuin avioliitossa ei olisi muuta tapaa kiistellä ja argumentoida kuin ottaa ero.
—
Tästä uutisesta ja sen otsikosta ei ollut kovin vaikea ymmärtää, mitä Irja Askola tarkoitti. Hän koki ongelmalliseksi sen asetelman, joka on kehittynyt Päivi Räsäsen ympärille. Näin on käynyt toisaalta hänen lausuntojensa ja toisaalta niiden saaman palautteen takia. Värikkyyttä ei ole puuttunut. Hän ei väittänyt, että Räsänen itse olisi kirkolle ongelma, ei edes hänen eettisten mielipiteittensä suunta. Uutisotsikko oli kuitenkin myös pyöreä ja provosoiva.
___
Meistä kukaan ei tiedä, millainen kirkollisministeri Paavo Arhinmäestä olisi tullut. Hänen mollaamisensa ikään kuin itsestäänselvyytenä ei ole korrektia. Arhinmäellä saattaa joskus viihdepuoli hieman lipsua, mutta hän on oikeudenmukaisuuden ja monien hyvien arvojen kannalla. On myös niin, että vastuu kasvattaa ihmistä. Ehkäpä kirkollisasioiden pesti olisi tuonut enemmän osaamista silläkin saralla.
—
Minun on helppo yhtyä Juha Heinilän kommenttiin pyhästä ja autuaasta kirkollisministeristä. Siinä ei ole mitään pohjoiskorealaista, mutta paljon luterilaista. Jokainen kristitty on kasteensa perusteella pyhä ja jokainen Kristukseen uskova on autuas. Se koskee niin Jusua kuin Janiakin, Päiviä kuin Irjaakin. Juhaa ja Salmea myös. Autuus ja pyhyys ei tule meidän korkea-arvoisesta erinomaisuudestamme, vaan osallisuudesta kristikuntaan. Osallisuus Kristuksesta pyhittää ja autuuttaa.
Teemu, kyllä asioita seuraavat ovat perillä Räsäsen asemasta. Mutta niille, jotka eivät seuraa, ja heitä on paljon, asiassa on paljon epäselvyyksiä. Tämähän ei sinänsä ole minun päähänpistoni vaan juuri tätä asiaa esim. toimittajat kysyivät. Aivan samoin kuin sitä, että Raamattuunhan vedotaan lähinnä kun vastustetaan esim. homojen oikeuksia (ei sanatarkka lainaus/kuvaus).
Olen todennut, että kirkko on jo pitkään pyrkinyt tekemään parhaansa, jotta esim. avioliittoasiassa maallinen ja kirkon tontti menisivät sekaisin. Että ikäänkuin eduskunta päättäisi kristillisestä avioliitosta ja ihmisten oikeudesta kirkkohäihin. Toisaalta ihmisten mielessä Räsänen ja kirkko samaistetaan ja ilmeisesti yllättävänkin moni katsoo, että juuri Räsäsen kristillisyys on kirkon kristillisyyttä ja Räsäsen arvot kirkon arvoja ja että kirkko ja juuri Räsänen pitävät jotenkin erityisesti yhtä. Kirkko tietysti myös jossain määrin käyttää tätä hyväkseen. Esim. piispa Repo homoillassa vaikeni. On eduksi, että Räsänen on voimakkaasti etulinjassa torppaamassa hanketta, joka toisi ”vaikean keskustelun kirkon sisään”. Sama tarkoituksellinen asioiden sumentaminen pätee useampien piispojen toimintaan kun puhutaan yhdenvertaisuudesta ja kirkon asemasta suhteessa yhteiskuntaan yleensä.
Esim. Räsäseltä aivan kuten taannoin homoillassa esiintyneeltä Revolta riittäisi ja olisi riittänyt erittäin hyvin asioiden tarkoituksellinen selventäminen, erottelu ja kirkastaminen esim. avioliiton osalta. Tai selkeä kannanottoa vaikkapa eheyttämiseen, asiaan, josta johtopäätökset ovat aivan hyvin tehtävissä, mutta kirkko yhä venkoilee. Esimerkkejä olisi monia muitakin. Kirkko ei näin halua toimia ja nyt sitten ihmetellään, mistä tämä sumeus ihmisten mielissä kirkon ja sen toiminnan ja arvojen suhten, mistä nämä kummalliset reaktiot, mistä vieraantuminen ja kriittisyys.
Mielenkiintoinen ja varteenotettava huomio/pohdinta Jani Salmiselta ”On eduksi, että Räsänen on voimakkaasti etulinjassa torppaamassa hanketta, joka toisi “vaikean keskustelun kirkon sisään”.
Tuota täytyy nyt vakavasti pohtia.
Toimittajien kysymyksen varsinainen sisältö on varmaankin kysyä Räsäsen edustamista kannoista eikä hänen henkilöstään tai asemastaan. Kun kysytään, edustaako Räsänen kirkon ääntä, tarkoitetaan: onko kirkon kanta yhtä jyrkkä kuin Räsäsen kanta? Siihen ei ole kovin syvällisesti vastattu, jos aletaan pelata kysymyksellä, onko kirkollisministerillä jokin asema kirkossa. Se on kyllä helpompi kysymys, mutta ei osu varsinaiseen asiaan.
Ymmärrän kyllä piispoja tässä asiassa, koska kirkon kannan luominen homokysymyksiin ei ole yksiselitteisen helppoa. Jos lähestyy ihmisoikeuksien tulokulmasta, vastaus on helppo. Ja jos lähestyy dogmaattisen tradition näkökulmasta, vastaus on helppo. Kirkon vaikeus on se, että se joutuu ottamaan huomioon vastakkaiset näkökulmat.
“Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ‘Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”
(Matteus 7:1-5)
Tähän liittyen, tuo raamatunkohta ei puhu vain siitä, ettei toisten vikoja pitäisi osoitella. Siinä painotetaan suurelta osin sitä että on ensisijaisesti huolehdittava omasta vaelluksestaan. JA: jos huomaa toisessa moittimisen aihetta, on syytä ensin tutkailla itseään. Teenkö itse sitä mistä syytän muita?
Tätä olisi syytä itse kunkin miettiä myös silloin kun arvostelee toisten keskustelutapoja. Syyttää lapsellisuudesta, marttyyriasenteesta, ivallisuudesta, asiattomuudesta ym.
”Vaikka omassa silmässä on hirsi.”
Tuota raamatunkohtaa ei voi käyttää siten, että sen perusteella kieltää sanomasta mitään asiaa synniksi. Se pitää lukea kokonaan. Ja miettiä vähintään kahdesti ennen älähtämistä muiden virheistä, että olenko tässä asiassa hyvä esimerkki.
No suosittelen Kirkonkellarin artikkelia kyseisestä asiasta.
Kansanlähetyksen, siis oman uskonnollisen viiteryhmänsä, juhlillahan hän julisti asiaansa. Ja kehui myöhemmin, että viime kesäisen kirkosta eroamisten myötä on puolestaan kristillisdemokraattiseen puolueeseen liittynyt paljon uusia jäseniä. Samaa hän on mainostanut ns. homoillan jälkeisen kirkosta eroamisbuumin yhteydessä tapahtuneen.
Kyllä siitä teologitkin ovat vetäneet johtopäätöksensä.
TUOMITSEMISESTA:
Kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi haureutta harjoittavien kanssa. En tarkoittanut yleensä tämän maailman haureellisia tai ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä pois maailmasta. Ei, vaan kirjoitin teille, että jos joku veljeksi kutsuttu on haureellinen tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, te ette seurustelisi tai edes aterioisi sellaisen kanssa. Onko minun asiani tuomita ulkopuolella olevia? Ettekö tekin tuomitse sisäpuolella olevia? Ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.
-1. Kor. 5:9-13
Täällä on esitetty pariinkin otteeseen väite: ”Nyt tuntuu, että hän (Räsänen) ajaa pääosin oman puolueensa ja uskonnollisen viiteryhmänsä agendaa.” Sonja
Miten ja missä tulee ilmi, että ministeri Räsänen toimisi ministerin tehtävissään noin? Ei ole suotavaa heitellä ilmaan vihjeilevia syytöksiä ilman perusteluja.
No suosittelen Kirkonkellarin artikkelia kyseisestä asiasta.
Kansanlähetyksen, siis oman uskonnollisen viiteryhmänsä, juhlillahan hän julisti asiaansa. Ja kehui myöhemmin, että viime kesäisen kirkosta eroamisten myötä on puolestaan kristillisdemokraattiseen puolueeseen liittynyt paljon uusia jäseniä. Samaa hän on mainostanut ns. homoillan jälkeisen kirkosta eroamisbuumin yhteydessä tapahtuneen.
Kyllä siitä teologitkin ovat vetäneet johtopäätöksensä.
Sonja, eihän tuo, mitä sanoit, osoita mitenkään sitä, että ministeri Räsänen toimisi ministerin tehtävässään oman puolueensa ja viiteryhmänsä asianajajana.
Nuo hänen sanomisensahan ovat ihan eri yhteyksissä kuin työ eduskunnassa. ministerinä.
No, hän monissa rooleissaan on hyvinkin hyödyntänyt niitä. Muotoilen noin, siellä kirkonkellari.fi:ssä on syvällinen artikkeli asiasta.
Tai jos haluaa, voi sanoa, että on hyötynyt. Siis puolue ja hän sen puheenjohtajana. Eikös sitä onnistumista mitata puoleen jäsenmäärilläkin?
Ministerin sanoilla on painoarvoa enemmän kuin taviksella. Ja sopiva lisä ne kirkolliset tehtävät. Loput voi lukea muualta. Ja vähän pohtia itsekin.
Täällä on todella jokin sekaannus. Tuo Sonjan kommentti, johon vastasin on täällä jo kolmessa eri kohdassa.
Sonja, minä näen asian päinvastoin niin, että kaikista Räsästä vastaan nostetuista syytöksista huolimatta puolueen jäsenmäärä on noussut. Mutta se ei millään muotoa tarkoita, että Räsäsellä olisi mitään tarkoitushakuista osaa siihen siten, että hän ministerinä ollessaan olisi tarkoitushakuisesti puhunut kuten on puhunut. Homoillan aikaan hän ei ollut ministeri. Räsänen on käyttänut perustuslaillista oikeuttaan uskonnon-, sanan- ja mileipiteenvapauden puitteissa siellä missä häntä on pyydetty kantansa ilmaisemaan. Häntä on pyydetty TV-tapahtumiin usein, koska hän on kuulema hyvä haastateltava. Samoin häntä on pyydetty puhujaksi hengellisiin tapahtumiin, koska hän on hyvä puhuja ja tuntee Raamatun ja puhuu siten asiaa eikä asian vierestä. Jos ja kun ihmiset ovat liittyneet puolueeseen, he ovat tehneet sen siksi, että puolueen arvot vastaavat heidän arvojaan. Näinhän ihmiset liittyvät muihinkin puolueisiin. Siinä ei ole mitään erikoista.
Joo, silti voi pohtia sitä, miten voi hyödyntää asemaansa ja roolejaan. Ihan tietoisestikin. Eihän hän tyhmä suinkaan ole. Poliitikko on poliitikko aina ja kaikkialla.
Sonja, olet sitkeä nainen. Väität edelleen, että ministeri Räsänen on pyrkinyt hyödyntämään puheillaan puoluettaan eli puhunut tarkoitushakuisesti siten, että puolueen kannatus nousisi.
Toisaalta, eivätkö kaikki poliitikot iloitse siitä jos puolueenkannatus nousee? Ei siinä ole mitään väärää.
Minä en väitä, vaan esitän senkin mahdollisena vaihtoehtona.
Mitä tulee sitkeyteen, niin sitähän sinullakin on!
PS. Ja minut herätti itse asiassa Räsäsen omat lausumiset näistä jäsenmäärien kasvusta kirkosta eroamisten yhteydessä. Olisi ollut hiljaa, mutta kun sydän paisuu, niin hymyillen kertoo. Eikä yhtään esitä harmistumista tms. kirkosta eroamisten takia.
Se kertoo paljon. Eikö? Hänestä ei siis yhtään huono asia, että kirkosta erotaan…Miksiköhän…
Sonja, tuohon en osaa vastata, kun en tiedä, onko hän pahoillaan vai ei. Sitä pitäisi kysyä häneltä itseltään.
Niin Salme, keskusteluahan käytiin paljon silloin kesällä, joten olisin odottanut hänen asemassaan olevan esittävän edes jonkin kannan, etteivät ihmiset eroaisi kirkosta. Siis kirkollisista asioista vastaavana hallituksessa. Haavisto ja kokkarit ja monet muut kyllä viestittivät, että älkää nyt erotko kirkosta tämän takia. Nekin, jotka eivät itse edes kuulu kirkkoon!